Miksi rakastat suurkylän hulinaa?

Aurinko paistoi korkealla kirkkaalla taivaalla - tai niin Mijiro ainakin oletti, sillä sen säteet laskeutuivat lämpiminä hänen kasvoilleen. Kadun hiekka rasahteli ihanasti hänen sandaaliensa alla, ja kylän äänet kulkeutuivat hänen korviinsa, mikä kiireisenä, mikä tyynen rauhallisena.

"No niin, työt on tehty. Lähdetäänkö kotiin?" nuoren miehen korkea ääni totesi heidän kävellessään kylän pääkatua. Tämänkertainen youkai oli ollut niin pieni, että vain Mijiro ja Zaburi, toinen Tsuwamonon soturi, oli lähetetty hoitamaan asiaa. "Ei vielä, Zakkun. Tahdon vähän kierrellä pikku puodeissa ja katupöydissä, kun kerran suuressa kylässä ollaan", Mijiro vastasi ja vihelteli pientä sävelmää. "Olkoon", Zaburi huokasi ja kiiruhti jo pöydille astelleen Mijiron perään.

"Hyvää päivää, arvon taistelijat - lienette olleet tuhoamassa kauppias Takamoton taloon pesiytynyttä youkaita?" Mijiro kuuli vanhan miehen äänen kysyvän. Heillä oli Tsuwamonon taistelija-asut yllä, joten heidän ammatistaan ei voinut erehtyä. "Kyllä. Siitä ei tule enää olemaan harmia", Zaburi vastasi ja kysyi ukolta kauniisti kirjotun vyön hintaa. "Mitä sinä tuolla teet?" Mijiro kysyi kuultuaan, mitä ystävänsä oli ostamassa. "Nuo on tarkoitettu naisille." "Aivan. Naisia ei voi koskaan lahjoa liikaa. Kiertele sinä vain rauhassa, minä lähden katsastamaan paikan neitotarjonnan." Mijiro ei voinut olla virnistämättä. Zaburi oli aina ollut hulluna naisten perään. "Oman kylän tytöt eivät riitä? No, tavataan tuon kaupan kulmalla kolmen tunnin kuluttua."

Mijiro kulki katua pitkin, "katseli" muutamia kauppoja, osti itselleen uudet syömäpuikot ja Reomarun, parhaan ystävänsä, pikkutytölle pienen, puisen lelun. Lopulta hän osti kupillisen nuudeleita, melkein kompastui hylättyyn laatikkoon, ja istahti sen päälle syömään sitä uusilla puikoillaan. Ah. Kunpa tätä rauhaa ei keskeyttäisi kukaan.

//Tätä peliä saa jatkaa kuka vain! Mitähän tapahtuu seuraavaksi? En malta odottaa! Mikkun alkaa jo kyllästyä tuolla laatikolla istuskelemiseen xD//

//Hei, Ai-chan! Nyt kun vihdosta viimein sain Ryu-kunin mukaan peliin, pääsen kirjoittamaan vastausta tänne, kuten sovimmekin silloin joskus... kauan sitten? ^^//

Kirkas, lämmin aurinko paistoi korkealla Airandon saaren yllä. Utuiset, pienet pilvet liihottelivat taivaalla kuin laumastaan eksyneet lampaat, niin yksin ne syvän sinisellä taivaalla olivat. Lintujen sirkutusta kuului hieman sieltä sun täältä, ilmassa oli jo tulevan kesän tuntua.

Eteläisessä kylässä ilma oli lämmin, kaikkialla oli valoisaa ja enemmän tai vähemmän rauhallista. Tuossa kylässä 15-vuotiaan pojan, Ryuuzan, jäänsiniset silmät tutkailivat ympäristöä. Kaduilla oli paljon elämää, ihmisiä parveili kaikenlaisten kojujen ympärillä.
Ryuuzan edessä käveli häntä selvästi nuorempi tyttö, nimittäin hänen pikkusiskonsa Chisa. Hieman Chisan edellä sen sijaan talsi Kenta, Ryuuzan pikkuveli. Pikkusisarukset olivat välttämättä halunneet lähteä Ryuuzan kanssa kävelemään ympäriinsä kylässä ihan vain aikaa viettääkseen, kun isoveli kerrankin oli vailla sen kummempaa tekemistä. Oikeastaan Ryuuzalla ei ollut mitään ajatusta vastaan, sillä hänkin halusi toisinaan olla sisarustensa kanssa.
Aurinko paahtoi kuumasti pojan selkään. Onneksi hänellä oli pitkähihainen paita päällään - tällaisessa auringonpaisteessa hän olisi ehkä onnistunut jo polttamaan itsensä.
''Aika lämmin päivä, vai mitä, Ryu-veli?'', Kenta kysyi kääntyen kohti Ryuuzaa. ''Totta'', Ryuuza totesi lyhyesti ja hymyili velipojalle.
Ryuuza hieraisi otsaansa ja haroi samalla sormillaan hiuksiaan. Vaaleat hiukset olivat perua hänen äidiltään, isällä sen sijaan hiukset olivat lähes mustat. Mitähän äidille ja isälle kuuluu?, Ryuuza pohti itsekseen. Olisi hienoa kuulla heistä jotakin...
Chisan pirteä ääni keskeytti Ryuuzan ajatukset. ''Tule, isoveli!'', hän hihkui ja lähti juoksemaan hieman holtittoman näköisesti, pyörähdellen välillä. ''On hieno päivä!''
Ryuuza hymähti ja katseli Chisan menoa. Yhtäkkiä tyttö kuitenkin hypähti sivulle - ja törmäsi johonkuhun. Ryuuza näki Chisan kaatuvan maahan ja kiljahtavan hiljaa, ja vilkaisi sitten sitä, johon tyttö oli törmännyt. Toinen näytti olevan aikuinen mies, joka istuskeli laatikon päällä jotakin käsissään. Ryuuza alkoi ottaa nopeampia askeleita kiirehtien suorittamaan 'hyvän isoveljen rooliaan.' Kenta seurasi häntä muutaman askeleen jäljessä.
Tullessaan lähemmäksi miestä ja maassa istuvaa, kauhistuneen näköistä Chisaa Ryuuza huomasi, että miehellä oli päällään Tsuwamonon taisteluasu. Toinen oli siis soturi.
Ryuuza pysähtyi miehen eteen ja kumarsi lyhyesti kohteliaisuuden vuoksi. ''Olen pahoillani pikkusisareni puolesta'', hän sanoi auttaen samalla Chisan pystyyn. ''Hän ei huomannut katsoa eteensä.''

//Ihanaa! Vastauksiaaaa! Mikkun is happy ^^//

Mijiro söi viimeiset nuudelinpätkät kupistaan. Sen jälkeen hän jäi se kädessään laatikolle odottamaan Zaburia. Olikohan tämä saanut jonkun neidon napattua seurakseen? Zaburilla tuppasi olemaan huono tuuri naisten suhteen.

Nauttiessaan auringon valosta Mijiro kuuli kadulta juoksahtavia askeleita, ja samassa hän tunsi jonkun suhteellisen pienen ihmisen törmäävän jalkoihinsa. Mijiroon tuo kolari tuskin edes tuntui, mutta lapsi - tai lapseksi Mijiro hänet törmääjän koon puolesta arvioi - kaatui maahan. Hän päästi pienen kiljaisun, ja äänestä Mijiro oletti hänen olevan tyttö. "Ei kai sattunut?" mies kysyi, yrittäen kuulostaa lempeältä.

Samasta suunnasta, mistä tyttö oli tullut, kuului lisää askelia, ja äänestä päätellen vanhempi, ei kuitenkaan vielä aikuinen, poika pahoitteli tapahtunutta. Mijiro naurahti. "Ei haittaa ollenkaan. Toivottavasti sisarellesi ei käynyt kuinkaan." Hän ojensi kätensä siihen suuntaan, mihin tyttö oli kaatunut, ja yritti auttaa tämän pystyyn, mutta haroi vain ilmaa. Ilmeisesti poika oli tehnyt sen jo. Mijiro laittoi kuppinsa maahan ja etsi kädellään tytön päätä. Löydettyään sen hän silitti tämän hiuksia ja sanoi: "Muista olla hiukan varovaisempi ensi kerralla, ettei tule haavereita."

Äkkiä Mijiro kuuli ylhäältä taivaalta linnun kirkaisun. Hän hymyili ja ojensi käsivartensa sivulleen. Hayazume oli käynyt youkain tuhoamisen jälkeen jossain, luultavasti ruokailemassa sekin. "Älkää pelästykö", hän ehti sanoa pojalle ja tämän siskolle, ennen kuin tunsi haukan jalkojen kiinnittyvän käsivarteensa. Onneksi Hayazume osasi laskeutua hienovaraisesti. Se päästeli pieniä ääniä, joista Mijiro tiesi sen katsovan hiukan kummastuneena outoja ihmisiä. "Hayazume on aivan kiltti" mies sanoi varmuuden vuoksi.

//Me muuten otettiin teidän koulun joukkueelta turpiin pesiksessä aika lahjakkaasti... xD//

//Ai niin siinä kävi ^^ Mikä luokka teiltä pääsi pelaamaan? Meiltä kyseessä oli F... Meidän oma luokka taas tipahti semifinaaleissa. :'<//

Ryuuza katseli kummeksuen, kuinka mies huitoi ilmaa. Yrittikö hän etsiä Chisaa? Eikö toinen huomannut, että Ryuuza oli jo auttanut tytön pystyyn?
Chisa roikkui ujona, hämmentyneenä ja hieman pelokkaanakin kiinni Ryuuzan hihassa. Chisa oli juuri sellainen lapsi, joka ei missään nimessä halunnut pahaa kenellekään. Tyttö pelkäsi tilanteita, joissa oli vahingossa tullut tehneeksi jotakin pahaa. Hän oli kiltimpi kuin Kenta tai Ryuuza itse, vaikkeivat pojatkaan mitään riehujia olleet.
Yhtäkkiä mies, hetken huitomisen jälkeen, silitti Chisan hiuksia. Chisa painoi päätään ujosti alaspäin ja hänen sormiensa ote Ryuuzan paidasta muuttui vain tiukemmaksi. Ryuuza kuitenkin katsoi parhaaksi antaa miehen koskea Chisaan - ei toinen vaikuttanut vihaiselta tai muuten epäilyttävältä, vaikkakin miehen omituinen huitominen hieman kiusasi hänen mieltään.
Chisa nyökkäsi pienesti miehen puhuessa varomisesta ensi kerralla, ja samassa jokin lintu alkoi kirkua taivaalla. Ryuuza kohotti kasvonsa nähdäkseen äänen aiheuttajan, mutta yhtäkkiä mies nosti kätensä sivulleen. Ryuuza ehti jo ajatella, että miehellä oli sittenkin jotain ilkeää mielessään, kun toinen jo rauhoittelikin. Ryuuza näki komean haukan laskeutuvan miehen käsivarrelle, ja häntä alkoi hieman inhottaa oma epäileväisyytensä. Hän ei vain oikein osannut luottaa vieraisiin, ja toinen oli sitä paitsi Tsuwamonon soturi. Ryuuza oli joutunut myöntämään itselleen, että ainakaan kaikki heistä eivät olleet hyvää väkeä. Jos olisivat olleet, miksi hänen kotikyläänsä ei ikinä tultu auttamaan pyynnöistä huolimatta?

''Haukka'', Kenta henkäisi yhtäkkiä. Tähän asti taka-alalla, isoveljensä selän takana seisoskellut poika otti muutaman askeleen eteenpäin. ''Upea haukka.''
Kenta katseli haukkaa pää kallellaan. Ryuuza vilkaisi häntä sivusilmällä. ''Ole varovainen, Kenta. Se ei ehkä pidä tuijottamisesta'', hän varoitti. Mies oli vakuuttanut haukan olevan kiltti, mutta eläimet osasivat olla arvaamattomia, varsikin vieraiden tuijotellessa niitä.
''Isoveli...'', Chisa sanoi hiljaa, yhä Ryuuzassa roikkuen, ''pitäisikö minun pyytää anteeksi?''
Tyttö kuiskasi kysymyksen niin hiljaa, ettei Ryuuza uskonut miehen kuulleen. ''Jos haluat'', hän kuiskasi takaisin siskolleen. ''Minä kyllä pyysin jo anteeksi, mutta jos haluat.''
Chisa nyökkäsi päättäväisesti ja irrottautui isoveljestään. ''Anteeksi!'', hän sanoi kumartaen. ''Olen tästä lähin varovaisempi.''
Sitten Chisa käännähti Ryuuzaa kohti kysyvä katse silmissään. Ryuuza hymyili ja nyökkäsi. Chisa oli saanut hienosti kerättyä rohkeutta.

//9A, se on meidän urheilullisin (ja idiootein) luokka... (Meitä on siis vain A, B ja C) A pelas ensin C:tä vastaan ja voitti, sitten meitä vastaan ja voitti, eikä meidän tarvinnut enää pelata C:tä vastaan kun A olis kuitenkin lähtenyt... Annettiin todella hyvä kuva meidän koulusta, ensinnäkin pelattiin totaalisen huonosti ainakin verrattuna teidän F:n täydellisesti organisoituun, motivoituneeseen, keskittyneeseen, harjoiteltuun, nopeaan, yhteishenkiseen, tarkkaan, pitkälyöntiseen pelaamiseen... Kun katto vaikka niitä lyöntivuoroa odottavia lyöjiä, teillä oli kaikki ryhdikkäästi huutamassa vääriä ja meillä seisottiin melkein sillee ettei vois vähempää kiinnostaa... Ja toisekseen siellä huudeltiin tyyliin "Näytä tissit!"... Mä häpeän joitain meidän koulun idiootteja, teidän porukat oli totaalisen kohteliaasti ja hyväkäytöksisesti... En puhu pitkästi... xD//

Äkkiä Mijiro kuuli kolmannen äänen, pojan, sanovan Hayazumea upeaksi. Hän hieman säikähti, sillä poika oli ollut niin hiljaa, ettei hän ollut huomannut tätä. "Ai, teitä olikin kolme", Mijiro naurahti. Nämä ihmiset vaikuttivat mukavilta, hän oli melko harjaantunut erottamaan hyvät olennot pahoista jo ensituntumalta. Mijirolla ei ollut tarvetta salailla sokeuttaan ystävällisiltä ihmisiltä - youkait olivat tietenkin eri asia -, joten hän päästeli aina joskus suustaan kaikkea vähän hupaisaa.

Mijiro hymyili ilmeisesti vanhimman pojan huolehtivaisuudelle. "Hayazume - siis tämä haukka - on tottunut ihmisiin. Ei se katsomisesta suutu." Itse asiassa haukka taisi juuri hiukan kohottaa päätään ylpeänä, kun joku kehui sitä.

Mijiro kuuli tytön sanovan jotain hyvin hiljaa, muttei saanut selvää, mitä. Sitten kuului suloinen anteeksipyyntö tämän suusta. Mijiro ei voinut mitään sille, että nuo pienet sanat lämmittivät hänen sydämensä ja toivat hymyn hänen huulilleen. Hän piti lapsista, suunnattomasti. Varsinkin noin suloisista lapsista. "Ei se mitään, pikkuinen. Kaikille sattuu joskus pieniä vahinkoja."

Mies kuuli Hayazumen naputtavan nokkaansa, ja siitä hän tiesi, että se kerjäsi silityksiä ja rapsutuksia. "Se taitaa pitää sinusta. Haluatko pidellä sitä hiukan?" Mijiro kysyi nuoremmalta pojalta. Vanhemmalle hän sanoi: "Ole huoleti, se ei tee pahaa ystävällesi. Ei varmasti."

//Ei kai ole kauhean vaikea reagoida noihin mun sanomisiini kun sä periaatteessa oot jo mennyt niitten ohi...//

//Kohteliaita ja hyväkäytöksisiä, hah ^^ Ei mutta, äffäläiset osaa ehkä ollakin. Me ei, kyllä meidänkin molemmissa peleissä huudeltiin vähän mitä sattuu. Opettajat ei tykännyt ;P Me tosiaan voitettiin G 19-4, mutta sitten hävittiin D:lle 7-13 tai jotain sinne päin, en ole ihan varma. Meiltä tosin puuttu pelaajia ja jouduttiin ottaan varamiehiä.//

Chisa uskaltautui hymyilemään miehelle tämän vakuuttaessa, ettei ollut ollenkaan vihainen. Kenta sen sijaan oli jäänyt tapittamaan haukkaa miehen kerrottua, ettei se suuttunut katsomisesta. Ryuuza katseli hyväksyvästi kumpaakin sisarustaan ja pohti samalla, mikä miehessä oli vinossa. Ei tiennyt Kentan läsnäolosta, vaikka hän oli ihan tässä? Ei kai Kenta nyt voinut vaikuttaa vain satunnaiselta ohikulkijalta. Vai voiko? Ja sitä paitsi, hetki sitten vaikutti siltä, kuin hän olisi yrittänyt auttaa Chisan pystyyn, vaikka minä olin tehnyt sen jo...
Ryuuza kuuli, kuinka mies kysyi Kentalta, halusiko tämä pidellä haukkaa. Kentan silmät syttyivät loistamaan. Hän kääntyi anovana Ryuuzan puoleen.
''Saanhan pidellä haukkaa, Ryu-veli?'', Kenta kysyi. ''Saanhan?''
Ryuuza ei voinut olla myöntymättä, vaan nyökkäsi Kentalle. ''Jos herra vain antaa sinun tehdä niin, niin siitä vain.''
Ryu huomasi, ettei tiennyt vielä miehen nimeä. Olisi ehkäpä tarpeen esittäytyä.

''Emme ole vielä esittäytyneet'', Ryuuza sanoi miehelle. ''Minä olen Ryuuza. Tämä tässä on pikkuveljeni Kenta'', hän kertoi katsoen Kentaan päin, joka nyökkäsi. ''Tämä on pikkusiskoni Chisa.'' Chisa hymyili.
Ryuuza hiljeni odottaen miehen kertovan vuorostaan nimensä. Kenta vaikutti hieman närkästyneeltä siitä, ettei ollut vielä päässyt tekemään tuttavuutta haukan kanssa.

//Hah, tuntuu melkein siltä kuin roolisin kolmella hahmolla samanaikaisesti, vaikka Ryu-niihän se tässä pääjehuna on O.o//

//Mä en ees tiedä meidän tuloksia... xD//

Ahaa. Toinenkin poika oli siis heidän veljensä. Sisarusparvi siis. Nuorempi anoi isoveljeltään lupaa pidellä Hayazumea, hänen innostuksensa oli aivan aistittavissa. Poika taisi pitää eläimistä.

Veli myöntyi. Mijiro naurahti hieman itsekseen, kun poika tituleerasi häntä "herraksi". Sitten tämä esitteli itsensä ja sisaruksensa. Ryuuza, Kenta ja Chisa. "Minä olen Mijiro. Tsuwamonon kylästä. Vaikka sen taitaa ulkomuodostani arvatakin... Niin, ja haukkani on Hayazume. Se on koiras." Mijiro antoi sanattoman viestin haukalleen, ja se lennähti varovaisesti Kentan käsivarrelle. Se alkoi heti kerjätä rapsutuksia, se oli kovin hellyydenkipeä lintu.

Mijiro kuuli kadulta pienten työnnettävien rattaiden ääntä. Kun ne olivat melkein heidän vieressään, kuului kauheaa rytinää, aivan kuin vaunut olisivat kaatuneet. Mijiro nousi seisomaan. "Kaatuivatko kärryt vai mitä tapahtui? Ei kai keneenkään sattunut?" Joku mies, ilmeisesti kärryjen omistaja, sadatteli melko kuuluvasti, ja Mijiro tunsi jonkin pienen taas törmäävän jalkoihinsa. Hän nosti sen käteensä. Kaali. Vihannesmyyjän kaalirattaat olivat siis jostain syystä kaatuneet.

//^.^//

Ryuuza nyökkäsi. Mijiro, siis, ja Tsuwamonosta kuten arvata saattoi.
Hayazumeksi esitelty koirashaukka lennähti Kentan käsivarrelle. Poika huoahti ihastuksesta ja katseli hetken komeaa lintua. Hetken kuluttua hän alkoi silitellä kevyesti sen sulkapeitettä.
Chisakin katseli haukkaa, ei aivan niin ihastuksissaan kuin Kenta, mutta silti ihaillen tuota eläintä. Ryuuza hymyili itsekseen katsellessaan Kentan iloa.

Jonkin aikaa oli aivan rauhallista - ja sitten rysähti. Ryuuza käännähti nopealla liikkeellä juuri sopivasti huomatakseen kaalit, jotka paiskautuivat vasten hänen jalkojaan ja pakottivat hänet hypähtämään eteenpäin, jottei olisi kaatunut. Chisa kiljahti ja suojasi päätään käsillään, Kenta astui muutaman askeleen taaemmaksi. Onneksi kumpikaan lapsista ei vaikuttanut satuttaneen itseään.
Mijirokin reagoi ryskeeseen. Miehen kysyttyä tapahtumista Ryuuza tajusi yhtäkkiä, miksi mies oli käyttäytynyt niin kuin oli - hänen täytyi olla sokea.
Jos hän tosiaan ei näe mitään, ei ole ihme että hän yritti auttaa Chisaa eikä huomannut Kentaa, Ryuuza totesi mielessään. Miksi en tajnnut sitä heti?
''Kaikki ovat kunnossa'', Ryuuza sanoi vastaten Mijiron kysymykseen. ''Jonkinlaisen vihannesmyyjän rattaat taisivat vain kaatua.''
Vihannesmyyjä itse tuli esiin rattaidensa takaa kovaan ääneen kiroten, tutkien kaaleille aiheutunutta vahinkoa. Ryuuzan teki mieli mennä peittämään Chisan korvat.
Yhtäkkiä vihannesmyyjä kääntyi katsomaan sisaruksia ja Mijiroa, ja näytti raivostuneelta. ''Kuka tämän aiheutti?'', mies ärisi. Ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään, mies siirtyi tuijottamaan Chisaa, joka pelästyneen ja suruisan näköisenä onnistui vaikuttamaan syylliseltä.
''Sinä!'', myyjä huudahti ja osoitti Chisaa. ''Mitä sinä teit?''
Chisa ynähti ja pienet kyyneleet kostuttivat tytön silmiä. Ryuuza ei tyytynyt katselemaan.
''Sisareni ei ole tehnyt yhtään mitään'', Ryuuza sanoi niin kylmällä äänellä, että mies aivan värähti. Hän kuitenkin kokosi itsensä nopeasti ja alkoi marmattaa jotakin kaaleista ja syyllisestä.
''Kukaan täällä ei ole tehnyt yhtään mitään'', Ryuuza totesi keskeyttäen miehen puheen, tällä kertaa jopa, jos mahdollista, vielä kylmemmällä äänellä kuin äsken. ''Satumme vain seisoskelemaan tässä.''
Hetken aikaa sitten Ryuuzasta oli tuntunut vielä siltä, kuin hän olisi voinut auttaa kaalien keräämisessä. Enää hän ei ollut niinkään varma auttamishalustaan.

//Anteeksi kun menin omin päin päättämään siitä, mitä tuo vihannesmies tekee... Toivottavasti sinulla ei ollut erityisiä suunnitelmia?//

Ryuuza vakuutti, että kaikki olivat kunnossa, mikä sai Mijiron helpottuneeksi. Hän oli jo ehtinyt hieman kiintyä tähän lapsilaumaan.

Myyjä kiroili edelleen, ja vaikutti hyvin vihaiselta. Yhtäkkiä Mijiro kuuli hänen tivaavan syyllistä tapahtuneelle. Aivan perään mies näytti löytäneen syllisensä, ja alkoi huutaa. Mijiro ei tiennyt, ketä kauppias tarkoitti, häntä itseäänkö vai jotakuta lapsista, mutta sekin tuli pian selväksi Ryuuzan alkaessa puolustaa pikkusisartaan. Ei kai myyjä oikeasti voinut syyttä pientä, viatonta tyttöä? Myyjän jatkaessa paapatustaan Ryuuza puolusti heitä parhaansa mukaan. Hayazume oli selvästi ärtynyt, kun sen silittelytuokio keskeytettiin, ja se päästeli pienia, vihaisia ääniä, Mijiron arvauksen mukaan myyjälle.

Mijiro asteli hieman lähemmäs miehen ääntä ja sanoi: "Poika on aivan oikeassa, me emme ole mitenkään osallisia vaunujenne kaatumiseen." Mies näytti ottavan aikuisen puheet hieman vakavammin, sillä hän hiljeni. "Ei ole sitä paitsi kovin hienotunteista syyttää pientä tyttöä. Ehkä tiessä oli kuoppa, johon kärrynne osuivat ja kaatuivat siksi?" Myyjä mumisi jotain, mistä ei paraskaan kuuntelija olisi saanut selvää. Mijiro kuitenkin oletti, että hän oli osunut oikeaan. "Ovatko kärrynne rikki jostakin? Jos eivät, voisimme nostaa ne pystyyn, laittaa kaalit takaisin ja kaikki ovat tyytyväisiä?"

"Mitä hiiskattia sinä täällä oikein touhuat, Mijiro?" Äkkiä Mijiro kuuli takaansa Zaburin äänen. Heidän sopimansa kolme tuntia oli siis kulunut. "Aika poppoon olet ympärillesi haalinut." "Yritän tässä selvittää kaatuneitten kaalirattaiden tapausta", Mijiro selvensi ystävälleen. "Voisitko katsoa, ovatko nuo vaunut rikki jostain?" Hetken kuluttua hän sai vastauksen: "Eivät ole", ja hän kuuli Zaburin nostavan vaunut itsekseen pystyyn. Hän oli vahva, ja ilmeisesti rattaat eivät olleet kovin suuret. "No, mitäs jos sitten kärrätään nämä kaalit takaisin lavalle ja herra vihanneskauppias voi jatkaa matkaansa?" Mijiro asteli hiukan ympäriinsä, löysi vaunut, laittoi kädessään olleen kaalin niihin ja etsi Zaburin avustuksella lisää vihreitä vihanneksia maasta.

//Onko kaali vihannes??? Meinasin laittaa Mijiron sanomaan, että "Katsokaa nyt, tiessähän on kuoppa, siihen kärrynne kaatuivat..." Sitten iski yksi totuus... "Ai-chan, Mijiro on SOKEA." xD Ei ollut, eikä se haittaa, Miukun kanssakin me liikutellaan sivuhahmoja kumpikin oman tahtomme mukaan omalla vuorollamme, riippumatta siitä kumpi ne on ahdannut mukaan...//

//Kyllä mä ainakin luulisin, että kaali on vihannes... Heh, ei taida olla aina ihan helppoa pelata sokealla hahmolla? (://

Ryuuza katsahti Mijiroon, joka myös alkoi takoa järkeä kauppiaan päähän. Tällä kertaa kauppias vaikutti uskovan - tai ainakin hän hiljeni. Ehkä hän otti aikuisen puheet vakavammin kuin nuoren? Ryuuzaa ärsytti hieman. Häntä ei kai sitten voitu uskoa, koska hän sattui olemaan kymmenisen senttiä Mijiroa lyhyempi. Mikä pituusrasisti.

Miehen puhuessa kuopasta tiessä Ryuuzakin syventyi tarkastelemaan tien pintaa. Ja kuoppahan siitä löytyi. No, nyt hän ei kaiketi kaipaa enää olematonta syyllistä, Ryuuza ajatteli itsekseen ja kääntyi sitten katsomaan sisaruksiaan. Chisa seurasi hieman ihmettelevän näköisenä tapahtumia sivummalta, Kenta sen sjaan rapsutteli haukkaa.
Yhtäkkiä vieras ääni alkoi puhua Mijirolle. Ryuuza katsahti tulijaan, joka oli kaikesta päätellen myös Tsuwamonosta. Ryuuza päätteli kaksikon olleen yhdessä hävittämässä jotakin yookaita lähitienoilla, ja samassa hänen mieleensä muistuivat puheet kauppias Takamotosta.

Miesten nostettua kärryt pystyyn ja alettua kerätä kaaleja Ryuuzakin päätti auttaa. Myös Chisa nosti varovasti muutaman kaalin kärryihin, Kenta samaten. Kauppias katseli heitä hetken ja tajusi sitten ryhtyä itsekin keräilemään vihanneksia. Yhteistyöllä joukko sai nopeasti kaikki kaalit kerättyä.
Kauppias pahoitteli, kuinka oli menettänyt malttinsa ja alkanut syytellä muita, sekä myös kiitti avusta. Ryuuza nyökkäsi hyväksyvästi.
''Mutta nyt, suokaa anteeksi'', kauppias sanoi ja siirtyi kärryjensä viereen, ''minun pitäisi lähteä kauppaamaan näitä kaaleja.''
Yhtäkkiä Chisa ryntäsi jostakin kaali käsissään. ''Odota, setä!'', hän huudahti. ''Tämä jäi vielä!''
Kauppias hymähti. ''Pidä sinä se vain'', hän sanoi. ''Pahoitteluna siitä, että suutuin sinulle.''
Chisa oli hetken hämmästyneen näköinen, mutta nyökkäsi sitten. ''Kiitos, setä'', hän sanoi ja hymyili. Kauppias hymyili takaisin ja lähti.
Ryuuza hymyili Chisalle, joka tuli hänen viereensä. ''Katso, isoveli'', Chisa sanoi ylpeänä. ''Minä sain kaalin!''
Ryuuza nyökkäsi. ''Siltä näyttää'', hän sanoi ja kääntyi sitten katsomaan kahta Tsuwamonon soturia. ''Hän on ystävänne?'', Ryuuza kysyi Mijirolta.

//Haa! Wikipedian määritelmä kaalille: Kaali (Brassica oleracea) on ristikukkaisten heimoon kuuluva kasvilaji, jota viljellään vihanneksena. Toisin sanoen siis kaali on vihannes ^^//

//Ei siinä kauheesti vaikeuksia oo sillon kun sen muistaa... Kun Mijirohan kuulee tosi hyvin. Kiitos, ystävämme Wikipedia! xD//

Kärryn ympärillä alkaneesta hyörinästä päätellen kaikki paikalla olijat olivat alkaneet lastata kaaleja kärryyn. Urakan päätyttyä kauppias näytti tulleen järkiinsä ja pahoitteli käytöstään. Hänen tehdessään lähtöä Chisan viaton rehellisyys sai Mijiron taas hymyilemään. Pikkulapset olivat niin suloisia. Mutta samalla, kun tyttö sai hänet hyvälle mielelle, hän myös sai miehen sisällä uinuvan kaipuun hereille. Hänkin halusi oman lapsen.

Mijiro tunsi käden painuvan lohduttavasti olkapäälleen. Zaburi oli hänen hyvä ystävänsä, tiesi hänen haaveistaan ja ymmärsi häntä sanattomasti. Samassa Ryuuza jo kysyi Zaburista. "Kyllä. Tämä tässä on Zaburi, myös Tsuwamonon soturi." Sitten Mijiro kääntyi puhumaan ystävälleen. "Tämä vanhin poika on Ryuuza, nuorempi Kenta ja tyttö on Chisa... Jos oikein muistan?" Hän katsoi hieman kysyvästi sinnepäin, missä oletti Ryuuzan olevan. "He ovat sisaruksia. Tapasin heidät tässä sattumalta." "No, heipsankeikkaa sitten vaan!" Mijiro ei voinut olla naurahtamatta Zaburin hölötykselle.

"Mutta kuule, eikös meidän pitänyt päästä kotiin tämän päivän aikana?" Niin piti. Mutta nämä lapset... En millään tahtoisi erota heistä. Olenko aivan kaheli, kiinnyn näin ventovieraisiin mukuloihin? "Ahaaa. Kuulkaapas skidit, ei teillä sattuisi olemaan tarvetta listiä youkai tai pari?" Mijiro katsoi - tai siis käänsi päätään - hiukan yllättyneenä Zaburia. Äänensävystä hän tajusi, ettei Zaburi ollut kysynyt sitä vain palkkion toivossa - tämä oli ymmärtänyt mistä Mijirolla kiikasti. Mies hymyili. Zaburi oli oikea ystävä.

//Mijiron tiedoissa ei taida lukea että hän on noin lapsirakas... Hahmot tuppaavat kehittämään itse itseään xD//

//Sellaisia ne hahmot usein ovat ^^ Itsekin olen, tämän melkein puolentoista vuoden ropetukseni jälkeen, saanut huomata monien hahmojeni käyttäytyvän enemmän tai vähemmän oman tahtonsa mukaan. Mutta ehkä se on yksi rakastettavimmista piirteistä hahmoissani ^^//

Ryuuza nyökkäsi tervehdykseksi Zaburille ja nyökkäsi sitten uudestaan vahvistaakseen, että Mijiro oli muistanut nimet oikein - ja samassa hän muisti, ettei mies tainnut nähdä hänen nyökkkäystään.
Zaburin tervehtiessä omistakeisella tavalla Ryuuza vastasi lyhyesti ''Tervehdys.'' Kenta ja Chisa eivät sanoneet mitään. Tosin Ryuuza oli kuulevinaan kummankin mutisevan jotain 'päivään' tapaista.
Miehet alkoivat puhua jotakin kotiinlähdöstä, ja olettaen miesten lähtevän pian Ryuuzakin alkoi jo ajatella kotiin päin kääntymistä - tai siis niin sanottuun kotiin. Eihän se ollut heidän oikea kotinsa, tai ainakaan Ryuuza ei pitänyt sitä kotinaan. Hän halusi takaisin Takearashille, Murasakivuorten taakse, kotikyläänsä. Eikä hän ollut ainoa - isoveli kyllä tiesi pikkusisarustensa toiveista. Kyllä hekin ikävöivät vanhempiaan ja oikeaa kotiaan, vaikka he olivatkin tottuneet Eteläiseen kylään paremmin kuin Ryuuza itse.
Ryuuzan mietteet katkesivat, kun toinen sotureista, Zaburi, alkoi puhua. Ja ilmeisesti hän puhui sisaruskolmikolle.

Ryuuza ei aivan ymmärtänyt, mitä mies tarkoitti puheillaan. Ettäkö tarvetta listiä yookaita?
''En usko'', Ryuuza totesi. ''Tietääkseni tässä lähistöllä ei ole juuri nyt yhtäkään yookaita kiusaamassa ihmisiä'', poika kertoi. ''Ja sitä paitsi, Kenta ja Chisa...''
Ryuuza vilkaisi sisaruksiinsa. Chisa pelkäsi yookaita, ne olivat näet satuttaneet häntä tytön ollessa pieni ja pakottaneet näkemään kamalia asioita. Kenta ei vaikuttanut pelkäävän paljoakaan, mutta Ryuuza uskoi, ettei tämä mielellään menisi yookaiden lähelle. Todennäköisesti Kentan mieleen oli jäänyt kummittelemaan se, kuinka silloin kahden pikkupojan kotiin hyökkäsi yookai, joka aikoi syödä heidät molemmat. Ainoastaan Ryuuza, joka oli silloinkin suojellut veljeään ja itseään, pystyi kohtaamaan yookaita ilman sen kummempaa pelkoa. Hän ei aivan tiennyt, mistä se johtui, mutta niin vain oli.
''Yookait ovat pelottavia'', Chisa mumisi hiljaa ja tarrautui jälleen Ryuuzan valkean paidan hihaan. Kenta ei sanonut mitään, ainoastaan silitteli yhä hänen kädellään olevaa haukkaa.
Ryuuza oli juuri sanomassa jotakin, kun kaukaa alkoi kuulua huutoa. Poika käännähti äänen suuntaan kuullakseen paremmin, ja sai kuin saikin selvää sanoista. 'Apua, hirviö! Se hyökkää!'
Ryuuza loi merkitsevän silmäyksen kahteen Tsuwamonolaiseen. Voisiko tälläinen yhteensattuma olla edes mahdollinen?

//Haa, toimintaaaa~ ^^//

//^^//

Ryuuza vastasi Zaburin kysymykseen kieltävästi - kieltämättä se ehkä oli hiukan hölmö kysymys. Mistä lapsien kimppuun nyt yhtäkkiä olisi tullut youkai? Chisa selvästi pelkäsi youkaita, eikä se ollut ihmekään - Mijirokin, aikuinen mies, youkaintuhoaja ammatiltaan, pelkäsi niitä joskus.

Äkkiä jostain kauempaa alkoi kuulua kauhistuneita huutoja. Mijiro kääntyi, eikä voinut uskoa korviaan - youkai, "kuin tilauksesta". Ei hän nyt tätä ollut toivonut. "Zaburi?!?" "Älä minua katso, se oli vain heitto! En minä tiennyt että sellainen todella on täällä!"

"Hayazume!" Mijiro huusi, ja haukka lennähti Kentan luota hänen olkapääleen. Kumpikin mies lähti juoksemaan kohti pelästyneitä ääniä, ja Mijiro irrotti nunchakunsa pukuunsa kiinnitetyistä lenkeistä. He kiisivät muutaman kujan läpi - muut ihmiset olivat tungeksimassa vastakkaiseen suuntaan - kunnes olivat aivan youkain vieressä. "Noin viisi metriä korkea, muistuttaa heinäsirkkaa, rapumaiset sakset käsissä!" Zaburi informoi Mijiroa, ja hän kuuli tämän lähtevän liikkeelle ja lyövän youkaita omalla valtavalla kirveellään. Hän itse tarttui Tatakaihin, chokutou-miekkaansa, väisti youkain saksien sivallusta ja iski sen käteen. Hayazume oli luultavasti lennähtänyt puhkaisemaan youkain silmiä - se oli aina sen ensimmäinen homma.

Haukka lennähti Mijiron luo ja samassa soturit jo ryntäsivät äänen suuntaan. Ryuuza jäi hetkeksi katsomaan kaksikon perään. Chisa kiristi otettaan hänen hihastaan, Kenta astui muutaman askeleen lähemmäksi.
''Ryu-veli'', poika sanoi, ''pitäisikö meidän tehdä jotakin, tai mennä pois?''
Ryuuza hengitti syvään. Sitten hän kääntyi pikkuveljensä ja -siskonsa puoleen. ''Lähtekää'', hän sanoi. ''Lähtekää kotiin. Menkää!''
Samassa hän itse ryntäsi jo näkyvistä kadonneen soturikaksikon perään. Samalla hän nosti kätensä hiljaa selässään lepäävän Meiyon kahvalle. Poika käänsi vielä katseensa taaksepäin, ja huudahti: ''Chisa on sinun vastuullasi, Kenta!''

Muutaman kujan läpi juostuaan Ryuuza löysi metelin aiheuttajan - valtaisa, hyönteismäinen yookai, jonka rapumaiset sakset avautuivat ja sulkeutuivat rusahdellen. Poika katseli sitä hetken arvioiden sen liikkeitä, ja katsahti sitten nopeasti ympärilleen. Hän huomasi Mijiron ja Zaburin, heidän lisäkseen paikalla ei ollut muita. Tai no, tietysti Ryuuza itse.
Ryuuzalla oli mukanaan kaksi aseistaan, Meiyo ja Gi. Hän oli olettanut, ettei tarvitsisi tälläisenä rauhallisena päivänä aseitaan ollenkaan, mutta oli kaikesta päätellen ollut väärässä. Uskon kyllä pärjääväni ilman Chugia ja Yuta, Ryuuza ajatteli. Meiyo ja Gi riittävät hyvin, varsinkin nyt, kun en ole ainoa paikalla. Sitä paitsi, nuo kaksi ovat ammattilaisia.
Yhtäkkiä yookai vaikutti huomaavan Ryuuzan. Poika kiskaisi salamannopeasti miekkansa selästään ja väisti yookain saksia. Samassa hän hypähti yookain sivulle ja viilsi sen jalkaa. Sen jälkeen hän perääntyi hieman muutamalla nopealla askeleella.
Yookai tarkasteli vastustajiaan ohikiitävän hetken ajan, ja valitsi kohteensa. Ryuuza värähti huomatessaan, kuka se oli.
''Mijiro!'', hän huudahti, kiskaisi Gin vyöltään ja viskasi sen kohti Mijiroa kohti kiitäviä ravunsaksia. Gi upposi hieman yookaihin, mutta tuo ravisti sen nopeasti pois. Kuitenkin Ryuuza onnistui pysäyttämään yookain, vain pieneksi hetkeksi mutta kuitenkin.
Ryuuza vilkaisi Mijiroon. Hän uskoi vahvasti siihen, että Mijiro oli itsekin huomannut yookain hyökkäävän ja ollut valmiina, mutta koskaan ei voinut olla tarpeeksi varma.

Mijiro oli niin keskittynyt taisteluun, ettei huomannut heidän joukkonsa lisääntyneen uudella taistelijalla. Äkkiä hän kuuli, kuinka youkai kohdisti saksensa häntä kohti. Hän valmistautui väistämään, mutta samassa kuuli jonkun kutsuvan nimeään. Ryuuza. Oliko poika juossut keskelle vaarallista taistelua?

Miekka suhahti Mijiron ohi ja osui youkaihin. Koska Zaburilla ei ollut miekkoja, mies oletti sen olleen Ryuuzan ase. Oliko poika halunnut suojella häntä? "Ryuuza?" Mijiro huusi. "Sinäkö? Kiitosta vain, mutta eikö tämä ole liian vaarallista sinulle? Mene kauemmas, kyllä me hoitelemme tämän!" Hän iski youkain alavatsaan miekallaan, ja tunsi kuinka verta valui hänen käsilleen.

Mijiro mietti, mahtaisiko poika tehdä niin kuin hän neuvoi. Ei hän halunnut aliarvioida Ryuuzaa, mutta poika oli kuitenkin vielä nuori ja luultavasti kokematon. Mijiro ei halunnut tämän satuttavan itseään.

Ryuuza kuuli Mijiron sanoista, että mies oli huomannut hänet ja ehkä hieman yllättynytkin. Ja käski häntä lähtemään.
Ennen kuin Ryuuza ehti vastata mitään, Mijiro hyökkäsi yookain kimppuun. Ryuuza ikään kuin kivettyi hetkeksi katsomaan, miettien hetken aikaa omiaan. Saatuaan herätettyä itsensä hän puolustautui vihastuneen yookain suunnatessa saksensa häntä kohti. Samassa hän jo viilsi miekallaan yookain rannetta ja hypähti sitten sen yli. Hän suuntasi hakemaan Gitä.
''Anteeksi vain, Mijiro, mutta minä en lähde minnekään'', Ryuuza ilmoitti samalla. ''Minä en voi. Ja minun täytyy... harjoitella'', Ryuuza jatkoi hieman hiljentäen ääntään. Hänen oli tosiaan vielä harjoiteltava, mikäli hän aikoi päästä takaisin kotikyläänsä niiden kaikkien yookaiden ohi.
Ryuuza tavoitti Gin ja nosti sen käteensä. Hän käännähti nopeasti katsomaan yookain suuntaan, mutta oli aavistuksen verran liian myöhässä. Yookai oli irrottanut pieniä siruja saksistaan ja singonnut ne vainoojiaan kohti. Ryuuza huomasi sen liian myöhään, ja sai poskeensa viillon. Hän koetti sitä nopeasti sormellaan, ja totesi sen olevan vain pintanaarmu.
''Ja sitä paitsi'', Ryuuza jatkoi tähdäten samalla Gillä yookain päätä kohti, ''se ystäväsihän kysyi, onko meillä tarvetta listiä yookaita.''
Samassa Ryuuza viskasi Gin yookaita kohti. Yookai ei huomannut asetta tarpeeksi aikaisin keskittyessään Tsuwamonolaisiin, ja se lävisti yookain silmän. Sen toinen silmä näytti olevan myös puhkaistu, todennäköisesti sen oli tehnyt Mijiron haukka.
Ryuuza kääntyi Mijiroon päin jatkaen edellisiä puheitaan. ''Nyt on, kun sellainen on täällä.'' Poika pyyhkäisi poskellaan valuvaa verta ja katsoi nopeasti, millainen toisen Tsuwamonolaisen, Zaburin, tilanne oli.

Hetkeen aikaan ei kuulunut mitään, ja Mijiro oli jo huokaista helpotuksesta. Kaipa Ryuuza oli ottanut hänen neuvostaan vaarin. Toivottavasti hän ei ollut loukkaantunut, Mijiro ajatteli vain hänen parastaan.

Sitten mies kuuli taas taistelua takaansa, ja poitsu ilmoitti, ettei aio lähteä minnekään. Mijiro huokasi hiljaa. Ryuuza taisi olla sitä joukkoa, joka pitäisi oman päänsä ja jolle ei kannattanut alkaa jankuttaa. Mutta mitä hänen pitäisi harjoitella? Eihän se toki Mijirolle kuulunut... Toivottavasti poika ei nyt satuta itseään.

Sitten Ryuuza höpötti Zaburin sanomisista. "Niin... Mutta hän taisi tarkoittaa lähinnä, onko teillä hommia meille." Youkai huudahti, ja Mijiro tiesi kokemuksesta, että tuollainen ääni merkitsi silmien puhkeamista. Mijiro kiskaisi toisella kädellään Nintairenshuun, nuncakunsa, vyötäisiltään ja löi sillä youkaita. "No, nyt kun olet siinä, niin kerropa, ovatko youkain molemmat silmät jo puhjenneet? Katsos kun minä olen sokea, en näe sitä." Mijiro kyllä arveli, että Ryuuza oli jo huomannut asian, mutta eihän varmistus koskaan haitannut. "Eiväthän pikkusisaruksesi muuten ainakaan ole lähellä?"

Äkkiä Mijiro kuuli Zaburin kiljahtavan jossain yläpuolellaan. "Zakkun! Kaikki kunnossa?" "Juu, pikku haava vain..." Mijiro huokasi. Hän kyllä tiesi Zaburin "pikku haavat" - kerran hän oli tullut tehtävältä takaisin kylään yltä päältä veressä, toisten kantamana, ja luonnehtinut tilannettaan "mitättömäksi haaveriksi". Tiedä tässä nyt sitten onko sillä rämäpäällä oikeasti kaikki kondiksessa.

Ryuuza kohautti olkiaan Mijiron sanoessa, mitä Zaburi oli aiemmin tarkoittanut. ''Pikku vikoja'', hän tokaisi Mijirolle ja katsahti sitten yookaihin, joka huusi kovaan ääneen. Gi törrötti ikävän näköisesti sen puhjenneesta silmästä. Toivottavasti tuo yookai osaa kuolla niin, ettei Gi uppoa siinä rytäkässä sen pään sisään tai jotain muuta vastaavaa, Ryuuza ajatteli. En mielelläni tonkisi tikariani sen pään sisältä...
Mijiro kysyi yookain silmistä, ja mainitsi samalla olevansa sokea. Arvasin siis oikein. Mutta miten hän pystyy taistelemaan noin, vaikkei näe mitään? Hänen täytyy olla järjettömän taitava.
''Sanotaanko vaikka niin, että yookai on saavuttanut täydellisen... silmättömyyden tilan'', Ryuuza vastasi. Heti perään Mijiro kysyi Ryuuzan sisaruksista. ''Käskin heidän lähteä kotitalolle päin'', Ryuuza kertoi. ''He tottelevat kyllä.''

Samassa toinen tsuwamonolainen kiinnitti Ryuuzan huomion. Ryuuza näki hänet vain vilaukselta ennen kuin yookai peitti näkyvyyden siihen suuntaan, joten hän ei suuremmin tiennyt toisen kunnosta. Miehen omien sanojen mukaan kyse oli kuitenkin vain 'pikku haavasta', joten eivät kai hänen asiansa kovin huonosti olleet.
Ryuuza kiskaisi Meiyon selässään olevasta tupesta, jonne oli sen laittanut hieman ennen kuin oli heittänyt Gin, ja puristi sen kahvaa kädessään. Yhtäkkiä yookai hyökkäsi hänen kimppuunsa jollakin ulokkeellaan.
Häntä?!, Ryuuza tajusi. Hän ei ollut huomannut, että yookailla oli ollut minkään sortin häntää, mutta kyllä sillä vain vaikutti olevan. Hieman samantyylinen häntä kuin skorpionilla.
Ryuuza taisteli hännän kanssa, joka iski milloin mistäkin suunnasta yrittäen selvästi tappaa hänet siihen paikkaan. Juuri, kun Ryuuza oli torjumassa hännän iskua yläpuolelta, se vaihtoikin salamannopeasti suuntaansa ja iskikin alhaalta. Ryuuza ei ehtinyt reagoida vaan tunsi terävän hännänpään viiltävän vasenta kättään hieman olkapään alapuolelta. Poika ähkäisi hiljaa ja painoi toisen kätensä haavalle. Se oli syvempi kuin posken haava, mutta ei siltikään niin syvä, että siitä olisi sen kummempaa vaaraa.
Amatöörin virhe!, Ryuuza moitti itseään. Kyllä tuollainen olisi pitänyt osata ennakoida! Olenko päässyt ruostumaan?
Yookain häntä vaikutti hykertelevän riemusta, ja se hetki, jona se oli varomaton, koitui sen kohtaloksi. Meiyon kiiltävä terä viilsi sen noin puolestavälistä poikki. ''Älä aliarvioi minua'', Ryuuza sanoi hiljaa.

Mijiro naurahti Ryuuzan luonnehdinnalle youkain silmätilanteesta. Samalla hän helpottui, kun ainakin nuoremmat sisarukset olivat turvassa.

Samassa hän kuuli Ryuuzan alkavan melkoisen taistelun. Ilmeisesti youkailla oli jonkin sortin ruumiinosa, jota Mijiro ei ollut huomannut. Mies yritti mennä auttamaan poikaa, mutta youkain sakset tulivat tielle ja pitivät Mijiron kiireisenä. Hän mietti koko ajan, mitä Ryuuzalle ja Zaburille kuului. Sokeuden pahimpia puolia oli se, että sai olla huolissaan.

Kaipa Ryuuzalla silti oli kaikki mallillaan, sillä Mijiro kuuli suuren kappaleen pamahtavan maahan, liian suuren ollakseen esimerkiksi Ryuuzan käsi. Mijiroa puistatti omat aatoksensa. Zaburista hän sen sijaan ei ollut ollenkaan varma. "Zakkun! Ihan oikeasti, onko kaikki hyvin?" "On on, äiti. Jos ihan välttämättä tahdot tietää, niin reidessäni on kymmenisen senttiä pitkä haava, josta ei edes kunnolla valu verta. Tuo sinun huolehtimisesi on aika söpöä. Sinulle pitää hankkia nainen jolle voit osoittaa sit... Wuah!" Samassa Mijiro kuuli jonkin paiskautuvan maahan. "Zaburi?!?" Voi ei, oliko hän nyt sitten kiinnittänyt liikaa huomiota pälättämiseen ja unohtanut youkain? Samassa Mijiro kuuli saksien taas kiitävän häntä kohti, ja ennen kuin hän ehti reagoida, toinen niistä osui häneen ja lennätti hänet päin muutaman metrin päässä ollutta taloa. Auts... Mies tunsi paitansa repeytyneen ja käsivartensa ihon nirhautuneen vereslihalle, ja selkään sattui törmäyksen johdosta hiukan, mutta pahemmin ei kai onneksi ollut käynyt.

Mijiro nousi seisomaan ja huusi. "Oletteko te molemmat kunnossa?"

//Repesin tuolle hännän hykertelemiselle... xD Ja mä en pääse yli tuosta että haluan Mijirolle naisen... Minulla ei siis ole mitään pakkomielteita xD

Muuten, haluaisitko tulla meille kesällä? Pitäisi katsoa Ghiblin Sydämen kuiskaus kun tuli se ostettua, ja olis kiva katsoa se kaverin kanssa... Vai ootko jo nähnyt sen?

Ja koko ajan tulee lisää outoja pulinaideoita... Mä kävin katsomassa tuolla Lerdionissa ja nyt haluan liittyä sinne ja tehdä yhdestä omakeksimästä maailmastanikin roolipelin... Ehkä ei kuitenkaan...//

Yookain hännän vetäydyttyä hieman kauemmas ilmeisen tuskaisen näköisenä Ryuuza uskalsi laskea Meiyon hetkeksi kädestään. Hän puristi juuri vapautuneella kädellään haavaansa, josta valui verta. Paidan hiha oli repeytynyt yookain iskusta ja siitä Ryuuza näki haavansa - hieman yli kymmenen sentin pituinen, kapea haava.
Ryuuza tunsi veren maun suussaankin, ja nuolaisi huuliltaan posken haavasta valunutta verta. Samassa Mijiro alkoi puhua jotakin.
Ryuuza nosti Meiyon käteensä ja käänsi katseensa tsuwamonolaista kohti kuin käskyn saaneena. Zaburia, jolle toinen puhui, hän ei nähnyt. Mies onnistui yhä oleskelemaan niin täydellisesti yookain takana, ettei Ryuuza nähnyt häntä ollenkaan. Ja yhtäkkiä jokin paiskautui maahan.
Yookai oli kaiketi päättänyt, että nyt sai riittää. Ennen kuin Ryuuza edes huomasi, yookai lennätti Mijiron kirjaimellisesti päin seiniä.
Ryuuza henkäisi syvään. Hän tunsi suurta halua tehdä jotakin. Poika vilkaisi nopeasti ympärilleen. Nähdessään suruisen hännän, joka näytti melkein itkevän Ryuuza alkoi epäillä, että sillä oli oma tahto.
Olisipa minulla Yu, Ryuuza toivoi hiljaa mielessään. Voisin heittää sen. Meiyoa minun ei kannata viskoa nyt minnekään, sillä sen jälkeen olisin aseeton. Jos vain saisin Gin takaisin tuolta...
Yhtäkkiä Ryuuza muisti Mijiron haukan. Poika ryntäsi miestä kohti, tosin joutuen välillä viiltelemään yookain raajoja. Samassa Mijiro jo kysyikin, olivatko kaikki kunnossa.
''Minä olen ainakin ihan tarpeeksi kunnossa'', Ryuuza sanoi päästyään miehen luo. ''Kuule, minulla olisi pyyntö. Voisitko käskeä haukkasi hakemaan tikarini yookain... silmän jäänteistä?'', hän pyysi. ''Siitä olisi nyt huomattavasti...''
Yookai kohdisti saksensa Ryuuzaa kohti, ja poika torjui iskun Meiyon terällä, joka kalahti yookain raajaa vasten. ''...huomattavasti apua'', Ryuuza jatkoi.

//Tuo häntä on muutenkin niin koominen, ettei toista ole ^^
Mijirolle nainen... Ei hitsi, nyt alkaa tulla hahmoideoita päähän. Yhyy en varmaan jaksaisi pelata neljällä hahmolla...
Jee minä tulen teille! Tai siis joo, tulisin oikein mielelläni (: Enkä ole tuota kyseistä elokuvaa nähnyt.
Lerdion on mukava paikka *mainosmainos*, jossa tosin olen itse ollut surullisen epäaktiivinen lähiaikoina... Enkä edes tiedä mistä se johtuu :'<//

Mijiro kuuli Ryuuzan äänen aivan läheltä, tämä siis ainakin oli kunnossa. Samalla poika pyysi pientä palvelusta. Mijirolla ei ollut aavistustakaan, missä Hayazume oli, mutta jotenkin kummasti se aina tuli paikalle, kun hän sitä kutsui. "Hayazume!" Ei kulunut kovinkaan montaa sekuntia, kun Mijiro jo kuuli haukan krääkäisyt yläpuoleltaan. "Hae pojan tikari! Ja jos voisit katsoa samalla, onko Zaburi kunnossa!" Mies ei nimittäin ollut vastannut Mijiron huutoon.

Mijiro tarttui miekkaansa ja suojasi sillä itseään youkain saksien iskuilta. Ne eivät tosin olleet enää kovin tarkkoja, sillä olivathan sen silmät puhjenneet. Mies vetäisi Nakabishisan vyötäisiltään ja iski sillä youkain toista saksea ja vartaloa yhdistävää "käsivartta" kaikin voimin. Hän kuuli luun murtuvan, ja seuraava Tatakain isku teki siitä selvää. Toinen saksista putosi kovalla rytinällä maahan, youkain karjunnan saattelemana.

Äkkiä heidän yläpuoleltaan kuului haukan kiljuntaa, ja Mijiro tiesi, että Hayazume oli onnistunut tehtävässään. Haukka lennähti hänen eteensä, antoi tikarin hänen käteensä, päästi muutaman äännähdyksen ja meni taas menojaan jatkamaan omaa taisteluaan.

"Ryuuza!" Mijiro huusi ja ojensi tikaria sinnepäin, missä poika oli. Hän halusi kukistaa youkain mahdollisimman pian - Hayazume oli kertonut, että Zaburi oli tajuissaan ja pystyi puolustamaan itseään, mutta linnun mielestä melko pahasti loukkaantunut.

//Mä oon ihan sekaisin että mitä siltä youkailta on jo leikelty... Häntä ja saksikäsi? xD Ja taidan vähän liioitella sitä mitä nunchakuilla voi tehdä...

Voiko yhdessä pelissä edes pelata useampi kuin kaksi hahmoa kerrallaan? Ehkä se pelaisi, jos ne ovat saman pelaajan hahmoja (Eli siis niin että toinen pelaa yhdellä ja toinen kahdella), mutta jos ne olisivat kaikki eri pelaajien niin pitäisi reagoida kahteen edelliseen viestiin jne... Jos ymmärrät? En minä nyt sitä tarkoittanut että sinun pitäisi luoda joku tytteli Mijirolle, ajattelin lähinnä jotain sivuhahmoa joskus hamassa tulevaisuudessa... Mutta en vastusta jos saat jonkun idean jota tahdot käyttää xD//

Ryuuza taisteli Mijiron vierellä yookain saksia vastaan odottaen, että haukka hakisi hänen tikarinsa. Yhtäkkiä kuului räsähtävä ääni, ja poika huomasi Mijiron murtaneen yookailta luun. Ja pian yookai oli menettänyt silmien ja hännän lisäksi toisen saksikätensäkin.
Haukka tuli tuomaan tikarin, ja pian Mijiro ojensikin sen Ryuuzalle. Poika otti sen vastaan ja hypähti hieman kauemmaksi. Nyt oli tähdättävä ja hyvin.
Tämä olisi huomattavasti helpompaa jos yookai ei heiluisi noin tolkuttomasti koko ajan, Ryuuza ajatteli hakien oikeaa heittokulmaa. Tai no, kai minäkin heiluisin jos olisin menettänyt silmäni ja raajojani... Olettaen siis, että pystyisin ylipäätään liikkumaan.
Yhtäkkiä yookai horjui pari askelta Ryuuzaa kohti ja kaiken lisäksi sen karjuva pää heilahti hänen suuntaansa. Täydellistä, Ryuuza totesi mielessään ja suuntasi tikarin yookain päätä kohti - ja heitti sen täydellä voimallaan.
Yookai huusi. Huusi tolkuttomasti tikarin upotessa sen pään sisään sivulta päin. Ryuuza oli varsin tyytyväinen heittoon, se oli onnistunut paremmin kuin hän oli odottanut. Tai sitten yookain pää ei ollut hänen oletustensa arvoinen.
Yookai vaikutti hätääntyneeltä. Se oli ehkäpä viimein tajunnut, että tulisi kuolemaan. Se karjui ja heilutti päätään ja vaikutti olevan suurissa tuskissa.
Ryuuza ei jäänyt odottelemaan vaan teki uhkarohkean liikkeen - hypähti yookain saksikäden päälle ja yritti kiivetä hieman ylemmäksi. Sitä ei voinut mitenkään sanoa helpoksi touhuksi, yookai heilui ja pyöri ympäriinsä. Kaiken lisäksi se oli hieman liukas kiivetä.
Päästessään joten kuten yookain rinnan kohdalle Ryuuza löi sitä suoraan rintaan Meiyon terällä, niin että terä upposi sen sisään. Vasta nyt yookai vaikutti huomaavan Ryuuzan kiivenneen sitä pitkin ja teki äkkinäisen, rajun heilahduksen, jonka voimasta Ryuuzan ote lipesi. Hän jäi roikkumaan Meiyon kahvasta, ja Meiyo puolestaan oli ainakin toistaiseksi kiinni yookaissa.
''Mijiro!'', Ryuuza huusi jossakin alhaalla päin olevalle soturille. ''Nyt olisi aika hyvä hetki tehdä tästä loppu.'' Mielessään hän lisäsi: Ja olisi ihan kiva, jos tosiaan tekisit niin.

//Haa, Ryuuza leikkii supersankaria ^^
Ei kai siltä yookailta muuta ole leikelty... paitsi silmät, eikä niitäkään nyt varsinaisesti leikattu. Ja kyllä sitä aina vähän voi liioitella (:
Samassa pelissä voi periatteessa olla kuinka monta hahmoa tahansa, samoin kuin kuinka monta pelaajaa tahansa. Esimerkiksi neljä pelaajaa voisivat pelata samaa peliä kirjoittaen vuorotellen. Toki myös on mahdollista, että kaksi pelaajaa pelaa niin, että molemmilla olisi mukanaan vaikkapa kaksi hahmoaan... Ei se mahdotonta ole. ^^
Aa sain eilen niin kivan idean, että melkein tekisi mieleni tehdä siitä hahmo... Kyseessä siis on Koyuki, 25-vuotias nainen Itäisestä kylästä Shuujitsurikujoulta. Ihminen, jossa on ehkä pikkiriikkinen ripaus yookaita, sellainen sadasosa tms, tai sitten ei. En oikeastaan ole siitä vielä päättänyt... Hänellä olisi todennäköisesti pitkät, mustat hiukset ja ruskeat silmät ja hän olisi muutenkin perin kaunis. Hyvin lempeä ihminen, mutta silti vahva luonne. Äh, tekisi oikeasti mieleni tehdä tälläinen hahmo... Ihan näin mielenkiinnosta, miltä kuulostaisi?//

Ryuuza otti Mijiron tarjoaman tikarin miehen kädestä. Samassa youkai liikkui poikaa kohti, melko vaarallisen kuuloisesti. "Ryuuza, varo!" Poika ei kuitenkaan tainnut jäädä avuttomaksi, sillä ilmassa viuhahti teräase, joka - ainakin youkain karjunnasta päätellen - osui ja upposi. Youkai alkoi liikahdella selvästi hätääntyneenä. Toivottavasti se ei astu Zaburin päälle.

Mijiro kuuli Ryuuzan lähtevän liikkeelle, ja pian miekan uppoavan youkaihin jossain ylhäällä. Oliko poika kiivennyt youkain päälle? Uhkarohkeaa. Ryuuza huusi hänelle, ja äänen laadusta päätellen tämä riippui jossain.

No niin, ollaan sitten huimapäitä, Mijiro ajatteli ja lähti kiipeämään youkaita pitkin ylös. Otus ei vaikuttanut huomaavan häntä, se oli liian kauhuissaan tilanteestaan. Äkkiä miehen ote lipesi, hän liukui puolisen metriä alemmas, mutta sai kiinni youkain nahan poimusta. Hän jatkoi kiipeämistä, ja oli pian youkain kaulan luona. Mijiro kohotti Tatakain, ja upotti sen kaikin voimin olion kaulaan. Seuraavaksi hän vetäisi sen sivusuunnassa irti, ja kuuli youkain kiljuvan kuolinhuutoaan. Mijiron kädet olivat yltä päältä veressä, kun hän liukui alas youkain päältä ja tunsi sen alkavan kaatua hengettömänä maahan. "Ryuuza, tarvitsetko apua?" Samassa hän kuuli jalkojensa juuresta ähkimistä. Zaburi. "Hienoa työtä, kundit." Mijiro auttoi youkain läheltä pois kontanneen miehen seisaalleen.

//Sönkötän jotain outoa, sori, en ole oikein keskittyväisellä päällä... Kiipeäminen on varmaan noin helppoa sokealle, la la laa... xD Oksupoksu, se vaan on varmaan aina hankalampaa mitä enemmän väkeä on pelaamassa... Luulisin ainakin.

Aaaa mä rakastuin tohon sun hahmosuunnitelmaan... Musta vahvasti tuntuu että jos toisit sen tähän peliin niin Mijiro olisi todennäköisesti totaalisen lääpällään aikas nopeasti... Eikä vaan sen takia että mä haluaisin sille tytön. Sä oot jotenkin onnistunut suunnittelemaan Koyukista just sellaisen naisen joka iskisi Mijiroon ja aikas rytinällä... Vaikka kauneus siinä menis "hukkaan" xD Äh, nyt mä mietin tätä vain oman hahmoni näkökulmasta Ja vaikka se ei koskaan tapaisikaan Mijiroa niin ihana hahmo silti

Muuten, siitä meille tulosta... Sopisiko sinulle tässä kesäkuussa? Kun heinäkuussa on lomamatka ja niitä leirejä joista en vieläkään ole saanut virallista informaatiota...

Mikä mulla on kun en saa sanottua asioitani yhdellä kertaa... Sitä vaan, että saako noita hahmokuvauksia muuttaa hiukan? Lisäisin vaan Mijirolle että se pitää lapsista ja Shikarille sen että se voi joskus äityä puheliaaksi...//

Ryuuza näki Mijiron kiipeävän ylöspäin, ylemmäs kuin hän itse oli kiivennyt - Mijiro kaiketi tavoitteli yookain päätä tai jotain muuta vastaavaa. Järkevä siirto.
Ryuuza roikkui yhä Meiyon kahvasta. Hän yritti saada hieman tukea jaloillaan yookaista, mutta se liikkui yhä hermostuneesti eikä Ryuuzan ollut mahdollista saada minkäänlaista otetta. No, nyt ei sitten auta kuin roikkua täällä. Hyppääminen alas ei ainakaan tule kysymykseen...
Yhtäkkiä Ryuuza tunsi Meiyon liikkuvan. Hän korjasi hieman otettaan, jottei miekka irtoaisi yookaista. Samassa Mijiro teki jotakin. Ryuuza käänsi katseensa ylöspäin ja huomasi miehen ilmeisesti katkaisevan yookain kaulaa. Hyvä, Ryuuza ajatteli. Tämä on varmasti kohta... Hemmetti!
Yookain kaulasta valui verta pojan kasvoille, ja se kirveli hänen silmissään. Mutta hän ei voinut tehdä elettäkään pyyhkiäkseen veren pois - hänen puutuneiden käsiensä irrottaminen Meiyon kahvasta ei tullut vielä kysymykseen.
Yookai huusi ja alkoi kaatua. Ryuuza alkoi suunnitella irroittautumistaan yookaista, kun hän huomasikin Meiyon jääneen jonnekin kiinni. Ja yookai kaatui koko ajan - hän jäisi pian alle, jos ei pääsisi irti. Ryuuza kuuli Mijiron sanovan jotakin, mutta ei saanut siitä selvää.
Ryuuza potkaisi yookaita niin lujaa kuin pystyi, ja Meiyo irtosi otuksen rinnasta. Ryuuza sai siinä rytäkässä vielä lisää yookain verta päälleen, mutta onnistui silti laskeutumaan maahan kohtuullisen sulavasti. Yookaista ei voinut sanoa samaa.
Ryuuza nousi seisomaan pyyhkien verta kasvoiltaan. Hän totesi olevansa lievästi sanottuna karmean näköinen - mutta läheskään kaikki veri ei sentään ollut hänen omaansa.
Zaburi kehui muita taistelun sujumisesta Mijiron auttaessa hänet seisaalleen. Ryuuza otti muutaman askeleen näitä kohti pujottaen samalla Meiyon selässään olevaan tuppeen.
''Oletteko kunnossa?'', hän kysyi. ''Vai tarvitsetteko apua ruhjeidenne hoitoon? Kotitalolla on kaikenlaisia haavojenhoitotarpeita.''
Odotellessaan vastausta Ryuuza asteli yookain pään luo etsien Gitä. Huomatessaan sen kahvan hän kiskaisi tikarin irti ja pyyhki terästä verta hihaansa - paita oli muutenkin jo niin pahasti pesun tarpeessa, ettei tästä olisi mitään ylimääräistä haittaa.

//Ei se oikeastaan ole niin hankalaa kuin luulisi (:
Sehän on sitten kiva, jos Koyuki vaikuttaa hyvältä tyypiltä... Katsotaan sitten, tuonko sen jossain vaiheessa peliin. Ja oikeastaan tuon kauneuden kanssa on sellainen juttu, että todennäköisesti Koyuki on joutunut tapaamaan sellaisia miehiä, jotka ovat rakastuneet hänen ulkonäköönsä eivätkä häneen itseensä, ihmisenä, ja sitä hän ei kestä. Mutta Mijiron kanssa ei tarvitsisi edes epäillä mitään sellaista ^^
Joo, mulle käy oikeestaan koska vaan se teille tulo. Äiti tosin sanoi eilen kun siltä aiheesta kyselin, että minun pitäisi tulla sinne mopolla... Ja nyyh en minä sinne osaa! Eikä minulla korttiakaan ole vielä... Tosin suoritan sen heti kun vain saan ajan siihen kokeeseen... Hmm katsotaan, että miten sitten loppujen lopuksi tulen (:
Ja toki hahmokuvauksia saa ja pitääkin muuttaa, jos hahmosta ilmenee uusia puolia tai jokin hänessä muuttuu. ^^//

Mijiro piti kiinni Zaburista ja yritti kuunnella, miten Ryuuzalla meni. Hetken kuluttua poika laskeutui maahan, ja lähes samoilla hetkillä youkai kaatui maahan melkoisella rytinällä.

Poika oli ilmeisesti melko hyvässä kunnossa, ja tarjosi auliisti apua miehille. "Kiitos, olisimme siitä hyvin kiitollisia." Mijirolla itsellään käsivarsi oli aivan vereslihalla, pienempiä ruhjeita siellä täällä ja selkä edelleen hieman kipeä. Lisäksi hän tunsi olevansa yltä päältä - suurimmaksi osaksi onneksi youkain - veressä. Zaburikin oli veren peitossa, Mijiron tunnustellessa hänen kylkeään siinä tuntui syvä haava. "Mitä muuta sinulta on rikki kuin tämä? Eikä sitten mitään vähättelyjä." "No, sääriluu taitaa olla poikki, meni siinä kun putosin... En pääse kävelemään yksin. Ja olkapää lienee sijoiltaan. Lisäksi haavoja on siellä täällä ja joka paikkaan koskee. Oletko nyt tyytyväinen, höntti?" Zaburin äänensävystä Mijiro tiesi, ettei mies kuitenkaan missään hengenvaarassa ollut - tämä teki jälleen pilaa hänen huolehtivaisuudestaan. "Ryuuza, sinä vaikutat olevan ihan kunnossa?"

"Hei kuule, Ryuuzako sinä olit - voisitko mitenkään hakea kirveeni youkain vierestä? En oikein itse pääse...", Zaburi kysyi. "Se on sitten aika painava..."

//*Alkaa innostua*

Joo, minä lähetän sinulle kartan! Tosin minulla ei ole sähköpostiosoitettasi... Laitatko sen vaikka tekstarilla jos et tähän tahdo antaa? 20.-22. päivä on varattu toiselle kaverille, mutta kaikki muut on kai vapaita. Mutta jos sinun pitää tulla mopolla etkä saa korttia vielä... Snyyt.//