Miksi rakastat suurkylän hulinaa?

Ryuuza nyökkäsi Mijiron hyväksyessä hänen tarjoamansa avun, ja muisti sitten yhtäkkiä, että mieshän oli sokea. Hän ei kuitenkaan oikein tiennyt, mitä olisi sanonut, joten hän pysyi hiljaa ja kiinnitti Gin takaisin vyölleen. Mijiro kysyi Zaburilta tämän kunnosta, ja Ryuuzakin kuunteli miehen kertoessa tilastaan. Ei kovin hyvältä vaikuta, Ryuuza totesi mielessään. Tuskin hän kuolemassa on, mutta vaurioita löytyy. Pääsin itse loppujen lopuksi aika helpolla...
Pian Mijiro kysyi Ryuuzalta hänen tilastaan. ''Minulla on kaikki hyvin'', poika kertoi. ''Pieniä ruhjeita on jonkin verran, mutta isompia haavoja ei ole kuin vasemmassa kädessä ja toinen poskessa.''
Zaburi pyysi Ryuuzaa hakemaan kirveensä, ja poika myöntyi heti. ''Voin toki hakea sen'', Ryuuza sanoi ja lähti etsimään kyseistä asetta. Pian hän huomasikin sen yookain takajalan vieressä, ja tarttui siihen molemmin käsin.
Zaburi ei ollut liioitellut kertoessaan kirveen olevan painava, ja kaiken lisäksi Ryuuzan kädet olivat väsyneet Meiyon kahvasta roikkumisesta. Hän kuitenkin sai hetken kuluttua aseen nostettua, ja kantoi sen tsuwamonolaisten lähelle.
''Ryuuza!'', joku huudahti äkkiä. Ryuuza kääntyi katsomaan tulijaa, ja tunnisti tämän heti.
''Hiro'', Ryuuza sanoi miehen seisahtuessa hänen eteensä. Hiro oli seppä, jonka apuna Ryuuza oli ollut useasti - siitä hän tunsi miehen.
''Sinäkin olit mukana tuossa taistelussa?'', Hiro kysyi. ''Tarvitset itsesuojeluvaiston, Ryu.''
''Älä liioittele'', Ryuuza hymähti. Sitten hän tuli vilkaisseeksi yookaihin päin, ja sai ajatuksen.
''Hiro, voisitko mitenkään pitää tuosta raadosta huolta siihen asti, kunnes nämä kaksi herraa Tsuwamonosta päättävät, mitä sille haluavat tehdä? Luulen, että he eivät juuri nyt ehdi ajatella sitä.''
''No toki'', Hiro sanoi ja kumarsi lyhyesti Mijirolle ja Zaburille. Sitten hän virnisti Ryuuzalle. ''Mutta palkkioksi vaadin sitten, että selität minulle kaiken tuosta äskeisestä taistelusta sitten kun ehdit.''
Ryuuza hymähti. ''Sopii. Kiitos, Hiro.''
Mies nyökkäsi, ja Ryuuza kääntyi sotureita kohti. ''Kas niin. Kotitalolleni ei ole kovin pitkä matka, puoli kilometriä suunnilleen. Uskotteko pääsevänne sinne asti?'' Sitten Ryuuza vilkaisi Zaburin aseeseen päin ja lisäsi: ''Ja kannanko minä tuon?''

//Joo, lähetän sen sähköpostiosoitteen tässä kohta. Tietääkseni minulla ei ole paljoakaan mitään sovittuja menoja, joten melkein mikä vain käy... Ja kyllä mä sen kortin pian saan, luulisin. Kunhan vain pääsen kokeesta läpi! //

//Sä luet mun ajatukset. Äsken mä ajattelin että Mijiro voisi kysyä, voisivatko he mitenkään lainata Ryuuzalta sidetarpeita, ja nyt mä ajattelin laittaa kysymyksen tuosta youkain ruhosta edelliseen viestiin mutten sitten pistänytkään... Senkin selvänäkijä. //

Ryuuza kertoi olevansa kunnossa. Hyvä. Poika myös suostui hakemaan Zaburin kirveen. Ilmeisesti sen painavuus tuotti tälle vaikeuksia, koska Mijiro kuuli Zaburin sanovan hiljaa: "Voih... Olenko minä jotenkin kummallinen, kun jaksan nostaa sen tuosta vain?" Mijiro hymyili hiukan. Zaburi oli vahva jopa ammattitaistelijaksi - olihan se nähty jos siinä, että hän oli noin vain yksin nostanut vihannesmyyjän kiesit. Ryuuza kuitenkin jaksoi tuoda kirveen Zaburin lähelle.

Äkkiä Mijiro kuuli miehen tulleen paikalle ja puhuvan Ryuuzalle. Ilmeisesti joku tuttu, muttei varmaankaan isä, koska Ryuuza kutsui häntä nimeltä. Salaa mies oli samaa mieltä Hiroksi sanotun tyypin kanssa - nuorelle pojalle ei ollut hyvä tapella youkain kanssa. Mutta se täytyi myöntää, että hyvin oli poika taistellut. Sitten puhe kääntyi youkain raatoon. "Voisimme haavat hoidettuamme katsastaa, onko youkaissa jotain sellaista, jota voisi käyttää vaikka panssareihin tai aseisiin", Mijiro sanoi, kohdistamatta puhettaan erityisesti kenellekään.

"Mikkun, tuo herra kumartaa meille", Zaburi sanoi, ja Mijiro yritti jotain takaisinkumarruksen tapaista, mitä nyt voi tehdä pitäessään täysikasvuista miehenkörilästä seisaallaan. "Ryuuza taisteli oikein hienosti. Sen haluan teille sanoa." Sitten hän kääntyi poikaan päin. "Kyllä me jaksamme, olemme olleet pahemmissakin ruhjeissa." "Ei sinun tarvitse, kyllä minä oman kultamussukkani kannan", Zaburi naurahti, ja nosti kirveen melko vaivalloisesti selässään olevaan "huotraan". "Auts. En kyllä jaksa kantaa tätä kauan tässä kunnossa. Jos mentäisiin. Näytäpä tietä, Ryuuza." Miehet lähtivät seuraamaan poikaa.

//Lähetin sulle kartan... Toivottavasti saat siitä selvää xD//

//Ooooooo... Selvänäkijä. Huisaa ^^//

Ryuuzan takana seisova Hiro naurahti, kun Mijiro sanoi Ryuuzan taistelleen hienosti. ''Niinhän hän tekee. En oikein tiedä, missä vaiheessa hän on oppinut miekkailemaan noin, viisitoistakesäinen... Hän voittaa minutkin helposti.''
''Hiro'', Ryuuza sanoi yrittäen hillitä miehen puheita. Hän tunsi olonsa vaivautuneeksi. Hiro nyökkäsi, kumarsi vielä lyhyesti ja lähti tarkastelemaan yookain ruhoa.
Ryuuza nyökkäsi miesten sanoessa, että jaksaisivat kävellä mutta olisi hyvä lähteä pian, ja tunsi sen jälkeen suurta halua hakata päätään seinään. Miksei hän ikinä muistanut, että Mijiro oli sokea?
''Joo'', hän tyytyi sanomaan ja lähti sitten kävelemään kahden talon väliselle kujalle. Sitä kautta pääsi kaikkein nopeiten perille, ja kuja oli sen verran leveä, että tsuwamonolaiset pääsivät hyvin kulkemaan sillä.

Jonkin ajan kuluttua Ryuuza jo näki kotitalonsa. ''Ei pitkälti enää'', hän tiedotti miehille, ja käveli sitten talon eteen. Hän asteli muutaman portaan ylöspäin ja avasi oven. ''Täti!'', hän huudahti. ''Oletko siinä jossain?''
''Ryuuza!'', kuului tädin ääni. ''Olet siis kunnossa? Minä olin niin huolissani...''
Seuraavaksi kuului vertahyytävä kirkaisu. Täti oli saapunut ovenpieleen ja nähnyt Ryuuzan.
''Täti'', Ryuuza rauhoitteli häntä, ''ei tämä kaikki ole minun vertani. Ei minulla ole kuin pari haavaa.''
Täti vaikutti saavan taas henkeä. ''Joka tapauksessa ne täytyy sitoa'', hän touhotti, mutta Ryuuza pysäytti hänet. ''Minä olen ihan kunnossa'', hän vakuutti ja osoitti sitten takanaan seisoviin sotureihin. Täti vaikutti huomaavan heidät ensimmäistä kertaa. ''He tässä apua tarvitsevat.''

//Oletan nyt, että Mijiro ja Zaburi tosiaan tulivat Ryuuzan mukaan... Jos eivät, niin sano ja korjaan asian ^^
Joo sain kartan (: Kyllä siitä nyt ainakin jotain apua on, tutkin sitä tarkemmin sitten jossain vaiheessa, kun tiedän koska olen tulossa (://

Mijiro seurasi Ryuuzan askelia, pitäen Zaburia pystyssä ja auttaen häntä kävelemään. Kulkeminen oli aika hidasta, mutta hitaasti ja varmasti sitä eteenpäin päästäänkin. "Äsh, kaikki tuijottavat meitä", Zaburi sanoi hiukan ärsyyntyneesti. "No se nyt ei taida olla mikään ihme." "Mutta tuon nätin tytön tuijotus ei haittaa ollenkaan!" Voihan majavien viinijuhlat. Tuollaisessa kunnossa ja vieläkin vilkuilee naisia? Mijiro huokasi. Mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsee.

Jonkin ajan kuluttua he saapuivat Ryuuzan kotitalolle. Poika huusi ovelta tätiään, joka ilmeisesti oli yhtä huolehtivainen kuin Mijirokin. Asuuko hän tätinsä luona? Äsh, asiahan ei minulle kuulu... Ryuuzan kääntäessä tätinsä huomion heihin, Mijiro hymyili, ja Zaburi sanoi: "Päivää... Löytyisikö teiltä tilaa ja sidetarpeita myös kahdelle hiukan taistelussa rähjääntyneelle miehelle?" "Arvostaisimme sitä todella, rouva hyvä", Mijiro jatkoi. Toivottavasti hän todella on rouva eikä neiti.

//Totta kai, sanoinhan että he lähtivät seuraamaan poikaa xD Mä kirjoitin tuohon vahingossa yhdessä kohtaa "Zabuza"... xD//

//Zabuza ^^//

Ryuuzan täti nyökkäsi hajamielisesti miesten puheille ja mutisi jotain 'päivään' tapaista. Hän vaikutti perin yllättyneeltä, ja tutkaili kahta vierasta ruskeilla silmillään.
''Voin kai johdattaa heidät sisälle, täti?'', Ryuuza kysyi. Ei siitä ainakaan ole mitään apua, jos täti vain tuijottelee heitä ovensuussa.
Täti nyökkäsi. ''Teepä se, niin minä käyn hakemassa niitä sidetarpeita.'' Täti katosi ovensuusta ja Ryuuza kääntyi sotureihin päin. ''Tänne päin'', hän sanoi ja astui sisään. Kolmikko ei päässyt etenemään kovin pitkälle, kun Ryuuzan setä, hänen isänsä serkku, käveli tulijoita vastaan.
''Ryuuza!'', hän henkäisi. ''Noinko pahasti sinä...''
''Kaikki ei ole minun vertani, setä'', Ryuuza huokaisi. ''Selitän myöhemmin. Nyt nämä kaksi herraa tarvitsevat apua.''
Setä nyökkäsi, tervehti Mijiroa ja Zaburia ja päästi joukkion ohitseen sen kummempia kyselemättä. Ryuuza tosin tiesi joutuvansa vielä selittelemään kaikenlaista sedälle, mutta se oli sen ajan asia.

Ryuuza ohjeisti vieraat huoneeseen, joka oli jäänyt tyhjilleen sedän ja tädin vanhimman pojan
muuttaessa omaan kotiinsa. Huonetta oli tarjottu Ryuuzalle, mutta tämä oli sanonut olevansa mieluummin yhä samassa huoneessa Kentan ja Chisan kanssa.
Ryuuza oli juuri hakenut huoneen nurkasta pari vilttiä kun käytävältä alkoi kuulua juoksuaskelia, ja kahden lapsen huutoja. ''Isoveli!'' ''Ryu-veli!''
''Kaikki ei sitten ole minun vertani'', Ryuuza huikkasi ennen kuin lapset ehtivät huoneeseen. Hän olisi joutunut mainitsemaan sen kuitenkin.
Kenta ja Chisa ryntäsivät sisään. He yllättyivät nähdessään huoneessa kolme veristä ihmistä, veljensä ja tsuwamonolaiset.
Ryuuza levitti viltit lattialle ja kehotti sotureita istumaan alas. Samassa Chisa ryntäsi halaamaan veljeään.
''Chisa, vaatteeni ovat ihan veressä...''
''Minä olin niin huolissani!'', Chisa kertoi. ''Tulimme tänne Kentan kanssa ja kerroimme sedälle ja tädille... Setä oli aikeissa lähteä auttamaan... Hän ei kuitenkaan löytänyt miekkaansa... Olimme kaikki niin huolissamme...''
''Voi teitä'', Ryuuza hymähti ja katsoi sitten Chisaa silmiin. ''Menepä auttamaan tätiä sidetarpeiden tuomisessa. Ja sano samalla sedälle, ettei hänen ole järkeä säilyttää miekkaansa lattialautojen alla, jos ei ikinä löydä sitä sieltä.'' Chisa nyökkäsi ja lähti kiireen vilkkaa tädin avuksi.

//Nyt tuli ihan sekavaa tekstiä... Toivottavasti saat jotain selvää siitä, mitä tapahtuu xD//

//Wuhuu! Kolmas sivu!

Öh... Anteeksi jos olen väärässä, mutta eikö Ryuuzan ja hänen sisarustensa pitänyt päätyä isän serkun luo, ei veljen? ...Niin ainakin muistelisin lukeneeni Ryuuzan infosta...//

Ryuuzan täti taisi olla hieman hämmentynyt kahden tyystin vieraan miehen pyynnöistä saada tulla sisään. Miehet menivät pojan perässä sisään, missä heitä vastaan tuli Ryuuzan setä. Huh, silloin täti varmastikin on rouva. Mijiro tervehti miestä pään nyökäytyksellä. Zaburi ohjaili heitä Ryuuzan perässä talossa johonkin huoneeseen ja laski kirveensä nojaamaan seinään.

Sitten ovelta päin alkoi kuulua kahden lapsen ääniä, ja pienet askeleet juoksivat sisään huoneeseen. Mijiro tunnisti äänet Chisaksi ja Kentaksi. Häntä hieman nauratti Ryuuzan sanoessa jo ties kuinka monennen kerran, ettei kaikki veri ollut hänen, vaikka asiassa ei periaatteessa ollut mitään hauskaa. Poika kehotti heitä istumaan, ja Mijiro auttoi ensin Zaburin alas ja istui sitten itsekin. Onpas pehmeää. Laittoiko hän meille oikein peiton? Voi miten kilttiä. "Ryuuza. Tiedäthän sinä, että olemme tästä hyvin kiitollisia. Jos sinä tai perheesi tarvitsette vastapalvelusta, niin älä epäröi sanoa."

Chisa sai taas vedettyä Mijiron naamalle hymyn. Tämän mentyä Mijiro kuuli jonkun hakkaavan hennosti ikkunaan, ja ulkoa kuului linnun ääntelyä. "Voi jestas, unohdin Hayazumen. Voisiko ikkunan avata?" Sitten hän tuli ajatelleeksi erästä asiaa. "En muuten vieläkään oikein tiedä, minkä näköisiä sinä ja sisaruksesi olette. Olisi mukava tietää..."

//Aaa! Mä unohdin Hayazumen! >o< Anteeksi, oletan ihan ilman lupaa, että huoneessa on ikkuna...//

//Oho kappas, voi saakeli muistin väärin! Tosiaan, kyse on serkusta eikä veljestä... Hyvä kun huomautit ^^//

Ryuuza nyökkäsi, tukahdutti halun lyödä päätään seinään ja sanoi: ''Perheeni, niin... Kerron kyllä, jos tulee jokin sellainen tilanne.''
Ryuuza ei alkanut selitellä, ettei tämä oikeastaan ollut hänen varsinainen perheensä. Tai no, perhettähän ne olivat isän serkutkin, mutta varsinaisesti Ryuuza rajoitti perheensä Kentaan, Chisaan, isään ja äitiin. Ja isä ja äiti olivat kaukana, Murasakivuorten toisella puolella... Jos olivat enää.
Ryuuza pakotti vastenmielisen ajatuksen pois päästään, missä auttoi huomattavasti Mijiron haukka. Miehen pyynnön kuullessaan Ryuuza aikoi mennä avaamaan ikkunan, mutta Kenta ehti ensin. ''Hei, haukka'', poika sanoi linnulle ja hymyili leveästi.

Mijiro mainitsi epäsuorasti haluavansa tietää, miltä Ryuuza, Kenta ja Chisa näyttivät. Ryuuza arveli, ettei asian selventämisestä mitään haittaakaan olisi.
''No, Kentalla on rusehtavat hiukset ja siniset silmät'', hän kertoi. ''Hän ei ole vielä kovin pitkä, mutta laiha hän on. Ja... no, tällä hetkellä hän käyttää tummanruskeita housuja, vaaleanruskeaa paitaa ja tummanruskeaa nahkaliiviä.''
Kenta hymähti. ''Juurikin niin.''
''Chisalla taas on hieman punertavanruskeat hiukset'', Ryuuza jatkoi. ''Niin kuin äidillä'', Kenta mutisi mutta Ryuuzan vilkaistessa tähän sivusilmällä poika hiljeni. ''Hiukset ylettyvät hieman hänen olkapäidensä alapuolelle. Hänen silmänsä ovat sinertävät ja hän on vielä lyhyempi kuin Kenta, johtunee siitä, että hän on nuorin. Tällä hetkellä hän on pukeutunut oranssiin mekkoon, ja päässään hänellä on samansävyinen rusetti.''
''Ja sitten Ryu-veli'', Kenta aloitti. ''Ryu-veli on aika pitkä. Ja laiha. Ja hänellä on vaaleat, pörröiset hiukset. Ja jäänväriset silmät, sellaiset siniset... Ja hänen housujensa pitäisi olla tummansiniset ja paitansa valkoinen, mutta nyt ne molemmat näyttävät aika punaisilta...''
''Vitsikästä, Kenta'', Ryuuza tokaisi ja pienempi poika naurahti. ''Sinulta opittua'', hän sanoi takaisin.

//Juu ei haittaa ^^//

Kenta oli selvästi mennyt avaamaan ikkunan Hayazumelle, sillä poika tervehti sitä, ja haukka päästi iloisen äännähdyksen nähdessään tutun ihmisen. Se lennähti Mijiron luo, ja mies silitti sitä. Hayazume ei vaikuttanut olevan ollenkaan loukkaantunut. Hyvä niin. Sitten se tepasteli Kentan luo, ilmeisesti miettien mahtaisiko sille vielä liietä hyvänäpitoa.

Mijiro kuunteli tarkasti, kun pojat vastasivat hänen tiedusteluihinsa. Kenta mainitsi jotain heidän äidistään. Ovatkohan heidän vanhempansa kuolleet, kun he asuvat sukulaisten luona... Kodiksihan he tätä sanovat, joten eivät he kai vain vierailulla ole. Mutta en minä sellaista kehtaa kysyä, pahoittavat vielä mielensä. "Kiitoksia, tuo valaisi asiaa. Vaikka värit eivät sano minulle yhtään mitään... Kun olen ollut koko ikäni sokea. Kukaan ei voi selittää minulle millainen on vaikka vihreä... Sitä ei voi tuntea, kuulla, haistaa... Sen voi vain nähdä. Muuuuutta ei sen väliä." Mijiro hymyili, jotta lapset eivät luulisi asian masentavan häntä. Hänen maailmansa ei kaivannut värejä.

//Sori, tässä ei nyt tapahdu mitään uutta, mutta odottelen niitä hoitotarpeita... xD//

//Jep =D//

Ryuuza kurtisti kulmiaan. Hän ei ollut tullut ajatelleeksi, ettei Mijiro välttämättä tiennyt väreistä oikein mitään. Jos oli ollut koko ikänsä sokea, eihän värien tuntemus voinut olla mahdollista.
''Sitä en tullut ajatelleksi'', Ryuuza totesi. ''Olen pahoillani.''
''Mutta eikö värejä voi muka selittää?'', Kenta kysyi. ''Vihreähän on... No... Sellainen kuin metsä... Ja ruoho ja, tuota noin... Se on sellainen vihreä...''
Kenta hiljeni mutisten jotakin siitä, että Mijiro oli tainnut olla oikeassa ja alkoi silitellä haukan, Hayazumen, sulkapeitettä. Ryuuza hymyili hyväntahtoisesti veljelleen.

''Kas näin!'', kuului Chisan ääni tytön tepastellessa sisään laatikollinen sidetarpeita mukanaan. Hänen takanaan käveli täti, jolla oli vesisanko ja muutamia riepuja haavojen puhdistusta varten.
''Saatteko haavanne puhdistettua ja sidottua itse, vai tarvitsetteko siihen apua?'', täti kysyi sotureilta. ''Kyllä teitä autetaan, mikäli sikseen on.''
''Chisa'', Ryuuza sanoi sisarelleen. ''Olisiko sinun parempi mennä huoneen ulkopuolelle? Tarkoitan, ettet vain alkaisi voida pahoin.''
Chisa katsoi Ryuuzaa pyytävästi. ''Mutta minäkin haluaisin olla avuksi...'' Sitten hän käänsi katseensa Mijiroon ja Zaburiin. ''Vai ovatko herra Mijiro ja herra Zaburikin sitä mieltä, että minun olisi parempi mennä pois?''
Ryuuza hymähti. Tyypillistä Chisaa. Mutta juuri tuosta Chisasta hän piti kovasti.

//Chisa on suloinen... ^^//

Mijiro hymyili, kun Kenta yritti selittää hänelle vihreää. Reomaru oli pienempänä yrittänyt samaa, kuten Zaburikin ja monet muutkin hänen ystävistään, tuloksetta. Toki hänelle sitten oli kerrottu oikein tarkasti, että taivas oli samanvärinen kuin miltä vesi näytti ja että veri oli samanväristä kuin puolukat, jottei hän olisi surullinen. "Ei haittaa, ettehän te voineet tietää."

Samassa Mijiro kuuli Chisan ja Ryuuzan tädin tulevan huoneeseen, ilmeisesti hoitotarpeet mukanaan. "Kyllä me luullaksemme nämä itsekin saamme hoidettua, kiitos vain tarjouksesta. Olemme tehneet tätä aika monta kertaa ennenkin." Ryuuzan kehottaessa Chisaa poistumaan tyttö puolustautui jälleen niin suloisesti, ettei Mijiro taaskaan voinut estää leveää hymyä valtaamasta kasvojaan. Hänen teki mieli pyytää tyttöä syliinsä, mutta samassa muisti olevansa aika lailla veren peitossa. "No... Tuota... On totta, että Zaburilla on haavoja, jotka varmasti näyttävät aika iljettäviltä..." "Hei! Ei sinunkaan käsivartesi kovin kaunis ole!" "...mutta jos luulet kestäväsi, niin ei minulla sitä vastaan mitään ole. Kunhan menet heti pois, jos alkaa tuntua pahalta. Paitsi etten tiedä, kuinka paljon Zaburi joutuu ottamaan vaatteita pois..." "Mikkuu-uun... Miksi täällä puhutaan vain minusta?" "Koska sinä olet pahemmin loukkaantunut, hölmö. Niin, en tiedä onko se välttämättä tyttölapselle sopiva näky..."

"No, sitä miettiessä, Mijiro, viitsisitkö vetää olkapääni takaisin sijoilleen?" Mijiro hymähti. Ei Zaburi ainakaan kipua pelännyt - sijoilleen veto nimittäin sattui ja aika lailla. "Selvä. Kumpi?" "Vasen. Sinusta katsottuna oikea." Mijiro etsi Zaburin olkapään, tunnusteli sitä hetken ja teki nopean liikkeen, josta kuului pieni kruntsaus. "Auuuh!" Zaburi huusi, mutta sanoi samaan syssyyn: "Kiitti, se helpotti. Käsi liikkuu taas normaalisti."

//En ole pervo, enhän? xD Nyt tuntuu mustakin että pelaisin kahdella, toi vuoropuhelu on aika mielenkiintoinen... Oletko muuten jo lukenut viimeisen Inun?//

Ryuuza virnisti miesten vuoropuhelulle. Se toi jotenkin omituisesti mieleen hänet itsensä ja Kentan. Kenta ei ollut puhelias lapsi, mutta se ei tarkoittanut etteikö hän puhuisi vuolaasti vähän mitä sattuu silloin tällöin, joillekin ihmisille.
Chisan silmät loistivat tytön saatua Mijirolta luvan jäädä huoneeseen, ja hän käänsikin ne Ryuuzaa kohti pieni, kysyvä pilke katseessaan.
''Hyvä on'', Ryuuza hymyili tytölle. Chisa hymyili takaisin. ''Mutta sovitaanpas ensin yksi juttu'', isoveli lisäsi. ''Sinä lähdet huoneesta siinä vaiheessa, jos alat voida pahoin tai jos käsken sinua lähtemään. Eikö niin?'' Mikäli sen olisi sanonut tietyllä tavalla, repliikki olisi vaikuttanut ikävältä käskyltä, mutta Ryuuzan hymyilevät kasvot ja lempeä äänensävy tekivät siitä ennemminkin ystävällismielisen sopimuksen.
Chisa nyökkäsi. ''Minä lupaan, isoveli.''

Mijiron vedettyä Zaburin olkapään takaisin sijoilleen onnistuneesti täti tuli ilmiselvästi siihen tulokseen, ettei hänen ollut tarpeen jäädä huoneeseen. ''No, mikäli pärjäätte, niin minä tästä lähden jatkamaan askareitani... Ja onhan Ryuuza ainakin täällä, mikäli tarvitsette apua.''
''Kyllä'', Ryuuza vahvisti. Täti nyökkäsi. ''Ja Ryuuza, komenna sitten Kenta ja Chisa huoneesta jos sikseen on... Tai no, mitä minä tässä ohjeistan, kyllä sinä tiedät... Ja kyllä lapset sinua tottelevat, oikeastaan varmaankin paremmin kuin ketään muuta...''
''Kyllä'', Ryuuza sanoi toistamiseen, Kenta ja Chisa nyökkäilivät ja mumisivat myöntävästi. Tosiaan, kyllä pikkusisarukset Ryuuzaa tottelivat, sillä heille isoveli oli ilmeisesti vanhemmista seuraava. Ja koska vanhempia ei ollut paikalla, ei oikeastaan ollut ollut muutamaan vuoteen, komento oli isoveljellä. Niin lasten maailma kai toimi. Ryuuza ei siitä tiennyt, hän ei oikeastaan ollut koskaan ollut lapsi. Ei hän ollut ehtinyt sellaiseen.
Täti asteli ovelle. ''Ja herrat, mikäli tarvitsette jotain niin pyytäkää vain.'' Sen sanottuaan hän poistui huoneesta.

//Tiedätkös, joskus musta tuntuu kuin Ryuuza olisi vähän niinkuin Kentan ja Chisan huoltaja... Tai no, ehkä hän vähän onkin. (:
Ei tuo nyt minusta kovin pervoa ollut... Ainakaan vielä... xD Ja vuoropuhelu oli jännä. Tuo Zaburin 'Mikkuu-uun' on aika söpö ^^
Ja viimeinen Inu on luettuna, kyllä kyllä. Oli suloinen lopetus sille tarinalle... Vähän haikeaa tosin. Muistan revenneeni sille kohdalle, jossa Kagome kutsui Sesshoomarua isoveljeksi... : D//

"Kiitoksia, rouva, olette kovin ystävällinen." Naisen mentyä Mijiro muisti, että myös Ryuuzaan oli tainnut sattua. Ei tosin kovin pahasti, mutta kuitenkin. "Tarvitsetko sinä Ryuuza muuten itse apua? Olettaisin että et, mutta sano vain jos voimme olla avuksi." Sitten Mijiro kääntyi Zaburia kohti. Tämä ojensi hänelle märän rievun, ja hän nosti Zaburin paitaa ja alkoi puhdistaa hänen pahinta haavaansa kyljessä. Verta sentään ei enää tainnut valua kummaltakaan heistä. "Hei, se oli tarkoitettu sinulle itsellesi! Saan minä omat haavani itsekin puhdistettua." Mijiro myönsi, että oli ehkä hieman liian huolehtivainen, ja antoi rievun Zaburille. Itse hän hapuili toisen sellaisen, veti repeytynyttä hihaansa ylöspäin ja puhdisti oman vereslihalla olevan käsivartensa, ja lisäksi pesi molemmat kätensä verestä. Selkä ei enää tuntunut kovin kipeältä. "Chisa pieni, antaisitko minulle sidettä? Ja muuten Ryuuza... Voisimmeko ehkä pestä vaatteitamme teillä? Nämä ovat aivan veressä..."

//Wihii, sitten voin puhua spoilaamatta sinua ^^ Jos joku sellainen nyt lukee tätä, joka ei halua pikku spoileria viimeisestä Inusta, niin älköön jatkako lukemista. Eli siis, eihän siinä kerrottu yhtään mitä Kougalle ja sen kamuille kävi??? Byääh! Mutta se lopetus oli aika ihana, tärkeintä on se että Mikkunilla (^^) ja Sacchanilla on lapsia xD Mutta eikö Kagome enää ikinä pääse näkemään nykymaailmassa olevaa perhettään? Sinänsä surullista... Se isovelijuttu oli ihan paras. xD Tavallaan kaikille hahmoille joista tykkäsin kävi hyvin (Paitsi Kougalle!!! Missä Kougan tilanne??? Murrr... Ja Kaguralle, mutta tavallaanhan hän edelleen puhaltaa Sesshoumarun hiuksissa ^^) sillä lailla että jäi ainakin mahdollisuus että niille käy niin kuin toivoin... xD Jos yhtään tajusit seli-selityksiäni...

Ensimmäiset Inut on muuten mielenkiintoisia, Mirokukin on ihan eri näköinen kuin uusimmissa pokkareissa...//

Ryuuza pudisti päätään. ''Minä pärjään kyllä.''
Poika syventyi tarkastelemaan haavaa kädessään. Ei kovin syvä haava tosiaan, eikä oikeastaan vuotanut enää edes verta. Ryuuzan käsi oli kuitenkin veren tahrima. Poika koetti sormillaan myös poskensa haavaa, mikä sekin oli jo lakannut vuotamasta.
''Olet aika verinen, isoveli'', Chisa sanoi ja hipaisi märällä rievulla Ryuuzan poskea. Tyttö oli näemmä käynyt hakemassa hänelle rievun.
''Kiitos, Chisa'', Ryuuza sanoi Chisan ojentaessa kangaskappaleen hänelle. Tyttö hymyili. Chisa piti toisten auttamisesta.
Ryuuza puhdisti poskensa haavan ja siirtyi sitten kätensä haavan pyyhkimiseen. Samalla Mijiro kysyi jotain vaatteiden pesemisestä ja pyysi Chisaa ojentamaan hänelle sidettä.
''Kyllä se sopii'', Ryuuza sanoi tutkiskellen haavaansa. ''Tarvitsetteko vaihtovaatteita lainaksi siksi aikaa, että saatte omanne puhtaiksi? Sedällä voisi olla jotain sopivaa...''
Chisa oli hakenut laatikosta sidetarpeita ja ojensi niitä Mijirolle. ''Tässä, herra Mijiro'', hän sanoi hymyillen. Kenta istuskeli hiljaa nurkassa silitelen Hayazumea.
Ryuuza alkoi myös ajatella haavansa sitomista. Heillä on melko pahojakin vaurioita... paljonkohan sidetarpeita he tarvitsevat? Ryuuza vilkaisi paitansa jo ennestään parsittua hihaa. No, ei kai sillä väliä ole jos lainaan taas paitani hihasta kangasta...
Ryuuza otti Gin esiin vyöltään ja alkoi viiltää hihastaan kaistaletta irti. Repeytyvän kankaan ääni kaikui huoneessa. Saatuaan tarpeeksi kangasta leikattua Ryuuza katkaisi kangassuikaleen ja laski Gin lattialle. Juurikin näin.

//Olisi tosiaan ollut kivaa kuulla jotain Koogasta. Kun nyt mainitsit, niin hänethän sivuutettiin ihan kokonaan (HUOM! Sivuutettiin, ei siivutettiin xD). Se oli ihanaa, kun Mirokulla ja Sangolla oli lapsia ^^ Mutta en sitten tiedä Kagomesta... Pääseköhän hän tosiaan takaisin?
Ensimmäiset Inut on tosiaan mielenkiintoisia... Inuyasha näyttää ihan kakaralta, ja Tessaiga omituiselta...//

Ryuuza sanoi parjäävänsä, ja niinhän Mijiro oli vähän olettanutkin. Sitten poika tarjosi heille lainavaatteita. "Kiitoksia, olisimme iloisia jos se vain sopii." Chisa antoi hänelle sidetarpeita, ja tämän herroittelu sai Mijiron naurahtamaan. "Ei sinun minua herraksi tarvitse sanoa. Ihan Mijiro vain." Mies veti siteestä suikaleen, katkaisi sen, nosti jälleen hihaansa ja sitoi käsivartensa. Muuta hänelle tuskin tarvitsisi tehdä, pintanaarmut eivät kaivanneet sitomista. Hän kastoi riepunsa veteen, puristi sen hiukan kuivemmaksi, nosti housunlahkeitaan ja pesi jalkansa verestä. Sitten hän putsasi myös ylävartalonsa, niin hyvin kuin se vain paita päällä oli mahdollista. Veri oli jo melkoisesti kuivunut vaatteisiin, joten sitä ei enää tarttunut niistä ihoon.

Äkkiä Mijiro kuuli kankaan repeytyvän. "Mitä tapahtui? Kai kaikki on ihan kunnossa?"

"Okei, olen nyt puhdistanut haavani ja sitonut ne, jotka ovat käsissäni ja jaloissani. Voisitko auttaa tämän kyljen kanssa? En saa käsiäni vääntymään taakse." Mijiro otti taas melkoisen pitkän pätkän sidettä ja kääri sen Zaburin vatsan, kyljen ja selän ympäri. "Ja sitten tämä jalka. Sehän on poikki... Voisiko joku hakea minulle lyhyen laudan tai vastaavaa? Jalka on tuettava..."

//Mulla on nyt jotenkin sellainen olo että olen jotenkin sekaisin... Tämän pelin suhteen nimittäin... Jotenkin niin monta asiaa samalla kertaa...//

Ryuuza kuuli Mijiron kysyvän, mitä oli tapahtunut ja olivatko kaikki kunnossa, ilmeisesti repeytyvän kankaan äänen takia. Poika oli juuri vastaamassa, kun Kenta ehti ensin.
''Ryu-veli vain teki sen taas'', poika totesi. Chisa katsoi asiakseen jatkaa. ''Niin siis, isoveli leikkasi paitansa hihasta suikaleen kangasta haavansa sitomiseen... Hän tekee sitä oikeastaan aina kun hänellä on haava, joka tarvitsee sitomista...''
''Mutta siis kaikki on täysin kunnossa'', Ryuuza sanoi ja alkoi kietoa kangassuikaletta kätensä ympäri. Nyt se oli huomattavan helppoa, kun käytännössä katsoen yli puoli hihaa oli leikattu irti.

Zaburin pyytäessä jotakuta hakemaan hänelle laudanpätkän Kenta lupautui lähtemään. ''Minä voin mennä'', hän sanoi ja nousi seisomaan. ''Haluatko sinäkin tulla, Hayazume?'', poika kysyi sitten haukalta. Pian nuorempi poika poistui huoneesta. Ryuuza ei ollut aivan varma siitä, oliko haukka lähtenyt mukaan vai ei.
Poika sai haavansa sidottua ja pyyhkäisi vielä rievulla poskeaan. Posken haavaa olisi hankala sitoa, mutta onneksi se ei ollut tarpeen - haava oli lähinnä pintanaarmu.
Chisa katseli soturimiesten sitomia haavoja - oikeastaan hän oli tarkkaillut melko paljonkin sitä, miten miehet haavansa sitoivat. ''Äiti osaa tuon kyllä paremmin'', hän totesi melko hiljaisella äänellä. Ryuuza vilkaisi sisareensa, joka alkoi näyttää hieman murheelliselta. Chisa kaipasi äitiä, se oli selvä. Chisalla myös oli eräs haave. Hänkin nimittäin halusi eräänlaiseksi lääkäriksi, jollainen Asahi, sisaruskolmikon äiti, oli. Ja Asahi oli hyvä lääkäri, hän todella oli.
''Mahdollisesti'', Ryuuza tyytyi toteamaan, yrittäen samalla kitkeä puheenaiheen. Hän ei halunnut nyt mieleensä ikäviä muistoja, surua, omia epäonnistumisiaan.
Ryuuza etsi rievustaan kohtuullisen puhtaan kohdan ja alkoi pyyhkiä veren tahraamaa käsivarttaan; sitä hän ei ollut vielä puhdistanut, haavakohdan ainoastaan.
''Oletteko saaneet haavojanne hyvin sidottua?'', Ryuuza tiedusteli sotureilta. ''Kenta tuo varmaan sen laudanpätkän pian.''

//Tässä on vähän kaikenlaista häslää, kieltämättä ^^ Mutta sellasta se kai on, tuollaisessa tilanteessa...//

Ahaa. Pojalla oli mielenkiintoinen tapa hoitaa haavansa. "Mutta eikö hiha ole liian likainen haavan sitomiseen? Kun nyt olisi kunnon sidettäkin..." Kenta lupasi hakea Zaburille laudanpätkän, ja Hayazume lähti pojan mukaan. Se oli aivan selvästi syvästi kiintynyt tähän. Toivottavasti Hayazume ei aivan hylkää minua, Mijiro ajatteli, mutta tiesi kyllä, ettei lintu koskaan jättänyt häntä.

Chisa sanoi jotain niin hiljaisella äänellä, että Zaburi ei varmaankaan ollut kuullut, mutta Mijiro kuuli, hänellähän oli erinomainen kuulo. Tyttö puhui äidistään. Mijiro alkoi tulla uteliaaksi asian suhteen, mutta koska oli kohtelias, ei kysynyt mitään. "Kyllä nämä ihan hyvin ovat." Hän koetti Zaburin jalkaa, ja totesi, että se tosiaan oli poikki, mutta luut olivat jääneet niin, ettei niitä tarvinnut paljon liikutella luutumisasentoon. Mijiro osasi melko hyvin tälläisiä hoitotoimenpiteitä, niitä oli opetettu hänelle samalla kuin taisteluakin.

//Tässä ei nyt taaskaan tapahdu mitään... Sori.//

Ryuuza nyökkäsi, irvisti sisäisesti itselleen ja sanoi: ''Se on sitten hyvä.'' Hän joutui huomaamaan, ettei vieläkään ollut sisäistänyt sitä tosiasiaa, että keskusteli ihmisen kanssa, joka ei nähnyt. Tälläisissä tilanteissa vanhat tavat ja keinot joutivat romukoppaan. Hänen nyökkäilynsä olivat yhtä tyhjän kanssa.
''Ja mitä tulee haavojeni sitomiseen'', Ryuuza sanoi pohtivalla äänensävyllä, ''se on vain tapa. Ei sen kummempaa.''
Huoneen ulkopuolelta alkoi kuulua askelia, ja pian Kenta astui ovesta sisään. ''Löysin tälläisen laudanpätkän'', hän sanoi näyttäen puukappaletta sotureille, lähinnä Zaburille. ''Onko se hyvä, herra Zaburi?''
Kenta laski laudankappaleen lattialle sotureiden eteen ja kävi sitten hakemassa jotain huoneen ovelta. ''Toin myös kaksi pidempää keppiä'', Kenta sanoi. ''Satuin huomaamaan ne, ja tulin ajatelleksi, että herra Zaburi saattaisi tarvita niitä avuksi, mikäli aikoo kävellä... Pienellä veistelyllä näistä tulee oikein hyvät...''
Kenta istahti lattialle ja otti vyöltään lyhyen tikarin. Kentalla oli sellaisia muutamia - isä, aseseppä Eisuke, oli tehnyt ne pojalle. Kenta oli luonnonlahjakkuus heittoaseiden käytössä, vielä parempi kuin Ryuuza. Poika alkoi veistellä puukeppejä keskittyneen näköisenä.
''Tarkkanäköistä'', Ryuuza totesi. Kenta virnisti naurahtaen samalla hiljaa ja jatkoi veistelyä.

//Ei se mitään, jouduithan odottelemaan Kentaa ja laudanpätkää ^^ Hassua, välillä tule kirjoitettua rooleja, joissa Kenta ei tee mitään ja välillä rooleja, joissa Chisa ei tee mitään... Tässä pätkässä häntä ei taideta edes mainita?//

Kenta asteli sisään huoneeseen laudanpätkä mukanaan. "Täydellinen. Kiitoksia, Kenta", Mijiro kuuli Zaburin sanovan, kun poika laski sen lattialle. Sitten tämä vielä kertoi tuoneensa kaksi "kävelykeppiä" Zaburille. Nämä ihmiset ovat niin suunnattoman ystävällisiä. Meidän täytyy ehdottomasti tehdä jotain vastapalvelukseksi. "Minähän ihan nolostun... Kiitos kun tuhlaat aikaasi noihin kepukoihin", Zaburi sanoi, ja jatkoi kuiskaten Mijirolle: "Kenta alkoi veistämään noita keppejä minulle. Aika suloista, vai mitä?" Mijiro nyökkäsi.

"Kieputa sinä sitä sidettä, niin minä pidän kiinni tästä laudasta", Zaburi sanoi, ja Mijiro teki työtä käskettyä. Pian Zakkunin jalka oli tiukassa paketissa laudan tukemana. "No niin, haaverimme taitavat olla hoidetut... Kiitoksia siteistä ja puhdistustarpeista." Mijirosta tuntui, että hän kiitti koko ajan, mutta Ryuuzan perhe teki heidän vuokseen todella paljon. "Enää nämä vaatteet. Ne voi varmaan pestä tuossa samassa sangossa... Vai haluatteko että menemme pesemään ne ulos? Ettei vettä läiky lattialle..."

//Leikitään että kuivunut veri lähtee helposti ^^//

''Olkaa hyvät vain'', Ryuuza sanoi Mijiron kiittäessä, ja tunsi hienoista ylpeyttä siitä, ettei ollut nyökännyt tällä kertaa. Se vain oli hänen tapansa - mitä sitä turhaan puhua, jos pään liikautuksellakin selvisi? No, tässä tapauksessa sillä ei selvinnyt.
Ryuuza tukahdutti typeränä pitämänsä ylpeyden tunteen ja keskittyi sen sijaan siihen, mitä soturit seuraavaksi sanoivat.
''Voitte te vaatteenne tässä huoneessakin pestä'', Ryuuza sanoi. ''Etenkin, kun oletan, että liikkuminen täällä on juuri nyt perin hankalaa teille molemmille.''
Ryuuza otti muutaman askeleen ovelle päin. ''Käyn hakemassa teille vettä'', hän kertoi. ''Epäilen, ettei tuossa sangossa oleva riitä oikein mihinkään. Chisa'', hän sanoi sitten. Tyttö käänsi päänsä häntä kohti. ''Sinä voisit käydä kysymässä sedältä, olisiko hänellä lainata vaatteita näille sotureille.''
Chisa nyökkäsi, nousi seisomaan ja teki lähtöä, kun Ryuuza vielä pysäytti hänet. ''Ja Chisa. Kun tulet takaisin päin, koputa ja pyydä lupa tulla sisään huoneeseen.''
''Kyllä, isoveli'', Chisa hymyili ja lähti.
Ryuuza vilkaisi pikkuveljeään kohti. ''Kenta'', hän sanoi ja poika kohotti katseensa puukepistä. ''Jatka veistämistä'', Ryuuza virnisti, ja Kenta kumarsi leikillään. ''Tapahtuu, Ryu-veli!'', hän vakuutti nauraen ja keskittyi sitten jälleen työhönsä. Ryuuza hymyili ja lähti huoneesta.

//^^//

Mijiro nyökkäsi, kun Ryuuza arveli, että heidän liikkumisensa oli hieman vaikeaa. "Totta. Tai no, kyllä minä pystyn ihan normaalisti kävelemään, mutta..." "Mikkun... Ei millään pahalla, mutta miksi saakelissa sinä koko ajan höpötät vain minun huonosta tilanteestani?" Mijiro hymyili. Zaburi ei oikein pitänyt tuttujen säälin ja huolehtimisen kohteena olemisesta. Hän halusi vaikuttaa mahdollisimman vahvalta. "Kunhan kiusaan."

Ryuuza sanoi lähtevänsä hakemaan vettä, ja pyysi Chisaa hakemaan vaatteita miehille. "Jos olisin tiennyt, että tästä reissusta tulee pidempi, olisin ottanut omat arkivaatteeni mukaan. Noh, ei voi mitään." Kumpikin lapsista lähti huoneesta, ja miehet jäivät Kentan kanssa kolmisin. Veitsen, tai mikä ase pojalla ikinä olikaan, ääni kertoi, että hän oli edelleen työn touhuissa niiden kepukoiden kanssa. Zaburi hiukan ähisi hänen vieressään, ja Mijiro arveli, että hän yritti riisua puvun paitaosaa. "Tarvitsetko apua?" "En." Mijiro itsekin avasi paitaa sitovan nauhan, muttei tehnyt vielä muuta. Kengät ja miekkavyön hän oli riisunut jo aiemmin.

//Käytän tässä nyt sitä omaa visiotani niiden puvuista ^^ Mikä pakkomielle mulla on saada noilta vaatteet pois...?//

Ryuuza oli hakenut vettä ja oli juuri avaamassa oven huoneeseen, jossa soturit olivat, kun sitten koputtikin ensin. Hän ei kuitenkaan jäänyt odottamaan lupaa tulla huoneeseen, eihän hän ollut pieni lapsi. Tai tyttö. Toisin sanoen Chisa.
''Tässä olisi vettä'', Ryuuza sanoi ja laski leveähkön vesisangon lattialle sotureiden eteen. Kenta kohotti katseensa puukepistä.
''Ryu-veli'', hän sanoi ja isoveljen käännyttyä katsomaan häneen poika osoitti toista puukepeistä. ''Onko tuo hyvä? Vai tarvitsisiko sitä veistää vielä enemmän?''
Ryuuza asteli Kentan luo ja katseli hetken aikaa puukeppiä. ''Se on oikein hyvä'', hän totesi hymyillen. Kenta hymyili takaisin. ''No hyvä sitten. Teen tästä toisesta vielä samanlaisen.''
Ryuuza nyökkäsi ja otti sitten muutaman askeleen Kentasta poispäin ja istui alas. Hän kohotti kätensä ottaakseen Meiyon selässään olevasta tupesta. Miekan terä kiilsi yhä auringonvalossa, veritahroista huolimatta. Ryuuza otti vierestään lattialta hieman verisen riepunsa ja pyyhkäisi sillä terää. Veri alkoi jo hieman irtoilla.
''Oliko sinulla muita aseitasi mukana kuin Meiyo ja Gi?'', Kenta kysyi. Ryuuza pudisti päätään.
''Ei, en uskonut tarvitsevani mitään aseita tänään, mutta nyt kävikin näin'', hän kertoi. ''Mutta Meiyo ja Gi riittivät hyvin. Yuta olisin voinut ehkä tarvita, mutta koska Mijiron haukka pystyi hakemaan Gin minulle sen jäätyä kiinni yookaihin, ei sekään olisi ollut välttämätön.''
Kenta nyökkäsi, loi ihailevan silmäyksen Hayazumeen //joka toivottavasti oli huoneessa ^^// ja jatkoi veistelyä. Ryuuza tarkasteli, kuinka veri lähti hiljalleen Meiyon terästä. Meiyo oli hänelle tärkeä, sekä aseena että esineenä - kaikista aseistaan hän piti eniten ehkä juuri siitä. Tosin muutkin olivat hänelle todella tärkeitä, niin Gi, Yu kuin Chugikin, vaikka jälkimmäisenä mainittua hän ei käyttänytkään kovin usein.

//Ehkä olet vain niin pervo? xD Ää, vitsi vitsinä.
Tässä ei nyt oikein tapahdu mitään, mutta ehkei se haittaa? (://

Huoneen ovelta kuului koputus, ja lähes saman tien joku tuli sisään. Ryuuza, vetensä kanssa. Poika laski jonkinnäköisen, ilmeisesti melko suuren astian heidän eteensä. Mijiro kuunteli hänen jutusteluaan pikkuveljensä kanssa, samalla kun irrotti rintasuojansa ja riisui paitansa. Hän kasteli rättinsä ja puhdisti yläruumiinsa kokonaan verestä, sekä hinkasi rintasuojukstaan. "Onko tässä enää tahroja?" hän kysyi Zaburilta, joka kuulosti jo pesevän vaatteitaan. Kaikenlainen siivous ei oikein ollut hänen leipälajinsa, ymmärrettävistä syistä. "Ei ole. Haluatko että pesen sinun vaatteesi?" "Ei tarvitse. Sanot vain missä on vielä likaa." "Okei."

Mijiro upotti paitansa vesiastiaan ja hinkasi sitä kunnolla. Heidän kummankin taistelupuvut olivat uudet, ja nyt niissä oli jo karmeita koloja. Hänellä vain toisessa käsivarressa, mutta Zaburin puku taisi vaatia kunnon parsimista. Se tosin oli jo tuttua - yleensä tsuwamonolaiset tarvitsivat uudet taistelupuvut aika usein, riippuen tietysti tehtävien laadusta. Ja jostain kohtaa ommeltuja ne olivat aina. Onneksi Zakkunilla taisi olla neula ja lankaa mukana.

"Se on jo puhdas, Mijiro." Mies puristi paitansa kuivaksi ja kääntyi Ryuuzan puoleen. "Missäköhän nämä voisivat kuivua?"

//Taas tuota omaa visiotani... Ja sitten sä sanotkin ettei se ole hyvä, mitäs mä sitten teen? T_T//

Ryuuza vilkaisi sivusilmällä vaatteitaan peseviin sotureihin. Toivottavasti vesi pysyy edes kohtalaisen puhtaana, kunnes he saavat vaatteensa puhtaiksi.
Poika puhdisti yhä Meiyon terää, josta suurin osa verestä oli jo lähtenyt. Ja pian se olikin jälleen täysin puhtaana kiiltävä. Ryuuza tarkasteli terää hetken ja koetti sitä sitten sormenpäillään. Vaikuttaisi kaipaavan teroitusta, hän ajatteli. Täytyy pitää mielessä.
Ase sujahti takaisin paikoilleen, minkä jälkeen Ryuuza otti vuorostaan Gin puhdistukseen.
Kenta vaikutti viimeistelevän työtään. Hän viilsi puuta muutaman kerran, silmäili puukeppiä hetken ja sivalsi vielä pari lastua siitä irti. Sen jälkeen hän vaikutti tyytyväiseltä.
''Valmista tuli'', hän totesi ja kiinnitti pienehkön heittoveitsen takaisin vyölleen. Ryuuza kohotti katseensa Gistä, muttei silti lopettanut edes hetkeksi sen puhdistamista. Kaiverruksiin kuivunut veri osasi olla turkasen hankalaa poistettavaa.
''Hyvältä näyttää'', Ryuuza sanoi ja keskittyi sitten taas Gihin. Samassa hänestä tuntui typerältä puhua siitä, miltä joku näytti, kun huoneessa oli sokea mies. Poika katsahti syrjäsilmällä Mijiroon varmistaakseen, ettei tämä ollut loukkaantunut kommentista. Tai no, miksipä olisi? Ryuuza huomasi alkavansa ärsyttää itseään, mikä oli kummallinen tunne. Mitä ihmettä minä taas oikein ajattelen?
Mijiro kysyi, missä vaatteet voisivat kuivua, ja Ryuuza kohotti katseensa Gistä toistamiseen. ''Todennäköisesti parhaiten ulkona. Täti on ripustanut kahden puukepin varaan narun, jolla hän yleensä kuivattaa vaatteita.''
''Minä voin vaikka viedä vaatteenne kuivumaan'', Kenta tarjoutui vapaaehtoiseksi. Ryuuza vilkaisi veljeensä. Olipa tämä nyt auttavaisella tuulella. Tai ehkä hän vain haluaa tarkastella läheltä aitoa tsuwamonolaisen taisteluasua, kukapa tietää.

//Kyllä se varmaan on ihan hyvä ^^ Saat sitten selittää sen minulle kunnolla ensi viikolla ^^//

Kenta vaikutti saaneen veistämänsä kepukat valmiiksi. "Kiitoksia", Zaburi kiitteli, ja laski ne viereensä. Poika tarjoutui myös viemään märät vaatteet kuivumaan. "Kiitos edelleenkin", Mijiro sanoi ja antoi paitansa Kentalle. Hän ei tietenkään nähnyt sitä, mutta oletti Zaburin tehneen saman. "Vie nyt nuo ensin, taidamme pestä housumme vasta kun saamme jotain muuta päällepantavaa..." "Niin, ette ehkä pidä siitä jos täällä käyskentelee kaksi ilkialastonta lähes vierasta miestä. Ainakaan tätinne ei taitaisi innostua asiasta." Mijiro vilkaisi Zaburiin - voisihan sitä ehkä yrittää esittää asiansa hieman hienovaraisemminkin... Tätinne. En minä yleensä ole näin utelias. Miksi he asuvat sukulaistensa luona? Tahtoisin tietää...

//Oletan että Kenta antoi ne kepukat Zaburille...? Miten musta tuntuu että mun hahmo(t) on koko ajan sun hahmojen tekemisten armoilla... Koko ajan odotetaan kaikkia sidetarpeita ja vaatteita jne... xD

Nyt se on todistettu. Olen pervo. (Ei sillä etteikö sitä olisi tiedetty jo kauan aikaa... ^^)//

''Ole hyvä'', Kenta sanoi antaessaan kepukat Zaburille, ja otti sitten vastaan miesten paidat. Zaburin mainitessa, miksi he jäivät odottamaan vaihtovaatteita ennen kuin pesivät housunsa, Kenta naurahti, mutta hillitsi sitten itsensä. Ryuuza ehkäpä nauroi sisäisesti, mutta kasvonsa hän piti viileän asiallisina. ''Voi olla'', hän tyytyi toteamaan. Kuitenkin pieni hymyn häivähdys hiipi pojan kasvoille tämän ajatellessa tätinsä ilmettä, jos Zaburin kuvailema tilanne tapahtuisi.
Kenta mutisi yhä hieman naurahdellen, että lähtee viemään vaatteita kuivumaan, ja poistui sitten huoneesta. Ryuuza tarkasteli tikarinsa terää, joka nyt jo kiilsi puhtauttaan. Hienoa.
Poika kiinnitti Gin vyölleen ja vajosi ajatuksiinsa. Tulisikohan Chisa pian?
Yhtäkkiä, kuin käskyn saaneena Chisa koputti oveen. ''Isoveli'', kuului hänen äänensä. ''Minä täällä. Toin niitä vaatteita...''
''Jep. Hyvä'', Ryuuza sanoi ja nousi seisomaan.
''Tuota... tulenko minä sisään?'', Chisa kysyi hieman arasti. Ryuuza vilkaisi sotureita ja käveli ovelle. ''Ei kai sillä niin väliä ole'', hän sanoi ja avasi oven. Chisa hymyili ja ojensi vaatteet hänelle. ''Ai niin'', hän henkäisi sitten ja kääntyi sotureita kohti, kuitenkin katse enemmänkin lattiassa kuin heissä. ''Täti pyysi kysymään, oletteko syöneet mitään vähään aikaan. Hän aikoo tehdä ruokaa ja haluaa tietää, syövätkö herrat Mijiro ja Zaburikin...''
Chisan jäädessä odottamaan vastausta Ryuuza tarkasteli vaatteita, jotka Chisa oli tuonut. Tummanvihreät, yksinkertaiset housut ja samansävyinen, kosoden tapainen paita, vaaleanruskeat housut ja valkoinen paita.
''Onko väliä, kumpi saa kumman väriset vaatteet?'', Ryuuza kysäisi. ''Tai oikeastaan, onko sillä väliä lähinnä Zaburille'', hän lisäsi ja toivoi taas, ettei Mijiro loukkaantunut. ''Tässä olisi tummanvihreät housut ja paita, sekä vaaleanruskeat housut ja valkoinen paita.''
Ryuuza huomasi, että herroittelu oli jäänyt häneltä jonnekin matkan varrelle. Chisan ja Kentan tilanne oli toinen.

//Juu, kyllähän Kenta ne antoi (: Ja ehkä he nyt vähän ovatkin, kukapa tietää.
Haha ^^//