Kenties tiemme kohtaavat...?

Hinchina kuuli takaansa taistelun rähinää, mutta huomattuaan Yamaton huolehtivan häiriköstä, hän palasi takaisin tuijottamaan tyhjin silmin eteensä. Hän luotti siihen, että Yamato huolehtisi hänenkin turvallisuudestaan tai oikeammi häntä ei vain huvittanut taistella juuri nyt.

Vain hetkeä myöhemmin hän kuuli etäisesti taistelun äänten vaihtuneen tuttavalliseen jutusteluun. Hinchina ei jaksanut kuunnella, mutta viimeisin lause ei silti mennyt ohi korvien. Se mitä Shikari puhui aikaisemmin, on siis totta. Yamato käyttäytyy omituisesti... minun seurassani?
Hinchina punastui hennosti ajatusta ja huomasi samalla olevansa jälleen tässä maailmassa. Kyyneleet olivat taas kuivuneet hetkeksi. Tyttö pyyhkäisi huomaamattomin elein poskensa kuiviksi, nousi rauhassa ylös ja kääntyi miehiin päin. Hän soi heille nopean hymyn, joka ei ulottunut silmiin asti ja lähti kävelemään luolaan päin.

Hinchina saattoi kuulla jonkin kolmannen äänen takanaa. hän oletti sen olevan Shiakri, eikä kiinnittänyt siihen huomiota. Nyt hän ei kaivannut enää yhtään ylimääräistä trafiikkia samalla läänillä.

Yamato katsahti Hinchinaan päin. Tyttö hymyili heille, mutta hymy ei ehkä ollut aivan aito. Tämä meni luolalle päin, ja Yamato kohautti olkapäitään.

//Ja sitten tulee taas Shikarin näkökulmasta ^^//

Shikari käppäili takaisin luolaa kohti. Hän oli löytänyt villin omenapuun ja kantoi kymmenkuntaa hedelmää helmoissaan. Kun hän palasi luolan eteen, Yamato istui nuotion vieressä ja söi vielä Hinchinan antamia aamiaisruokia. (Korppipoika oli häipynyt jälleen) Shikari istahti seuraan syömään omenoitaan. "Minne Hinchina meni?" "Luolaan äsken." Mitenköhän heillä oli sujunut? Oliko Yamato suututtanut Hinchinan, kun hän on häipynyt? Yamato oli kuitenkin rauhallisen näköinen, joten Shikari oletti, että suuremmilta välikohtauksilta oli vältytty.

Syötyään Shikari asteli luolan suulle, ja menemättä sisään huikkasi: "Pitäisikö meidän jatkaa matkaa?"

Hinchina käveli aivan luolan perälle ja vajosi seinän rajaan istumaan. Kivi oli kylmä ja kova, mutta tyttö ei antanut sen nyt häiritä. Hänen piti saada hermonsa kuriin. ei siitä mitään tule, että hän alkaa pienimmistäkin asioista porata toisten nähden.

Hetken Hinchina vain istui ja keinutti itseään edestakaisin. Sitten hän alkoi hiljalleen hyräillä tiettyä meneväistä sävelmää, jonka tahdissa hän ja Poni tekivät kevyet lihastreeninsä aamuisin. Nyt ei ollut ponia mukana, mutta Hinchina alkoi silti tehdä mieli liikkua. Hän alkoi tehdä niitä tutuiksi käyneitä lihaskuntoliikkeitä, joita hän teki aina sillä välin, kun Poni suoritti omia kuntoseikkailujaan. Pian Hinchina oli täydessä vauhdissa. Hän sai pikkuhiljaa voimaa jäseniinsä ja harjoitteli pian ankaralla tempolla erilaisia akressiivisia taisteluliikeitä ja mahdollisia sellaisia. Hän hyödynsi parhaansa mukaan vallitsevia oloja, eli hyppi seiniä vasten ja niitä pitkin, hio tarkkuutta volteissa sun muissa, joissa oli vaarana iskeytyä vasten kiviseiniä ja mitä muuta hän ikinä riehukaan.

Treenatessa tytön mielessä ei liikkunut yksinkertaisesti mitään muuta. Hän toteutti vain omaa itseään liikkumalla ja purkamalla alitajuisesti kaiken pahan olon näkymättömään vastustajaansa.

Tyttö oli vasta pääsemässä vauhtiin, kun hän kuuli Shikarin huhuilevan luolan suulta. Salaman nopeasti hän nappasi kaikki omat tavaransa maasta ja pyrähti oviaukolle. Hän oli vähällä rynnätä suoraan päin Shikaria, mutta onnistui viimehetkellä pysähtymään. Tyttö näytti aivan villieläimeltä. Olemuksessa oli valtavasti tarmoa ja voimaa ja tytön silmät olivat todella levottomat. Hänellä yksinkertaisesti oli liikaa virtaa liian pitkän seisoskelun takia.

Hinchina ei suvainnut vastata Shikarin kysymykseen, vaan viiletti tämän ohi nuotiopaikalle. Siellä hän koppasi syömättä jääneen aamupalansa vyötäisillä roikkuvaan pikkupussiin ja tukahdutti hiilloksen hiekalla. Pian hän oli valmis ja katsoi kysyvästi parivaljakkoa.
Yllättävää kyllä tyttöä ei lainkaan huolettanut mitä toiset mahtoivat ajatella hänen käytöksestään. Hän oli vain päättänyt mennä Tuulten aukiolle mitä pikimmin. Hänen mielessään oli oikeastaan koko ajan kytenyt ajatus, että sinne Shi:kin on matkalla. Hän ei voinut olla varma, mutta kyllä routa porsaan aina kotiin ajaa. Ennemmin tai myöhemmin he kohtaisivat toisensa.

Hinchian ei jaksanut jäädä odottamaan toisten vastauksia, vaan alkoi jo tutkailla ympäristöä. Hän määritti sijaintia ja löysi nopeasti suunnan, mihin piti lähteä. Hän lähti määrätietoisesti kävelemään läheiseen puskaan päin.

Samassa kyseiseltä suunnalta alkoi kuulua rahinaa. Tyttö pysähtyi välittömästi ja valmistautui kohtaamaan vieraan ökkiäisen.

Shikari säikähti, kun Hinchina oli salamana hänen edessään. "Hui. Tuo oli pelottavaa." Hinchina näytti aika sekaiselta, ja Shikari mietti, mitä ihmettä tyttö oli ollut tekemässä.

Hinchina oli jo pian valmiina lähtöön. Yamatokin nousi ja löntysti heidän peräänsä. Vaan äkkiä Hinchina pysähtyi, ja pian Shikarikin tajusi miksi. Puskassa oli jotain.

Shikari näki mustaa karvaa vilahtavan pensaassa. Voisiko se olla Shi?

//Tää on nyt vähän lyhyt, mutta tuli vain mieleen että voisiko se olla Shi... Ja sähän sen päätät xD//

//sori kun on kestänyt näin hirviän kauan... ei ole ollut inspistä kirjoittaa//

Hinchina silmäili metsään epäilevästi. Se oli joku vieras ökki. Shi ei edes käynyt tytön mielessä, sillä kyllä hän olisi tämän tunnistanut missä vain.
Ilmassa saattoi havaita sulkien välähdyksen ja metsästä hypähti esiin se sama hörhelö, joka jo aikaisemmin aamulla oli vieraillut pikaisesti leirinuotiolla.

Hinchina katsoi tätä tuimasti, sillä otuksen ilmaantuminen tiesi matkanteon hidastumista.
Hän ei irrottanut katsettaan tulijasta, mutta havaitsi silti jonkun kävelevän ohitseen ja puhuttelevan tulijaa.


//Vielä ei ole Shi:n vuoro Shi tulee takaisin jossain paljon jännemmässä kohdassa, sen voint aata ;D //

//En kyllä ajatellut tuon hyypiön enää tulevan keskuuteemme...//

Shikari tutkiskeli pensaassa liikkuvaa eläväistä. Ei, ei se ole Shi. Mutta mikäs sitten? Äkkiä se hyppäsi pois pensaasta ja paljastui jonkin sortin youkaiksi. Ensin se oli suuri korppi, mutta lähes heti se muuttui hinteläksi, ilkikurisen näköiseksi nuoreksi mieheksi. Hän virnisti Hinchinan happamelle ilmeelle, ja kääntyi kohti Yamatoa, joka oli tullut jostain heidän luokseen. "Jaha, et lähtenytkään." "Lähdin kyllä, mutta unohdin kysyä tuon tytön nimeä. Haluan tietää, kuka on sulattanut sydämesi."

Yamaton naamalle levisi hämmennyksen, suuttumuksen ja "kääk"-ilmeen sekoitus sekä punaa poskille. "Ei... Ei hän ole... Mitään... Mitään sulattanut..." Yamato katsahti Hinchinaan. "Kertokoon itse nimensä jos tahtoo." "Eihän nyt hino nainen voi esitellä itseään ensin! Heippa, minä olen Tero."

Hinchina napitti tulijaa hieman alta kulmiensa, kun tämä höpötti Yamatolle. Aivan, kuten Yamato, myös Hinchina meni aivan hämilleen tulijan kommentista. 'Sulattanut sydämen...?' Hinchinan oli pakko kääntää katseensa pois miehitä ja alkoi jälleen tiirailla metsään päin. Hän huomasi silti hämmennyksen Yamaton äänessä ja hänen omat poskensa punehtuivat entisestään.

Yookai esitteli itsensä Teroksi ja jäi napittamaan Hinchinaa vastauksen toivossa. Tyttö ei siitä välittänyt, vaan antoi tämän odottaa. Hän käyttäytyi kuin koko tyyppiä ei olisikaan, se jotenkin rauhoitti häntä ja sai punankin laskemaan. Hän veti kylmän kuorensa tiiviisti hänen ja tulija väliin ja vilkaisi sitten taakseen Shikariin ja Yamatoon.
"Joko nyt voidaan mennä, olisi kiire..."


//joo en mäkään tosta tyypistä kauheasti välitä, voisi haihtua nopesti,e ttä päästäisiin matkaan //

Shikari näki kummankin matkakumppaninsa hämmentyvän oudon pojan puheista. Salaa hän hieman hykerteli - sehän vain kertoi siitä, että näiden kahden välille ehkä voisi kuin voisikin kehittyä jotain.

"Jaaha, tämä tytteli onkin hiljaista tyyppiä. No, kutsunpa sinua sitten vaikkapa... Hmmm... Tummasilmäksi. Nätit silmät onkin, juu juu." Yamato näytti haluavan haudata päänsä käsiinsä ja samalla kuristaa ystävänsä. "Tero. Sanon tämän nyt silkasta ystävyydestä, en pahalla. Häivy ja tule uudestaan joskus muulloin, kiitos." "Jaaha, vai ei Yakkun halua minun selvittävän lisää tyttösestään ja heltyneestä sydämestään." "Tero." "Okei okei, äläs nyt pillastu, Romeo. Ymmärrän kyllä ettet halua minun tunkeilujani. Adios!"

Poika muuttui takaisin korppimuotoon ja lehahti matkoihinsa.

//Tämän ajan Japanissa ei taidettu tuntea Shakespearea eikä espanjan kieltä xD

Tero on muuten mun epäbiologisen serkun nimi xD Mä en tajunnut sitä silloin kun tein ton edellisen viestin...//

//noo, pikkuvikoja xD niin kauan ku rakas Admimimme ei rutise, akikki on hyvin ;P //


Hinchina huokaisi helpotuksesta kun outo hyyppä lähti menemään. Se siitä sitten tyttö suuntasi matkansa takaisin aikomaansa suuntaan ja lähti etenemään rivakasti kävellen. Isommasta puskasta selviydyttyään hän kiristi vauhdin hölkkään. tyttö etsi itselelen sopivan temmon ja juoksi eteenpäin milloin polkua pitkin, milloin niiden poikki. Hän eteni vain ottamaansa suuntaan päin, eikä välittänyt elukoitten poluista.

Hinchina ei tiennyt kuinka kauan hän oli juossut, mutta varmasti jonkin aikaa. Pikkuhiljaa jalkoja oli alkanut painaa, mutta tapansa mukaan hän ei antanut sen häiritä. Nyt hän hidasti kuin pakonomaisesti tempoa ja tarkasteli paikkaa. Hän oli edennyt aivan toisenlaiseen maisemaan, lehtipuut olivat loppuneet ja edessä oli vain tuuheaa havupuustoa. Hän tiesi,e ttä aivan pian päädyttäisiin Tuulten Aukiolle.
Hicnhina vilkais taakseen ja oli havaitsevinaan Shikarin ja Yamaton lähettyvillä. Hän ei ollut varma näkikö hän heitä, vai aistiko hän heidän yookinsa, mutta joka tapauksessa.
"Kuinka kauan olemme nyt tehneet matkaa Tuulten aukiolle?" Hän kysyi kuin ohimennen vakaalla äänellä, vailla minkäännäköistä hengästymistä, vaikka juuri oli juostu kilometritolkulla.


//sori, vähä tynkä ja menee kauheaa vahtia eteenpäin, mutku mä tahon sinne aukiolle kui monta päivää nää on matkannu? mä en muista, eikä nyt ehi tarkistaan...? //

Joukkion matka jatkui kohti Tuulten aukiota. Sitä suoritettiin hiljaisesti, jokainen ilmeisesti ajatteli omia asioitaan, mutta nopeasti. Shikari juoksi Hinchinan perässä sen kummemmin välittämättä, mihin he menivät. Sen sijaan hän katseli metsää, joka vilahti ohitse melko nopeasti.

"Öööh... Hetkinen... Kaksi yötä olemme tainneet nukkua. Kai me kohta olemme perillä?" Shikari vastasi.

Juuri hänen vastattuaan jokin lennähti hänen viereensä. "Kyllä, etsimänne paikka on aivan edessä!" Se oli se sama korppipoika, Tero. Hän lennähti Yamaton luo. "Hiiskatti, Tero, minä käskin sinun häipyä!" "En tottele ketään, hähhähhää!" Tero virnisti. "Kellistä se tyttelisi äkkiä, Yakkun!" Yamato punastui ja meni raivosta sanattomaksi, hän pysähtyi ja kääntyi Teroa kohti. "Mitä vi***a...! Nyt minä en kyllä enää vastaa seurauksista!" hän huusi, heristäen nyrkkiä ja lähtien ajamaan hekottavaa Teroa takaa.

Shikari tuijotti heitä hiukan häkeltyneenä. Aikas pervoja ystäviä serkullani on...

//Hauskaa kun katselee vanhoja viestejä, ja huomaa että on sanonut ultralyhyeksi puolta pitempiä kun nykyiset lyhyet xD Anteeksi, toi poitsu ei enää saavu häiritsemään meidän elämää ainakaan hetkeen, mä vaan oisin pistänyt ton tohon aikaisempaan viestiin mutta tulin kipeäksi enkä päässyt koneelle ennen kuin vastasit...//

// ei se mitään, ihan kivaan väliin tuli, viimeksi se lähinnä ärsytti xD //

Hymy läikähti Hinchinan silmissä, kun Shikari totesi matkaa olevan vain vähän jäljellä. Pian päästäisiin kotiin. Tuulten aukio on oikeastaan ainoa paikka ikinä, missä Hinchina on ikänään voinut sanoa olevansa kotona.
Toista varmistusääntä Hinchina ei todellakaan olisi siihen väliin kaivannut. Hymyn pilkahdus vaihtui välittömästi peittelemättömäksi turhautuneisuudeksi, eikä Hinchina edes viitsinyt käänty katsomaan tulija. Vielä vähemmän siinä vaiheessa kun tämä alkoi taas parjata Yamatoa ja heittelemään rivouksia.
Hinchinalle alkoi riittää. Hänen kätensä puristuivat nyrkkiin ja ennen kun Yamato oli ehtinyt edes kunnolla sännätä tulijan perään, Hinchina oli ladannut jo täyden kouran tarkkaan tähdättyjä heittotähtiä kohti Teroksi kutsuttua yookaita. Hän jäi vihaisesti tapittamaan yllätettyä pakenijaa, johon tähdet saattoivat joitain pintanaarmuja tehdä. Jostain syvältä kumpusi inhosta sähisevä ääni: "Jukolauta, eikö mies itse älyä häipyä, kun häntä ei tarvita?" Olisi kait sieltä jottain rumempaakin kummunnut, mutta Hinchina hillitsi kiukkunsa niillä keinoilla, joita hän oli vuosikausia joutunut harjoittelemaan tempperamenttinsa kahlitsemiseksi.

Hinchina käänsi taas selkänsä ja lähti jatkamaan matkaansa. tällä kertaa askel hieman viivytteli, mutta sitä tuskin huomasi, jollei tiennyt aikaisempaa tempoa.


//Mites muuten se Tuultea aukio-homma? Ku Yookaithan ei pääse sinne, mut Shikari kait pääsee ihmismuotoisena, mutta entä Yamato? tuleeko hälle jotenki huono olo, vai miten aukion "suojavyöhyke" häneen vaikuttaa? Tuleeko hänestä pieni vihreä mies? xD Päätä ennen ku ollaan aukion reunalla, ku ei oo oikein uskottavaa jos tulee vaan semmonen seinä yhtäkkiä vastaan Vois vähä siitäki sitte pätellä etäisyyttä aukioon, että kui vihriäksi Yamaton naama alkaa menemään, ilikiää, eikö totta xD //


//Hej, kymmenes sivu jo! //

Shikari pelästyi suunniltaan, kun Hinchina äkkiarvaamatta heitti heittotähtiä Teroa kohti. Herran jestas sentään! "Käääk! Ole varovainen tuon naikkosen kanssa, Yamato! Sehän kävi villiksi!" Shikari kuuli Teron huutavan jostain kauempaa, ennen kuin äänet hälvenivät. Hinchinakin kuului puhisevan jotain vähemmän imartelevaa.

Matkaa jatkettiin, ja hetken kuluttua Yamato tuli takaisin, puhisten vihaisena. "Saakeli jätkä... Saa kyllä pysyä poissa näköpiiristä vähän aikaa..." Shikari meni serkkunsa luo. "Äläs nyt... Hyväähän hän tarkoitti..." "Ja pah."

Matka jatkui jälleen, ja vähän ajan kuluttua Shikari näki serkkunsa hiukan kurtistelevan kasvojaan. "Yamato..." "Ei tässä mitään. Ollaan aika lähellä, päätä särkee vähän." Shikari ei vielä tuntenut mitään, mutta hänpä ei ollutkaan täysi youkai.

//En minä mitään päätä, se menee niin kuin Inuyashassa menee... Mun nähdäkseni pyhällä alueella menettää youkinsa, eli hanyouista tulee ihmisiä ja youkait periaatteessa tuhoutuu, koska niillä ei ole muuta elinvoimaa kuin youkia. Lähemmäs mennessään kai sekä youkait että hanyout voi pahoin, ainakin Inuyasha voi huonosti pyhän alueen lähellä, mutta kun hänet sitten työnnettiin sinne, hän muuttui ihmiseksi ja olo keveni. Se raja on mun nähdäkseni just sellainen "seinä", jota youkai ei voi läpäistä, ilmeisesti se aiheuttaa niin kamalaa oloa ettei kerta kaikkiaan pysty, mikä onkin hyvä koska sisällä sä lakkaisit kai olemasta...//

// no mut perjaatteesa sä päätät sen... =D Mäkin muistin jottain mangasta, mutku oon niin laiska, etten jaksanu alkaa takisteleen mistään. Ja sitä paitsi, tää on Inuyashaan pohjautuva RoPe, ei Inuyasha-RoPe, joten soveltaminen ei oo niin pahasta =D //


Hinchina kuunteli helpottuneena, miten Teron äänet hävisivät kaukaisuuteen. Sitä häiskää tuskin enää tavattaisiin. Hinchina tutkaili ympärilleen ja sai aina vain enemmän varmistusta sille aajatukselle, että kohta oltaisiin perillä. Hän hymähti ajatukselle, mutta tajusi samassa kaksi asiaa; yookait eivät pääset Aukiolle ja Yamato on yookai. Eli Yamato ei pääse heidän mukanaan hänen kotiinsa. Vielä muutama hetki aikaisemmin Hinchina oli ollut tästä varsin riemuissaan, mutta nyt hän ei oikein tiennyt miten piti suhtautua. Eivät he olleet vielä edes tutustuneet kunnolla ja Hicnhinasta se oli aika surku.
Tytöllä on valmis suunnitelma hihassa. Hänhän kulki porukan kärjessä ja tunsi muutenkin paikat. Ei heidän olisi aivan pakko vielä mennä aukiolle... Mitä minä oikein juonin? Olen menossa Shi:tä tapaamaan ja sinne on kiire... mutta...

Hinchina havahtui mietteistään kun kuuli lähettyvillä liikettä. Lintuja ne varmaan vain oli, mutta vanhasta tottumuksesta hän terästäytyi. Hän vilkaisi samalla taakseen ja saattoi nähdä Yamaton kasvot. Ne olivat säryn kovettamat, eikä mies muutenkaan näyttänyt enää olevan voimiensa tunnoissa. Hinchina huokaisi ja kääntyi takaisin. Hän käveli muiden luo ja heitti ilmoille kysymyksen: "Pitäisikö meidän jo erota?" Ja samantien puna häilähti tytön poskille kun hän tajusi lauseensa merkityksen. "Tai siis niinkun lähteä eri suuntiin tai siis..." Hän selitti nopeasti ja vähän hämillään.
Tyttö huoahti napakasti ja kokosi itsensä salaman nopeasti. Sitten hän porasi silmänsä Yamatoon ja kysyi hyvin simppelin kysymyksen: "Sinä tiedät, ettet pääse kuitenkaan perille. Miksi ihmeessä kiusaat itseäsi yhtään enempää?"



//sorppa, ei oo oikein kirjoituspäivä tänään... siksi tulee vain sekavaa selitystä //

Matkattaessa lähemmäs aukiota Shikari tunsi Hinchinan olevan hiukan hämmentyneen surullinen. Hän ei voinut olla varma johtuiko se Yamatosta, sillä olisihan surun kohde voinut aivan hyvin olla Shi, mutta kieltämättä hänkin tunsi olevansa vähän masentunut siitä, etteivät he saaneet tutustua enempää. Yamatosta ja Hinchinasta olisi voinut tulla niin suloinen pari...

Samassa Hinchina kääntyi ja heitti ilmoille kysymyksen. Shikari katsoi serkkuunsa. Ei tämä vielä kovin pahalta näyttänyt, mutta kasvot olivat kieltämättä hiukan kärsivän näköiset. Yamato katsoi Hinchinaa epätulkittava ilme kasvoillaan, muttei ehtinyt sanoa mitään, ennen kuin neito tivasi jo toista vastausta häneltä. "Onko sinulla jotain sitä vastaan että kuljen kanssanne?" Yamato sanoi sillä ärsyttävällä äänellä, johon Shikari oli tottunut. "Vai oletko huolissasi minusta? Suloista. Kuule, olen youkai. Vahva sellainen. Ei minulla ole vielä kuin hiukan päänsärkyä, eikä se minua hetkauta."

Samassa Yamato tarttui Hinchinan leukaan hellästi ja laski kasvonsa lähes kiinni neidon kasvoihin. "Ja, haluat tietää miksi seuraan teitä ja kiusaan itseäni? No, vastaus on simppeli. Pidän sinusta."

//Apua, toivottavasti Yamato ei saa korvapuustia... xD//

//Heitit melko pahan palan nyt... En oikein itsekkään tiedä miten Hinchinan pitäisi tuohon reagoida... Varsinkaan, kun en tiedä sitä äänensävyä, millä toi "pidän sinusta" on sanottu. Jos se kuulostaa pelkältä pään aukomiselta, voisi hyvinkin olla, että joku saa korvillensa, mutta jos taas Yamato on tosissaan niin sitten onkin vaikiampaa... Katsoo nyt, miten tämä tästä kehittyy ;D //


Hinchinan sisällä alkoi kiehua, kun Yamato vastasi hänen kysymykseensä. Hänelle ei tartte alkaa saivarrella ja todistaa miehuuttaan, varsinkaan tuollaisella äänensävyllä ja olemuksella. Ja se, miten toinen kuittasi hänen huolissaan olemisensa, oli vähintäänkin törkeätä. Ei tyttö ollut oikein itsekkään varma johtuiko se huolesta, mutta joka tapauksessa häntä kummastutti kun toinen kiusasi itseään turhan takia.

Yamaton seuraava veto sai vähintäänkin yhtä voimakkaan sisäisen reaktion aikaan, kuin äsköinen ärsyttäminen. Mies tuppautui aivan lähelle, lähemmäs kuin kukaan ihmisoliota muistuttava ötti vuosikausiin ja kaiken lisäksi se sanoi pitävänsä hänestä. Hinchinan sydän hyppäsi ainaskin metrin paikaltaan ja pulssi kohosi huimiin lukemiin. Samaan aikaan hän kavahti taaksepäin kuin iskun saaneena ja jäi tuijottamaan hetkeksi toista silmiin. Niissä ei näkynyt äskeisen saivartelun merkkejä tai edes suuria valheita. Miehen saattoi siis olettaa olevan tosissaan. Hinchina yritti pakottaa naamalleen hymyn tapaista, mutta huomattuaan sen täysin mahdottomaksi, hän käännähti takaisin menosuuntaan ja lähti kävelemään eteenpäin. Koko aikana hän ei ollut sanonut mitään.

Hinchina-paran pää oli nyt pahemman kerran sekaisin. Hänelle ei oltu koskaan ennen sanottu mitään tuollaista, eikä varsinkaan päin naamaa. Ja nyt toinen vielä tuppasi ihan lähelle. Sitä hän kai oli enemmän pelästynyt. Vaikka hän pystyikin nykyään olemaan melko luontevasti Shikarin ja Yamaton seurassa, nopeat lähestymiset saivat hänet edelleen vetäytymään äkisti. Hän oli kuin saaliseläin, joka ei kesyynnyttyäänkään unohda luontaisia vaistojaan. (vert. hevonen =D )

Hinchina käveli taas harkitun rauhallisesti. Hän ei nyt voinut juosta, ei silloin kun pää oli niin sekaisin kaikenlaisia ajatuksia. Shi:n seurassa hänellä ei koskaan mennyt pasmat näin totaalisti sekaisin, tapahtui mitä tahansa, mutta nyt hän tuntui sekoilevan kaiken aikaa.
Tyttö kuunteli kaiken ajatustyönsä lomasta kuuluisiko takaa mitään askeleita. Hän ei tiennyt odottiko hän, että hänet napattaisiin kiinni ja vaadittaisiin jotain sanoja tai selityksi, tai ihan mitä vaan, vai pelkäsikö hän sitä juuri eniten. Toisaalta nyt olisi enää kenenkään mahdotonta esittää täysin luontevaa koko loppumatkalla, ellei jotain tapahtuisi nyt heti. Tyttö kuitenkin tiesi olevansa aivan liian arka kääntyäkseen takaisin ja juuri siksi toivo pääsi valloilleen. Hän jatkoi vielä matkaa, mutta harkitun hitaasti.


//heh, pallo on sulla =D //

//Itse asiassa, se "suloista" oli sanottu sellaisella, no, suloisella äänellä, loppu todistelu ihan neutraalisti ja se "pidän sinusta" tosissaan ^^//

Yamaton ele sai Shikarinkin pään humahtamaan, sen verran suuri yllätyksen tunne kumpusi Hinchinan suunnalta. Tyttö oli selvästi täysin radalta suistettu. Hinchina kavahti taaksepäin, ja tuijotti Yamatoa. Yamato tuijotti takaisin, aivan rauhallisena. Sitten Hinchina lähti taas matkaan, sanomatta sanaakaan, mutta rauhoittuneen hänen ei voinut sanoa.

Shikari katsoi serkkuunsa, joka puolestaan katsoi sitä kättä, joka oli pidellyt Hinchinan leukaa. Yamato oli tuntenut Hinchinan veren kiehahtavan ja sydämen jyskyttävän. Nuorukainen oli itsekin tuntenut jotain samantapaista katsoessaan tyttöä silmiin niin lähellä. Shikari tunsi sen.

Yamato seurasi tyttöä hetken aikaa ihan muina miehinä, mutta meni sitten tämän viereen ja tarttui tätä ihan hellästi käsivarresta. Sitten hän, hitaammin kuin äsken, kallisti päätään Hinchinan suuntaan, ja muiskautti pienen suukon hänen poskelleen. Hän ei sanonut mitään, hymyili vain tytölle, mutta hänen silmänsä kysyivät: Pidätkö sinä minusta?

//Mites tää? xD//

// Voi kuttu, ei ainaskaan yhtään helppone... //


Hinchina kuunteli tarkkaan ja vain hetkeä myöhemmin hän saattoi kuulla askeleita. Ne etenivät verkalleen, kuin miettien seuraavaa siirtoaan. Sitten, vain aavistusta myöhemmin Hinchian saattoi havaita miehen taas aivan lähellä ja tunsi käden käsivarrellaan. Hän ei tiennyt oliko se hyvä vai paha, pitäisikö juosta vai ei. Hän ei kuitenkaan kiristänyt vauhtiaan ja antoi Yamaton pysäyttää itsensä.

Tyttö katseli jääräpäisesti muualle, vaikka aisti miehen ihan lähellä. Samassa Yamato kumartui vielä lähemmäs ja suukko sai Hinchinan kuin heräämään transsista. Hän katsahti nopeasti miestä ja hänen omissa silmissään välähti pelästys. Mutta vain hetken. Hinchina jäi katsomaan Yamaton rauhoittavaa hymyä ja kysymysmerkkeinä loistavia silmiä. Sitten hän taas laski katseensa ja yritti miettiä. Hän ei halunnut vastata vielä, kun ei oikein itsekään tiennyt, mutta oli kai pakko.
Hinchina nosti katseensa takaisin Yamaton silmiin. Hän ei ollut varma mikä ilme Yamatolla oli käväissyt kasvoilla sillä välin kun hän oli katsellut muualle. Oliko se pettymystä tai huolta tai jotain? Hän ei antanut sen kuitenkaan häiritä, vaan aivan hetken mielijohteesta kohottautui varpailleen, sipaisi suukon sormiinsa ja painoi kätensä Yamaton poskelle. Heillä oli niin paljon pituuseroa, ettei hän olisi aivan suorilta yltänyt suukottamaan takaisin, mutta käy se näinkin. Hän päästi pienet tuikkeet silmiinsä ja hymyili ujoon ja hillittyyn tapaansa suoraan Yamatolle.
Samassa Hinchina horjahti hieman ja nappasi tukea mistäs muualtakaan, kuin Yamaton käsivarsilta.


//heh, perinteinen mykkäkohtaus xD joo, mutta kai kävi tostakin selväksi? ;)

Shikari katseli hiukan järkyttyneenä Hinchinan ja serkkunsa välistä kohtausta. Vaikka hän olikin todella iloinen siitä, että Yamato oli suukottanut Hinchinaa, tapahtumat olivat hänen mielestään hyvin outoja. Hän ei ollut koskaan uskonut Yamaton voivan käyttäytyä noin. Yamaton perusluonne oli ilkeähkö, syrjäänvetäytyvä, piikittelevä, hän ei pitänyt kenestäkään. Ja nyt tuo erakkouden perikuva pusutteli tyttöä.

Oliko Hinchinan luonne ehkä iskenyt Yamatoon? Hinchina ei ollut mikään tyttömäinen tyttö, ja ehkä Yamato halusikin vahvan ja pippurisen naisen. Mutta Yamato oli nyt kiltti myös hänelle. Shikari ei täysin ymmärtänyt, mutta ehkä sen ei kannattanut antaa häiritä.

//Yamaton näkökulmasta...// Yamato näki Hinchinan silmissä pienen pelon. Sisäisesti hän hiukan hätääntyi, hän ei missään nimessä halunnut Hinchinan pelkäävän häntä. Hän halusi sanoa jotain, mietti, mutta sitten tyttö äkkiä hymyili ja antoi hänelle "sormisuukon". Yamaton silmät pullistuivat hiukan, sillä nyt hän yllättyi aika tavalla.

Ja samassa tyttö jo kaatui, ottaen tukea nuorukaisen käsivarsilta. "Hei hei, mikä sinun tuli?" Yamato sanoi epäyamatomaisesti, vielä pöllämystyneenä edellisestä tapauksesta. Sitten hän ryhdistäytyi ja otti kiinni neidosta, joka roikkui hänessä. "Kuule, ei sinun tarvitse minua pakolla suukottaa. Siis, jos et halua... Vielä, tai ollenkaan... Tai siis, olit jotenkin pelokkaan oloinen. En halua hoputtaa tai painostaa tai mitään..." Yamato katsoi Hinchinaan. "Sano jos minä teen jotain mitä et halua..." Sitten hän hymyili. "Mutta jos sinä haluat, niin saa minua suudella ihan kunnollakin."

//Yamato is being ♥♥♥ xD//

// ei kai xD //


Hinchina yritti saada omat kintut alle pikku horjahduksensa jälkeen. Hän jäi Yamaton vankkojen käsivarsien suojaan kuuntelemaan tämän takeltelevaa puhetulvaa. Hinchinaa huvitti toisen häkeltynyt puhe suuresti. Siinä oli taas yksi syy, miksei Hinchina tykännyt puhua paljoa. Puheesta ja puhetyylistä kuulsi niin paljon asioita läpi, eikä niitä oikein voinut peittää mitenkään.

Hinchina ei tuttuun tyyliinsä vastaillut mitään Yamaton puheen väleihin ja ties vaikka hänen puhumattomuudestaan johtuen Yamaton äänestä kuulsi läpi jokin hätäännyksen tapainen. Hinchina antoi lauseiden ikäänkuin lipua ohi ja kuunteli vain miehen ääntä. Se kavalsi, ettei mies ollut aivan varma miten hänen kanssaan pitäisi toimia. Hinchinan sisällä häilähti ilkikurinen onni. Vaikka Yamato hänestä jotain jo tiesikin, ei tällä oikeastaan ollut aavistustakaan, miten häntä tulisi käsitellä. Se oli tytölle kuin hätäpoistumistie, jonka hän nyt piilotti huolella, mutta kuitenkin niin, että hän sen vielä löytäisi tiukan paikan tullen. Ei hän edelleenkään rakentanut ihmissuhteitaan kovin heppoisille pohjille, vaikak pää olikin pahemman kerran pehmennyt.

Hinchina havaitsi Yamaton ilmeen ja äänensävyn muuttuneen, kun tämä katsoi häntä. Hinchinalta ilmeisesti odotettiin jotakin siirtoa. Hän katsoi hetken miehen hymyileviä silmiä ja sitten hän kohottautui taas varpailleen. Hinchina painoi hellästi sormensa Yamaton huulille ja kuiskasi: "Sinä puhut aivan liikaa" Hän veti Yamaton kasvoja hieman lähemmäs omiaan ja suukotti tätä kevyesti aivan huulten viereen, kuin härnäten. Sitten hän pudottautui takaisin maan kamaralle ja luikahti irti miehen otteesta. Hän kääntyi pieneksi hetkeksi katsomaan Yamatoa suoraan silmiin ja päästi silmiinsä ja kasvoilleen ilkikurisen, mutta sangen hyväntahtoisen ja milteipä rakastavan ilmeen. Hänen silmänsä tuikkivat aivan eri tavalla kuin aikaisemmin ja tyttö todella toivoi, että Yamatokin huomaisi sen.
Sitten oli aika jatkaa matkaa. Hinchina astahti eteenpäin polulta ja kääntyi heti kohta eteen tulevasta risteyksestä oikealle. Hän kääntyi katsomaan taakseen ja varmisti, että kaikki taatusti ovat tulossa. Tyttö tiesi, että nopeampi rietti olisi kääntyä vasemmalle, mutta nyt se ei tuntunut lainkaan sopivalta vaihtoehdolta. Sen lisäksi, että hän pelasi aikaa, myös jokin muu kiusasi häntä alitajuisesti vasemman reitin kohdalla.



//ähäkutti, Hinchina teki oharit xD No ei varsinaisesti, mutta Hinchina tekee kaiken omalla tyylillään =D //

Yamato hiljeni nopeasti, kun Hinchina painoi sormensa hänen suulleen. Hän hymyili tytön sanoessa hänen puhuvan liikaa, ja hiukan silitti tämän kättä. Tämän vetäessä häntä hiukan alemmas hän katsoi tätä kysyvästi. Sitten tyttö muiskautti hänelle suukon huulten viereen. Yamato tunsi sydämensä hyppäävän kurkkuun, hän tuijotti eteensä neitoon kuin tällin saanut ja nosti kätensä hitaasti siihen kohtaan, mihin Hinchina oli suudellut. Sitten mies huomasi, että Hinchina oli häppäissyt hänen otteestaan. Hän katsoi neitoon, ja huomasi tämän olevan melkoisen tyytyväisen näköinen. Yamatokin hymyili hänelle, aika poissaolevan ja hyvin epäyamatomaisen näköisenä.

Hinchina jatkoi taas matkaa, tytöllä taisi olla kiire aukiolle. Shikari meni serkkunsa viereen ja heilutti kättään Yamaton silmien edessä. Nuorukainen kääntyi äkkiä Shikariin päin. "Et virnuile tai nirhaan sinut", kuului serkun suusta. Shikari virnisti ärsyttävästi, muttei sanonut mitään.

Matkan jatkuessa Yamato alkoi pikku hiljaa näyttää sairaammalta, mutta se ei näyttänyt miestä haittaavan, ainakaan Shikari ei tuntenut hänestä mitään negatiivista tunnetta.

//Anteeksi, emme pääse mihinkään tässä viestissä... Hiiskatti mä pelaan Shikarilla ja silti koko ajan kirjoitan Yamatosta... Täytyy heivata Yamato kohta pois että pääsen pelaamaan oikealla hahmolla... Mitä tuala vasemmalla o?//

//En mä vaan tiiä, ehkä se selviää vasta Aukiolla... Tai sitte Shi vaan sattuu oleen siellä oikealla tai sit siel vasemmalla on jottain yookaita. Ku Hinchinahan ei aisti yookia, mutta kai silläkin voi joku kuudes aisti olla aina välillä. Veikkaan, et molemmat edellä mainitut syyt ;D //


Hinchina jatkoi matkaa huomattuaan, että muut seurasivat mukisematta. Polku kaarsi loivasti vasemmalla lähes koko ajan, mikä paljasti, että he oikeastaan kiersivät aukion laitoja. Toki vielä suht etäältä mutta silti. Hinchina kuitenkin tiesi, ettei tässä vaiheessa kannattanut poiketa polulta. Vaikka Yookait eivät päässeetkään aukiolle, se ei estänyt niitä väijymästä rajojen ulkopuolelta. Hinchina oli kuullut matkamiehiltä hurjiakin juttuja aukion laitamilta. Ties paljoko niitäkin oli väritelty, mutta joka tapauksessa parani olla varuillaan. Varsinkin nyt, kun taistelupari puuttui joukosta. Hinchina vilkaisi taakseen Yamatoa ja totesi, ettei heillä ehkä olisi hätää niin kauan, kun Yamato on mukana.
Samalla vilkaisulla Hinchina havahtui taas siihen tosiasiaa, että Yamaton olo huononi koko ajan, mitä lähemmäs aukiota päästäisiin. Se suretti Hinchinaa, koska aavisteli miehen seuraavan heitä hänen takiaan. Se oli vain arvailua, mutta alkutapaamisen viileitä ilmapiirejä muistellessaan hän päätteli, etteivät Shikari ja Yamato olleet kovin lämpöisissä väleissä. Ja tuskimpa Yamato nyt Shi:n takia matkaa taittaisi. Hevonenhan inhosi tätä sydämensä pohjasta, eikä todellakaan ikinä oppisi pitämään tästä. Sen olisi pitänyt mennä kovempaankin yookai-kalloon harvinaisen selvästi. Ja sitä paitsi kopukkahan vain hidastaisi lentävän yookain matkantekoa.
Hicnhina ei pähkäilynsä lomassa keksinyt mitään järkevää selitystä miksi mies edelleen roikkui heidän mukanaan ilmeisen huonovointisena, joten päätyi lopulta siihen ensimmäisenä heitettyyn ajatukseen. Hän hieman punastui ajatusta, että joku voisi tehdä yhtään mitään hänen takiaan, mutta ei nyt jäänyt enää märehtimään sitä.

Samassa jossain kohahti. Aivan heidän edessään suuri lintuparvi nousi ilmaan kovaäänisesti rääkyen. Hinchina pelästyi hurjasti, koska oli huomaamattaan päästänyt ajatukset seikkailemaan ihan johonkin muuhun kun ympäristön tarkkailuun. Hän oli kuitenkin yllättävän nopeasti takaisin kartalla ja tutki tilannetta. Kokonaista lintuparvea ei kovin helpolla säikytetä, eikä varsinkaan Aukion laidalla eläviä lajeja, joten nyt täytyi olla jotain sangen mystistä tekeillä. Hinchina tapaili jo miekkaa selästään samalla kun tutki ryteikköä katseellaan. Hän kiinnitti katseensa tummaan varjoon puiden lomassa ja jäi odottamaan mitä tapahtuu. Hinchina saattoi aistia, ettei kyseessä ollut mikään tavallinen möttiäinen, vaikkei yookia varsinaisesti tunnistanutkaan. Jotenkin ilmapiiri vain oli tavallista ahdistavampi.

Hinchina veti hitaasti miekkansa tupesta ja peruutti muutaman askeleen aivan Yamaton ja Shikari vierelle. Hän vilkaisi heitä nopeasti ja hänen silmissään loisti kysymys: "Mikä ihme toi on?" Hän oletti toisten tunnistavan tapauksen, olivathan he itsekkin yooki-möttejä. Pieni tahtomaton pelko kajasti Hinchinasta. Hän ei ollut vuosiin taistellut yksin ja vaikka taidot olivat tallella, niin henkinen tuki uupui.

Ryteiköstä alkoi kuulua jylinää ja kohta eteenpäin rynnisti jokin suuri epämääräisen mallinen ja sangen vihainen öttiäinen.



//Vähän toimintaa kehiin kaiken lepertelyn jälkeen ;D Saat ihan ite päättää mikä toi ötti on, kenties oni? Ja miten Yamato suhtautuu Hinchinan avuttomaan olotilaan xD jännää, jee Ja muutes toi vase-oikea-juttu tais just kuivua puihin. Ehkä syynä vaan on sitte Shi, ajan voittaminen tai sitte siellä vasemmalla olisi ollu oikein suma yookaita. Ehkä emme koskaan saa tietää ;D//

//Koko ajan jotain öttiäisiä xD//

Vähitellen Shikarikin tunsi olonsa muuttuvan epämukavaksi. He olivat selvästi tulossa lähemmäs aukiota. Äkkiä tyttö päästi pienen äännähdyksen, kun jokin äkillisesti viilsi hänen päätään sisäisesti. Yamato ilmeisesti huomasi tämän. "Se menee ohi kun pääsette aukiolle. Olo kevenee kun muutut ihmiseksi." Sitten hän oli hetken hiljaa, ja sanoi virnistäen: "Minulle taitaisi käydä päinvastoin. Haihtuisin olemattomiin. Sitä en kyllä toivoisi."

Äkkiä ilmaan lennähti valtava parvi lintuja, ja Hinchina hyppäsi heidän vierelleen, selvästi hämmentyneenä. Ja pian heidän edessään seisoi suuri, kolmemetrinen, punainen oni. Sillä oli vain lannevaate yllään, neljä kättä, sarvet ja valtavasta suusta esiin pistävät torahampaat. Shikari päästi hiljaisen kiljaisun, ja Yamato työnsi molemmat neidit selkänsä taakse. Sitten oni alkoi puhua, ja Shikari sai siitä juuri selvää. "Teen teistä selvää..." Apuvaa, mitä tuo oikein meistä haluaa?

//Mun tätä kirjoittaessani armas isäni tuli tähän tietokoneen viereen sekoilemaan niin kuin usein, sitten se otti yhtäkkiä kiinni mun hiirestä ja rupes vaan klikkaileen. Se osu mun välilehtiin ja useita sulkeutui, tämä siinä mukana. Tää oli ollut melkein valmis, ja jouduin kirjoittaan tän kokonaan uusiks... Uskotko että huusin äijälle kurkku suorana?//

//sorppa ku on taas vähän kestänyt... Laiskuutta liikkeellä ;D Sä et tiä kui monta kertaa mä olen avannu tän viestin sillä fiiliksellä, että NYT mä vastaan. Mut sitte en olekaan jaksanut... Ainaski 10 Mut joo ja asiaan xD //

Raivopäinen oni hyökkäsi aivan silmittömästi kohti. Sillä ei tuntunut olevan edes mitään määränpäätä, se vain oli harvinaisen pahasti sekaisin. Varmaan johtui osaltaan Aukion suojakentästä, joka sai sen olon taatusti kurjaksi.

Ensisäikähdyksestä toivuttuaan Hinchina alkoi tarkastella tilannetta. Yamato taisteli ilmeisen taidokkaasti vihaista öttiäistä vastaan, eikä Hinchina mennyt tielle siihen samaan rytäkkään. Hän pysytteli syrjemmällä, mutta ei siellä, mihin Yamato hänet ja Shikarin ohjasi, ei tietenkään. Hänhän on vahva ja itsenäinen nainen, eikä ole tottunut jäämään tumput suorina katsomaan kuinka toiset pelastavat hänen nahkaansa. Hinchina liikkui hiljalleen vasemmalle päin ja katsoi itselleen kaikki pakoreitit varalle, jos raivopäinen oni sattuisi syöksymään sinne. Heittotähdet olivat valmiina aivan sormien ulottuvilla, mutta miekan hän oli laittanut takaisin typpeen. tosin höllästi, jotta sen saisi esille nopeasti.

Tyttö tarkkaili taistelua ja etsi kummastakin osapuolesta heikkoja kohtia. Onista, jotta sitä voisi kivasti viskoa kivoilla tähtösillä ja Yamatosta, jotta hän pystyisi tarpeen tulleen paikkaamaan nuo puutteet. Tarkkailu osoittautui aivan turhaksi. Hinchinan ihmissilmät eivät erottaneet edes kaikkia yooki-öttiäisten liikkeitä, saati plokannut sieltä joitan virheitä. Hinchina oli sangen tyytyväinen, että Yamato oli mukana, koska muuten olisikin ollut tukalat paikat nyt.

Hinchina oli aivan liian keskittynyt toisten tarkkailuun katsoakseen mihin itse astui ja pahaksi onneksi maasta esiin työntyvä juurakko kampitti hänet. Hinchina mätkähti pehmeään maahan ja samalla hänen huuliltaan karkasi pieni inahdus. Se riitti kiinnittämään raivopäisen onin huomion. Sitä ei enää lainkaan kiinnostanut uhitella muille, saati tapella. Nyt se tahtoi vain nirhiä helpon saaliin.
Hinchina vilkaisi onia ja yritti kömpiä äkkiä pystyyn ja livohkaan. Se vain ei ottanut onnistuakseen, koska tytön jalka oli jäänyt juuren mutkaan jumiin, eikä se irronnut kovin helpolla.
Tytön katseessa alkoi olla jo vähän hätäännystä, kun hän tavoitteli heittotähtiä hyppysiinsä. Tähdet lensivät ilman halki ja osuivatkin oniin, mutta ne eivät aiheuttaneet mitään vahinkoa sen paksuun nahkaan. Oni oli pian vain kahden askeleen päässä ja Hinchina päätti vaihtaa taktiikkaa. Hän haroi miekkaansa selkätypesta, muttei löytänyt sitä. Kauhukseen tyttö huomasi miekan lojuvan vähän matkan päässä maassa. Se siitä ketun hyvästä juonesta, että löysään kinnitetty miekka on melpommin saatavilla. No olisi se varmaan silloin, kun sitä ei vippaa pusikkoon ennen kriittisiä hetkiä.
Hinchina alkoi olla jo ihan varma, että nyt käy hullusti. Hän yritti vielä saada jalkaansa irti ja samassa se onnistuikin. Sääli vain, että samaan aikaan Oni oli jo kohottanut valtavat raajansa lyödäkseen tai napatakseen hänet kiinni, siitä tyttö ei oikein päässyt selvyyteen.


//Sori, mä vähän olin omavaltainen toin taistelujutun kanssa, mutku ei nyt huvittaisi junnata tässä ötissä kovin montaa viestiä :) Ja sitä paitti tajusin vasta puolessa välissä tekstiä, että eihän Yamato missään välissä aloittanut tappelua ja sit olin jo kivasti rakentanut tommosen "prinsessa pulassa" juonen. Eli siis päivän kysymys kuuluu: Käykö Hinchinalle huonosti, vai ehtiikö joku kenties väliin...?
Miks musta jotenki tuntuu, että mä vien tätä juonta ihan liikaa... Aina on näitä "prinsessa pulassa"-juttuja ja mä vaikutan sun kirjoittamisiis aina näissä loppujorinoissa, että Yamato on sitte varmasti se prinssi... Noo, iteppä sä aina saat päättää, mutta joku rakentaa tarinaa liian ilmeisin mahdollisuuksin. joo, nyt tää jorisija menis nukkumaan ja lakkaa selittämästä xD huomenna pitäisi olla parhaassa lauluterässä, kun on bändikonsertti koulussa... //

Tuo oni hyökkäsi porukan kimppuun. Yamato näytti ainoana miehenä ja vahvimpana hemmona ottaneen taistelijan roolin - hän kävi youkain päälle ja alkoi taistella sen kanssa. Shikari hivuttautui hiukan sivummalle ja kaivoi Kazetohiougia käsiinsä. Hän veti sen jostain paitansa uumenista ja oli valmis hyökkäykseen, jos tarve vaatisi. Shikari katsahti Hinchinaa, ja huomasi tämänkin olevan valmiina.

Äkkiä Shikari huomasi Hinchinan kaatuvan. Tästä kuulunut kiljaisu sai onin huomioimaan Hinchinan. Se ryntäsi Hinchinaa kohti, ja neito näytti olevan jotenkin jumissa. Shikari laittoi viuhkansa hihaansa ja otti nopeasti jousensa selästään. Hän jännitti jousen, ja lähetti nuolen matkaan. Se osui onia yhteen niistä käsistä, jotka olivat tavoittaneet Hinchinaa, ja upposi siihen. Oni karjaisi ja veti kätensä hetkeksi pois. Shikari juoksi Hinchinan luo, veti tämän pystyyn ja raahasi kauemmas. "Oletko kunnossa?" hän kysyi, samalla kun oni taas huomioi heitä ja syöksyi karjuen heitä kohti. Shikari oli jo tarttumassa Kazetohiougiin, kun onin olkapään läpi työntyivät pitkät kynnet. "Halvattu, minä olen sinun vastustajasi! Pidä näppisi erossa Hinchinasta!" Yamato näytti todella raivostuneelta, hänen youkaimuotonsakin alkoi paistaa esiin, ja Shikari arvasi, että syy oli se, että oni oli aikonut satuttaa Hinchinaa. Yamato potkaisi onin kasvoja ja mukiloi sen uudella voimalla maahan.

Taistelun tuoksinnasta Shikari saattoi kuulla Yamaton hiljaista kuiskailua: "Kukaan ei satuta Hinchinaa kun minä olen paikalla, saatanan iljetys! Älä luulekaan koskevasi minun tyttööni... Vain kuolleen ruumiini yli!"

//Muahahaa xD

Tota... Miksi sä pistät näiden tielle noita öttejä, kun et jaksa kökkiä niiden kanssa...? xD Ei se haittaa, olis Yamato varmasti muutenkin ruvennut sen kanssa tappeleen, jos se kimppuun kerran kävi ^^//

// No sillon vaan sattu oleen semmonen öttifiilish xD Ku siihen mennessä oli jo leperrelty niin kuahiasti, että tarvittiin jotain radikaalia ;D Mut sitte muuten mä en oikeestaan jaksa mitään pitkittyneitä taisteluja; " toi huitaisi tota ja se tota sanoo seuraavassa viestissä että "au!" ja huitasee takaisin ja toi sanoo, että "hui!" ja tätä jatkuu seuraavat 3957 viestiä ilman, että juoni etenee yhtään mihinkään... Se on puuduttavaa. Tykkään enemmän ihmissuhdepeleistä, kun tappelujutuista, mutta sitten kun tulee öttifiilis, sille ei vaan mahda mitään xD Joo ja ota tosta taas selvää. Huomaa, etten ole koko viikkoon taas päässyt puhumaan kunnolla kenenkään kanssa...sanajärjestys sukkaa jälleen xD//


Hinchina huomasi pelastuksensa tulleen, kun Shikari syöksyi jostain mystisesti ja nykäisi hänet turvaan. Tyttö yritti kiiruhtaa kauemmaksi mahdollisimman nopeasti, ennen kun ötti olisi taas kiinni. Se ei kuitenkaan tuottanut ihan toivottua tulosta, sillä kiinni jäänyt jalka temppuili. Kun Hinchina kuuli Yamaton riehuvan välillä ötin kanssa, hän istahti ja tutki jalkansa tilaa. Siinä oli suuri alkava mustelma ja pieniä pintaruhjeita, mutta onneksi mitään verisuonia kummempaa ei ollut poikki. Hinchina siirsi seuraavaksi huomionsa Shikariin, jonka turvin oli päässyt syrjemmälle. "Kiitos", hän sanoi pieni ystävällinen hymyn tapainen huulillaan. Sitten hän siirsikin huomionsa taas jalkaansa ja sen paketoimiseen. Ruhjeet vuotivat sen verran, että ne oli viisainta sitoa, joten Hinchina kaivoi vyöpussistaan kangassuirua ja sitoi jalan napakkaan pakettiin.

Samalla Hinchina kuunteli tappelun ääniä. Sivusilmällä hän oli taakse-poistun aikana nähnyt Yamaton ja havainnut tämän olemuksen muuttuneen. Ehkä se oli se mystinen yookai-muoto. Hinchina ei ollut kovinkaan paljoa ollut tekemisissä tämän sorttiset yookaiden kanssa, joten hänen oli vaikea arvuutella paljoakaan. Yleensä heidän tapaamansa yookait olivat epämääräisiä monstereita, eivät miltei ihmishahmoisia inhimillisiä olioita.

Yhtäkkiä tuli aivan hiljaista. Hinchina terästi kuuloaan, mutta mitään ääniä ei kuulunut. Oliko taistelu ohi, vai oliko jotain sattunut? Hän vilkaisi Shikaria ja yritti tulkita tämän olemuksesta vinkkejä tapahtuneesta. Hän oletti, että tämä olisi paremmin tilanteen tasalla, hanyo kun oli.


//tulipas tylsä turina... tälleen tappo-lenkin jälkeen ehtoolla ei oikein pää toimi //