Pääsivu
Pelaaja: Marsu*
Nimi: Aidouru
Sukupuoli: Mies
Laji: Hanyoo, tarkemmin koirasusihanyoo. Aidourun isä oli koira- ja susiyookain risteytys ja äiti ihminen.
Ikä: 226 vuotta, mutta on ihmisten iässä vasta noin 17.
Asuinpaikka: Aidouru ei asu vakinaisesti missään, mutta saattaa silloin tällöin viettää pidempiäkin aikoja Murasakivuorilla.
Aseistus ja tavarat: Aseenaan Aidourulla on yksi, tavalliselta näyttävä miekka. Se on kuitenkin yookai-miekka, nimeltään Genzaise. Sen erityisominaisuuksien vuoksi sillä pystyy iskemään kirkkaita, violettiin vivahtavia 'välähdyksiä', jotka näyttävät imeytyvän vastustajaan, ja sitten iskevät häntä voimakkaasti. Aidouru kutsuu tätä iskua ''senkouksi''. Lisäksi aseella on mahdollista iskeä vielä voimakkaampi isku ''ikazuchi'', mutta Aidouru ei vielä ole oppinut tekemään sitä kunnolla. Siksi edes hän ei tiedä, miten sen kuuluisi toimia.
Tavaroita ei Aidourulla paljoa ole, mitä nyt ase ja vaatteet. Hänellä on myös joitakin pieniä pussukoita, jotka tosin kaikki taitavat olla tyhjiä.
Ulkonäkö: Aidouru on noin 180 cm pitkä ja näyttää suuresti ihmiseltä. Oikeastaan häntä eivät erota ihmisestä kuin tuuhea koirasuden häntä, tummat koirankorvat, pitkät kynnet sekä sormissa että varpaissa ja ulkonevat kulmahampaat. Aidourun hiukset ovat lähes mustat ja pisimmillään ulottuvat jonkin verran kyynärpään yläpuolelle. Niin pitkät hiukset tosin ovat vain takaa. Edessä olevat hiukset ulottuvat hieman silmille. Hiukset ovat usein melko pörröiset. Aidourun silmät ovat tummansinertävät, ja niitä korostavat tummat kulmakarvat. Aidourun nenä ja suu ovat ihmismäiset lukuunottamatta muutamaa hammasta.
Vaatteinaan Aidouru käyttää pitkähihaista, rusehtavanvihertävää paitaa, jonka oikeanpuoleinen hiha on repeytynyt olkapään kohdalta ja tummasta kankaasta ommeltua, melko paksua liiviä. Liivin selkäpuolella on heikosti näkyviä viiltojälkiä, jotka eräs yookai joskus teki Aidourulle. Liivi on erinomainen suoja teräviltä aseilta ja kynsiltä. Vyötäröllä Aidourulla on kirkkaan oranssin värinen, pitkä nauha, joka on kiedottu monta kertaa hänen ympärilleen. Lisäksi vyötäröltä roikkuu miekan tuppi, jossa usein myös miekka on. Aidourun oikeanpuoleisessa ranteessa on ''irtohiha'', joka on kiinnitetty kirkkaan oranssilla nauhanpätkällä. Irtohiha on peräisin repeytyneestä kokohihasta. Jalassaan Aidouru pitää hieman löysiä, taisteluun sopivia housuja, jotka ovat samanväriset kuin paitakin. Niihin on kiedottu sinne tänne samanlaisia oransseja nauhoja kuin vyötäröllekin. Lisäksi vasemmalla puolella, hieman polven alapuolella on kirkkaanpunainen, solmittu rusettinauha. Aidourulla on tummat, yksinkertaiset kengät, joista ei oikeastaan ole mitään hyötyä. Aidouru voisi ihan hyvin olla vaikka ilman kenkiä, mutta jostain syystä hän on mieltynyt käyttämään niitä. Lisäksi hänen vasemmalla olkapäällään riippuu hennon vaaleanruskea kangasriepu, ja hänellä on kaulassaan koru, jonka hän on saanut äidiltään.
Aidouru ei näytä kovin lihaksikkaalta tai vahvalta, vaikka hän melko vahva onkin. Lisäksi hänen oikeanpuoleisessa kädessään on pitkä viiltoarpi, jonka teki yookai, joka repäisi hänen hihansa.
Ihmishahmossaan Aidouru näyttää muuten samalta kuin hanyoona, mutta hänellä ei ole koirasuden korvia, häntää, ulkonevia kulmahampaita tai pitkiä kynsiä. Lisäksi hänen hiuksensa laskeutuvat jonkin verran, eli ne eivät ole niin 'pörröiset' kuin tavallisesti.
Luonne: Aidouru on usein ensivaikutelmaltaan hyvinkin ynseä ja luotaantyöntävä. Hän ei ole kovinkaan ystävällinen hahmo silloin, kun häneen tutustuu. Mutta aika muuttaa Aidourun luonnetta joko ystävällisemmäksi ja mukavammaksi tai vieläkin vihattavammaksi. Ystävilleen Aidouru on erittäin lojaali ja useimmiten myös mukava, mutta vihollisille hän ei tuhlaa ystävällisyyttään. Aidouru on useimmiten erittäin paha suustaan, mutta sitä ynseää luonnetta ja pahansuisia kommentteja voisi sanoa kuin kulissiksi, jonka Aidouru on pystyttänyt ympärilleen siksi, että hänen lapsuutensa oli erittäin rankka eikä hänelle itselleen oltu lähes koskaan ystävällisiä.
Taistellessaan Aidouru kykenee usein ennakoimaan jonkin verran vastustajan siirtoja. Hän on taitava taistelija, mutta usein hän ei muista seurata paljoa muuta maailmaa taistellessaan, mikä on usein koitunut vahingolliseksi hänelle itselleen. Ja silloin, kun hän seuraa muuta maailmaa, taistelu ei sujukaan niin helposti.
Aidourulla ei ole lähes koskaan ollut ystävää, minkä takia hänen on hankalaa luottaa kehenkään. Aidouru ei myöskään ole koskaan ollut rakastunut kehenkään. Aidouru on välillä melko hankaluuksiinhakeutuva persoona, sillä hän ei kamalan usein tajua pitää suutaan kiinni silloin kun se olisi välttämätöntä. Aidouru sietää yllättävän hyvin sitä, kun joku nälvii hänelle, mutta silloin kun hän suuttuu tosissaan voivat sivullisetkin olla vaarassa. Kuitenkaan tovereidensa satuttamisen suhteen Aidourulla on selkeä kanta; hän ei ikinä voisi tehdä niin. Se on ihailtava piirre, mutta oikeastaan myös yksi hänen suurimmista heikkouksistaan. Häntä saa kiristettyä tovereiden hengen avulla moniin asioihin, joita hän ei muuten tekisi. Itseään hän tuskin sentään tappaisi kiristyksen takia, eikä välttämättä suostuisi julkiseen nöyryytykseen (sen verran itsekunnioittava hän on) mutta aika paljon on niitäkin asioita, mitä hän voisi tehdä. Sivullisiakaan Aidouru ei vahingoita tahallaan, mutta olosuhteiden pakosta tai ajattelemattomuuksissaan hän saattaa sen tehdä. Aidourua voisi kuvailla myös riskinottajaksi. Jos vaikkapa kiristyksen ehdot ovat sellaiset, joita hän ei halua toteuttaa, hän saattaa valita riskinoton.
Menneisyys: Aidouru syntyi yookaimiehen ja ihmisnaisen lapseksi Murasakivuorten vuoristokylään, mutta ei niin kovin toivotuksi. Jo ennen syntymäänsä Aidouru ei ollut kovin pidetty. Hänen äitinsä ei vihannut häntä, mutta ei myöskään olisi halunnut hänen syntyvän ollenkaan. Kuitenkin Aidourun synnyttyä hänen äitinsä alkoi pitää hänestä enemmän, ja myös Aidourun isä kävi silloin tällöin katsomassa poikaansa. Salaa tietenkin, sillä kyläläiset eivät olisi katsoneet hyvällä yookain vierailuja kylässä. Isällä oli myös jo aiemmin syntynyt täysiyookaitytär. Tytär roikkui aina isänsä mukana, eikä siksi pitänyt Aidourusta, joka vei isän aikaa.
Ensimmäiset kymmenisen vuotta sujuivat melko hyvin. Sen jälkeen kuitenkin, kun Aidouru alkoi liikkua paljon kotitalon ulkopuolella, ihmiset alkoivat olla todella epäluuloisia häntä kohtaan siksi, että tämä oli puoliksi yookai. Isänkin oli lopetettava vierailut pojan luo, koska kyläläiset alkoivat vahtia kylän rajaa paljon paremmin. Isä ei halunnut pojalle enää yhtään enempää ongelmia. Pikku Aidouru taas ei ymmärtänyt sitä, vaan luuli isän hylänneen hänet.
Seuraavat 10 vuotta Aidourulla oli melko rankkaa. Kyläläiset eivät pitäneet hänestä, ja pojan mieltä kalvoi yhä isän häipyminen. Hän ei ollut kysynyt siitä äidiltään kaikkina niinä vuosina. Vielä enemmän häntä kuitenkin harmitti se, ettei hän enää edes muistanut, miltä isä esimerkiksi näytti. Kaiken huipuksi yookaiverensä takia Aidouru näytti nuoremmalta kuin mitä oikeasti oli, mikä ei ainakaan lisännyt hänen uskottavuuttaan. Aidouru yritti parhaansa mukaan saada kyläläisiltä välillä ystävällisiä katseita, mutta kukaan ei ollut mukava hänelle. Yksi melkein samanikäinen poika kylästä kuitenkin tutustui Aidouruun. Aidourusta ja siitä pojasta tuli parhaimmat ystävät. He viettivät aikaa yhdessä, mutta tosin salaa. Pojan vanhemmat eivät olisi katsoneet hyvällä pojan ystävyyssuhdetta hanyoohon. Ystävyyden aikaa kesti lähes vuoden, kunnes kylään hyökkäsi vahva yookai. Kyläläiset taistelivat urheasti yookaita vastaan, Aidouru ja hänen ystävänsä myös. Yhtäkkiä yookai iski Aidourun ystävää lujaa, ja tämä sai rintaansa syvän haavan ja lensi pää edellä kalliolle. Aidouru ryntäsi välittömästi ystävänsä luokse. Poika oli menettänyt jo paljon verta. Pojan vanhemmat ryntäsivät myös pojan luo, ja iskivät Aidourun syrjään. Se oli Aidourulle kamalaa. Ainoa ystävä, joka hänellä oli ikinä ollut, oli haavoittunut, eikä hän saanut edes auttaa. Sillä välin hyökännyt yookai karkasi paikalta. Heti samana päivänä Aidourun ystävä ja tämän perhe lähtivät kylästä etsimään parempaa hoitoa pojalle. Aidouru ei ole tavannut häntä sen jälkeen.
Yookain hyökkäyksen jälkeen Aidouru lähti kylästä vaeltamaan vuorille. Hän ei voinut olla kylässä enää. Tämä aika oli muutenkin hänelle erityisen vaikeaa. Yookain hyökkäyksen takia hän alkoi vihata yookaita itsessään, ja ihmisten heikkouden tähden hän alkoi vihata ihmistä itsessään. Tätä kesti monta vuotta. Aidouru ei voinut tehdä mitään, koska hän vihasi itseään. Vihasi sitä, että hänessä oli ihmistä, ja sitä, että hänessä oli yookaita. Kunnes sitten, 50-vuotiaana, Aidouru tapasi isänsä. Se tapahtui aivan yllättäen. Ensin Aidouru syytti isäänsä siitä, että tämä oli hylännyt hänet. Isä kuitenkin selitti todelliset syyt. Sen jälkeen Aidouru ymmärsi vihdoin.
Hän vietti muutaman kuukauden isänsä kanssa. Hän selitti tälle elämästä kylässä, äidistä, ystävästään ja siitä, kuinka hän vihasi yookaita ja ihmistä itsessään. Siihen isä tokaisi heti: ''Eikö sitten olekin hyvä, että olet hanyoo?'' Sitten Aidouru ymmärsi, että sehän olikin aivan totta. Hän ei itse vain ollut käsittänyt sitä. Sen jälkeen hän alkoi arvostaa sitä, että hän oli hanyoo, vaikka hanyoot olivatkin yleisesti niitä, joita ei arvostanut kukaan.
Eräänä päivänä isä ilmoitti, että Aidourun oli nyt aika selvitä yksinään. Aidouru olisi halunnut isän jäävän vielä, mutta isä ei voinut. Kuitenkin hän jätti pojalleen jotakin todella arvokasta... oman yookai-miekkansa, Genzaisen. Aidouru vastusteli ensin miekan vastaanottamista, mutta isä ei suostunut ottamaan sitä takaisin. Aidouru sanoi myös, ettei hän kuitenkaan osaisi käyttää sitä. Ja, kuten arvata saattaa, isä väitti toista. Samana iltana isä lähti, jättäen Aidourulle miekan ja lupauksen siitä, että tämä vielä oppisi käyttämään sitä.
Aidouru jäi vuorille vaeltelemaan vielä joksikin aikaa, mutta sitten hän lähti kiertelemään ympäri kaikkia kolmea saarta. Ja hän oppi käyttämään Genzaisea. Ainakin jotenkin. Paljon muuta ihmeellisen merkittävää ei Aidourun elämässä ole tapahtunut.
Ja nyt, vuosikausien kuluttua, Aidouru vaeltelee yhä. Hän ei ole kuitenkaan tavannut isäänsä sen jälkeen. Hän yrittää myös yhä löytää menettämäänsä ystävää, vaikka se oikeastaan jo mahdotonta onkin, ja sitä yookaita, joka oli silloin satuttanut hänen ystäväänsä. Uutta ystävää hän ei ole vieläkään löytänyt.
Muuta: Aidourun perheeseen kuuluvat ihmisäiti ja koirasusiyookai-isä. Lisäksi hänellä on koirasusiyookai-isosiskopuoli ja ihmispikkusiskopuoli. Hän tosin ei itse tiedä pikkusiskostaan.
Aidourulla ei ole minkäänlaista ammattia. Hän vain vaeltelee ja listii pahoja yookaita silloin tällöin. Aidouru muuttuu ihmiseksi yönä ennen täysikuuta.
Nimi: Aidouru
Sukupuoli: Mies
Laji: Hanyoo, tarkemmin koirasusihanyoo. Aidourun isä oli koira- ja susiyookain risteytys ja äiti ihminen.
Ikä: 226 vuotta, mutta on ihmisten iässä vasta noin 17.
Asuinpaikka: Aidouru ei asu vakinaisesti missään, mutta saattaa silloin tällöin viettää pidempiäkin aikoja Murasakivuorilla.
Aseistus ja tavarat: Aseenaan Aidourulla on yksi, tavalliselta näyttävä miekka. Se on kuitenkin yookai-miekka, nimeltään Genzaise. Sen erityisominaisuuksien vuoksi sillä pystyy iskemään kirkkaita, violettiin vivahtavia 'välähdyksiä', jotka näyttävät imeytyvän vastustajaan, ja sitten iskevät häntä voimakkaasti. Aidouru kutsuu tätä iskua ''senkouksi''. Lisäksi aseella on mahdollista iskeä vielä voimakkaampi isku ''ikazuchi'', mutta Aidouru ei vielä ole oppinut tekemään sitä kunnolla. Siksi edes hän ei tiedä, miten sen kuuluisi toimia.
Tavaroita ei Aidourulla paljoa ole, mitä nyt ase ja vaatteet. Hänellä on myös joitakin pieniä pussukoita, jotka tosin kaikki taitavat olla tyhjiä.
Ulkonäkö: Aidouru on noin 180 cm pitkä ja näyttää suuresti ihmiseltä. Oikeastaan häntä eivät erota ihmisestä kuin tuuhea koirasuden häntä, tummat koirankorvat, pitkät kynnet sekä sormissa että varpaissa ja ulkonevat kulmahampaat. Aidourun hiukset ovat lähes mustat ja pisimmillään ulottuvat jonkin verran kyynärpään yläpuolelle. Niin pitkät hiukset tosin ovat vain takaa. Edessä olevat hiukset ulottuvat hieman silmille. Hiukset ovat usein melko pörröiset. Aidourun silmät ovat tummansinertävät, ja niitä korostavat tummat kulmakarvat. Aidourun nenä ja suu ovat ihmismäiset lukuunottamatta muutamaa hammasta.
Vaatteinaan Aidouru käyttää pitkähihaista, rusehtavanvihertävää paitaa, jonka oikeanpuoleinen hiha on repeytynyt olkapään kohdalta ja tummasta kankaasta ommeltua, melko paksua liiviä. Liivin selkäpuolella on heikosti näkyviä viiltojälkiä, jotka eräs yookai joskus teki Aidourulle. Liivi on erinomainen suoja teräviltä aseilta ja kynsiltä. Vyötäröllä Aidourulla on kirkkaan oranssin värinen, pitkä nauha, joka on kiedottu monta kertaa hänen ympärilleen. Lisäksi vyötäröltä roikkuu miekan tuppi, jossa usein myös miekka on. Aidourun oikeanpuoleisessa ranteessa on ''irtohiha'', joka on kiinnitetty kirkkaan oranssilla nauhanpätkällä. Irtohiha on peräisin repeytyneestä kokohihasta. Jalassaan Aidouru pitää hieman löysiä, taisteluun sopivia housuja, jotka ovat samanväriset kuin paitakin. Niihin on kiedottu sinne tänne samanlaisia oransseja nauhoja kuin vyötäröllekin. Lisäksi vasemmalla puolella, hieman polven alapuolella on kirkkaanpunainen, solmittu rusettinauha. Aidourulla on tummat, yksinkertaiset kengät, joista ei oikeastaan ole mitään hyötyä. Aidouru voisi ihan hyvin olla vaikka ilman kenkiä, mutta jostain syystä hän on mieltynyt käyttämään niitä. Lisäksi hänen vasemmalla olkapäällään riippuu hennon vaaleanruskea kangasriepu, ja hänellä on kaulassaan koru, jonka hän on saanut äidiltään.
Aidouru ei näytä kovin lihaksikkaalta tai vahvalta, vaikka hän melko vahva onkin. Lisäksi hänen oikeanpuoleisessa kädessään on pitkä viiltoarpi, jonka teki yookai, joka repäisi hänen hihansa.
Ihmishahmossaan Aidouru näyttää muuten samalta kuin hanyoona, mutta hänellä ei ole koirasuden korvia, häntää, ulkonevia kulmahampaita tai pitkiä kynsiä. Lisäksi hänen hiuksensa laskeutuvat jonkin verran, eli ne eivät ole niin 'pörröiset' kuin tavallisesti.
Luonne: Aidouru on usein ensivaikutelmaltaan hyvinkin ynseä ja luotaantyöntävä. Hän ei ole kovinkaan ystävällinen hahmo silloin, kun häneen tutustuu. Mutta aika muuttaa Aidourun luonnetta joko ystävällisemmäksi ja mukavammaksi tai vieläkin vihattavammaksi. Ystävilleen Aidouru on erittäin lojaali ja useimmiten myös mukava, mutta vihollisille hän ei tuhlaa ystävällisyyttään. Aidouru on useimmiten erittäin paha suustaan, mutta sitä ynseää luonnetta ja pahansuisia kommentteja voisi sanoa kuin kulissiksi, jonka Aidouru on pystyttänyt ympärilleen siksi, että hänen lapsuutensa oli erittäin rankka eikä hänelle itselleen oltu lähes koskaan ystävällisiä.
Taistellessaan Aidouru kykenee usein ennakoimaan jonkin verran vastustajan siirtoja. Hän on taitava taistelija, mutta usein hän ei muista seurata paljoa muuta maailmaa taistellessaan, mikä on usein koitunut vahingolliseksi hänelle itselleen. Ja silloin, kun hän seuraa muuta maailmaa, taistelu ei sujukaan niin helposti.
Aidourulla ei ole lähes koskaan ollut ystävää, minkä takia hänen on hankalaa luottaa kehenkään. Aidouru ei myöskään ole koskaan ollut rakastunut kehenkään. Aidouru on välillä melko hankaluuksiinhakeutuva persoona, sillä hän ei kamalan usein tajua pitää suutaan kiinni silloin kun se olisi välttämätöntä. Aidouru sietää yllättävän hyvin sitä, kun joku nälvii hänelle, mutta silloin kun hän suuttuu tosissaan voivat sivullisetkin olla vaarassa. Kuitenkaan tovereidensa satuttamisen suhteen Aidourulla on selkeä kanta; hän ei ikinä voisi tehdä niin. Se on ihailtava piirre, mutta oikeastaan myös yksi hänen suurimmista heikkouksistaan. Häntä saa kiristettyä tovereiden hengen avulla moniin asioihin, joita hän ei muuten tekisi. Itseään hän tuskin sentään tappaisi kiristyksen takia, eikä välttämättä suostuisi julkiseen nöyryytykseen (sen verran itsekunnioittava hän on) mutta aika paljon on niitäkin asioita, mitä hän voisi tehdä. Sivullisiakaan Aidouru ei vahingoita tahallaan, mutta olosuhteiden pakosta tai ajattelemattomuuksissaan hän saattaa sen tehdä. Aidourua voisi kuvailla myös riskinottajaksi. Jos vaikkapa kiristyksen ehdot ovat sellaiset, joita hän ei halua toteuttaa, hän saattaa valita riskinoton.
Menneisyys: Aidouru syntyi yookaimiehen ja ihmisnaisen lapseksi Murasakivuorten vuoristokylään, mutta ei niin kovin toivotuksi. Jo ennen syntymäänsä Aidouru ei ollut kovin pidetty. Hänen äitinsä ei vihannut häntä, mutta ei myöskään olisi halunnut hänen syntyvän ollenkaan. Kuitenkin Aidourun synnyttyä hänen äitinsä alkoi pitää hänestä enemmän, ja myös Aidourun isä kävi silloin tällöin katsomassa poikaansa. Salaa tietenkin, sillä kyläläiset eivät olisi katsoneet hyvällä yookain vierailuja kylässä. Isällä oli myös jo aiemmin syntynyt täysiyookaitytär. Tytär roikkui aina isänsä mukana, eikä siksi pitänyt Aidourusta, joka vei isän aikaa.
Ensimmäiset kymmenisen vuotta sujuivat melko hyvin. Sen jälkeen kuitenkin, kun Aidouru alkoi liikkua paljon kotitalon ulkopuolella, ihmiset alkoivat olla todella epäluuloisia häntä kohtaan siksi, että tämä oli puoliksi yookai. Isänkin oli lopetettava vierailut pojan luo, koska kyläläiset alkoivat vahtia kylän rajaa paljon paremmin. Isä ei halunnut pojalle enää yhtään enempää ongelmia. Pikku Aidouru taas ei ymmärtänyt sitä, vaan luuli isän hylänneen hänet.
Seuraavat 10 vuotta Aidourulla oli melko rankkaa. Kyläläiset eivät pitäneet hänestä, ja pojan mieltä kalvoi yhä isän häipyminen. Hän ei ollut kysynyt siitä äidiltään kaikkina niinä vuosina. Vielä enemmän häntä kuitenkin harmitti se, ettei hän enää edes muistanut, miltä isä esimerkiksi näytti. Kaiken huipuksi yookaiverensä takia Aidouru näytti nuoremmalta kuin mitä oikeasti oli, mikä ei ainakaan lisännyt hänen uskottavuuttaan. Aidouru yritti parhaansa mukaan saada kyläläisiltä välillä ystävällisiä katseita, mutta kukaan ei ollut mukava hänelle. Yksi melkein samanikäinen poika kylästä kuitenkin tutustui Aidouruun. Aidourusta ja siitä pojasta tuli parhaimmat ystävät. He viettivät aikaa yhdessä, mutta tosin salaa. Pojan vanhemmat eivät olisi katsoneet hyvällä pojan ystävyyssuhdetta hanyoohon. Ystävyyden aikaa kesti lähes vuoden, kunnes kylään hyökkäsi vahva yookai. Kyläläiset taistelivat urheasti yookaita vastaan, Aidouru ja hänen ystävänsä myös. Yhtäkkiä yookai iski Aidourun ystävää lujaa, ja tämä sai rintaansa syvän haavan ja lensi pää edellä kalliolle. Aidouru ryntäsi välittömästi ystävänsä luokse. Poika oli menettänyt jo paljon verta. Pojan vanhemmat ryntäsivät myös pojan luo, ja iskivät Aidourun syrjään. Se oli Aidourulle kamalaa. Ainoa ystävä, joka hänellä oli ikinä ollut, oli haavoittunut, eikä hän saanut edes auttaa. Sillä välin hyökännyt yookai karkasi paikalta. Heti samana päivänä Aidourun ystävä ja tämän perhe lähtivät kylästä etsimään parempaa hoitoa pojalle. Aidouru ei ole tavannut häntä sen jälkeen.
Yookain hyökkäyksen jälkeen Aidouru lähti kylästä vaeltamaan vuorille. Hän ei voinut olla kylässä enää. Tämä aika oli muutenkin hänelle erityisen vaikeaa. Yookain hyökkäyksen takia hän alkoi vihata yookaita itsessään, ja ihmisten heikkouden tähden hän alkoi vihata ihmistä itsessään. Tätä kesti monta vuotta. Aidouru ei voinut tehdä mitään, koska hän vihasi itseään. Vihasi sitä, että hänessä oli ihmistä, ja sitä, että hänessä oli yookaita. Kunnes sitten, 50-vuotiaana, Aidouru tapasi isänsä. Se tapahtui aivan yllättäen. Ensin Aidouru syytti isäänsä siitä, että tämä oli hylännyt hänet. Isä kuitenkin selitti todelliset syyt. Sen jälkeen Aidouru ymmärsi vihdoin.
Hän vietti muutaman kuukauden isänsä kanssa. Hän selitti tälle elämästä kylässä, äidistä, ystävästään ja siitä, kuinka hän vihasi yookaita ja ihmistä itsessään. Siihen isä tokaisi heti: ''Eikö sitten olekin hyvä, että olet hanyoo?'' Sitten Aidouru ymmärsi, että sehän olikin aivan totta. Hän ei itse vain ollut käsittänyt sitä. Sen jälkeen hän alkoi arvostaa sitä, että hän oli hanyoo, vaikka hanyoot olivatkin yleisesti niitä, joita ei arvostanut kukaan.
Eräänä päivänä isä ilmoitti, että Aidourun oli nyt aika selvitä yksinään. Aidouru olisi halunnut isän jäävän vielä, mutta isä ei voinut. Kuitenkin hän jätti pojalleen jotakin todella arvokasta... oman yookai-miekkansa, Genzaisen. Aidouru vastusteli ensin miekan vastaanottamista, mutta isä ei suostunut ottamaan sitä takaisin. Aidouru sanoi myös, ettei hän kuitenkaan osaisi käyttää sitä. Ja, kuten arvata saattaa, isä väitti toista. Samana iltana isä lähti, jättäen Aidourulle miekan ja lupauksen siitä, että tämä vielä oppisi käyttämään sitä.
Aidouru jäi vuorille vaeltelemaan vielä joksikin aikaa, mutta sitten hän lähti kiertelemään ympäri kaikkia kolmea saarta. Ja hän oppi käyttämään Genzaisea. Ainakin jotenkin. Paljon muuta ihmeellisen merkittävää ei Aidourun elämässä ole tapahtunut.
Ja nyt, vuosikausien kuluttua, Aidouru vaeltelee yhä. Hän ei ole kuitenkaan tavannut isäänsä sen jälkeen. Hän yrittää myös yhä löytää menettämäänsä ystävää, vaikka se oikeastaan jo mahdotonta onkin, ja sitä yookaita, joka oli silloin satuttanut hänen ystäväänsä. Uutta ystävää hän ei ole vieläkään löytänyt.
Muuta: Aidourun perheeseen kuuluvat ihmisäiti ja koirasusiyookai-isä. Lisäksi hänellä on koirasusiyookai-isosiskopuoli ja ihmispikkusiskopuoli. Hän tosin ei itse tiedä pikkusiskostaan.
Aidourulla ei ole minkäänlaista ammattia. Hän vain vaeltelee ja listii pahoja yookaita silloin tällöin. Aidouru muuttuu ihmiseksi yönä ennen täysikuuta.