Työn hyöty ja kärsimys

Vuorilla oli syksy. Sen huomasi selvästi siitä, että ilma oli paljon viileämpi ja tuulisempi kuin yleensä. Usoka istuskeli temppelin viereisessä puussa tutkiskellen temppelin eteen ilmestynyttä suurta puukasaa. Hän ei ihan vielä uskaltanut hypätä alas katsomaan tarkemmin, koska temppeliin oli alkanut tulla paljon kävijöitä, jotka lähtivät vasta melko myöhään. Temppelistä, jossa pyynnöt toteutuvat Usokan toimesta, oli tullut aika suosittu kyläläisten keskuudessa, ja rukouslappuja tuli sen mukaisesti.

Vasta kun ilta oli pimentynyt, Usoka meni temppelin eteen, otti rukouslapun ja vähän suuremman sakepullon puukasan päältä, ja joi sakea samaan aikaan kun luki lappusta. ``Hm... Kylän vanha käppänä näemmä haluaisi nää puut hakattaviksi talven varalle sake pullosta.`` Usoka sylkäisi maahan kyllästyneenä. ´´Huoh. kait se on sitten pakko. Pullon sisältö kun meni jo kitusiin.´´ Usoka lähti pyörittämään puita yksi kerrallaan syvemmälle metsikköön, jottei halon hakkuun ääni kuuluisi kylälle. Sitten hän nosti vaivoin niiden mukana tullutta kirvestä ja alkoi lyömään epämääräisiä palasia puusta.

Juuri kun hän oli saanut ensimmäisen puun neljästä hakattua, hän lysähti takamukselleen pitämään taukoa. Hän oli melko kostea hiestä ja löyhytteli viuhkalla itseään. ´´Ei tästä työstä tule mitään meikäläisen lihaksilla! Pitäsköhän viedä jo hakatut halot ja sanoo et tehtävään menee pari päivää...´´ Usoka mutisi, ja hörppi sakea omasta pullostaan. Hän nousi ylös ja oli juuri nostamassa halkoja syliinsä, kun hän kuuli jotain erikoista. ´´Puhetta? joku yookai tai ihminen taitaa olla lähistöllä. Saiskohan siltä apua tähä halonhakkuuseen?´´ Usoka meni vähän matkaa äänten suuntaan ja hyppäsi lähestyvää henkilöä lähimpään puuhun tutkailemaan tulijaa.

(mun ensimmäinen seikkailu. kuka vaan saa tulla mukaan. hanyoo, yookai, ihminen tai oni kaikki kelpaa)

Nuori mies kiipesi ylös vuoren rinnettä. Hän puuskutti aavistuksen, sillä matka oli ollut rankka. Hän oli kävellyt jo vaikka kuinka kauan ja oli aivan väsynyt. Lähempää katsoen saattoi huomata, ettei mies ollut tavallinen. Hänellä oli pienet pystyt korvat huolella kammatun tukan seassa ja selkäpuolella vilahti pieni häntä. Mies pysähtyi ja nykäisi narua takanaan ja samalla paljastuivat hänen koiramaiset kyntensä. Mies tai oikeastaan otus on hanyo nimeltä Tsuyoi. Narun päässä tempoili pieni harmaa aasi, jolla ei ole nimeä. Aasin selässä ovat kaikki Tsuyoin tavarat, ksoka hän ei viitsi kantaa niitä itse.

"AIII!!" Tsuyoi huusi ja lysähti polvilleen. Hän katsoi itku kurkussa lohjennutta kynttään ja antoi aasin narun pudota käsistään. "Sinä sikamainen! Sinä senkin!" Tsuyoi sihisi aasille. Eläimen lieka oli lohkaissut hänen kyntensä ja mies oli siitä syvästi katkera.
Mies pinkaisi nopeasti laukkujensa luokse ja kaivoi sivutaskusta kynsiviilan. Hän hioi kynnen tasaiseksi ja laittoi sitten viilan pois. "nyt on jo paljon parempi. Mutta täytyy kyllä laittaa muutkin kynnet nyt. Tämä on ihan eri mittainen", mies surkutteli.
"typerä lemmikkini, missä me muuten olemme? Olen jo pari päivää vaeltanut ympyrää, enkä vieläkään löydä sitä kylää. Joku sanoi, että se on täällä päin." Mies mutisi puoliksi itselleen ja kohensi huomaamattomasti täydellistä tukkaansa.

Tsuyoi jatkoi yksinpuheluaan välillä keskustellen säästä, välillä uusista hiuskuoseista. Hän puhui itselleen, niin kuin tavallista, sillä eihän hänellä ollut ketään juttukaveria mukanaan.

Yhtäkkiä Tsuyoi saattoi havaita aavistuksen yookia ilmassa ja hän pysähtyi kuulostelemaan.


(hei, me ollaan Fleurs! tää on meidän eka tarinamme ja sä sait olla nyt uhri Mä (Kata) kirjoitin tän pätkän, mutta Vivin pitäisi vielä tarkastaa tää. Ollaan sovittu, että tehään nää tälleen etäyhteistyönä XD eli jos viittit vastata vasta sitte ku Vivi on laittanu allekirjoituksernsa tähän, jookos?
No niin, nyt mäkin eli Viivi olen lukenut tarinan ja voit vastata... )

Usoka oli katsellut tätä Hanyoota pidätellen hervotonta naurua. Hän oli jo pariin kertaan meinannut pudota piilopuustaan sen takia. Pian kuitenkin hän rauhoittui ja katseli miestä tarkemmin. ``tuo jätkähän on aivan hervoton hernekeppi! Ja noin kauhea metakka jostain kynnestä! Eihän tuosta jätkästä ole minulle mitään hyötyä, kun se on heikompi kun minä!`` ajatteli Usoka. Usoka oli juuri kääntymässä takaisin puunhakkuuta jatkamaan, kun hän tajusi erään asian. ``Hänellähän on aasi!`` sanoi Usoka vahingossa ääneen. `` Sehän voi kantaa valmiit halot sitten halonhakkuun jälkeen? Saisinkohan minä sen ostettua? Onhan minulla vähän tätä ihmisten "rahaa".``

Hetken mietittyään hän Päättikin kokeilla tätä, ja hyppäsi puusta alas puskaan. Hän otti siellä pienen hörpyn sakea ja käveli hanyoon eteen niin vakavana ja ryhdikkäästi kuin pystyi. sitten hän aukaisi suunsa ja sanoi: ``Päivää jätkä, minnekkäs sitä mahdetaan olla matkalla?`` Hän tuoksahti pikkaisen sakelta sen hörpiskelyn takia, ja ajatteli tervehtineensä melko hyvin. Hän odotteli hiljaa Hanyoon vastausta.

(Mukavaa, että tuli pelitoveri. )

(Anteeks, et vastaaminen vähän kesti...)


Tsuyoi pelästyi kun huomasin, että häneen eteensä hypähti puusta pieni mies.
"Äääääkkk! Ei saa pelästytellä viattomia ohikulkijoita, ja varsinkin kun olen vielä niin surullinen katkenneen kynteni takia. Voitko kuvitella kuinka paha menetys se on minulle?", Koirahanyoo sanoi,
"Ja tuota etsin erästä kylää, jonka pitäisi olla täälläpäin, nyt on vain käynyt niin, että eksyin matkalla, ja en enää tiedä missä olen", hän vielä jatkoi
Vähän ajan vierasta miestä tutkittuaan Tsuyoi oli jo tullut siihen päätökseen, että mies tarviytsisi todella kipeästi uutta tyyliä, sillä vaatteet, jotka olivat miehen päällä, olivat ehdottomasti poissa muodista.
"Minusta olisi myöskin kohteliasta esittäytyä ennen kuin jatkamme keskustelua pidemmälle. Minä olen Tsuyoi. Entä sinä? Ja voitko kertoa minulle tien lähimpään kylään, jos suinkin tiedät?", Tsuyoi kysyi ja jatkoi mielessään uuden tyylin luomista toiselle.


(Okei, tän kirjotti siis Vivi ja Katan pitäis viel lukee, viesti läpi ja kirjottaa sitten jotain tähän alle, että on hyväksýny viestn...)
Jappajoo, olen lukenut viestin (Kata)

``nimi on ihan Usoka`` sanoi Usoka vilkaisten pikaisesti Tsuyoin kynsiä niin kuin olisi jotenkin mukamas ollut kiinnostunut. ``Ja kyllähän minä tiedän sen kylän. Itse melkeinpä asun siellä. melkoista tuuria sinulle.`` sanoi Usoka naureskellen hiljaisesti. ``se on ihan täsä lähellä. Mennään vaan tät...`` Usoka hiljeni hetkeksi ja sanoi ``...Tuon metsikön läpi. juu. siitä läpi vaan. voin ihan tulla oppaaksikin, kun ei ole sen parempaa tekemistä.``

Usoka käveli Aasin luokse ja tutki sitä. ``No jos tuo nyt hänet ja hänen meikkinsä jaksaa kantaa niin miksei muutaman halonkin.`` ajatteli Usoka. ``silti Siihen menee pari reissua. ei voi mitään kai...`` sitten hän kääntyi tsuyoihin päin ja sanoi ``Aasi pystyy uskoakseni kävelemään metsän läpi ilman hankaluuksia.`` sitten hän käveli metsän reunaan ja sanoi ``tuletkos? Yö ei kestä loputtomiin tiedäthän ja et kai halua eksyä uudestaan?`` sanoi Usoka, joka naurahti ja hörppäsi sakea taas.

(ei mitään hankaluuksia. kirjota kun jaksat. saat päättää Tsuyoin päätöksestä itse. se kun on hahmosi. )

Tsuyoi vilkaisi ukkoa epäilevästi, jokin hänessa vaivasi. Mutta Tsuyoi ajatteli, että hällä väliä, kunhan kylään pääsisi..
"tottakai minä tulen", hän ilmoitti reippaasti. Sitten hän nyppäsi aasin narusta voimakaasti ja eläin havahtui uniltaan.
"Kuinka pitkä matka tästä on? Minun pitäisi päästä kohta jo nukkumaan, muuten olen taas aivan kamalan näköinen aamulla. Kunnon yöunet ja terveelliset elämäntavat ovat kaiken hyvinvoinnin ja hyvän ulkonäön perusta." Tsuyoi painotti termiä "terveelliset elämäntavat" oikein tarkoituksella, koska hän oli jo huomannut miten toinen kittasi jotakin sangen pahan hajuista naamariinsa.

"Onko täällä metsässä aina näin sotkuista? Tässähän sotkee vaatteet ja vilustuu aivan vallan kun kastuu. Ja tiedätkö mitä vilustuminen tekee ulkonäölle. KAUHEITA."
Tsuyoi jatkoi matkaa Usokan jäljissä metsikön reinamailla koko ajan hölöpöttäen jotain.
"Onko vielä pitkälti matkaa?"


(Vivin vahvistusta odotelelssa...
Vahvistettu on...)

"Vähän vaan. Sellainen kivenheitto suurinpiirtein... ehkä kaksi
Usoka oli kulkenut vähäsen kauempana Tsuyoista, koska hänen valituksensa alkoi käymään hermoille. hän kuitenkin pystyi suhteellisen hyvin pitämään sen piilossa. se tosin vei pari hörsyä sakea Usokan pullosta.

Pian he olivat päässeet Usokan kotimontun viereen missä 3 tukkipuuta ja jo ennen hakatut halot odottivat. "Jos sopii niin otetaan nää halot tästä mukaan. Eräänlainen työ tuola kylässä. päällikkö pyysi... ei kai haittaa? saat maksun tietysti... ei hätää..." Alkoi Usoka kertomaan. Usoka katseli pyytävästi ja alkoi melko varmana nostelemaan halkoja syliinsä.

(Anteeksi että vähän kesti vastaaminen tällä kertaa. koneessa on ollu ongelmia vähäsen.)