Lepoa ja rauhaa...

Kesä Hayashin metsikössä. Lämmintä ja kaunista. Vesikin kohisi Yakuman kotiluolan edessä, melko laiskasti tosin. Tähän kohinaan Yakuma silti heräsi. Se istuskeli ja haukotteli keskellä luolaansa raapien itseään samalla kaikenlaisista eri paikoista. Hitaasti hän alkoi vaeltaa kohti luolan suuta jokeen peseytymään, ja jätti Fukuron vielä nukkumaan luolassa olevalle orrelle.

Yakuma testasi vettä ja hörppäsikin siitä vähäsen. Vesi oli raikkaan kylmää, ja Yakuma astuikin sinne lopulta. Tästä tosin tuli melko kova loiskauksen ääni, Mikä herätti Fukuronkin luolassa. Se lensikin pihalle ja istahti oksalle katselemaan Yakuman peseytymispuuhia. Se oli tosin vielä unenpöpperössä, pöllöt kun ovat yöeläimiä, eikä oikein muuten olisi pysynyt hereillä, Paitsi kun sen omistaja loiskutteli kovaan ääneen.

Yakuma oli, samalla kun kylpi, alkanut nappailemaan kaloja vedestä ja heitellyt niitä rantaan. Kalastaminen oli Yakumalla verissä, mutta ei hän silti kalasta paljoa pitänyt. sitä oli vain helpompi saada ja siinä se. pian luolan eteen olikin kasaantunut suuri kasa kalaa, ja Yakuma nousi rantaan. ``tulepas syömään.`` sanoi Yakuma Fukurolle, lintujen kielellä tietysti, mistä Fukuro piristyi melkein heti ja alkoi ahmia kalaa. ``menen hakemaan jotain muuta ruokaa itselleni. Kala alkaa jo pursuta korvista, ja sinä muutenkin ansaitset nuo siitä eilisestä..." Yakuma sanoi raapien selkäänsä. eilen se kun oli kaatunut piikkejä täynnä olevaan puskaan, ja Fukuro oli niitä nyppinyt suurimman osan iltaa. Sanottuaan asiansa hän lähti etsimään jotain riistaa itselleen syötäväksi.

(Odottelen Donowania, mutta kyllä muutkin käy )

Donowan käveli polkua pitkin Hayashissa. Hän oli lähtenyt taas tapaamaan Dairaa, muttei pitänyt erityisemmin kiirettä. Luonto oli kaunis, ja Donowan todella nautti sen katselemisesta, kuuntelemisesta, haistelemisesta. Aaah, puhdasta luontoa, ei ole mitään sitä parempaa.

Äkkiä Donowan kuuli ääniä, ja näki vähän matkan päässä kumman ihmestyksen - se oli aika suuri, kuin joku outo sekoitus... no, ehkä... vuohta ja karhua? Paljoakaan miettimättä Donowan tajusi, että tuo toinen oli myös youkai. Sillä oli sarvet, aivan kuin miehellä itselläänkin, mikä sai hänet hymyilemään.

Toivottavasti tuo ei ole vihaisella päällä, Donowan ajatteli ja jatkoi matkaansa youkain ohi.

//Terve! ^^ Täältä Donowan nyt tulla tupsuttaa ^^//

Yakuma oli löytänyt jo muutamia hiiriä ja syönyt ne kokonaisina melkeinpä heti, mutta ei pari hiirtä karhulle riitä aamiaiseksi, niin miten se olisi riittänyt Yakumalle. Se jatkoi ruoan etsimistä ja nuuski eläimien jälkien varalta. Hänen nenäänsä tulikin peuran tuoksu ja jopa melko läheltä. Se vilkaisi taakseen ja huomasikin sarvellisen otuksen kävelemässä kauemmas.

Yakuma katsoi otusta. Sillä oli kaviot, sarvet ja peuran korvat. Yakuma vähän tosin ihmetteli, miksi peuralla oli vaatteet päällä. Se ei tätä kauaa tosin miettinyt, sillä sen nälkä vei ajattelusta voiton , ja se alkoikin rynnistämään otusta kohti tassu valmistautumassa iskuun. Isku ei olisi kova, mutta kyllä se heikomman otuksen saisi vähintään pyörtymään.

(aloitetaan tälleen räväkästi tämä. katotaas mitäs Donowan tekee. )

Donowan oli jo ajatellut, ettei kyseinen youkai ollut lainkaan vaarallinen tai mitään, kun se yhtäkkiä hyökkäsi tämän kimppuun. Jahas, eipä päästykään niin helpolla. Donowan väisti täpärästi olion hyökkäyksen ja kaivoi harppunsa käsiinsä. Hän soitti muutamaa kieltä, ja sanoi sitten: "Katai." Se oli loitsu, joka sai kohteen jähmettymään, pysähtymään paikoilleen.

//Tää on nyt vähän lyhyt, mut en voi oikeen tehdä enempää tässä vaiheessa... Ton loitsun pitäis pysäyttää Yakuma, mut sä saat päättää miten se siihen vaikuttaa ^^//

Yakuma jämähti paikalleen. Se yritti rimpuilla, mutta lihakset eivät totelleet. Se oli toisaalta jäänyt huvittavaan asentoon, kun sen tassu oli iskun voimasta uponnut vähäsen maahan ja tämä käsi ainoastaan piti sitä pystyssä.

Yakuma nyt vilkaisi tätä "peuraa" paremmin. Nyt Yakuma näki kunnolla sen kasvot. Heti hän huomasi, ettei se ollutkaan peura, vaan yookai. Yakumaa alkoi siinä hävettää niin, että sen kasvot punertuivat ja yritti sanoa jotain, mutta se kuulosti epämääräiseltä mutinalta. Hän kuitenkin yritti pyytää anteeksi tällä tavalla.

Fukuro oli kuullut jysähdyksen ja kiinnostui. Ääni kun tarkoitti yleensä Yakuman löytäneen saaliin. Fukuro lähti tätä katsomaan.

(Donowan saa tehdä ihan mitä vaan tässä.)

Kaikeksi onneksi olento pysähtyi. Donowan asteli sen luo ja katseli sitä. Hän kuuli sen mutisevan jotain, mistä ei saanut selvää. "En voi päästää sinua vapaaksi kuin vasta vähän ajan kuluttua. Odottakaamme siis."

Vartin kuluttua Donowan tarttui uudestaan harppuunsa, ja sanoi "Hanatsu". Sen piti päästää otus loitsun vallasta. "Kuules, minkä takia sinä hyökkäsit minun kimppuuni? En ole tietääkseni tehnyt sinulle mitään pahaa."

Yakuma nousi pystyyn, ja nuuskaisi yookaita. ja kyllä, sieltä löytyi selvä peuran haju ja vähän yookaitakin. Yakumaa tosin häiritsi vähäsen, koska yookai haiskahti heikosti ihmiseltäkin. "Anteeksi." Yakuma sanoi, nyt ääneen. "nälkä vaivasi vähäsen... ja sinä näytit peuralta, ainakin takaa..."

Fukuro oli nyt päässyt perille Yakuman luokse ja katseli Yakuman vieressä olevaa yookaita viereisestä puusta.

"Jos sopii niin voin tarjota jotain. korvaukseksi siis. kotini on tässä lähellä, ja ruokaakin voin hankkia." Yakuma sanoi.

Kumma youkai nuuski häntä, ja valitteli sitten käytöstään. Donowan naurahti. "No, peurahan minä vähän niinkuin olen. Youkai-sellainen." Sitten se tarjoutui tarjoamaan hänelle jotain. Donowan nosti hiukan kulmiaan, mutta sanoi: "No, mikäpäs siinä. Minun nimeni on muuten Donowan." Hän ojensi kättään, odottaen toisen tarttuvan siihen.

//Äh, näistä tulee nyt kauhean lyhyitä, sori...//

Yakuma tarttui Donowanin käteen. "Yakuma." hän sanoi, "ja tuo pöllö tuolla on Fukuro." Fukuro kuuli nimensä ja lensi lähemmäs.
"Luolani on tuolla päin. Jos haluat niin voin kantaa sinut sinne" Yakuma lisäsi, ja kyyristyi vähäsen. Fukuro oli hyvin kiinnostunut Donowanin sarvista ja alkoikin yrittämään istumaan toiselle niistä.

(Päätös on sinun. ja ei mitään. )

Donowan hymyili, kun Yakumaksi kutsuttu youkai tarttui häntä käteen. Hän puristi sitä ystävällisesti. Mutta kuullessaan otuksen ehdottavan hänen kantamistaan, hän hiukan nosti kulmiaan. "Kiitos tarjouksesta, mutta voin kävellä aivan itse. Peurat ovat melko nopeita, tiedätkös." Yakuman pöllö, Fukuroksi kutsuttu, yritti istua hänen sarvilleen. Donowan hymyili, eikä yrittänyt estää. Hyvä jos pöllöllä oli kivaa.

"No, menkäämme sitten?" Donowan sanoi ja pisti juoksuun siihen suuntaan, johon Yakuma näytti.

Yakuma hymyili. "Pitkästä aikaa vieras. aika energiseltä vaikuttaa muutenkin..." hän sanoi ja lähti Donowanin perään. Fukuro oli vähän säikähtänyt Donowanin äkillistä lähtöä, mutta istahti Yakuman olkapäälle ratsastamaan.

Pian he olivatkin päässeet kotirantaan. Vesi virtasi aivan samalla tavalla kuin aamusella, tosin se oli vähäsen sameahko johtuen Yakuman aamuisesta pulahduksesta. "Tässä tämä minun luolani nyt on. Paras asuinpaikka tässä metsässä sanoisin." Yakuma sanoi. "tee olosi mukavaksi niin haen jotain muutakin syötävää, Paitsi jos kala riittää tietysti." Yakuma hymyili ja odotteli vastausta penkoen jo läheistä puuta hedelmien varalta. Fukuro istui eräällä kivellä Yakuman vieressä, tutkiskellen donowania.

(anteeksi, että vastaus kesti. ei oo oikein keksinyt nyttemmin mitään ) )

Donowan juoksi Yakuman perässä tämän kotipaikkaan. Se oli luola, jonka vieressä virtasi jonkinlainen joki. Donowan istui alas luolan suulle, kun Yakuma kehotti häntä tekemään olonsa mukavaksi. Hän katseli ympärilleen - oli aika kaunista. "Kyllä minä voin kalaakin syödä, mutta kiitos jos löydät jotain muutakin."

Yakuman etsiskellessä Donowanin silmät kiinnittyivät miehen pöllöön. Se katseli häntä, ja Donowan katseli takaisin. Hän piti eläimistä.

//Ei haittaa ^^//

Puusta löytyikin muutamia persikoita. Yakuma nyppäsi ne siitä, tosin melko varomattomasti johtaen siihen että yksi murskaantui hänen käteensä. Yakuma nuoli sen suuhunsa ja kantoi loput Donowanille. "Minnekäs sinä muuten olit menossa kun tästä kuljit? yleensä tätä tietä kulkevat vain..." Yakuma sylkäisi. "...ihmiset." Tämän sanottuaan Yakuma otti yhden kalan pinosta ja haukkasi siitä keskisuuren palan.

Fukuro oli kyllästynyt Donowania tuijottamaan ja oli alkanut jahtaamaan erästä huono-onnista myyrää, ei tappaakseen vaan ihan huvin vuoksi.

Donowan kohotti katseensa pöllöstä, kun Yakuma antoi hänelle persikoita. "Kiitos", hän sanoi ja hymyili vähän. Hän maistoi yhtä, kun Yakuma alkoi kysellä. "Olin menossa katsomaan erästä ystävääni. Hän asuu Airandolla, Eteläisessä kylässä." Hmmm. Hyvää persikkaa. "Etkö sinä pidä ihmisistä?"

//Näistä tulee nyt kovin lyhyitä...//

Yakuma hiljeni hetkeksi. "Ihmiset eivät ole kilttejä yookaille. Kyllä sinun se pitäisi tietää. itsekin kun olet yookai." Yakuma sanoi. "Ihmisiä tuolla tiellä usein kulkee. Ihmettelen vaan miten sinä sait rauhassa käveltyä siellä, ilman että ihmiset olisivat käyneet kimppuun."

Yakuma hörppäsi vähäsen vettä joesta, ja vilkaisi Donowania. "Olen kuullut että jotkut yookait kaveeraavat ihmisten kanssa. En tiedä miten he sitä uskaltavat tehdä. Ihminenhän voi noin vain puukottaa yookaita yllättäen selkään, ja heikommalta henki lähtee."

Fukuro oli myyrää kiusannut koko tämän ajan ja nyt kanniskeli sitä nokassaan ympäriinsä sen rimpuillessa kauhuissaan.

Donowan kuunteli, mitä Yakuma kertoi. Ilmeisesti miehellä ei ollut kovin hyviä kokemuksia ihmisistä. "No, onhan niitä ilkeitäkin ihmisiä osunut kohdalle. Mutta eivät kaikki ihmiset ole pahoja." Donowan haukkasi persikastaan. "Itse asiassa tunnen yhden naisen, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään." Sitten mies katsahti puhekumppaniinsa. "Onko sinulla huonoja kokemuksia ihmisistä?"

Myyrä parka, Donowan ajatteli katsellessaan pöllön toimia.

"Aika paljonkin" Yakuma sanoi. Sanottuaan sen hän viittasi ristiin ja multamonttuun luolan vieressä ja käveli sen luo. "Minut pelasti eräs susiyookai kun olin pieni takearashilta. Vanhempani antoivat minut kuulemma hänelle kun olin pieni. Jonkin taistelun tieltä kaiketi..." yhtäkkiä Yakuma havahtui. "ööh... Kukas tämä nainen on muuten?" Hän sanoi vähän ehkä liiankin selvästi yrittäen vaihtaa aihetta. "ja tämä ystäväsikin... kai hän on yookai?"

Fukuro oli huomannut Yakuman tuntevan olonsa epämukavaksi. Siksi Fukuro lensi Yakuman olkapäälle ja yritti vähän piristää häntä jatkamalla "tanssiansa" siellä.

"no niin. nyt jatketaan peluuta kunnolla"

"Ihmisistähän me tässä olemme puhumassa?" Donowan sanoi ja katsoi Yakumaan. "Itse asiassa he ovat sama henkilö, tuo nainen ja ystäväni, jota olin menossa katsomaan. Ja itse asiassa, hän on ihminen." Mies söi hedelmänsä loppuun. "Harmillista, jos olet joutunut ilkeiden ihmisten kohteeksi. Minäkin jouduin - minut yritettiin tappaa Airandolla, kun saatiin selville, että olen youkai. Mutta hän ja hänen miehensä estivät sen ja hoitivat minut kuntoon. Olemme olleet ystäviä vuosikymmeniä. Kyllä niitä mukaviakin ihmisiä on."

Donowan katsoi hautaa, ja teki sen edessä kunnioittavan kumarruksen. "Rauha hänen sielulleen." Donowan ei kysynyt, olivatko tämän haudassa olevan tappaneet ihmiset. Se ei olisi ollut hyvien tapojen mukaista.

"heh. kiitos nyt tuostakin." Yakuma sanoi. Yakuma piristyi vähäsen. "hmmm... alkaa olla jo melko myöhä. Haluaisitko jäädä tänne yöksi? luolassa on kyllä tilaa molemmille ja voin laittaa sinne nuotionkin. Airandoohon kun tuskin ehdit enää tämän päivän aikana." hän ehdotti. Fukuro nyökytteli päätään hänen vieressään.

Donowan nosti päätään. "No, mikäs siinä." Tuskin hän vaarallinen on. Ja vaikka olisikin, onhan minulla harppuni turvana. Mies nousi ylös ja kurkisti Yakuman asumukseen. "Missä täällä luolassa voisin nukkua? Saan kyllä unta melko kovallakin alustalla."

//Nyt ihan oikeesti mua vaivaa että nää on näin lyhyitä >_< Muuten, kiva uusi avatar ^^//

"Lehdillä. ne ovat erittäin hyviä pehmusteita." Yakuma sanoi mennessään luolaansa. "Tässä on minun yleisesti käytetty paikkani, mutta sinä saat käyttää sitä tämän yön." Sitten Yakuma siirtyi tekemään nuotiota. Hän oli tuonut luolaan ison kasan keskiverron isoja oksia, ja latosi ne isoksi keoksi. sitten hän otti taskustaan kaksi keskikokoista piikiveä ja löi ne voimakkaasti yhteen, jolloin niistä lähti hyvin iso kipinä, joka sytytti oksat ja nuotio oli valmis. " no niin. nyt täällä on paljon valoisampaa. ja lämmintä." Yakuma sanoi, ja siirtyi etsimään itselleen hyvää paikkaa luolasta, jossa nukkua.

Fukuro tuli luolaan myös. se tosin oli viimein päästänyt myyrän päiviltä ja syönyt sen.
sen
"tää avatari on muuten yks näistä uusimmista pokemoneista. japani-nimi on tamagetake. ja saat ihan lisätä jotain sivuhahmoja, jos haluat. minäkin meinaan ihan juuri."

Yakuma sanoi, että Donowan voisi nukkua lehdillä, joilla tämä yleensä nukkui. "Kiitos", Donowan sanoi ja kumarsi pienesti. Hän asteli lehtien luo ja istui niiden päälle. Ne tosiaan olivat ihanan pehmeitä. Yakuma teki tulta, ja Donowan katseli ympärilleen. Luola näytti aika kodikkaalta, vaikka Donowan pitikin enemmän asumisesta metsän puiden alla.

Donowan otti mukavan asennon ja huomasi tulen olevan jo valmis. Hän katsahti Fukuroon, miehen pöllöön, ja yritti houkutella sitä lähemmäs. "Hei, pöllöseni", hän sanoi ja viittoili sitä tulemaan lähemmäs. Donowan piti eläimistä todella paljon.

//Selvä ^^//