Randomia seikkailua merenrannassa tai jossain siellä päin....

// No niin sain nyt aloiteetua pelin, Inun toivn jossain vaiheessa vastailemaan peliin... Ei mitään kiirettä//

Kevät oli lopuillaan ja kesä oli alkamassa, ellei ollut alkanutkin jo, sillä oli hyvin lämmintä ja aurinkoista. Meri oli tyyni ja lokit rääkyivät merellä päin jahdaten viattomia kaloja, muuta täytyihän lokkienkin saada jotain ruokaa itselleen. Ainoa asia joka pilasi tyyntä ja rauhallista maisemaa oli yookaiden raatoja siellä täällä, mutta Eien ni Nöpö oli koittanut päästä niistä mahdollisiman kauaksi.
Tosin yksi raato oli jänisyookain ja hänen ystävänsä Mennin ansiota, sillä kaksikko oli juuri saanut listittyä erään nimeltä mainitsettoman pahisyookain.

Menni oli juuri hyvästellyt Eienin ja lähtenyt takaisin Hayashiin omaan kotiinsa, mutta Eien jäi vielä rannalle nauttimaan meren läheisyydestä.En nyt kovin usein kulje meren äärelle joten nautin nyt kun se on mahdollista, tietenkin kuolleet yookait hieman häiritsevät, mutta ei niitä onneksi nyt kauheasti ole, ja useimmat on jo syöty, ja ties vaikka tapaan uuden tuttavan täällä rannalla.Eien pohti.
Yhtäkkiä Eien tajusi, että oli meren rannalla joten hän voisi saman tien mennä uimaan. Jäniyookai olikin juuri aikomassa astua mereen kun kuuli äänen jostain päin.
Eienin aistit valpastui heti ja hän huusi: "Sinä siellä, oletko ystävä vai vihollinen, vai kuvittelenko omiani eikä siellä olekkaan ketään!"


//Toivottavasti ei nyt ihan kauhean tyhnmä aloitus ollut...//

Kaunis sää oli saanut nuoren kissa yookain tulemaan läntiselle rannalle. Normaalisti alue toimi yookaiden taistelukenttänä ja sen huomasi ruumiista jotka kovin hengettöminä makasivat siellä sun täällä. Joidenkin ruumiista ei ollut enää oikeastaan mitään jäljellä kun toiset, nälkäiset yookait ja onit olivat tulleet ja syöneet nuo parempiin suihinsa. Konekoksi kutsuttu yookai irvisti katsellessaan kuinka muuan käärmeyookain vatsa oli revitty väkivaltaisesti tylsällä aseella auki. Kissa kiitti onneaan, aurinkoisella säällä kun kaikkein väkivaltaisimmat hemmot hakeutuivat pimeämpiin kolkkiin, kuten vuoristoihin ja synkkiin metsiin. Ranta ei houkutellut näin ketään taistelemaan ja siellä saattoi oleilla melko varmana että kukaan ei hyökkäisi.
Koneko loikki erään raadon luokse ja tarkasteli tätä hetken. Sitten kissa meni seuraavan uhrin luokse ja tutki tätäkin hartaasti katseellaan.
Monta yookaita tutkittuaan, tämä huomasi yhdellä kuolleella hopeisen kaulariipuksen. Kissan silmiin syttyi janoava kiilto ja tämä loikki ruumiin luokse. Katti alkoi repiä korua tarkoituksenaan ottaa se parempaan talteen. Se ei kuitenkaan ollut kovin helppoa ja kissa sai kiskoa kiskomistaan. Lopulta riipuksen ketju sitten napsahti poikki ja Koneko lensi taaksepäin maukaisten säikähdyksestä.
Maassa päätään hierova nuori kuuli suorastaan vaarallisen lähellä itseään äänen joka kuului jollekin elävälle. Kissa loikkasi pystyyn ja otti hetkessä pitkät kyntensä esille.
Kuitenkin nähdessään jänisyookain tämän kasvoille nousi hämmästynyt ilme ja katti repesi totaalisesti.
”Hah kerkesin jo säikähtää! Joo ei täällä oo ketään, ja se onko se ei kukaan ystävä vai vihollinen, riippuu aivan siitä mistä roikkuu.” Koneko iski silmäänsä toiselle ja veti kyntensä sisään. Taistelua ei toden näköisesti nyt tarvittaisi, niin ainakin Neko uskoi.
”Krm.. Ko…. Joo ihan Nekoks voi kutsua.” heitti kissa vielä rapsuttaen niskaansa huolettoman näköisenä. Tuuli leikitteli eläimen kasvoilla saaden tämän hymyilemään.

//Thanks alotuksesta :3 Son oikein hieno : )//

// Oleppa hyvä. = ). Oletan muuten, että Koneko on ihmismäisemmässään muodossa, korjaa jos oon väärässä. //


Eien vähän hämmästeli toisen esittäytymistä, ilmiselvästi huumoria yookailta ainakin löytyi.
Eien tutkaili uteliaasti edessää olevaa poikaa,hän oli mitä ilmeisemmin kissayookai, aika nuori sellainen, ikää oli alle 15 bvotta, mutta enemmän kuin 10 vuotta, ja vaatteet olivat hieman musteiset. Ja Nekoksi itseään kutsuva kantoi mukanaan isoa sivellintä.
Mihinköhän hän käyttää tuota sivellintä, mutta ilmeisesti Neko on taiteellista tyyppiä, hauskaa tutustua sellaisiinkin.Eien pohti.
"Tuota, minä en ole ainakaan mitenkään vihamielisellä tuulella, tappelin äsken yookain kanssa, joten en nyt ainakaan ihan heti jaksaisi uutta tappelua, ja koska et ole vielä hyökännyt minua kohti tai muuten koittanut listiä minua, niin oletan, ettet sinäkään ole vihamielisellä tuulelle.", Eien sanoi Nekolle.
Samalla Eien huomasi, että taivaalle oli kerääntynyt tummia pilviä, pilvet olivat tosin vielä kaukana, mutta tuuli toi niitä koko ajan lähemmäksi rantaa.
"Muuten kohta näyttää alkavan sataa, se siitä kivasta säästä sitten, muuten oletko niin kuin muutkin kissat ja inhoat sadetta?. Tiedän, ei ehkä ihan sopiva kysymys näin esittelyksi, muuta olen vain utelias ja hauan tietää.",Eien höpötti tutkien Nekolle.

// Ää joo on se siinä ihmismäisessä xD Eien myösh?//

”Oh tosi cool! Jeah mutta oikeaan osuit, enpä pahaa sinulle haluaisi.” Koneko huudahti haltioissaan kun toinen kertoi listineensä Yookain. Noin hennon oloisesta tyttösestä tuskin olisi uskonut, mutta ulkonäköhän petti melko useasti, sen kissanpentu oli saanut huomata vähän turhankin useasti.
Katti laittoi nopeasti löytämänsä hopeariipuksen paitansa sisään ja loikkasi yookai raadon ylitse ketterästi. Sitten tämä otti muutaman askeleen lähemmäs tyttöä ja hymyili vastustamattoman söpösti. Tuskin yksikään tämän tapaama nainen oli säästynyt iästä huolimatta minkäänlaiselta flirtiltä jota kissa heitti varsin useasti.
Kun toinen huomautti uhkaavista pilvistä ja kysyi inhosiko Neko vettä, naurahti poika vain huvittuneena.
”Heh kysele niin paljon kuin vaan haluat, eipä meikä poikaa haittaa.” kissa tokaisi heilautellen pitkää häntäänsä.
”Mutta joo siis heh sehän on vaan harhaluulo et kisut ei vedestä tykkäisi.” Neko naureskeli ja siirsi kätensä rennosti niskan taakse. Niin tämä teki melko usein viestiäkseen toiselle että oli aivan rento eikä tämän seurassa tarvinnut pelätä. Pahaa aavistamatta kuitenkin taivaalta tipahti suuri vesipisara suoraan pennun kuonolle. Nekon iloinen ilme hyytyi ja kissa loikaksi säikähtäen taaksepäin. Sitten tämä alkoi viuhtoa kuonoaan tassuillaan vimmatusti saadakseen sen kuivumaan. Seuraavat pisarat tulivat tasaisesti kastellen maassa makaavia raatoja. Merellä näytti alkaneen jo rankka sade ja Koneko maukaisi hillityn hermostuneesti.
”Ää tuutko mukaan, jos vaikka etsitään joku kiva suoja tältä sateelta?” poika kysyi irvistäen ja kääntyi välittömästi loikkimaan rannan tuntumasta poispäin. Ja kissan viikset tämä sadetta pelännyt.

//Jep, Eien on ihmismuodossa.//

Eien ei voinut olla huomaamatta toisen hymyä joka oli aikas söpö.
Eien myös huomasi toisen rennon asennon ja teki viimeisen päätelmän siitä, että tähän kissaan voi luottaa ainakin niin paljon, etteivät he kaksi alottaísi tappelua.
Samaan aikaan jänisyookai huomasi Nekon pyyhkivän kuonoan ja Eieniltä kesti hetken tajuta, mikä oli ongelma.
Jaaha, hän ei taida ollakkaan niin vedenkestävä kun väittää olevansa, mutta eipä tuo haittaa mitään.. , Eien ajatteliitsekseen ja pidätteli nauruansa, niin hullunkuriselta toinen näytti.
"hmm, mikäpäs siinä lähdetään vain etsimään jotakin suojaa, itsekään en nyt niin kovin sateesta tykkää, varsinkaan kaatosateesta", Eien vastasi Nekon kysymykseen.
Eien lähti kävelemään nyt harmaalta näyttävän rannan ohitse metsään päinsamalla ajatellen säiden hyvin nopeaa vaihtelua rannalla. Eien alkoi kyselemään Nekolta, joka toivottavasti oli tullut mu´kaan, vähän kaikkea:"Mistäpäin olet tulossa?, vai onko sinulla vakituista asuinpaikkaa, ei haittaa vaikket haluaisikaan kertoa, mutta hiljaa oleminen on vain niin tylsää, nyt kun on vihdoin joku jolle puhua, Itse tulen Hayashista tai ainakin sieltä päin, en osaa tarkkaan sanoa, kun kiertewlen vähän siellä sun täällä", Eien pölisi.


//Vastasin taas, vaikka sen varmaan kyllä huomaakin...Joo ei yhtään mee lujaa, eeheeeii...//

Koneko oli mielissään toisen puheliaisuudesta, kissa nimittäin inhosi hiljaisia hetkiä ja vältteli niitä heittämällä väliin kaikkea tyhmää ja vähintäänkin randomia.
”Jeps, samoilta seuduilta olen kotoisin. Niin ja itsestänikin löytyy vähän kiertelijän vikaa, suoraan sanottuna en viihdy kauaa samanlaisten maisemien ääressä. Vaihtelu virkistää, kuten sanotaan.” tämä naureskeli heilutellen samalla pörröistä ja lievästi takkuista häntäänsä.
Siveltimensä tämä oli asettanut selässä olevaan vyöhön ja loikki nyt neljällä jalalla eteenpäin. Niin pääsi nopeammin ja kätevämmin, vaikka saattoikin näyttää hitusen hauskalta. Kissa vaatteissa, huh huh. Kahdella jalalla tämä käveli vain kaikkein lyhyimmät matkat. Molemmat siis luonnistuivat.
Kissa vilkaisi taakseen ja sivuilleen.
”Hm mitäs sanot tuosta?” Koneko kysyi ja loikkasi kahdelle jalalle, osoittaen edessäpäin kohoavaan kallioon. Siinä näytti olevan paljon erikokoisia luolia, ehkä joku niistä sopisi sateensuojaksi. Niin poika toivoi todella värähtäen aina pisaran tipahtaessa tämän turkille.

// Sori kesto ja tää kökkö teksti D8 //

"Hmmmmm.... noo siellä olisimme ainakin sateensuojassa, ja paljon valinnavaraa ainakin näyttää olevan, eri asia taas onko noissa jo asutusta ja jos on onko asukki ystävällinen vai vihollinen...", Eien vastasi Nekon kysymykseen, ja huomatessaan kuinka kissa ihan selkeästi inhosi sadetta ja halusi nopeasti suojaan, Eien myöntyi, "Voidaan me ainakin mennä tutkimaan paikkoja, ja jos sade tästä yhtään kóvenee on todellakin mukavempi olla jossain suojasessa paikassa, joten mennään vain...".
Hmmm..... minulla vain on sellainen tunne, että jotain tapahtuu ennemmin tai myöhemmin... jotain joka liittyy noihin luoliin... ja voiko luolat olla ihan luonnollisia, montaa kokoa ja vierekkäöin ja kerroksittain, tulee ensimmäisenä mieleen jonkin olennon tai olentoryhmän pesäpaikka... ja onhan tämä paikka aika lähellä ran taa, jossa on käyty hyvin monia taisteluita monien vuosikymmenien kuluessa, ehkä jokin on ryöminyt tänne kuolemaan, ja sitten sen aave kummittelee täällä... Tai sitten vain ajattelen liikaa ja päästän mielikuvitukseni valloilleen, joka tapauksessa sadetta on päästävä turvaan, ennen kuin Neko kastuu ihan täysin....Eien ajatteli itsekseen ja lähti samalla kävelemään kohti lähimmän luolan suuaukkoa, luolan suu oli ehkä kahden metrin korkuinen ja puolitoista metriä leveämpi.Toivottavasti tuo luola on tarpeeksi iso, ja jollei ole ainahan on valiinan varaa seuraavaksi sateensuojaksi. Eien pohdiskeli.


//Ei haittaa vaikka vähän kestikin. Eien ajattelee aika paljon ja sekavia asioita, koita saada jotain selvää...//

// Juu hyvin tuosta saa selvää ^^ //

Koneko loikki innoissaan luolille sen enempää miettimättä mahtoiko noissa olla jo asukkeja. Ei olisi mikään ihme, jos vaikka joku haavoittunut ja aggressiivinen yookai keräisi luolan perukoilla voimiaan ja hyökkäisi kaksikon kimppuun, kun nämä eksyisivät liian lähelle. Kyllähän kissassa riitti sisua pitämään puoliaan ja tarvittaessa jopa suojelemaan toista, mutta jos joku reilusti suurempi olento onnistuisi tämän yllättämään, olisivat selviytymisprosentit alhaiset.
”Wau näitähän on reilusti enemmän mitä kaukaa päin katsottuna näytti!” Koneko hihkaisi ja sen enempää ympärilleen katselematta loikki luolan suulle turvaan sateelta. Ulkona tihutti, mutta oli selvä että pian alkaisi kunnon rankkasade. Pelkkä säätilan ajatteleminen sai kissan niskavillat nousemaan inhosta.
”Nom näyttää vähän synkältä, mutta haluaisitko vähän tutkia?” kissa kysyi, vaikka oli jo melko selvä, ettei tämä muuttaisi mieltään vaikka toinen kieltäytyisikin. Yksin tai yhdessä, niin tämä sillä hetkellä ajatteli.
Tarkat silmät kävivät koko luolan läpi, se oli varsin vaikuttavan näköinen. Tuskin pelkästään luonnon muokkaama.

//Kiva//


Eien kulki luolaan jo edellä pomppineen Nekon perässä.
"No ei ainakaan haise millekkään muulle yookaille ja voittaa tämä aina sateen", Eien totesi vähän jännittyneenä uudesta paikasta ja uudesta seikkailuretkestä, joka voisi olla hyvin pian edessä.
"Voisihan tätä vaikka tutkiakin, kun ei nyt ole oikein muuta tekemistä ja huomaan ilmeestäsi, että sinä teet kuten haluat, vaikken minä haluaisikaan sitä, vaikka minä tässä periaatteessa olen vastuussa, koska ainakin näytän vanhemmalta, ja ehkä lopetan nämä kasvatussaarnat ja tulen mukaasi...", Eien vastasi kissayookain kysymykseen.
Eien huomasi, että luolan perältä, lähti kaksi käytävää, eri suuntiin, vasemmalee menevä oli hieman pienempi kuin oikealle menevä, mutta molemmat olivat aivan yhtä synkän näköiset.
"Selvä, meillä on kaksi vaihtoehtoa, tai kolmekin, mutta olettaisin, että valitsisot jommankumman niistä kahdesta: Joko vasemalle tai oikealle tai sitten pysymme tässä isossa luolassa ja tutkimme tämän perinphjaisesti.",Eien selitti
Totta puhuen jänisyookai olisi pysynyt mielummin isossa luolassa, mutta koska Neko halusi lähteä seikkailemaan niin eien ei myöskään halunnut jäädä yksin, ja osa hänestä halusi aloittaa uuden seikkailun.

Kissa asteli toisen luokse ja katseli hetken kumpaakin suuntaa. Sitten tämä otti askeleen eteenpäin ollen vain muutaman sentin päässä luolan seinämästä.
Koneko nosti tassunsa ja siveli luolan seinää innokas virne naamallaan. Kiven pinta tuntui karkealle, mutta jotenkin miellyttävälle. Kissa painoi korvansa kiinni kiviseinään ja yritti kuunnella jotain, vaikka ei itsekkään tiennyt mitä.
”Öh molemmat suunnat vaikuttavat mielenkiintoisilta, mutta ihan vain varuilta ottaisin tuon oikean käytävän, näyttää nääs isommalle eikä luolastoon jumittuminen kuulosta houkuttelevalta.” naurahti Koneko irrottautuen seinästä ja ottaen muutaman askeleen pystyasennossa eteenpäin.
Kissan silmistä oli hyötyä, sillä yönäkö oli paljon parempi kuin tavallisen ihmisen. Tietysti yookai voimatkin lisäsivät aistien terävyyttä.
Harmaa otus laskeutui neljälle raajalleen ja loikki kissamaisesti eteenpäin. Vaikka rakenne muistutti kovin ihmistä, aina neljälle jalalleen laskeutuessa se ikään kuin muuttui hiukan ja mahdollisti nopean neljälläjalalla juoksun. Kissamainenhan tämä oli.
”Wau kato tuolla hehkuu jokin!” Koneko huudahti kuljettuaan vasta muutaman metrin eteenpäin.
Edessäpäin tosiaan näkyi pieni ja heikko sininen valo jonne kissa suuntasi, mitähän siellä mahtoi olla? Toinen yookai vai kenties jotain arvokasta. Kissa oli utelias näkemään.

//anteeks kökkö :__: //

//Njäh, olihan tuo ihan hyvä.//


Jänisyookai oli hyvin tyytyväinen kun Neko päätti valita isomman reitin, sillä Eieniä hieman ahdisti pienet´ja ahttaa paikat, eritoten pienet tunnelit, joten Eien lähti kulkemaan kissan perässä ilomielin.
Tosin tässäkin tunnelissa oli pimeää, vaikka se oli isompi kuin toinen, mutta kyllä Eien silti jotai näki, olihan hän sentään yookai.
Vähän ajan päästä Eien kuuli Nekon huudahtavan näkevänsä sinistä valoa, ja silloin Eienkin huomasi oudon sinisen hekun, joka tuli suoraan edestäpäin.
"Hmm... Huomaan", Eien vastasi Konekolle, "Mikäköhän se mahtaa olla? Voisikohan se olla jotain jännää kivilajia, joka hehkuu pimeässä luolassa, vai onkohan se joku yookai, tai jotain muuta hyvin mystistä",Eien jatkoi pohtien ääneen.
"Käydään tutkimassa asiaa, tai no menemmehän kuitenkin sinnepäin, joten selviää se meille jokatapauksessa", Eien sanoi kissayookaille, joka loikki vähän matkan päässä.
Yhtäkkiä, Eien kompastui kiveen ja otti tukea seinästä, jottei olisi kaatunut, ja huomasi seinän olevan hieman tahmea.
"Neko, sanohan, että kuvittelenko vain vai onko tämä kiviseinä sinustakin hieman tahmea, koska eikö normaalin kiven pitäisi olla ihan kovaa..", Eien kysyi Nekolta samalla kun tutki seinää kiinnostuneena.ehkä tämä voi liityä samaan asiaan, kuin tuo outo sininen valokin, Eien pohti itsekseen.


//Toivottavasti toi tahmajuttu ei ollut kovin liikaa...//