Pääsivu
nimi: Yakuma (sekoitus japanin sanoista karhu ja vuohi)
Sukupuoli: mies
Laji: karhu/vuohi yookai
Ikä: Ihmisten iässä 90, yookai ikä 15
Asuinpaikka: Hayashin läpi kulkevan joen viereisessä luolassa.
Aseistus ja tavarat: Yakuma kantaa mukanaan erityisen harvinaisesta puusta tehtyä, melko pelkistettyä nuijaa. Erikoista siinä on se, ettei se kulu kun se palaa. Joskus hän sytyttää sen tuleen, ja taistelee sillä vihollisiaan vastaan, mutta yleensä se on käytössä vain loppumattomana nuotiopuuna. Lisäksi hänellä on tulenkestävä hanska, jonka hän osti eräältä yookailta, aiemmin mainittuun tarkoitukseen. Hän kantaa mukanaan myös pientä vesileiliä. Hänellä on myös lemmikkipöllö jonka nimi on Fukuro (tarkoittaa pöllöä).
Ulkonäkö: Yakuma on hyvin iso, pystyssä 2,5 metriä ja neljällä jalalla 1,6 metriä, ja hyvin lihaksikas. Hänen yleinen taistelutyylinsä liittyykin lihasmassaan ja aseettomaan taisteluun. Hänen päässään on suuret vuohen sarvet ja kasvot ovat erikoisesti lättänät. Hänellä on lisäksi karhun etutassut ja vuohen kaviot takajalkoina. Hänen ihonvärinsä on harmahtavan sävyinen, lukuunottamatta ruskehtavaa karvaa hänen yläselässään. Silmät ovat vihreät. Hän ei käytä muita vaatteita, kuin hyvin vanhaa lannevaatteen tyylistä riepua ja pientä ihmisiltä ottamaansa kypärää. Koska hän on kahden eri yookailajin sekoitus, hän on steriili, eli hän ei pysty lisääntymään eikä hän muutenkaan kiihotu naisen nähdessään. Hänellä on myös muutamia arpia, mutta ne eivät ole mitenkään vakavia vaurioita. Ihmismuodossa hän muistuttaa enemmän gorillaa kuin ihmistä, mutta sillä ei ole väliä, koska hän ei sitä käytä.
Luonne: Yakumalla on kauhea viha ihmisiä kohtaan, koska ne tappoivat hänen parhaan ystävänsä ja pelastajansa fomun. Muita lajeja kohtaan hän yrittää olla mahdollisimman vieraanvarainen, mutta koska hän ei erota ihmismuotoista yookaita tai hanyoota ihmisestä, hän on tappanut kaikkia rotuja yleisesti. Hän myös syö mielellään ihmisiä. Tämän takia jotkut kutsuvat häntä lajiltaan oniksi, vaikka hän ei ole koskaan käyttänytkään pimeitä voimia. Hän on oppinut vähän pöllöjen ja muiden lintujen kieltä kiitos lemmikkipöllönsä. Joskus hän käyttää niitä hyödykseen suojatakseen selustansa. Hän myös vihaa piikkejä, mitä Fukuro sitten yleensä hänestä repii irti, kun hän on joutunut menemään esimerkiksi okapuskien läpi. Hänen äänensä on muutenkin hyvin möreä ja karhea, joten se ei ollut helppoa. Yakuma pitää vedestä ja on tarkka hygieniastaan. Hänellä on myös hyvä hajuaisti.
Fukuro on helmipöllö ja melko arka sellainen. Se myös vihaa vettä hyvin paljon, mutta silti rakastaa kalaa. Muukin liha kelpaa sille, ja se pitää Yakumasta hyvin paljon.
Menneisyys: Yakuman vanhemmat tapasivat toisensa Murasakivuorten juurilla olevassa yookaileirissä. Yakuman isä, Maradu niminen vuohiyookai, oli Valmistautumassa kovaan taisteluun saaren sillä hetkellä suurinta kylää vastaan, ja Yakuman äiti, Reiha niminen karhuyookai, oli tuonut ruokaa leiriin. Maradu söi tätä oikein innostuneesti ystävänsä ja soturikaverinsa Fomun, susiyookain, kanssa juuri ennen taistelua ja löi hänen kanssaan vetoa kauheasta määrästä rahaa, että hän kaataa kylän päällikön aivan yksin. Fomu suostui tähän sillä ehdolla, että jos hän voittaa vedon, Maradun pitäisi suudella ja lupautua naimisiin Reihan kanssa. Fomu kun tunsi Reihan jo ennestään ja tiesi hänen isänsä etsivän hänelle hyvää sulhasta. Reiha oli tätä vastaan melko lailla, mutta koska miehillä oli enemmän sanan valtaa niihin aikoihin, hän suostui.
Taistelu sujui hyvin, mutta niinhän siinä sitten kävi, ettei Maradu saanut kylän päällikköä ilman Fomun apua hengiltä ja pian vietettiinkin häitä tuhotun kylän raunioiden keskellä. Monet tosin arvelivat ettei suhteesta suruksi Takearashi-saaren historiaan saataisi enää koskaan Maradun tasoista soturia, koska he eivät saisi lapsia lajierojensa tähden.
Monien yllätykseksi, Maradulle ja Reihalle syntyi hyvin erikoisen näköinen lapsi, puoli karhu- ja puoli vuohiyookai. Lapsi oli jo pienenä hyvin vahva ja Maradu oli hyvin ylpeä hänestä. Vuosia kului 15 rennosti. Maradu harjoitti poikaansa jo kolmen vuoden iässä taistelijaksi ja Reiha huolestui tästä. Hän valitti Maradulle tästä muutamaan kertaan, Mutta Fomun tultua kylään riita unohtui. Fomu kertoi ihmisten pian tulevan valtaamaan kyläänsä takaisin ja varmasti he siinä samalla hyökkäisivät Ramadun kotiin. Ramadu oli hetken hiljaa ja keskusteli Reihan kanssa kuiskien. Sitten Reiha nosti poikansa syliinsä ja ojensi tämän Fomulle. Fomu tajusi heti mitä he tarkoittivat ja lähti viemään lasta mukanaan turvaan Shuujitsurikujoun saarelle. Hän pääsi sinne lautalla ihmismuodossa lasta piilotellen. Hän pysähtyi vasta Hayashin metsän kohdalle, laski yakuman siihen, ja kertoi hänelle miksi hänen vanhempansa eivät olleet siellä. Yakuma itki monta päivää, mutta ymmärsi asian. Hän oli saanut äitinsä älyn. Fomu piti lapsesta niin hyvää huolta kuin pystyi ja opetti hänelle hiiviskelyä ja metsästystä. Hän myös antoi hänelle lumotun palasen puuta, mikä ei kulu kun se palaa. Se oli lahja Maradulta Yakuman syntymäpäivänä. Eräänä päivänä, kun Yakuma oli täyttänyt 60, he ryöstivät eräältä kauppiaalta saippuan ja monta muuta tavaraa. He eivät tienneet mikä saippua oli, joten Fomu leikkasi siitä palasen ja otti sen suuhunsa. Se alkoi heti vaahdota ja Fomu meni paniikkiin. Paniikissa hän juoksi suoraan tielle, jonka vieressä oli ihmisten varuskunta. Muutamat varuskuntalaiset huomasivat hänet ja kävivät kimppuun. Yakuma kun huomasi tämän hyökkäsi hän pelastamaan Fomun. Taistelun päätyttyä Yakuma oli aivan täynnä haavoja ja mustelmia, mutta oli voittanut 10 varuskuntalaista yksin. Hän katsoi Fomun kolhuista ruumista, kantoi sen luolan eteen ja hautasi sen. Sitten hän tiputti itsestään pari pisaraa verta lahjaksi saamalleen nuijalle ja vannoi sydämestään ihmisille kostoa. Kaksikymmentä vuotta hän hyökkäili ihmisten kyliin ja varuskuntiin tuhoten monta ihmistä. Kuitenkin, 85 vuotiaana, hän löysi pesästään pudonneen pöllönpoikasen. se oli suloinen, pehmeä ja avuttoman oloinen ja Yakuma käsitteli sitä varoen. Se tajusi löytäneensä vihdoin jonkun, jolle voisi puhua ilman, että se pelkää. Yakuma vei pöllön luolaansa ja ruokki sitä. Hän myös leikki sen kanssa monia leikkejä, minkä seurauksena se oppi lentämään. Yakuma nimesi pöllön Fukuroksi ja se on ollut hänen seuralaisensa koko ajan tähän asti.
Muuta: Yakuman vanhemmat ovat elossa, mutta Yakuma ei pysty ainakaan näillä hetkillä palaamaan kotiin. Lisäksi, Fomun kuoleman takia, Yakuman vanhemmatkaan eivät tiedä poikansa olevan elossa. Yakuma luulee vanhempiensa jo kuolleen. tulen sytyttämisessä hän käyttää piikiviä, mitä hänen luolastaan löytyy melko paljon. Yakuma osaa täydessä raivossa repiä keskikokoisen puunkin juuriltaan.
Fukurolla on hyvä yönäkö ja se myös osaa heikosti aistia ihmisen läheisyyttä jolloin se päästää kimeähkön äännähdyksen.
Sukupuoli: mies
Laji: karhu/vuohi yookai
Ikä: Ihmisten iässä 90, yookai ikä 15
Asuinpaikka: Hayashin läpi kulkevan joen viereisessä luolassa.
Aseistus ja tavarat: Yakuma kantaa mukanaan erityisen harvinaisesta puusta tehtyä, melko pelkistettyä nuijaa. Erikoista siinä on se, ettei se kulu kun se palaa. Joskus hän sytyttää sen tuleen, ja taistelee sillä vihollisiaan vastaan, mutta yleensä se on käytössä vain loppumattomana nuotiopuuna. Lisäksi hänellä on tulenkestävä hanska, jonka hän osti eräältä yookailta, aiemmin mainittuun tarkoitukseen. Hän kantaa mukanaan myös pientä vesileiliä. Hänellä on myös lemmikkipöllö jonka nimi on Fukuro (tarkoittaa pöllöä).
Ulkonäkö: Yakuma on hyvin iso, pystyssä 2,5 metriä ja neljällä jalalla 1,6 metriä, ja hyvin lihaksikas. Hänen yleinen taistelutyylinsä liittyykin lihasmassaan ja aseettomaan taisteluun. Hänen päässään on suuret vuohen sarvet ja kasvot ovat erikoisesti lättänät. Hänellä on lisäksi karhun etutassut ja vuohen kaviot takajalkoina. Hänen ihonvärinsä on harmahtavan sävyinen, lukuunottamatta ruskehtavaa karvaa hänen yläselässään. Silmät ovat vihreät. Hän ei käytä muita vaatteita, kuin hyvin vanhaa lannevaatteen tyylistä riepua ja pientä ihmisiltä ottamaansa kypärää. Koska hän on kahden eri yookailajin sekoitus, hän on steriili, eli hän ei pysty lisääntymään eikä hän muutenkaan kiihotu naisen nähdessään. Hänellä on myös muutamia arpia, mutta ne eivät ole mitenkään vakavia vaurioita. Ihmismuodossa hän muistuttaa enemmän gorillaa kuin ihmistä, mutta sillä ei ole väliä, koska hän ei sitä käytä.
Luonne: Yakumalla on kauhea viha ihmisiä kohtaan, koska ne tappoivat hänen parhaan ystävänsä ja pelastajansa fomun. Muita lajeja kohtaan hän yrittää olla mahdollisimman vieraanvarainen, mutta koska hän ei erota ihmismuotoista yookaita tai hanyoota ihmisestä, hän on tappanut kaikkia rotuja yleisesti. Hän myös syö mielellään ihmisiä. Tämän takia jotkut kutsuvat häntä lajiltaan oniksi, vaikka hän ei ole koskaan käyttänytkään pimeitä voimia. Hän on oppinut vähän pöllöjen ja muiden lintujen kieltä kiitos lemmikkipöllönsä. Joskus hän käyttää niitä hyödykseen suojatakseen selustansa. Hän myös vihaa piikkejä, mitä Fukuro sitten yleensä hänestä repii irti, kun hän on joutunut menemään esimerkiksi okapuskien läpi. Hänen äänensä on muutenkin hyvin möreä ja karhea, joten se ei ollut helppoa. Yakuma pitää vedestä ja on tarkka hygieniastaan. Hänellä on myös hyvä hajuaisti.
Fukuro on helmipöllö ja melko arka sellainen. Se myös vihaa vettä hyvin paljon, mutta silti rakastaa kalaa. Muukin liha kelpaa sille, ja se pitää Yakumasta hyvin paljon.
Menneisyys: Yakuman vanhemmat tapasivat toisensa Murasakivuorten juurilla olevassa yookaileirissä. Yakuman isä, Maradu niminen vuohiyookai, oli Valmistautumassa kovaan taisteluun saaren sillä hetkellä suurinta kylää vastaan, ja Yakuman äiti, Reiha niminen karhuyookai, oli tuonut ruokaa leiriin. Maradu söi tätä oikein innostuneesti ystävänsä ja soturikaverinsa Fomun, susiyookain, kanssa juuri ennen taistelua ja löi hänen kanssaan vetoa kauheasta määrästä rahaa, että hän kaataa kylän päällikön aivan yksin. Fomu suostui tähän sillä ehdolla, että jos hän voittaa vedon, Maradun pitäisi suudella ja lupautua naimisiin Reihan kanssa. Fomu kun tunsi Reihan jo ennestään ja tiesi hänen isänsä etsivän hänelle hyvää sulhasta. Reiha oli tätä vastaan melko lailla, mutta koska miehillä oli enemmän sanan valtaa niihin aikoihin, hän suostui.
Taistelu sujui hyvin, mutta niinhän siinä sitten kävi, ettei Maradu saanut kylän päällikköä ilman Fomun apua hengiltä ja pian vietettiinkin häitä tuhotun kylän raunioiden keskellä. Monet tosin arvelivat ettei suhteesta suruksi Takearashi-saaren historiaan saataisi enää koskaan Maradun tasoista soturia, koska he eivät saisi lapsia lajierojensa tähden.
Monien yllätykseksi, Maradulle ja Reihalle syntyi hyvin erikoisen näköinen lapsi, puoli karhu- ja puoli vuohiyookai. Lapsi oli jo pienenä hyvin vahva ja Maradu oli hyvin ylpeä hänestä. Vuosia kului 15 rennosti. Maradu harjoitti poikaansa jo kolmen vuoden iässä taistelijaksi ja Reiha huolestui tästä. Hän valitti Maradulle tästä muutamaan kertaan, Mutta Fomun tultua kylään riita unohtui. Fomu kertoi ihmisten pian tulevan valtaamaan kyläänsä takaisin ja varmasti he siinä samalla hyökkäisivät Ramadun kotiin. Ramadu oli hetken hiljaa ja keskusteli Reihan kanssa kuiskien. Sitten Reiha nosti poikansa syliinsä ja ojensi tämän Fomulle. Fomu tajusi heti mitä he tarkoittivat ja lähti viemään lasta mukanaan turvaan Shuujitsurikujoun saarelle. Hän pääsi sinne lautalla ihmismuodossa lasta piilotellen. Hän pysähtyi vasta Hayashin metsän kohdalle, laski yakuman siihen, ja kertoi hänelle miksi hänen vanhempansa eivät olleet siellä. Yakuma itki monta päivää, mutta ymmärsi asian. Hän oli saanut äitinsä älyn. Fomu piti lapsesta niin hyvää huolta kuin pystyi ja opetti hänelle hiiviskelyä ja metsästystä. Hän myös antoi hänelle lumotun palasen puuta, mikä ei kulu kun se palaa. Se oli lahja Maradulta Yakuman syntymäpäivänä. Eräänä päivänä, kun Yakuma oli täyttänyt 60, he ryöstivät eräältä kauppiaalta saippuan ja monta muuta tavaraa. He eivät tienneet mikä saippua oli, joten Fomu leikkasi siitä palasen ja otti sen suuhunsa. Se alkoi heti vaahdota ja Fomu meni paniikkiin. Paniikissa hän juoksi suoraan tielle, jonka vieressä oli ihmisten varuskunta. Muutamat varuskuntalaiset huomasivat hänet ja kävivät kimppuun. Yakuma kun huomasi tämän hyökkäsi hän pelastamaan Fomun. Taistelun päätyttyä Yakuma oli aivan täynnä haavoja ja mustelmia, mutta oli voittanut 10 varuskuntalaista yksin. Hän katsoi Fomun kolhuista ruumista, kantoi sen luolan eteen ja hautasi sen. Sitten hän tiputti itsestään pari pisaraa verta lahjaksi saamalleen nuijalle ja vannoi sydämestään ihmisille kostoa. Kaksikymmentä vuotta hän hyökkäili ihmisten kyliin ja varuskuntiin tuhoten monta ihmistä. Kuitenkin, 85 vuotiaana, hän löysi pesästään pudonneen pöllönpoikasen. se oli suloinen, pehmeä ja avuttoman oloinen ja Yakuma käsitteli sitä varoen. Se tajusi löytäneensä vihdoin jonkun, jolle voisi puhua ilman, että se pelkää. Yakuma vei pöllön luolaansa ja ruokki sitä. Hän myös leikki sen kanssa monia leikkejä, minkä seurauksena se oppi lentämään. Yakuma nimesi pöllön Fukuroksi ja se on ollut hänen seuralaisensa koko ajan tähän asti.
Muuta: Yakuman vanhemmat ovat elossa, mutta Yakuma ei pysty ainakaan näillä hetkillä palaamaan kotiin. Lisäksi, Fomun kuoleman takia, Yakuman vanhemmatkaan eivät tiedä poikansa olevan elossa. Yakuma luulee vanhempiensa jo kuolleen. tulen sytyttämisessä hän käyttää piikiviä, mitä hänen luolastaan löytyy melko paljon. Yakuma osaa täydessä raivossa repiä keskikokoisen puunkin juuriltaan.
Fukurolla on hyvä yönäkö ja se myös osaa heikosti aistia ihmisen läheisyyttä jolloin se päästää kimeähkön äännähdyksen.