Paluu Aukiolle

//Toi pelin nimi on nyt vähän Hinchinan näkökulmasta//

Shikari katseli ympärilleen. Hän oli juuri astunut Tuulten aukiolle, pyhälle alueelle, ja hän oli muuttunut hanyou-muodostaan ihmismuotoonsa. Aukio oli kaunis, kuten pyhältä alueelta saattoi odottaakin.

Shikari katsoi matkakumppaneitaan, Hinchina-neitoa ja Shi-ponia. Parivaljakko oli juuri kohdannut jälleen ja oli selvästi iloinen. Hinchina vastasi hänen aiemmin vanhasta pariskunnasta esittämäänsä kysymykseen, ja Shikari nyökkäsi. "Vai olet oikein asunut täällä." Shikari hymyili, ja jatkoi: "Menemmekö katsomaan heitä?"

//soriii, vähän on kestänyt, mutta nyt ei ol enää koeviikko päällä, joten elämä jatkuu :) //

Hinchina kallisti heiman päätään Shikarin kysymykselle, mutta antoi sen mennä osittain ohi. Häntä ei oiekastaan juuri nyt huvittanut tavata pariskustaa, vaan ainoastaan yhteinen aika Shin kanssa. Toisaalta hän myös tiesi, että häntä odotettiin aina tähän aikaan vuodesta ja olisi ollut todella väärin heitä kohtaan olla Aukiolla käymättä tervehtimässä heitä.
Pienen tuumaustauon jälkeen Hinchina huikkasi vastauksensa: "Mennään vaan"

Hinchina lähti hiljalleen kulkemaan aukion suunnalle ja Shi seurasi tiiviisti kannoilla. Poni puhalteli lämmintä ilmaa Hinchinan tukkaan ja pökki päällään tämän selkää. Shi:lläkin oli selkeästi ollut ikävä. Yhtäkkiä Hicnhina kirmasi juoksuun ja sukelsi vastaantulevaan kesantopeltoon. Kulottunut ruoho ylsi tyttöä miltei vyötärölle asti kun hän juoksi eteenpäin. Shi kavahti hieman ykkinäistä liikettä, mutta oli hetkessä tytön kannoilla. Poni hamuili huulillaan kiinni Hinchinan paidan helmoista, mutta tämä väisti ketterästi. Hinchina turvautui mitä uskaliaimpiin keinoihin välttyäkseen Shin nappauksilta. Hän hypähteli valtavia loikkia sivuille, pyöräytti itsensä ponin selän kautta toisen takapuolelle turvaan ja jopa kierähti maassa Shin rummuttavien kavioiden lomasta karkuun. Hippaleikin omainen koheltaminen oli kui tanssia. Siinä oli aivan oma rytminsä, joka eli jatkuvasti voimakkain kiihdytyksin ja hidastuksen. Liikkeet olivat kuin suoraan balettilavalta: sulavia, ketteriä, pitkään harjoitellun näköisiä ja sopivat täydellisesti yhteen vastatanssjan liikkeiden kanssa.
Muutamien hetkien jälkeen Hinchina pysähtyi kuin seinään. Hän ei pystynyt enää etenemään mihinkään, sillä Shi roikkui sangen vahvalla otteella hänen paitansa selkämyksestä. Hinchina nauroi ääneen, vapautuneesti ja ilman suojakerrostumiaan ja pyräytti itsensä ympäri paidan sisällä. Hän antoi ison halin pojalleen ja suukotti tätä keskelle turpaa. Sitten hän väänsi pojan leuat auki ja nykäisi itsensä vapaaksi. Shi tökkäsi häntä hyväntahtoisesti olkapäähän ja puhalsi lempeästi ilmaa tytön kasvoille.
Samassa Hinchina muisti jotakin. Heillähän oli seuraa mukanaan. Hinchina vilkaisi pellon laidalle ja tavoitti katseellaan Shikarin jostain sieltä. Hinchina heilautti kättään ja samalla liikkeellä tarttui Shi:n harjaan ja heilautti itsensä selkään. Shi teki oikein näyttävän lähdön ja kavahti aavistuksen takajaloilleen ennen kun kirmasi loivasti viettävää peltoa takaisin ylöspäin. Hinchina nauroi ja nautti kaipaamastaan vauhdin huumasta ja ystävän seurasta. Shi:kin pukitteli silkasta riemusta.

Shikarin luona Hinchina liukui alas selästä ja antoi ponin valita omat reittinsä. Tyttö hymyili, nyt tosin hieman varauskellisemmin kuin ponille ja sanoi: "menään oikopolkua talolle. Säästyy monta askelta" hän lähti käppäilemään pientä polun tapaista pitkin Shi:n hölkötellessä edellä kuin suuri koira. "Suuri koira" kääntyi aina välillä katsomaan taakseen ja jokusen kerran kääntyi takaisinpäinkin kun kyllästyi odottelemaan.


//heh, koitappa keksi tohon jotain rakentavaa ;) //

//Ei haittaa ^^//

Hinchina vastasi myönteisesti Shikarin kysymykseen. Mielenkiintoista tavata tuo paljonpuhuttu pariskunta. Shikari kulki hyppelehtien Hinchinan ja Shin vierellä, hyräillen jotain pientä laulunpätkää. Kesantopellossa hän meni mukkelis makkelis, mutta vain nauroi. Jotenkin siitä tuli mieleen hänen ja Hayaten leikit isän pellolla. Hän jättäytyi vähän taaksepäin ja asteli takaisin pellon reunalle.

Shikari katsoi Hinchinaa ja Shitä - tuokin parivaljakko näytti vähän kuin leikkivän. Pian Shi sai tytön kiinni, ja kumpikin vaikutti onnelliselta. Shikari tunsi olevansa hiukan surullinen Yamaton puolesta - hän ei ehkä koskaan voisi olla osa tuota hupia. Tosin, Hinchina olisi pian siinä iässä, että ehkä haluaisi lapsia. Ei kai hän siinä asiassa voisi luottaa poniinsa? Shikari värähti omia ajatuksiaan. Tai ehkä poni on hänelle elämässä niin tärkeä, ettei hän edes ajatellut lapsia? Kuka tietää.

Parivaljakko tuli takaisin hänen luokseen ja ehdotti oikotietä. Shikari nyökkäsi ja lähti seuraamaan tyttöä.

//Ei mitään uutta xD Hyi hyi mitä Shicchan ajattelee =P//

// no niimpä, hyhhyi ;) //

Seurue talsi aukion läpi kohti Pariskunnana mökkiä. Shi alkoi olla jo kärsimätön, sillä oli selvästi kiirus. Hinchina aavisti jo, että pariskunta osasi odottaa häntä. Shi oli ilmeisesti jo vieraillut parin luona odotellessaan häntä aukiolle. Hinchina vilkaisi taakseen ja huomasi Shikarin olevan ajatuksissaan. Mitä lie mahtanut miettiä.

Muutamaa hetkeä myöhemmin polun päästä, kumpareen takaa alkoi näkyä savukiehkuroita ja hetken päästä koko talo. Talo oli pieni ja kotoisan näköinen. Pihapiiriin kuului muutama ulkorakennus, mukaan lukien talli ja halkovaja. Talon takaa pilkisti laaja puutarha ja viljapellot. Shi hirnahti kuuluvasti ja ilmoitti olevansa kotona. Hinchina hymyili ja kiiruhti poninsa vierelle. Vanha pariskunta tuli ulos talosta ja toivotti heidät lämpöisin haluaksin tervetulleiksi. Sitten heidän katseensa kiinnittyi Shikariin. Hinchina antoi tämän esitellä ihan itse itsensä.


//sorppa, tämmönen suoraan asiaan-hyppäys. Jos haluat kuvailla ihmisiä tai ympäristöä jotenki, siitä vaan. Mulla ei ole mitään visiota miltä pariskunta edes näyttää.

Shikari seurasi Hinchinaa läpi aukion. Alue todella oli kaunis, kuten pyhältä alueelta saattoi odottaa - puita, kukkia, villejä eläimiä... Shikari nautti näkemästään.

Pian hän näki edessään talon, jossa vanha pariskunta ilmeisesti majaili, ja ulkorakennusrykelmän. Pellotkin kukoistivat vehreästi, täälläkään ei tingitty aukion kauneudesta. Shin hirnahtaessa vanha pariskunta tuli ulos, ja Shikari näki heidät ensimmäistä kertaa. Mies oli hieman naista pidempi, jo päälaeltaan kaljuuntunut. Kummankin tukka oli harmaja, ja heidän kasvoillaan oli ryppyjä. Näiden ryppyjen seasta katsoivat kuitenkin lempeät silmät ja hymyilevät suut.

Pariskunta toivotteli parivaljakon tervetulleeksi, ja kääntyi sitten Shikariin päin. Hän meni hiukan hämmennyksiin, mutta sai sanottua: "Päivää. Minun nimeni on Shikari, ja, tuota, en nyt tiedä voinko sanoa olevani Hincinan ystävä, mutta... No, tuttava ainakin." Shikari niiasi ja hymyili pariskunnalle.

// sorge ystäväiseni kun on taas vähän kestänyt... motivaatio tätä ropeilua kohtaa on aika lailla 0, mutta eiköhän tässä vielä hetki sinnitellä. Ainakin sen verran, että saan Shikarin heivattua ulos lähettyviltä. sitte on hyvä aika lopettaa pelailu/taukoutua // APUA, mitkä noitten nimet on? ton pariskunnan?


Shikarin takeltelu näytti hymyilyttävän pariskuntaa. Shikari ressasi ja oli muodollinen aivan suotta, sillä pariskunta oli niin äiti- ja isähahmoja, etteivät välittäneet maailman muodollisuuksista. Heidän luonaan sai olla kuten tykkäsi vailla ulkomaailman sääntöjä kaikessa rauhassa ja rakastavassa ympäristössä. Rouva koppasi Shikari halaukseen ja toivotti tämän sydämellisesti tervetulleeksi. "Täällä ei olekaan aikoihin käynyt ainoatakaan hanyota, vai muistatkos ukkoseni muuten?" "Eipä ole käynyt ei. On se kiva kun meidän tyttöselläkin on seuraa muuta kuin poni. Ties vaikka muuttuisi poniksi kohta itsekin." Ukko hymyili Hinchinalle ja pieni ilkikurinen, mutta rakastava pilkahdus käväisi hänen silmissään. Shi nyppäsi Ukkoa paidan helmasta muka loukkaantuneena ja tämä vain nauroi ja pörrötti ponin ottatukkaa.
Hinchina naurahti ja antautui rouvan lämpöiseen halaukseen.
"Tulkaahan sitten. Mennään sisälle ja jutellaan vähän. Siitä on niin kauan aikaa kun olet viimeksi käynyt. Ja Sinä tyttöseni, Shikarihan se oli?, saat kertoilla itsestäsi mitä mielit. Soppapata on juuri porisemassa. Laitoin aamusta tulelle kun Shi oli niin kumman hermostunut. Ei oikein osannut aloillaan olla ja koko ajan juoksi metiköissä. Ihmeellinen." Rouva jutusteli lempeään ja kevyeen sävyyn samalla kun johdatti laumaansa sisälle. Jutusteleva sävy säilyi, vaikka puhe kääntyikin yksin vaeltelevaan poniin. Se oli kaikkea mutua kuin normaalia, että poni ja Hinchina ylipäätään nähtiin erikseen ja vielä niin pitkän aikaa yhteenmenoon. Hinchian tiesi, että rouva malttaisi kyllä odottaa hänen selityksiään, eikä painostaisi. Rouva oli näin vain varmistanut, että pariskunta on tiedostanut tilanteen, mutta he antoivat aikaa. He tunsivat Hinchinan jo niin hyvin.

Shi jäi ulos odottelemaan ja pyörähti talon taakse oman heinäkasansa äärelle. Muut istuutuivat pöydän äärelle ja rouva kantoi soppaa heidän eteensä. "no Shikari kerrohan vähän mistä päin olet kotootasi ja mitä sinulle kuuluu?"


//ompa omituinen jatko... no koita kestää//

//Noooouuuu don't leave me... Shikari itkee jos menettää ystävän, ja Yamato kanssa... Älä lopeta pelailua, rakas pikku Miukuseni T_T En mä tie, pitäisköhän Marsun päättää se kun ne kerran on periaatteessa sen luomia tjsp.?//

Shikari hiukan hämmästyi, kun nainen halasi häntä ja toivotti tervetulleeksi. Tosin vielä enemmän hän hämmentyi, kun tämä näytti tietävän, että hän on hanyou. Enhän minä sitä sanonut...? "Kiitoksia, mutta... Saanko kysyä, mistä te tiesitte että minä olen hanyou?" Vastauksen saatuaan Shikari hymyili ja katseli, miten mies teki pientä pilaa Shistä ja Hinchinasta.

Shikari meni kaikkien perässä sisälle. Talossakin oli rakastava tunnelma, sellainen kuin olisi tullut kotiin. Hän sai keittoa kippoonsa, ja alkoi syödä sitä. Se oli oikein hyvää soppaa. Naisen kysyessä hänestä hän alkoi puhua: "No, olen Airandolta. Eteläisen kylän ja Suuren johtajan linnoituksen välimaastolta. Isäni on ihan tavallinen maanviljelijäseppä, niin että ei tässä mitään kovin kummoisia olla... Ja hyvää minulle kuuluu." Shikari hymyili naiselle, ja hörppi lisää keittoa.

// No ehkä en ihan vielä hetkeen, mutta voipi olla, että jossain vaiheessa. Katsotaan kui pitkälle inspistä riittää... //


Rouva vastasi Shikarin kysymykseen hieman salaperäisesti: "Harjaantuneella silmällä näkee kuka on ihmismuodossa luonnostaan ja kuka pakon sanelemana suojapiirin vaikutuksesta. Ja sitä paitsi Shi on kertoillut meille kaiken laista kotimatkasta" Hinchina huomasi hermostuvansa hieman tätä kommenttia, joka ei oikeastaan ollut tarkoitettu piikiksi, vaikka sellaisen muodon se huomaamatta sai.

Hinchinan niskakarvat nousivat pystyyn, kun Shikari mainitsi Saaren. Hän kuvitteli päässeensä aiheesta eroon, mutta huomasi taas pakoilunsa epäonnistuneen. Hän tiesi vallan hyvin, että Rouva oli huomannut hänen reaktionsa. Tämä luki ihmisiä muutenkin kuin avoimia kirjoja ja kaiken lisäksi tiesi Hinchinan suhtautumisen saareen. Osaltaan Hinchinaa huojensi, että Shikari oli kotoisin niinkin etäältä Kotikylää, mutta Saari on aina Saari ja ensireaktio sen mukainen.

Rouva hymyili ja piti keskustelua yllä kertoilemalla hieman tuulten aukiosta ja sen asukkaista. "Eihän täällä vakituiseen ketään asu, mutta täällä käy paljon ihmisiä. Osat on jo vanhastaan tuttuja ja tulevat sitten moikkailemaan, niinkuin tämä meidän Hinchinamme tai sitten on niitä, jotka kaipaavat rauhaa." Rouva jutusteli rentoon sävyyn ja Ukko komppasi väleihin.
"mistäs kaukaa te nyt tulette? Ihan ihmetyttää missä te olette törmäillee?


//Sorppa, luulin sitä ääneen lausumattomaksi vastaukseksi. Reilua laitta miut keksimään tuollaisia vastauksia. En mä ole perehtynyt hanyoiden sielunmaailmaan lainkaan ja kaiken vähiten tiedän miten sen voi ihminen havaita... Noo, toivottavasti vastaus miellyttää, että päästään jatkamaa peliä :) //

//Hei, se muori ei vastannut Shikarille! Se kysyi, miten se tiesi, että se on hanyou ^^ Ei kai se nainen jätä epäkohteliaasti vastaamatta? Mä jatkan vasta kun se on vastannut, sillä haluan tietää sen ^^//

//No niin, nyt on asia kunnossa ^^//

Vai niin... Shikari ajatteli, ja mietti, miten poni kertoi yhtikäs mitään kenellekään. No, eipä sen nyt väliä. Hän oli taas aistivinaan Hinchinasta negatiivista energiaa mainitessaan kotisaarensa. Olinkohan Airando hänelle tosiaan jotenkin vastenmielinen?

Shikari kuunteli vaimon tarinoita aukiosta, ja söi samalla tuota hyvää keittoa. Tämän kysymykseen hän vastasi: "No, satuimme törmäämään Hayashissa. Meillä oli vähän... No, ongelmia muutaman heinäsirkkayoukain kanssa. Sitten me vain ajauduimme menemään yhtä matkaa. Tai... Jotain sinne päin." Shikari hymyili vanhalle rouvalle ja tämän miehelle. "Olen itse asiassa ensimmäistä kertaa tällä saarella. Olen aina ollut vain Airandolla. Oletteko te muuten koskaan käyneet kotisaarellani? Siellä on paljon hienoa, Suuren Johtajan linnoitus ja Tsuwamono esimerkiksi..." Shikari lopetti syömisen, lautanen oli ihan tyhjä. "Tosin tämä saari on hyvin kaunis. Ja ihmiset mukavia." Shikari hymyili jälleen.

//No, siehän se laitoit tuon naikkosen tunnistamaan Shikarin hanyouksi xD//

//äää,ei silti ole kivaa //

Hinchina kuunteli Shikari selostusta ja nyökkäili lyhyesti väleihin. Niin se oli sillai lyhyesti selostettuna mennyt. "Vai niin siinä sitten kävi. Sai olla melko raju törmääminen, että sait ujutettua itsesi noiden kahden mukaan", Ukko hymähti vastaukseksi.

Shikari jatkoi selostusta kotisaarestaan ja Hinchina vetäytyi automaattisesti takalukkoon. Hän hiippaili ylös pöydästä antaen muiden jatkaa keskustelua ja vei astioitaan pois. Hän oli jo melkein päässyt tiskialtaan vierelle, kun sattui kuulemaan Shikrin jutustelusta ahdistavan tutun kylän nimen. Kippo putosi lattialle pamahtaen ja siihen tuli pieni lohkeama. Tuli aivan hiljaista, Shikarikin oli ilmeisesti päässyt juttunsa loppuun. "Anteeksi" hiljainen sana jäi roikkumaan ilmaan Hinchinan viilettäessä pihalle.

Shi katsoi korvat tutkivasti pystyssä kun Hinchina porhalsi pihalle. Pää oli taas aivan sekaisin. Ja vain yhden hassun, vaikeasti lausuttavan nimen takia. Hinchina nappasi seinustalta harjan ja alkoi puunata ponin karvaa. Shi tyytyi osaansa ja odotti kärsivällisesti, että Hinchinan mieli laantuisi. Hetken kuluttua Hinchina kuuli takaansa hiljaisia askeleita. Häntä ei juurikaan huvittanut tavat ketään juuri nyt, kun muistot uhkasivat puristaa itsensä ulos unohduksen vankilan kaltereiden välistä. Hinchina vaihtoi harjauspuolta niin, että poni jäi hänen ja tulijan väliin ja jatkoi kuin ei olisi kuullut kenenkään tulevan.


//hehee, niin teatraalista niin traagista ;D //

Shikari huomasi, että Hinchina taisi yrittää pois tilanteesta. Ja yhtäkkiä tämä pudotti kipon ja juoksi jonnekin ulos. Shikari jäi tuijottamaan hänen jälkeensä. Jo-johan nyt. Tyttö tuijotti ovelle päin hetken, ja kääntyi sitten vanhuksien suuntaan. "Tu-tuota... Mikä hänelle tuli?" Shikari katsoi tyhjää lautastaan ja nosti taas katseensa. "Sanoinko jotain...?" Hän piti pienen tauon. "Onko hänellä jotain Airandoa vastaan... Olen maininnut sen ennenkin, ja silloinkin hän oli vähän outo..." Shikari katsoi vanhaan pariskuntaan vastauksia pyytäen.

//Sori, Shikari ei vielä tule Hinchinan luo, se haluaa (mahdollisia) vastauksia ensin ^^//

//Joo ei mtn, ei sen vältisti tartte Shikari olla, joka sinne pölähtää :) //

Rouva kuunteli Shikarin kysymykset tyynesti ja vastasi: "Emme oikein ole koskaan saaneet tarkalleen selville kammon taustoja. Hinchina kun ei turhaan levittele asioitaan... Mutta Airando ja erityisesti Tsuwamono ovat hyvin arkoja aiheita. Sinähän olit ikäsi asunut Airandolla? En tiedä paljonko olet kuullut juttuja Taistelijoiden kylästä ja sieltä karanneesta ihmelapsesta. Ohikulkijat ovat kertoilleet, että Airandolla oli aikanaan melkoiset etsinnät erään lahjakkaan, mutta vaaralliseksi luokitellun taistelijalapsen kiinni saamiseksi. Oli kait karannut Tsuwamonosta omille teilleenluoja tietää miksi ja miten. Tarkemmin vartioitua kylää ei olekkaan! En tiedä, miten läheisesti tapaus liittyy Hinchinaan, mutta reaktioista päätellen voisi liipata läheltäkin, olisi sopivan ikäinenkin. Mutta ken tietää... Ei siitä ainakaan kysymällä saa tolkkua." Rouva lopetti hymyillen sen näköisesti, että tämä asia jää näiden seinien sisään. Oli Shikarin hyvä tietää liikkuvat jutut, varsinkin kotosaarestaan, mutta niitä ei ollut tarkoitettu muiden korville.
"Mihinköhän se Hinchina oikein livahti? Mahtaa olla poninsa luona taas"


//en nyt jaksa keksiä lisää sivuhahmoja, joten saat sit ite päättää tuleeko SHikari sinne vaiko eikö :) //

Shikari kuunteli hiljaa rouvan vastauksia. Vai että mahdollisesti Tsuwamonosta... No eipä sitten ihme mistä ne taistelutaidot tulevat. Shikari ei ollut koskaan kuullut huhuja karanneesta taistelijatytöstä, mutta eipä heidän mökkiinsä kovin usein juoruja kantautunutkaan. Ovatko tsuwamonolaiset niin kamalaa väkeä, että sieltä täytyy oikein karata, jos ei halua olla siellä? Shikari oli nähnyt tsuwamonolaisia vain kaksi kertaa elämänsä aikana, joten hän ei kovasti näitä tuntenut. "Kiitoksia. Täytyy välttää aihetta tästä lähtien..."

Shikari nousi ja asteli huoneen ovelle. "Käyn katsomassa, onko Hinchina ulkona ja onko tilanne rauhoittunut." Hän meni ulko-ovelle, ja näki Hinchinan harjaavan Shitä toisella puolen ponia. Shikari istui portaalle ja päätti, ettei tunkeilisi Hinchinan luo. Tyttö saisi itse alkaa puhua, jos haluaisi.

//Tuli muuten mieleen, mahtaako Hinchina olla koskaan tavannut Mijiroa? Siis toista hahmoani, joka on tsuwamonolainen. Varmaan ainakin pikaisesti silloin tällöin...//

// olen itse asiassa miettinyt samaa joskus, ko oli kyseisestä hahmosta puhetta joskus aikanaan ik-leireillä... voi olla, riippuu vähän siitä missä vaiheessa Mijiro on siellä asustellut, missä päin kylää, minkä ikäinen hän on ja muutenkin.. En edes tiedä kui iso se kylä on, et onko siellä tyyliin 20 asuttua mökkeröä, vai 2000... Sekin vaikuttaa siihen, ovatko he ikänä sattuneet törmäilemään. Pitänee tentata vähän marsua ;) //


Rouva hymähti ja huikkasi tytön perään: "Se vie aikansa, mutta kyllä hän kohta rauhoittuu. Pieni tuokio poninsa seurassa ja hän on taas kuin uusi ihminen."

Hinchina jatkoi harjailua. Ei voi väittää, että hän olisi tehnyt sen 'kaikessa rauhassa', mutta jatkoi kuitenkin. Hinchina luki Shi:n ilmeistä, että tulija oli Shikari. Häntä kummastutti suuresti, ettei tyttö tullutkaan heidän luokseen, vaan kuului jääneen jonnekin oven lähistölle. Häntä alkoi heti mietityttää, mitä ne oikein olivat sisällä jutustelleet. Hän tiedosti pariskunnan lukevan hänenkin asioitaan päältä paljon enemmän kuin antoivat ymmärtää. Se oli toisaalta huojentavaa, sillä se säästi sanomisen vaivan, mutta toisaalta se hieman karmikin. Edes pariskunnalle hän ei ollut koskaan uskaltanut uskoa koko tarinaa. Vain viimeisimmät vuodet ja osia aikaisemmasta ajasta, tosin hajanaisesti. Kaikille muille se oli ilmiselvää, ettei Hinchina ollut päässyt eroon menneisyytensä möröistä, mutta tyttö itse vakuutteli itselleen ajatusten hautaamisen auttavan lopulliseen unohtamiseen.

Hetken kuluttua Hinchina ei voinut enää millään uskotella harjaavansa karvaa vielä. Hän oli harjannut sen puolen jo kolmeen kertaan läpikotaisin, vaikkei missään ollut alunperinkään ainoatakaan näkyvää likarippusta. Hinchina vilkaisi ponin häntää ja oli jo menossa selvittelemään tuuheaa takkupesäkettä, mutta luopui suunnitelmasta. Silloin hän olisi juuri parhaassa kulmassa Shikarin tarkasteltavaksi, eikä hän itse voisi tutkailla takaisin. Hinchina valitsi pienemmän pahan ja kiersi ponin kaulan alta toiselle puolelle ja yritti näyttää muka yllättyneeltä kiinnittäessään huomionsa Shikariin, ikään kuin hän ei olisi lainkaan huomannut tämän aikaisempaa läsnäoloa. Hinchina vaati huulensa pieneen hymyn tapaiseen ja tervehti siten Shikaria. Hän oikaisi vielä sormillaan muutaman jouhen Shi:n kaulalta ja istuutui sitten hieman epävarmoin askelin taloa kiertävälle penkille, melko lähelle rappusia. Shi seurasi perässä ja painoi päänsä tytön polvelle ja alkoi nuokkua. Hinchina hymyili hellästi ja huoahti puolittain ponille, puolittain Shikarille: "Ihan hassu poni." Levottomuus alkoi vähitellen hellittää. Ponin kanssa puuhastelu auttoi aina ja Shi:n keinotekoinen tyyneys rauhoitti Hinchinaakin.

//Varmaankin lähempänä sitä 2000 kuin 20, se kuitenkin on kai aika iso kylä... Mijiro on 26, eli se oli 21 kun Hinchina karkasi, ties vaikka olisi osallistunut etsintöihin... Ja se on asunut siellä koko ikänsä.//

Shikari katseli, kun Hinchina harjaili - melkoisen kauan - Shitä. Sitten tämä ilmeisesti huomasi hänet ja hymyili hänelle hiukan. Shikari tosin tunnisti tekohymyn. Hinchina istahti melko lähelle häntä, ja Shi tuli perässä. Se tuli Hinchinan syliin. Shikari meni hiukan lähemmäs ja taputti Shitä hyvin hellästi. Ei kai poni tästä voi suuttua, hän ajatteli. "Tulipa Shi ainakin hyvin harjatuksi", hän sanoi, puolittain Hinchinalle ja puolittain itselleen. "Ja tuo pariskunta on aikas mukava. En ihmettele ollenkaan, että viihdyt täällä." Shikari huomasi pihamaalla mielenkiintoisen näköisen kiven, otti sen käteensä ja tarkasteli sitä. Se oli niin kirkas, että siitä saattoi nähdä epäselvän kuvajaisensa. Sitä katsellessaan Shikari päätti, ettei ottaisi Tsuwamonoa tai mitään muutakaan Airandoon tai tytön historiaan liittyvää puheeksi, ellei Hinchina sitä itse tekisi.

//No niin, pidennettiins nyt vähän ^^//

// hihhei, muistin vihdoin,e ttä tällainenkin sivusto on josksu ollut olemassa ja näytti olevan edelleen. Jos vaikka taas olisi virtaa pelata, ku keväällä ei oikein enää jaksanut innsotaa :) //


Shi luimisti hiukan korviaan, kun Shikari koski siihen, mutta sen ilme lientyi heti. Hinchina päätti olla kiinnittämättä asiaan huomiota ja Shikin huomasi, ettei aina tarvinnut ylireakoida. Poni pärskähti kuuluvasti ja palasi heinäkasansa luo kaikessa rauhassa.

"Tuot kiveä on täällä paljon, sitä louditaan kallioilta aukion reunalta" Hinchina sanoi kuin ohimennen kun Shikari tutkaili kiveä. Sitten hän kampesi itsensä ylös ja sanoi: "Voin näyttää jos haluat" Tekeminen rauhoitti mieltä. Hinchina ei tykännyt olla tyhjän panttina, varsinkin seurassa hänen oli helpompi olla, kun oli jotakin näperrettävää koko ajan. Kävely pakotti keskittymään muuhunkin kun toisen tarkkailuun ja seurustelemiseen ja Hinchina oli huomannut sen tehokkaaksi suojamekanismiksi vuosien varrella, jos jollain tuntui olevan liikaa asiaa. Tosiaalta hän sai itse helpommin puhuttua liikkeessä.
Hinchinan onneksi Shikari ei ollut liian tungettelevainen, vaikka hän olikin välillä havaitsevinaan suurta uteliaisuutta tämän taholta. Eikä hän kyllä ihmetellyt sitä lainkaan, eihän hän ollut kertonut itsestään oikeastaan mitään ja vähtiellen se alkoi hämätä häntä itseäänkin.
"Kaivos on aukion toisella laidalla", Hinchina vielä täsmensi ihan vain puhuakseen jotakin.


//pakko keksiä jotain tekemistä, tai tarina kuolee tylsyyteen ;) //

heh, jopa toinen sivu

//^^//

Shi ei suuttunut pienestä taputuksesta, ja pian se menikin rauhassa syömään. Hänen tutkaillessaan kiveä Hinchina siirsi puheenaiheen siihen, kertoen mistä sitä löytyy. Sitten hän nousi ylös ja halusi näyttää paikan Shikarille. Neito lähti tämän perään, puoliksi miellyttääkseen tätä, puoliksi koska halusi nähdä lisää tuota kaunista kiveä. "No, mennään sitten sinne käymään", hän sanoi ja hymyili Hinchinalle. Hän antoi tämän johdattaa itseään.

Matka kaivoksille ei ollut pitkä, mutta riittävän pitkä aiheuttamaan hiljaisen hetken. Hinchiaa se alkoi kumma kyllä vaivata. Hetken päästä hän kysyikin: "Oletko ollut täällä ennen" Oikeastaan Hinchina kyllä muisteli, ettei toinen ollut, mutta kysyipähän kuitenkin ihan vain kysymisen takia.
Maasto alkoi kohota ja polku kaveta tehden etenemisestä hieman haastavampaa kuin aikaisemman niityn. Hinchina hätisti Shin kauemmaksi kulkemaan, jotta kuulisi paremmin mitä Shikari vastaili. Poni näykkäsi Hinchinaa mielenosoituksellisesti paidan helmasta, mutta siirtyi sitten kiltisti jonon hännille. Poni pälyili hieman epäluuloisena uutta järjestystä, mutta tyytyi vain tarkkailemaan tilannetta.

Matka jatkui, ja äkkiä Hinchina kysäisi jotain. Melko outoa, että hän aloitti keskustelun. "Ei, en ole. Olen tällä saarella ensimmäistä kertaa. Olen elänyt koko elämäni Ai... Eh, siis, toisella saarella." Hänhän oli päättänyt olla mainitsematta Airandoa Hinchinan kuulleen.

Maasto muuttui, ja matkanteko vaikeutui hieman. Se ei kuitenkaan sanottavasti haitannut Shikaria. Shi siirtyi jonon viimeiseksi, päästäen neidon lähemmäs Hinchinaa. "Sanoit, että louhintapaikka on aukion reunalla... Onko se siis aukion puolella vai pyhän alueen ulkopuolella?"