Woke up with yawn, it's dawning, I'm still alive.

Istuttuaan Mijiro oli kuulevinaan jonkun kaatuvan, ja tajusi Kotukin juoksevan siihen suuntaan. "Mitä tapahtui? Onko se poika kunnossa?" mies kysyi, nousi taas ja asteli sinne, mistä kaatuminen oli kuulunut. "Ryuuza meni tajuttomaksi", Zaburi sanoi melkoisen vakavalla äänellä. Koyuki kertoi pojan tilasta. "Voi hitsi... Ei olisi pitänyt viedä häntä pois kotoaan... Turvallisesta kylästä..." Mijiro manaili, mutta Zaburi sanoi: "Ei se kyläkään nyt niin turvallinen ollut, jos muistat, mursin jalkani siellä... Sitä paitsi, emme voineet tietää että hulluja ja hoopoja hyökkää kimppuumme joka suunnasta." "Vai että hulluja ja hoopoja..." kuului Takurin ääni, mutta rosvot eivät - ihme kyllä - kommentoineet asiaa enempää.

"Onko meillä vielä niitä sidetarpeita?" Mijiro kysyi, ja Zaburi vastasi: "On niitä vielä hiukan..." Hän kävi hakemassa niitä, ja ojensi niitä Koyukille. "On varmaan parasta että sinä sidot hänet. Naiset ovat yleensä parhaimpia siinä touhussa. Sitten kun päästään Tsuwamonoon niin viedään hänet Aikon luo..."

//^^//

Koyuki oli maassa polvillaan ja piti yhä Ryuuzan päätä hieman koholla. Häntä hieman häiritsivät Mijiron sanat: ''Ei olisi pitänyt viedä häntä pois kotoaan... Turvallisesta kylästä...'' Juuri kun hän oli aikeissa kysyä siitä, Mijiro kysyi sidetarpeista. Pian niitä tuotiinkin, ja ojennettiin Koyukille. Nainen kohautti olkiaan, otti sidetarpeet vastaan ja hymyili. ''No, en ole lääkäri, mutta osaan minä haavoja sitoa'', hän kertoi ja kääntyi jälleen Ryyuzan puoleen. ''Keiji'', hän sanoi katse yhä Ryuuzan haavassa. ''Hakisitko laukustani vesiastian? Niiden täyttämisestä oli kuin olikin hyötyä...''
Keiji nyökkäsi ja toi vettä nopeasti. Koyuki avasi Ryuuzan paitaa sen verran, että sai haavan näkyviin. Hänen kulmansa kurtistuivat; haava ei ollut kovin kauniin näköinen, vaikka siististihän nuoli oli siitä mennyt läpi.
Haavaa puhdistaessaan Koyuki päätti kysyä sotureiden aiemmista puheista. ''Kuulkaahan, herrat Mijiro ja Zaburi... Mitä tarkoititte, kun puhuitte aiemmin tästä pojasta, Ryuuzahan hänen nimensä oli?'' Koyuki piti pienen tauon. ''Puhuitte kotoa pois viemisestä ja turvallisesta kylästä, joka ei ehkä ollutkaan niin turvallinen... Mutta eikö Tsuwamono ole täysin turvallinen paikka? Vai eikö hän olekaan tsuwamonolainen? Jotenkin sanoissanne oli sellainen kaiku...''
Hitakuro reagoi välittömästi. ''Eikö ole tsuwamonolainen?'' hän älähti. Muutkin rosvot kääntyivät katsomaan sotureita vastausta odottaen.
Koyuki puri huultaan hieman vaivaantuneen näköisenä. ''Olen pahoillani'', hän kuiskasi. Ehkä asiaa ei olisi kannattanut sittenkään ottaa puheeksi.

Koyuki alkoi paikata Ryuuzaa, ja Mijiro seisoi heidän vieressään, hiukan huolissaan edelleen. Sitten Koyuki alkoi kysellä miehen puheista Ryuuzaa kohtaan, ja epäili, ettei poika ollut tsuwamonolainen. Ja siitäkös Hitakuro älähti. "Emme me ole sanallakaan väittäneet, että hän olisi", Mijiro sanoi roistoille. Koyukille hän sanoi: "Ei haittaa. Ei se nyt mikään salaisuus ole, varsinkin kun nuo rosvot ovat jo aisoissa." "Hiivatti! Eikö tuo poika muka ole tsuwamonolainen?!?" Hitakuro jatkoi, ja Kigoe alkoi taas kiljua: "Senkin valehtelevat limaetanan virtsarakot! Kaljukotkien peräsuolet!" No niin, loukkauksia satelee jälleen.

Mijiro jätti rosvojen kommentit omaan arvoonsa. "Älä välitä noista, vaikka heidän juttunsa eivät ehkä ole sopivia hienon naisen korville. Ryuuza on kotoisin Eteläisestä kylästä. Aioimme tuoda hänet vierailulle Tsuwamonoon kiitoksena avusta kylässä." Mijiro oli hetken hiljaa, ja kysyi sitten erästä asiaa, jota oli miettinyt: "Olethan sinä muuten kunnossa? Tai siis, saanko sinutella? Entä miehesi, kai hänkin on kunnossa? Anteeksi, on pakko kysellä kun en oikein näe asiaa."

//Muahahaa, nyt Mijiro otti härkää sarvista xD//

Koyuki puristi huuliaan yhteen hieman katuen kysymystään, vaikka Mijiro vakuuttikin, ettei se ollut ollut mikään salaisuus. Rosvot vaikuttivat hyvin närkästyneiltä tästä uudesta käänteestä. Mitä se heille tekee, vaikkei hän olekaan tsuwamonolainen?, Koyuki tuhahti mielessään. Vaikka, no, mikäli oikein tilanteesta päättelen, poika oli mukana rosvojen vangitsemisessa... Ja jos hän ei ollutkaan tsuwamonolainen, vaan vain pelkkä poika, se saattoi hieman kolhia heidän itsetuntoaan...
Sitten Mijiro kääntyi Koyukin puoleen. Nainen oli juuri aloittamassa haavan sitomista, kun hän kuuli Mijiron puhuvan. Hän kohotti katseensa haavasta miehen kasvoihin ja hymyili ystävällisesti. ''Ei minua haittaa, eikä se teidänkään syynne ole'', hän vastasi. ''Ja Eteläisestä kylästäkö, sehän on melko turvallinen kylä...''
Koyuki vilkaisi taas Ryuuzan haavaa, mutta Mijiro kiinnitti hänen huomionsa uudelleen.
Koyuki katseli Mijiroa epäuskoisena. ''Mieheni?'' hän toisti. ''Mutta eihän minulla ole...''
Samassa hän huomasi Keijin tarkastelemassa pieniä haavojaan. Silloin hän ymmärsi, mitä soturi oli tarkoittanut.
Hyväntuulinen naurahdus purkautui Koyukin huulilta. ''Miehenikö? En minä ole naimisissa.'' Koyuki hymähti. ''Tarkoitat varmaankin Keijiä. Hän on veljeni. Tiedän, että se vaikuttaa epätodennäköiseltä, varsinkin niille jotka näkevät...''
Koyuki piti pienen tauon. ''En tiedä onko kukaan kertonut sitä, mutta minun ihoni on aika tumma ja hiukseni aivan mustat. Keijillä taas on vaalea iho ja aivan vaaleanruskeat hiukset...'' Koyuki hiljeni. ''Keiji ei ole minulle verisukulainen, vaan hänet adoptoitiin perheeseemme. Kuitenkin hän on aina ollut minulle enemmän isoveli kuin oikea veljeni...''
''... ja hän on myös nyt ihan kunnossa'', Koyuki sanoi aurinkoisemmalla äänellä. ''Hän sai ilmeisesti joitakin pintanaarmuja, mutta siinä kaikki. Ja kyllä, minä olen aivan kunnossa.'' Koyuki hymyili. ''Ja sinutella saat, mutta sitten minäkin sinuttelen sinua'', hän virnisti.

//^^//

Mijiron kysyttyä kysymyksensä Koyuki sanoi ensin pari sanaa hämmentyneellä äänensävyllä, ja sitten hän naurahti. Kun Mijiro kuuli, mitä Koyuki selitti, hänen poskilleen nousi nolostunut puna ja hän painoi kätensä naamalleen, nostaen sen sitten haromaan hiuksiaan. "Anteeksi, minä ihan luulin... Olen pahoillani, te puhuitte toisillenne niin... No, kauniisti... Tämä on nyt vähän noloa... Ei pitäisi tehdä oletuksia... Anteeksi", Mijiro takelteli naama punaisena.

Mijiro istui naisen viereen, hiukan nolostuneena. "Ja valitettavasti värit eivät oikein sano minulle mitään. Olen katsos ollut sokea koko ikäni, eikä niitä voi oikein tajuta muuten kuin näkemällä." Saadessaan sinutteluluvan mies hymyili Koyukille. "Hienoa jos olette kunnossa. Ja totta kai voit sinutella minua. Ja varmaan Zaburiakin?" "Joo, ihan vapaasti."

Olkapään haava hiukan vihlaisi, Mijiro ähkäisi vähän, mutta muisti taas Ryuuzan. "Saako Ryuuzan hyvin paikattua? Vai onko verenvuoto liian runsas?"

Koyuki heilautti kättään hymyillen. ''Ei se vaarallista ole'', hän naurahti. ''En minä ole vihainen.''

Koyuki nyökkäsi ymmärtävästi, kun Mijiro kertoi olleensa sokea koko ikänsä. ''No, tumma ja vaalea ovat toistensa vastakohdat, voi siitäkin jo jotain päätellä. Vaikka varmaan tiesitkin sen jo...''
Nainen hymyili saadessaan sinutteluluvat. ''Keijiäkin saa sinutella, jos vain haluaa'', hän lisäsi. ''Ei hän siitä pahastu, päinvastoin.''

Koyuki alkoi sitoa Ryuuzan haavaa, ja samalla hän kuuli Mijiron ähkäisevän. Hän vilkaisi soturia, joka kysyi pojasta.
''Verenvuoto on tyrehtynyt jo paljon'', Koyuki vastasi. ''Kyllä tämä tästä...''
Samassa Koyuki tökkäsi vahingossa kynnellään Ryuuzan haavaa. Pojan ruumis värähti reaktionomaisesti. Koyuki vilkaisi Ryuuzan kasvoja anteeksipyytävä ilme kasvoillaan ja jatkoi haavan sitomista. ''On surullista, että tässä maailmassa nuoretkin joutuvat taistelemaan'', hän sanoi hiljaa. ''Tai enhän minä tiedä, kuinka vanha Ryuuza on, mutta ei hän aikuiseltakaan näytä... Sen sijaan hän vaikuttaa kuitenkin siltä, että on tainnut taistella aiemminkin...''
Haavan sitomisoperaatio alkoi olla päätöksessä. Koyuki viimeisteli työn huolellisesti ja laittoi sitten Ryuuzan paidan taas kunnolla pojan päälle. ''Entä sinä?'' Koyuki kysyi samalla Mijirolta. ''Millainen sinun vointisi on? Pitäisikö haavaa vilkaista?''
Samalla kun Koyuki odotti vastausta hän tarkasteli pikaisesti pientä naarmua Ryuuzan päässä, hiusten seassa. Se oli kuitenkin niin pieni, ettei sitä tarvinnut sitoa. Vertakaan ei vuotanut enää.

//Vähänpä kaikki tietävät Ryuuzasta x'D//

Mijiro hymyili naiselle, tämän sanoessa ettei väärinymmärrys haitannut.

"No, kyllä nuo ystävät ovat aika usein yrittäneet minulle selittää..." hän sanoi. Hän hymyili taas saadessaan sinutteluluvan myös Keijille. Hymyilenpäs minä nyt paljon. Hymyilen kyllä muutenkin paljon, mutta... Tuon naisen ääni on jotenkin rauhoittava...

Kuullessaan Ryuuzan olevan kohtalaisen kunnossa Mijiron huoli laantui. "Ryuu on viisitoista, muistaakseni... Todella hyvin hän osaa taistella tuon ikäiseksi, kun ei ole edes meidän kylästämme... En oikein tiedä mistä hän on taitonsa hankkinut..."

Ilmeisesti Ryuuza oli paketissa, sillä Koyuki kysyi Mijirosta. "No, voihan sitä katsoa... Täytyisiköhän se sitoa, onko sitä sidettä vielä? Ainakin se on aika kipeä, ei tosin varmasti läheskään niin kipeä kuin Ryuuzan haava..." Sitten Mijiro tuli ajatelleeksi yhtä asiaa. "Saatko katsottua siitä paidan läpi, vai otanko paidan pois? Vai, olisiko se liian... No, epäsoveliasta...?"

//Ehkä sen pitää paljastaa itsestään enemmän ^^ Non niin, nyt päästään asiaan xD//

''Kyllä tässä varmaan sen verran on, että sinunkin haavasi saadaan sidottua'', Koyuki arveli. Sitten hän siirtyi lähemmäs Mijiroa tutkiakseen haavaa. ''Yritän nyt ainakin katsoa sitä tästä'', hän sanoi. ''Saat ruveta valittamaan jos satutan sinua, en tosiaan ole mikään lääkäri...''
Koyuki otti varovaisesti kiinni Mijiron olkapäästä ja yritti nähdä haavan kunnolla. Verenvuoto oli tyrehtynyt ilmeisesti melko hyvin, mutta ei haavan sitominen ainakaan pahitteeksi olisi.
''Luulen, että se olisi hyvä sitoa'', Koyuki sanoi arvioiden. ''Se ei tällä hetkellä vuoda pahasti verta, onneksi...''
''Sinun täytyy varmaan kuitenkin ottaa se paita pois'', hän sanoi. ''Ei haavaa voi oikein muutenkaan sitoa.''
Odotellessaan, että Mijiro sai paitansa pois Koyuki tarkisti, että vettä haavan puhdistamiseen riitti vielä. Hän tuli vilkaisseeksi myös rosvojen suuntaan.
''Muutamaan rosvoon taisi osua myös'', hän sanoi puoliääneen. ''Pitäisiköhän heidänkin haavojaan vilkaista...?''
Ryuuza makasi maassa hiljaa, yhä tajuttomana. Hän näytti ihan siltä kuin olisi nukkunut.

//Mutta ei se oikein tykkää puhua itsestään... :3
HAA, oli pakko lisätä tähänkin rooliin joku pieni maininta Ryusta <--- Pohjimmainen syy tämän roolin viimeiseen lauseeseen
Joo, asiaan, nyt kun Ryusta on päästy eroon x'DDD Karua x'DDDDDDDDDDD//

Koyuki tutki hiukan Mijiron haavaa, eikä mieheen sattunut hänen kosketuksensa, päin vastoin. Se tuntui hyvältä, rauhoittavalta. Naisen mielestä se olisi hyvä sitoa, ja niin Mijiro alkoi ottaa paitaansa pois. "Jahas, heti kun paljastuu että nainen on vapaa niin Mikkun rupeaa strippaamaan", Zaburi vitsaili, mutta nähtyään Mijiron katseen sanoi: "Hei hei, vähän huumorintajua, kamu!" Mies huokasi sisäisesti - Zaburi oli mahdoton.

Saora taisi kuulla, mitä Koyuki puhui, sillä hän sanoi: "Jos vain viitsisit, niin katsoisitko Hitakuron haavaa? Ja Idesawan myös. Eivät ne nyt pahoja ole, mutta..." Saora nyyhkäisi. "En minä mitään sääliä tartte! Varsinkaan vieraalta naiselta", Hitakuro alkoi, mutta Saora keskeytti: "En minäkään sinua voi hoitaa kun kädet ovat sidotut. Sitä paitsi, sinä huolehdit äsken minusta, nyt sinä teet niin kuin minä sanon. Ole nyt kiltti äläkä leiki terveydelläsi. En halua että lapseni isä jääräpäisyyksissään tapattaa itsensä verenvuotoon tai haavatulehdukseen."

Mijiro oli saanut paitansa pois päältä ja laski sen viereensä. Lisää ommeltavaa Aikolle...

//Toivottavasti Keiji ei saa mitään päähänsä kun Mijiro strippailee sen siskon edessä xD No Ryuuhan sun "päähahmo" on ^^//

//WARNING, tekstin laatu on peräpusikosta ja koko teksti itsessään sukkaa pahasti. Lukeminen omalla vastuulla.//

Koyuki virnisti Zaburin kommentille. Hän taitaa olla juuri tuonlaisia ihmisiä...
Saora keskeytti Koyukin ajatukset. Koyuki kääntyi naiseen päin ja hymyili ystävällisesti. ''Kyllähän minä...'' Hitakuro kuitenkin keskeytti hänet alkamalla meluta, mutta Saora rauhoitti miehen nopeasti. Sitten nainen kääntyi jälleen katsomaan Koyukia.
''Voinhan minä niitäkin vilkaista'', Koyuki lupasi. ''Sidon Mijiro-herran olkapään ensin, mutta sen jälkeen sitten.'' Saora hymyili kiitollisena, vaikka Hitakuro mutisikin synkeänä hänen vieressään.
Koyuki käänsi katseensa Mijiroon päin, vilkaistaakseen oliko tämä jo saanut paidan pois päältään.

Ryuuzalla oli melko outo olo. Kuin olisi, muttei olisi kuitenkaan. Hän ei edes tiennyt, tiedostiko sen vai kuvitteliko vain. Kuitenkin hän tunsi olonsa rauhalliseksi, vaikka kylki tuntuikin epämukavalta. Vielä ei kuitenkaan tainnut olla aika avata silmiä, sillä kaikkialla oli vain pimeää, jos sitäkään. Ryuuza hengitti syvään ja samalla kaikki katosi hänen tajunnastaan uudestaan.

Mijiro kuunteli, miten Saora pyyteli Koyukia sitomaan miesten haavat, ja miten Koyuki myöntyi siihen. Saora ja Hitakuro näyttivät olevan todella rakastuneita, kun noin toisistaan huolehtivat. Se oli Mijiron mielestä suloista, vaikka tyypit roistoja olivatkin. Koyuki sanoi kuitenkin hoitavansa Mijiron olkapään ensin. Mies käänsi kasvonsa tätä kohti ja odotti.

//Eihän se nyt mistään peräpusikosta ollut ^^ Mut tää on nyt tosi lyhyt, kun Mikkun odottaa Koyukia...//

Koyuki tarttui varovasti Mijiron olkapäähän. ''Sano vain jos sattuu'', hän sanoi ja alkoi puhdistaa haavaa vedellä. ''Keiji, toisitko hieman lisää vettä?'', Koyuki pyysi veljeltään hieman hajamielisesti tutkien samalla haavaa. Keiji nyökkäsi ja haki Koyukin laukusta toisen vesiastian. Koyuki kiitti miehen ojentaessa sen hänelle.
''Tarvitsetko jonkun kankaan, johon kuivaat haavan?'' Keiji kysyi. Koyuki vilkaisi häneen. ''Jos sellaisen jostain löydät'', hän hymyili. Keiji nyökkäsi ja kaivoi laukustaan melkon pienen palan vaaleaa kangasta. ''Saat lainata tätä.''
Koyuki otti kankaan vastaan, kiitti ja kuivasi Mijiron olkapään. Sitten hän alkoi kieputtaa sidettä haavan ympärille.
''Taidan laittaa siteen muutaman kerran rintasi ympäri, että se pysyy paremmin'', Koyuki sanoi työnsä lomasta ja nojautui kiinni Mijiron kylkeen ylettyäkseen kiertämään siteen miehen ympäri. Koska sidettä ei ollut kovin paljoa jäljellä, Koyuki päätti kahden kierroksen riittävän, kieputti sidettä vielä Mijiron olkapään ympärille ja viimeisteli sitten työn siististi.
''Onko se hyvin?'' Koyuki kysyi. ''Eikä ole liian tiukalla?''

//Oli se x'DDDD Ja joo, ei mitään~~//

Mijiro tunsi, miten Koyuki alkoi puhdistaa hänen haavaansa. Veden ensimmäinen kosketus kirpaisi hiukan, ja miehen suusta pääsi pieni "Auh", mutta se meni ohi nopeasti. Sitten Koyuki kuivasi haavan ja alkoi sitoa sitä.

Kesken sitomisen Mijiro tunsi naisen nojautuvan itseään vasten. Jostain syystä mies tunsi sydämensä hyppäävän kurkkuun. Hän ei ymmärtänyt miksi, mutta Koyukin kosketus tuntui suunnattoman hyvältä. Ja tämän tuoksu - se leijui hänen ympärillään kuin huumaten hänet.

Koyukin kysymys ikään kuin herätti Mijiron omista maailmoistaan. "Öh... Tuota... E-ei se ole liian tiukka. Ei lainkaan", hän sanoi ja torjui äkillisen halun vetää nainen rintaansa vasten. Hän tunnusteli sidottuja kohtiaan, ja totesi että ne oli tosiaankin oikein hyvin tehty. "K-Kiitos." Mitä ihmettä? Mitä minä oikein...?

//Joo kuka on romanttisella päällä tänään xD//

Koyuki hymyili ja nyökkäsi. ''Ole hyvä vain'', hän sanoi ja kääntyi sitten rosvojoukkoon päin. ''Nyt voisin vilkaista niitä teidän haavojanne'', Koyuki sanoi. ''Keiji, toisitko laukustani sidetarpeita, jos vaikkan haavat tarvitsevat sitomista? Mielestäni pakkasin niitäkin mukaan...''

Keiji etsi sidetarpeet laukusta ja heitti ne Koyukille. Hänen sisarensa oli hyväsydäminen ihminen, oli aina ollut. Keiji itse oli saanut huomata sen jo pienenä. Kun hän oli ollut yksin ja nälkiintyneenä Hayashissa, vanhempien kuolema mielessä kummitellen, Koyuki oli löytänyt hänet. Tyttö oli ollut seurana ja tuonut ruokaakin, ja hänen ansiostaan Keiji oli saanut uudelleen ympärilleen perheen. Sen sijaan, ilman Koyukia Keiji olisi todennäköisesti kuollut jo vuosia sitten.
Yhtäkkiä Keiji huomasi jo jonkin aikaa taka-alalla oleskelleen ponin tulevan lähemmäs. Se käveli varovasti Ryuuzan viereen ja katseli tätä suurilla silmillään.
Keiji hymyili ja käveli ponin vierelle. ''Oletko sinäkin huolissasi hänestä?'' mies kysyi. ''Älä ole huolissasi, kyllä hän pian herää.''
Ryuuza hengitti rauhallisesti, muttei vielä osoittanut merkkejä heräämisestä. Keiji otti laukustaan huovan ja taitteli sen tyynyksi pojan pään alle. Kova tien pinta tuskin tuntui järin mukavalta.

//xDD
Joo alkoi ärsyttää tuo haavojen sitomisesta kirjoittaminen joten otetaanpas sitten käyttöön KEIJI-NÄKÖKULMA muahahaa.
Yhyy herää pian Ryu~~//

//Nyyh, Koyuki ei huomannut Mijiron takeltelua xD//

Mijiro oikaisi ajatuksensa takaisin raiteille ja kuunteli, miten Koyuki ystävällisesti alkoi sitoa myös roistojen haavoja. Sitten hän kuuli askelia vierestään, ja totesi Zaburin tulleen siihen. "Pitäisikö sinun laittaa paita päällesi, Mikkun?" hän sanoi sillä vihjailevalla äänellä, jonka Mijiro jätti nyt huomiotta. "Haluatko apua?" Mies nyökkäsi, ja sai paitansa päälleen Zaburin avustuksella.

"Kuule..." Mijiro kuuli äkkiä Zaburin kuiskaavan hänelle. "Hmm?" "Sinä punastelit äsken aika rajusti." Mijiro katsoi Zaburiin, nostaen toista kulmakarvaansa. Tein mitä? Jos hän ei olisi ollut sokea, hän olisi nähnyt Zaburin kasvoilla leveän virneen. "En usko että tytteli huomasi, mutta minä kyllä huomasin. Taidat pitää Koyukista, vai?" "Hiivatti, Zakkun, älä vedä tuollaisia johtopäätöksiä hatusta." "Älä yritä kieltää. Kyllä minä sinut tunnen."

Zaburi taputti Mijiroa olkapäälle. Mies ei halunnut ajatella hämmentävää aihetta enempää, ja kuullessaan Keijin olevan Ryuuzan luona hän huikkasi tälle: "Onko Ryuuza kunnossa? Ei näytä vielä heräilevän?"

//Muahahaa Zaburi suunnittelee jotain wihihii~ Älä siis herätä Ryuuta vielä, jos et tahdo järkyttää sitä xD//

//Ei sekään kaikkee huomaa x'D//

Keiji kuuli Mijiron kysymyksen ja heilutteli vähän aikaa sormiaan Ryuuzan kasvojen edessä. ''On hän varmaankin kunnossa, mutta ei näytä heräävän vielä'', hän vastasi rapsutellen samalla Kinomin kaulaa. ''Kyllä hän varmaan pian tokenee.''

Koyuki tarkasteli nyrpeän näköisen Hitakuron haavaa Saoran yrittäessä saada miestä paremmalle tuulelle, melko huonoin tuloksin tosin. ''Älä viitsi, Hitakuro'', yksi miehistä puuttui asiaan. ''Auttaahan sinua yritetään. Olisit edes vähän kiitollinen.''
Hitakuro tuhahti. ''En minä mitään apua tarvitse'', hän mutisi. Saora käänsi katseensa anteeksipyytävän näköisenä Koyukiin.
''Olen pahoillani hänen käytöksestään'', Saora sanoi. ''Minä olen ainakin hyvin kiitollinen.''
Hitakuro älähti. ''Ai minun käytökses-''
''Ei minua haittaa, ei tarvitse olla pahoillaan'', Koyuki hymyili keskeyttäen miehen puheet. Saora hymyili takaisin Hitakuron tuijotellessa kenkiään ja mutistessaan jotakin synkeää.

//... nyt alkoi pelottaa...//

Mijiro nyökäytti päätään Keijille. Kyllä Ryuuza oli vahvaa tekoa. Mies kuunteli, miten Koyuki yritti sitoa Hitakuron haavaa - mitä roisto kuului hiukan vastustavan. Naisilla sen sijaan näytti synkkaavan hyvin, eikä Mijiro uskonut Hitakuron paljoa vaimoaan vastustelevan, sen verran heikkona hän tähän kuului olevan.

Hetken kuluttua heidän ohitseen kuului ajavan vaunut. "Vieläkö te täällä olette?" kuului nuoren pojan ääni - se oli sama leipurin apupoika, joka oli vähän aikaa sitten ajanut vaunuilla toiseen suuntaan ja jolta Mijiro oli ostanut leipää. Mijiro nousi ylös, hänellä alkoi olla jo vähän nälkä.

Pian poika ajoi pois tyytyväisenä saatuaan kuunnon maksun, ja Mijirolla oli aikamoisen leipäkasan lisäksi vihanneksia, hedelmiä, muutama valmiiksi paistettu kananpoika sekä pari raakaa kalaa. "Ostitpas sinä paljon", Zaburi sanoi. "No, meitä on pikaisen laskennan mukaan... Hetkinen, kaksitoista." Mijiro huikkasi Koyukin suuntaan: "Kun saat sen hoitotyön valmiiksi, niin tule syömään. Ja Keiji myös. Ja te rosvot saatte ruokaa sitten kun me olemme syöneet, samalla tavalla kuin viimeksi." Ryuuzalle täytyy myös jättää syötävää...

//Yritän saada ihmiset vähän niikuin yhteen xD

Mijiro, Zaburi, Ryuuza, Koyuki, Keiji, Hitakuro, Saora, Saoran isä, Kigoe, Takuri, Idesawa, Rezute (mistä mä oon noi kaks viimeistä vetänyt...), unohdinko laskennassa jonkun?

Mä muuten tajusin just että Zaburi taputti Mijiroa OLKAPÄÄLLE. Siinähän oli se HAAVA xD Okei, ehkä se oli toinen olkapää xD Zaburista puheen ollen, sen juonta varten täytyy jossain vaiheessa saada Koyuki ja Mijiro seisomaan lähekkäin xD

Mitä muuten kello mahtaa olla? En jaksa nyt selailla edellisiä peliviestejä ja miettiä...//

Keiji seuraili, kuinka Mijiro teki kauppoja juuri äsken paikalle saaapuneen henkilön kanssa, joka ilmeisesti oli törmännyt ryhmään jo aiemminkin. Mies käänsi katseensa Koyukin suuntaan, ja huomasi tämän saaneen Hitakuron haavan jo sidottua. Koyuki siirtyi vilkaisemaan toisen miehen haavaa. Tämä mies suhtautui Koyukin apuun aivan eri tavoin kuin Hitakuro. Keijistä se oli hyvä, sillä hänen mielestään oli kiittämisen arvoista että viitsi auttaa ventovieraita, vielä kaiken lisäksi jos nämä olivat maantierosvoja. Koyuki kuitenkin, no, hän oli auttavainen.
Keiji seisoskeli paikoillaan ja tunsi olonsa harvinaisen tarpeettomaksi. Samassa hän kuuli Mijiron puhuvan.
''Kiitos, mutta ei teidän tarvitse antaa meille ruokaa. On meillä omiakin eväitä, ja teillä näyttää olevan aika joukko ihmisiä ruokittavananne'', Keiji vastasi hymyillen.
Koyuki oli ilmeisesti kuullut Mijiron ja Keijin puheet, sillä hän lisäsi: ''Niin, me pärjäämme kyllä.''

//Et sä kai ketään unohtanut (:
Haha x'D No ehkä se oli sitten se toinen olkapää x'DDDDD
Joo en kyllä osaa yhtään sanoo et mitä kello vois olla...//

Keiji ja Koyuki sanoivat, ettei Mijiron tarvinnut antaa heille ruokaa. Olihan se jotakuinkin tottakin, mutta Mijiro oli auttavainen luonne. "No mutta, tulkaa edes syömään meidän kanssamme, vaikka omia eväitänne söisittekin. Isommalla porukalla on mukavampi syödä", Zaburi sanoi, ja jatkoi: "Minä teen tulen, että saadaan paistettua nuo fisut."

Mijiro asteli kärryjen viereen ja kaivoi jostain Zaburin tavaroista liinan. Sitten hän tuli takaisin ja asetteli ruoat liinalle. "Minun vesikipponi alkaa olla aika loppu. Eikös jossain tuolla metsässä ollut joku lähteen tapainen?" Mijiro kysyi tulta tekevältä Zaburilta. "Oli joo..." kuului vastaus, ja kivien hakkaamista yhteen. Mijiro nousi ylös. "Taidan mennä hakemaan lisää vettä. Onko jollakulla jotain isompaa astiaa tai jotain, vai otanko vain tähän boksiini?"

//Onpas hieno idea lähettää sokea mies etsimään vettä lähteestä, jonka tarkkaa olinpaikkaa ei tiedetä xD Hyvä Ai-chan, oikein hyvä xD//

Koyuki hymyili. ''Kyllä se sopii, emme olekaan syöneet hetkeen.''
Keiji nyökkäsi. ''Käyn hakemassa eväämme'', hän sanoi. Koyuki hymyili ja viimeisteli rosvomiehen haavan puhdistamisen. ''Tämä on pieni haava, sitä ei taida kannattaa sitoa'', hän sanoi. Mies nyökkäsi. ''Kiitos'', hän sanoi hymyillen. Koyuki hymyili takaisin. ''Eipä tuo mitään.''
Koyuki nousi ja lähti viemään sidetarpeita laukkuunsa. Keiji oli sillä välin löytänyt heidän eväänsä ja asettanut ne Mijiron maahan levittämälle liinalle. Samalla soturimies ilmoitti lähtevänsä hakemaan vettä.
''Minun vesikipponi on myös aika tyhjä, samoin Keijin'', Koyuki sanoi. ''Haavojen puhdistamiseen meni aika paljon vettä...''
Koyuki otti käsiinsä molemmat vesiastiat. ''Minä voisin tulla mukaasi, jos se vain sopii'', hän hymyili. ''Löydämme lähteen varmaan helpommin yhdessä, vai?''

//No, ei se ainakaan joudu yksin meneen jos antaa Koyuki-saman tulla mukaan ^^//

Sisarukset myöntyivät syömään Mijiron ja Zaburin kanssa. Keiji taisi tuoda myös jotain Mijiron asettamalle liinalle.

Ilmeisesti Koyuki oli saanut urakkansa valmiiksi, sillä hän ehdotti, että tulisi mukaan. "Totta kai sinä saat tulla mukaan, mitä minä aikuista ihmistä kieltämään... Ja saattaahan sen lähteen löytäminenkin olla helpompaa niin." Mijiro laittoi kätensä niskansa taakse ja hymyili. "Mennään sitten." Mijiro oli kuulevinaan Zaburin hienoisen vihellyksen astellessaan metsään, muttei kiinnittänyt siihen huomiota.

"Se oli muistaakseni jossain täälläpäin..." Mijiro sanoi ja näytti kädellään vasemmalle päin.

//Tää on nyt vähän tällänen... Kvääk.//

Koyuki hymyili. ''Hyvä sitten'', hän sanoi ja lähti seuraamaan Mijiroa.
Vähän ajan kuluttua Mijiro kertoi epäilevänsä lähteen olevan vasemmalla päin. ''Mennään sitten katsomaan sieltä'', Koyuki sanoi iloisesti ja lähti kävelemään eteenpäin. Mijiron ohittaessaan hän tarttui äkkiarvaamatta tämän käteen ja oli jo jatkamassa matkaansa, kun huomasi vasta itsekin mitä oli tehnyt. ''Oh, olen pahoillani'', Koyuki sanoi ja irrotti miehen kädestä. ''Jotenkin alitajuisesti kuvittelin olevani Keijin kanssa...'' Koyuki hymyili hieman vaivaantuneesti. Mitähän minäkin taas ajattelin, toivottavasti hän ei pahastunut...

Metsässä oli hyvin vihreää ja muutamia pikkueläimiä vilisti pitkin sammalia. Koyuki seuraili näiden pienten puuhia sen verran kuin ehti, ne kun aina juoksivat karkuun tulijat huomatessaan. Yhtäkkiä Koyuki huomasi edessäpäin veden välkehtivän.
''Taisimme löytää sen lähteen'', Koyuki sanoi Mijirolle ja kääntyi häntä kohti, mutta yhtäkkiä hänen jo kerran samana päivänä taittunut nilkkansa luiskahti pieneen syvennykseen maassa, ja hän kaatui suoraan vasten Mijiron rintaa. Lyhyt ''aaa'' purkautui Koyukin huulilta hänen kaatuessaan. Nilkkaa vihloi ikävästi.

//Haha, mähän sanoin sulle et se vielä kaatuu |DDDDD//

Koyuki myöntyi lähtemään Mijiron osoittamaan suuntaan, ja mies oli jo astumaisillaan askeleita eteenpäin, kun hän tunsi jonkun ottavan itseään kädestä kiinni. Ja koska muita ei ollut paikalla, hän arvasi sen olevan Koyukin käsi. Mijiro lehahti tulipunaiseksi ja hänen ajatuksensa katkesivat. Hän pysähtyi totaalisesti sekä fyysisesti että henkisesti. Koyukin käsi oli sileä ja lämmin, pikkuisen pienempi kuin hänen omansa.

Sitten äkkiä Koyuki veti kätensä pois. Mijiro havahtui jälleen ja kuuli naisen pahoittelevan elettään. "E-e-ei se haittaa, ei ol-ollenkaan", Mijiro sanoi ja toivoi, ettei nainen huomannut hänen tulipunaista naamaansa. Ja mitäköhän tuo mahtoi olla, Mijiro? Ei kai se nyt ihan noin suuri yllätys ollut, herraseni...?

Äkillisen keskeytyksen jälkeen he lähtivät taas suunnistamaan lähteelle. Metsässä kuului linnun laulua ja kaikenlaisia muitakin kauniita ääniä, joiden kuuntelemisesta Mijiro nautti. Pian hän jo kuuli veden solinaa, ja Koyukikin sanoi, että se oli ilmeisesti löydetty.

Vaan äkkiä Mijiro kuuli Koyukin huutavan, ja ennen kuin ehti kissaa sanoa, tämä oli horjahtanut häntä vasten ja hän itsekin oli kellahtanut istualleen puuta vasten, pidellen naisesta vaistomaisesti tiukasti kiinni. Pienen hetken hän oli hämmennyksen vallassa, sitten kysyi: "Oletko sinä kunnossa? Mitä tapahtui?"

Ennen kuin Mijiro oli saanut vastausta, hän kuuli askelia ja äkkiä ikään kuin vanhan miehen äänen: "Voi noita nuoria pareja, aina kuhertelemassa, jopa metsässä." Ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään, mies oli kadonnut.

"Öh..." Mijiro sanoi. "Mistäs se oikein tupsahti...? Taisi luulla meitä pariksi... Niin, oletko sinä kunnossa?"

Mijiro ei tajunnut, että hän piti toista kättään suoraan Koyukin takamuksen päällä, eikä oikein sitäkään, että piti naista edelleen tiukasti rintaansa vasten.

//Hurraa randomeille ukkeleille ja pervolla päällä oleville Ai-chaneille xD Olisin halunnut pistää Mijiron pitämään kättään vähän Koyukin navan yläpuolella, mutta ehkei nyt sentään xD ...ainakaan vielä.//

Koyuki piti silmänsä tiukasti kiinni kaatuessaan, se oli kai vaistomainen reaktio. Hän tunsi miten törmäsi Mijiroon ja tämäkin kaatui maahan. Koyuki tunsi miten mies piti hänestä kiinni. Hän raotti hitaasti silmiään. Nilkkaa vihloi ja Koyuki puristi hampaitaan yhteen.
Pian Mijiro kysyi, oliko Koyuki kunnossa. Hän oli juuri vastaamassa, kun joku alkoi puhua kauempana.
Koyuki punastui tahtomattaan ja mutisi mielessään, että miten joku nyt tuollaista luuli, mutta olihan hänen myönnettävä, että se oli todennäköisesti ensimmäinen tulkinta jonka kuka tahansa tilanteesta muodostaisi. Hän oli jo korjaamassa miehen väitettä, kun huomasikin tämän jo jatkaneen matkaansa.
Mijiro alkoi puhua hieman katkonaisesti, hänkin taisi olla melko hämmentynyt.
Koyuki oli jonkin aikaa ihan hiljaa, eikä oikein tiennyt mitä sanoa.
''Olen kyllä kunnossa'', hän vastasi katsoen Mijiroa suoraan silmiin. ''Nilkkani taisi nyrjähtää uudestaan... Olisi kai pitänyt olla varovaisempi...''
Koyuki huomasi vasta nyt miten jännittynyt oli, ja antoi itsensä rentoutua hieman. Samalla hän myös alkoi hahmottaa tilanteen entistä paremmin, nyt kun ylimääräinen hämmennys ja sen sellainen oli hälventynyt. Hän oli lähes vieraan miehen sylissä, joka myös piti hänestä tiukasti kiinni. Koyuki oli aina inhonnut sitä, kun vieraat miehet tulivat liian lähelle, sen verran usein sellaista oli sattunut, mutta turha hänen olisi vihainen olla tai mitään, ei se ollut Mijiron syy vaan ihan hänen omansa, mitä oli ollut niin huolimaton. Tilanne tosin tuntui jotenkin oudolta, Koyuki ei nimittäin tuntenut itseään varsinaisesti ärsyyntyneeksi tai mitään...
Koyuki tunsi punastuvansa ja oli sillä hetkellä iloinen, ettei toinen ainakaan nähnyt sitä. ''Pitäisi varmaan nousta, että saamme haettua vettä ja sitten voimme palata muiden luo, vai mitä?'', hän sanoi reippaasti ja oli jo nousemassa, kun nilkka petti uudestaan hänen altaan. Koyuki tipahti takaisin Mijiron syliin. ''Oh'', hän henkäisi. ''Nilkkani...'', hän aloitti mutta hiljeni sitten.

//Haha, ehkei xD
YHYY HALUAN ETTÄ RYU HERÄÄ YHYYHYHYY. *menee nurkkaan itkemään* Tosin ihan hyvä, ettei se ole tällaisissa kohtauksissa mukana ;'D//

Koyuki alkoi puhua, ja sanoi olevansa kunnossa, mutta että hänen nilkkansa oli tainnut nyrjähtää uudestaan. "Ehkä oli sittenkin huono idea tulla tänne metsään tuon jalan kanssa, täällä kun on kaiken maailman kuoppia ja juurakkoja... No, ei sille enää voi mitään. Toivottavasti siihen ei koske kovasti."

Mijiro liikutti hiukan sitä kättään, jolla hän piteli Koyukin takamusta, ja tajusi samalla, missä se tosiaan oli. Hän vetäisi sen äkkiä pois punastuen, mikäli mahdollista, vieläkin enemmän kuin tämän ottaessa häntä kädestä. "A-a-a-anteeksi, anteeksi! Minä en... Kun minä en näe... Mihin käteni laitan... Anteeksi..." Mutta ei Koyuki hänelle ilmeisesti vihainen ollut, koska ei ollut asiasta edes huomauttanut.

Koyuki mainitsi, että olisi hyvä jatkaa, ja Mijiro irrotti kätensä hänen ympäriltään ja päästi hänet nousemaan. Vaan ennen kuin mies itse ehti nousta seisaalle, tämä tipahti uudestaan hänen syliinsä. "Uppista. Taidat viihtyä sylissäni, vai? No, vitsi vitsinä." Koyuki mainitsi nilkkansa henkäisevällä äänellä, ja Mijiro ymmärsi, että astuminen taisi nyt toisen nyrjähdyksen jälkeen jo sattua.

"Sattuuko nilkkasi päälle astuminen?" Mijiro kysyi, eikä tällä kertaa kummemmin puristanut naista rintaansa vasten. "Se voi mennä pahemmaksi, jos rasitat sitä liikaa. Pitäisikö minun... Tuota..." Mijiro epäröi hetken. "...Kantaa sinut takaisin tielle? Tiedän kyllä että olet ollut sylissäni varmaan jo ihan tarpeeksi tälle päivälle... Kun kuitenkin olen, no, en ehkä aivan vieras, mutta melko vieras mies..." Mies katsoi siihen suuntaan, missä oletti naisen kasvojen olevan. "Jos se ajatus tuntuu sinusta epämukavalta, voin kyllä hakea vaikka Keijin kantamaan sinut... En oikein keksi muutakaan keinoa saada sinut pois täältä rasittamatta jalkaasi kuin kantaminen, ei tämä ole oikein vaunujenkaan kuljettavaa maastoa." Mijiro katsoi naiseen, kysyen katseellaan, oliko tälle okei, että hän kantaisi tämän.

//Niin, Ryuuhan sun hahmo on ja sä pelaat koko ajan vaan Koyukilla xD//