Namida hidasti vauhtiaan. Tuulenvire seurasi vielä kauan Hanyoon pysähtyessä ja lehdet jatkoivat loputonta tanssiaan.
Namida katseli kuvajaistaan lätäköstä. Torahampaat eivät olleet vieläkään lähteneet ja tahrainen kimono punersi verestä.
"että ihmiset sitten ovatkin täynnä verta!" Namida sähähti ja pyyhkäisi verta suupielestään.
Se katsahti kämmeneensä ja avasi sen. verinen sydän sykki vielä heikosti.
"Mutta sainpa haluamani." Namida hymyili ja puristaen aarteensa kämmeniinsä pinkaisi jälleen äkkinäiseen juoksuun.
Lintu lähti rääkäisten lentoon. namida oli antanut lopunkin valepukunsa häipyä ja juoksi neljällä tassullaan. Silmät hohtivat hämärässä metsässä ja sen hengitys huurusi.
Kääntäen susiyookain päänsä se etsikeli piiloaan. Tarkka kuono kertoi melkeimpä heti sijainnin ja Hanyoo suuntasi kulkunsa hajun perään.
Äkkiä Namida jarrutti mikä tassuistaan sai. Verinen koiranhaaska lepäsi suolet ulkona maassa ja Namida kävi sen kimppuun. Se ei ollut syönyt sitten eilisen.
Kuono veren tahrimana Namida nosti päänsä ja lähti jatkamaan jälleen matkaansa. Sydän oli yhä sen yhä ihmismäisessä kädessä ja siksi hidasti hieman matkantekoa.
Pian Namida naurahti. se oli löytänyt etsimänsä.
Suuri ja pimeä luola kaikui tassujen rasahdellessa kalloihin.
Hanyoo vaihtoi muotonsa takaisin ihmismäiseksi ja nosti maasta pienen arkun joka aukeni narahtaen.
Mumisten outoja sanoja Namida laski sydämen muiden joukkoon ja yllättäen sydän alkoi jälleen sykkimään.
Arkkua ympäröivä loitsu piti sydämet kosemattmonia. Namida oli varastanut sen joskus kauan sitten vanhalta papittarelta ja otti sen käyttöönsä hanyoona hyötyen.
Väsähtäneenä namida istahti alas. se katseli kädessään muutamia kalloja ja nauroi aina vähän väliä.
:: tulipas tekstiä! ::