Pääsivu
Pelaajan nimimerkki: Ai-no-Musume
Pelipaikka: Youkai Densetsu
Kuva: (Tulee joskus)
Nimi: Mijiro
Sukupuoli: Mies
Laji: Ihminen
Ikä: 26
Muuta: Tässä kohtaa olisi luultavasti hyvä mainita sellainen mitätön pikkuseikka, että Mijiro on ollut syntymästään saakka sokea.
Asuinpaikka: Tsuwamonon taistelijakylä Airandolla
Aseistus ja tavarat: Mijiron tärkeimmät ja eniten käyttämät aseet ovat hänen housujensa lenkeistä roikkuvat kaksi nunchakua, lyömä-asetta, joissa on kaksi noin 25 sentin pituista ”keppiä”, joita yhdistää ketju. Toisen nunchakun ”kepit” on tehty kovasta tammesta, toisen päihitetyn youkain luusta. Ketjut ovat rautaa. Puiseen nunchakuun on kaiverrettu koukeroisia kuvioita, kun taas luinen on sileä. Mijiro kiintyy aseisiinsa melko syvästi, ajattelee niitä uskollisina taistelukumppaneina, ja hänellä on tapana antaa niille nimet. Tamminen nunchaku on ”Nakabishisa” (Suom. Sisäinen kauneus) ja luinen ”Nintairenshuu” (Suom. Kärsivällinen harjoittelu). Mijiro osaa käyttää niitä erittäin taitavasti ja monipuolisesti, niiden avulla on kaatunut moni youkai. Käydessään työnsä puolesta listimässä youkaita Mijirolla on mukanaan myös katana- ja chokutou -miekat ”Joushikiaru” ja ”Tatakai” (Suom. Tasapainoinen ja Taistelu), joita hän tietenkin myös osaa käyttää, ei tosin niin lahjakkaasti kuin nunchakuja. Koko asearsenaaliaan hän kutsuu yksinkertaisesti nimellä ”Wa” (Suom. Harmonia). Näiden lisäksi hän osaa käyttää ainakin jotenkuten lähes kaikkia aseita, ja jopa tavallisia esineitä aseiden tavoin. Mijiro osaa myös keskinkertaisesti parantaa vammoja.
Kylässä Mijiro ei oikeastaan kanniskele mukanaan paljon muuta kuin nunchakujaan ja veistään, jolla voi tehdä monia hyödyllisiä toimia ja jolla hän usein veistelee kaikenlaista - välittämättä siitä, että hän on useammin kuin muutaman kerran viiltänyt sillä sormiinsa haavan, puukon liikkeitä kun ei äänen perusteella tarkasti voi havaita. Muualla hänellä on mukanaan niiden lisäksi vain miekkansa, sillä hän ei yleensä käy muilla kuin työretkillä, eivätkä ne ole erityisen pitkiä - mennään jonnekin, listitään youkai ja tullaan takaisin. Siinä se, tavaroita voi säilyttää kotona. Kun matkaan menee useampi päivä, hän ottaa mukaansa ruoka- ym. vaihtoa varten tekemiään pieniä esineitä kangaspussissa.
Ulkonäkö: Mijiron pituus on 179 cm. Hän on varreltaan aika hintelä, olkapäiltään hieman leveämpi, ei kuitenkaan lähelläkään mitään bodaajatyyppiä. Hän on ketterä ja sulava. Rinnassaan, oikealla puolella, Mijirolla on arpi muistona pahasta haavasta, jonka eräs youkai teki hänelle hänen ollessaan kuudentoista. Hänen melko ohuisiin käsiinsä ja jalkoihinsa piiloutuu enemmän voimaa kuin uskoisi, ja tämä saa viholliset usein aliarvioimaan Mijiron. Sokeus ei näy hänen ulkonäössään muuten kuin silmissä - hänen vinon suorakulmion muotoiset, tummat sinivihreät silmänsä ovat sumeat, ja niiden pupillit ovat tavallista suuremmat. Siksi he, jotka kohtaavat hänet vain lyhyesti, kuten esimerkiksi tuhottavat youkait, eivät yleensä huomaa hänen sokeuttaan. Hänen nenänsä on pitkä ja kapea, ja ihonsa hyvin vaalea ruskea, kuten japanilaisilla yleensä. Hänen äänensä on melko matala. Mijiron hiukset ovat sysimustat, ne valuvat tuuheina ja suorina hieman olkapäiden alapuolelle. Silloin tällöin hän sitoo ne pienelle poninhännälle.
Tavallisesti Mijirolla on yllään suorat, pitkät ja yksinkertaiset, hieman lahkeistaan levenevät housut, jotka väriltään ovat ruskeat, sekä tavallisen pituinen valkoinen paita, jossa on hiukan yli kyynärpään ulottuvat hihat ja melko suuri v-muotoinen kaula-aukko. Kaula-aukon poikki kulkee musta nauha kuin väljänä siksak-nyörityksenä. Mijiro tykkää kulkea ilman kenkiä, mutta hän käyttää nahkaisia sandaaleja. Kuvaus tsuwamonolaisten taistelupuvusta tulee sitten kun armas adminimme ehtii sitä ajatella…
Luonne: Mijiro on kärsivällinen, rauhallinen ja tasapainoinen, eikä hän oikeastaan koskaan suutu, hätiköi, panikoi tai muuten menetä mielenmalttiaan. Hän on älykäs, ja osaa usein nopeasti miettiä ratkaisun tilanteeseen kuin tilanteeseen, ollen siten esimerkiksi hyvä riidanratkoja. Mijiro on hyväkäytöksinen ja kohtelias, sinut itsensä kanssa, eikä hänellä ole tarvetta etsiä itseään esim. riehumalla. Hän on tottelevainen, mutta kuitenkin järkevyyden rajoissa - hän ei lähde sooloilemaan silloin, kun olisi parasta tehdä niin kuin käsketään, muttei kuitenkaan tottele epäoikeudenmukaisia ym. määräyksiä.
Mijirolla on sokeutensa vastapainoksi aina ollut erityisen hyvä kuulo, niin tarkka, että hän pystyy kuulemaan esimerkiksi miekan sivalluksen ilmassa, ja näin ollen vaikkapa väistämään sitä. Hän ikään kuin ”näkee” kuulonsa avulla, ja pystyy elämään ja taistelemaan aivan kuin näkeväkin. Ilman kuuloaan hän olisi todellisessa pulassa, ja onneksi vastaan ei ole vielä sattunut youkaita, joka liikkuisi täysin äänettä. Tarkan kuulonsa takia Mijiro pitää musiikista ja muista kauniista äänistä, ja vastaavasti häiriintyy ei-niin-kauniista äänistä ja erottaa pienetkin oudot äänet. Hänellä on hyvä muisti, mikä myös auttaa häntä elämään normaalisti.
Myös tuntoaisti on Mijirolle tärkeä, ja hän tuntee melko pienetkin kosketukset. Hän saattaa kosketella esimerkiksi esineitä ja joskus ihmisiäkin saadakseen heidän ulkonäöstään jonkinlaisen kuvan. Mijiro ei kuitenkaan ole mikään perverssi, vaan hyvin asiallisesti käyttäytyvä nuori mies, joten älkää pelästykö!
Koska Mijiro ei näe, minkä näköisiä ihmiset ovat, hän ei arvostele heitä ulkonäön perusteella, ja kykenee ehkä helpommin kuin näkevät löytämään heidän sisäisen kauneutensa. Hän ei ajattele youkaita automaattisesti pahoina olentoina, vaan tuhoaa niitä vain siinä tapauksessa, jos ne ovat hyökänneet ihmisten kimppuun. Mijiro kiintyy helposti hänelle tärkeisiin asioihin, niin ihmisiin kuin esimerkiksi aseisiinsa, ja hänen ainoa - tosin salainen - pelkonsa on, että hän menettäisi jonkun rakkaansa. Jos näin kävisi, se luultavasti horjuttaisi hänen tavallisesti tasapainoista luonnettaan täysin. Hänellä on aika suuri suojelunhalu, ja tarpeeksi rakkaan ihmisen vuoksi hän saattaisi antaa jopa henkensä.
Mijiron lempiruokaa on nokkosliemessä liotettu kana, ja sitä hän pystyy upottamaan suuhunsa uskomattomat määrät. Hän pitää myös hyvin paljon lapsista.
Menneisyys: Mijiron elämä alkoi Tsuwamonon kylässä kahden keskivertovoimakkaan taistelijan, Kazuhiron ja Amaran, ainoana lapsena. Hän syntyi eräänä syksyisenä aamuna, jolloin aurinko nousi juuri hänen syntymänsä hetkellä. Aamuauringon ensimmäiset säteet paistoivat ikkunasta vauvan kasvoille äidin saadessa hänet ensimmäistä kertaa syliinsä, ja synnytyksessä avustamassa ollut vanha papitar, Kiyo, sanoi, että se jos mikä oli hyvä enne lapselle. Mijirosta tuli heti kummankin vanhemman silmäterä.
Mijiro on jo hyvin pienestä lapsesta asti joutunut olemaan enemmän tai vähemmän yksin kotona vanhempien ollessa tehtävillä. Pienenä, kun hän ei vielä olisi pärjännyt ilman kaitsijaa, hänen vanhempiensa luotettu ystävä, vanha papitar Kiyo katsoi hänen peräänsä. Noin seitsemänvuotiaana hänet jo uskallettiin jättää yksin, varsinkin kun kylässä kuitenkin aina oli paljon ihmisiä.
Mijirolla on aina ollut erityisen tarkka kuulo, ja vauvana hän alkoi itkeä hiljaisemmista äänistä kuin muut vauvat. Hän myös rauhoittui tehokkaasti kuunnellessaan vanhempiensa lempeitä ääniä, ja oli liikkumaan opittuaan - ymmärrettävästi - kiinnostuneempi erilaisista äänistä kuin esimerkiksi esineistä ja kasvoista.
Kazuhiro ja Amara eivät huomanneet lapsensa sokeutta, ennen kuin Mijiro hieman yli vuoden ikäisenä oppi kävelemään. Silloin hän törmäili seiniin ja muihin esteisiin tuon tuosta, aivan kuin ei näkisi niitä - eikä hän nähnytkään. Törmäily sai vanhemmat erittäin huolestuneiksi, ja he kysyivät Kiyolta, tiesikö hän mikä Mijiroa voisi vaivata. Kiyo oli elämänkokemuksensa ansiosta huomannut pojan sokeuden jo aiemmin hoitaessaan tätä, muttei ollut pystynyt paljastamaan heille asiaa. Nyt hän kuitenkin kertoi totuuden, yrittäen tehdä sen mahdollisimman rauhallisesti. Se oli tietenkin suuri järkytys lastaan rakastaville vanhemmille, mutta he halusivat Mijiron saavan elää onnellisen elämän sokeudestaan huolimatta, ja siitä tuli heille elämän tärkein päämäärä.
Mijiro oppi varhain olevansa erilainen kuin muut, mutta se ei haitannut häntä - hän ei osannut kaivata näkemistä, koska ei ollut koskaan kokenut sitä. Hän leikki usein kylän hiljaisempien lapsien kanssa, koska leikit, jossa liikuttiin paljon ja nopeasti, eivät oikein sujuneet häneltä.
Kun Mijiroa noin viisivuotiaana olisi pitänyt alkaa kouluttaa taistelemaan, monet epäilivät hänen kykyjään. Epäiltiin, pitikö poikaan lainkaan tuhlata opetusta, kun hän ei kuitenkaan osaisi mitään. Aina kuullessaan tällaista puhetta Kazuhiro suuttui, ja todella.”Hän on minun poikani. Ellei häntä kohdella hänen arvonsa mukaisesti, minä lähden tästä kylästä.” Eräs taistelunopettaja oli kuitenkin huomannut Mijiron olevan älykäs, ja otti tämän oppiinsa.
Opettaja, Niganji, ja Mijiron vanhemmat opettivat pojalle taistelua, puolustusta ja jonkin verran vammojen hoitoa, ja Mijirosta tuli - epäilijöiden harmiksi - taitava taistelija. Hän ”näki” kuulonsa avulla, ja oli älykkäämpi ja tasapainoisempi kuin monet muut samanikäiset lapset. Erityisen hyvin hän oppi käsittelemään nunchakuja. Mijiro harjoitteli paljon Niganjin samanikäisen pojan, Reomarun, kanssa, ja tästä tuli hänen paras ystävänsä.
Mijiro aloitti youkaintuhoamistehtävät kolmetoistavuotiaana. Hänen ollessaan kuudentoista eräs youkai viilsi taistelun tuoksinassa hänen rintaansa syvän haavan. Mijiro tuotiin kotiin hyvin huonossa kunnossa, ja hetken hänen pelättiin kuolevan. Haava oli onneksi rinnan oikealla puolella, sydän oli säästynyt. Hän oli vuoteenomana useamman kuukauden, ja haavan arpi on edelleenkin hänen rinnassaan.
Mijiron parannuttua Amara olisi halunnut Mijiron lopettavan tehtävät, sillä hän pelkäsi poikansa hengen puolesta. Mijiro tahtoi kuitenkin jatkaa. Hän oli mieleltään ja sydämeltään Tsuwamonon soturi, hän halusi suojella ihmisiä. Se oli hänen haaveensa ja kutsumuksensa. Kazuhiron mielestä pojan piti seurata omaa sydäntään. Oli parempi vaikka kuolla toteuttaessaan unelmaansa, kuin elää elämänsä kahlehdittuna, voimatta tehdä mitä haluaa. Lopulta Amara antoi periksi, mutta on edelleen huolissaan - kuten kaikki äidit.
Lemmikkinsä, Hayazume-nimisen koirashaukan, Mijiro kohtasi ollessaan 19-vuotias. Hän oli Reomarun kanssa läheisillä kallioilla harjoittamassa miekkailutaitojaan, kun he kuulivat pientä piipitystä ruohikosta. He löysivät kätketyn haukanpesän, jossa yksi poikanen äänteli hätääntyneenä. Aivan lähellä makasi kaksi kuollutta aikuista haukkaa. Koska poikasella ei ollut ketään, nuorukaiset ottivat linnun varovasti mukaansa ja ruokkivat sitä. Se ei osannut pelätä heitä, ja kiintyi heihin hyvin nopeasti. Mijiro oli aivan rakastunut pienen linnun pehmeisiin untuviin ja suloiseen ääneen, ja koska poikanen mitä selvimmin tahtoi tulla heidän mukaansa, Mijiro vei sen kotiinsa ja otti huostaansa. Mijiro ei ole koskaan saanut tietää, mihin Hayazumen emot kuolivat tai missä sen mahdolliset sisarukset olivat. Hayazumesta tuli hänen uskollinen lemmikkinsä ja ystävänsä.
Mijiron ollessa 23-vuotias Reomaru meni naimisiin pitkäaikaisen rakkautensa kanssa, ja vuoden kuluttua he saivat lapsen, pienen tytön, jolle Mijiro on vähän kuin kummisetä. Tämä herätti Mijirossa halun löytää nainen, joka rakastaisi häntä välittämättä hänen sokeudestaan, ja perustaa perhe.
Mijiro on koko elämänsä asunut Tsuwamonossa ja listinyt työkseen youkaita, ja sitä hän tekee edelleen. Hän on käynyt kaikilla kolmella saarella, ei tosin paljon muuten kuin työnsä puolesta.
Muuta: Mijiron perheeseen kuuluvat isä Kazuhiro ja äiti Amara, jotka ovat taistelijoita Tsuwamonon kylässä. Hänellä on myös kaikki isovanhemmat elossa, he asuvat samaisessa kylässä, mutta eivät enää käy tuhoamassa youkaita. Lisäksi hänellä on lemmikkikoirashaukka Hayazume, joka on uskollinen, auttaa häntä taistelussa ja palaa aina hänen käsivarrelleen, tuli mitä tuli.
Kuten sanottu, Mijiron ammatti on youkaiden tuhoaja.
Pelit:
Miksi rakastat suurkylän hulinaa? (Eteläinen kylä, päättynyt)
Pelikaverit: Ryuuza (Marsu*) - Kasvavaa ystävyyttä
Woke up with yawn, it's dawning, I'm still alive. (Kulkutiet, kesken)
Pelikaverit: Ryuuza (Marsu*) - Ystävyyttä?
Pelipaikka: Youkai Densetsu
Kuva: (Tulee joskus)
Nimi: Mijiro
Sukupuoli: Mies
Laji: Ihminen
Ikä: 26
Muuta: Tässä kohtaa olisi luultavasti hyvä mainita sellainen mitätön pikkuseikka, että Mijiro on ollut syntymästään saakka sokea.
Asuinpaikka: Tsuwamonon taistelijakylä Airandolla
Aseistus ja tavarat: Mijiron tärkeimmät ja eniten käyttämät aseet ovat hänen housujensa lenkeistä roikkuvat kaksi nunchakua, lyömä-asetta, joissa on kaksi noin 25 sentin pituista ”keppiä”, joita yhdistää ketju. Toisen nunchakun ”kepit” on tehty kovasta tammesta, toisen päihitetyn youkain luusta. Ketjut ovat rautaa. Puiseen nunchakuun on kaiverrettu koukeroisia kuvioita, kun taas luinen on sileä. Mijiro kiintyy aseisiinsa melko syvästi, ajattelee niitä uskollisina taistelukumppaneina, ja hänellä on tapana antaa niille nimet. Tamminen nunchaku on ”Nakabishisa” (Suom. Sisäinen kauneus) ja luinen ”Nintairenshuu” (Suom. Kärsivällinen harjoittelu). Mijiro osaa käyttää niitä erittäin taitavasti ja monipuolisesti, niiden avulla on kaatunut moni youkai. Käydessään työnsä puolesta listimässä youkaita Mijirolla on mukanaan myös katana- ja chokutou -miekat ”Joushikiaru” ja ”Tatakai” (Suom. Tasapainoinen ja Taistelu), joita hän tietenkin myös osaa käyttää, ei tosin niin lahjakkaasti kuin nunchakuja. Koko asearsenaaliaan hän kutsuu yksinkertaisesti nimellä ”Wa” (Suom. Harmonia). Näiden lisäksi hän osaa käyttää ainakin jotenkuten lähes kaikkia aseita, ja jopa tavallisia esineitä aseiden tavoin. Mijiro osaa myös keskinkertaisesti parantaa vammoja.
Kylässä Mijiro ei oikeastaan kanniskele mukanaan paljon muuta kuin nunchakujaan ja veistään, jolla voi tehdä monia hyödyllisiä toimia ja jolla hän usein veistelee kaikenlaista - välittämättä siitä, että hän on useammin kuin muutaman kerran viiltänyt sillä sormiinsa haavan, puukon liikkeitä kun ei äänen perusteella tarkasti voi havaita. Muualla hänellä on mukanaan niiden lisäksi vain miekkansa, sillä hän ei yleensä käy muilla kuin työretkillä, eivätkä ne ole erityisen pitkiä - mennään jonnekin, listitään youkai ja tullaan takaisin. Siinä se, tavaroita voi säilyttää kotona. Kun matkaan menee useampi päivä, hän ottaa mukaansa ruoka- ym. vaihtoa varten tekemiään pieniä esineitä kangaspussissa.
Ulkonäkö: Mijiron pituus on 179 cm. Hän on varreltaan aika hintelä, olkapäiltään hieman leveämpi, ei kuitenkaan lähelläkään mitään bodaajatyyppiä. Hän on ketterä ja sulava. Rinnassaan, oikealla puolella, Mijirolla on arpi muistona pahasta haavasta, jonka eräs youkai teki hänelle hänen ollessaan kuudentoista. Hänen melko ohuisiin käsiinsä ja jalkoihinsa piiloutuu enemmän voimaa kuin uskoisi, ja tämä saa viholliset usein aliarvioimaan Mijiron. Sokeus ei näy hänen ulkonäössään muuten kuin silmissä - hänen vinon suorakulmion muotoiset, tummat sinivihreät silmänsä ovat sumeat, ja niiden pupillit ovat tavallista suuremmat. Siksi he, jotka kohtaavat hänet vain lyhyesti, kuten esimerkiksi tuhottavat youkait, eivät yleensä huomaa hänen sokeuttaan. Hänen nenänsä on pitkä ja kapea, ja ihonsa hyvin vaalea ruskea, kuten japanilaisilla yleensä. Hänen äänensä on melko matala. Mijiron hiukset ovat sysimustat, ne valuvat tuuheina ja suorina hieman olkapäiden alapuolelle. Silloin tällöin hän sitoo ne pienelle poninhännälle.
Tavallisesti Mijirolla on yllään suorat, pitkät ja yksinkertaiset, hieman lahkeistaan levenevät housut, jotka väriltään ovat ruskeat, sekä tavallisen pituinen valkoinen paita, jossa on hiukan yli kyynärpään ulottuvat hihat ja melko suuri v-muotoinen kaula-aukko. Kaula-aukon poikki kulkee musta nauha kuin väljänä siksak-nyörityksenä. Mijiro tykkää kulkea ilman kenkiä, mutta hän käyttää nahkaisia sandaaleja. Kuvaus tsuwamonolaisten taistelupuvusta tulee sitten kun armas adminimme ehtii sitä ajatella…
Luonne: Mijiro on kärsivällinen, rauhallinen ja tasapainoinen, eikä hän oikeastaan koskaan suutu, hätiköi, panikoi tai muuten menetä mielenmalttiaan. Hän on älykäs, ja osaa usein nopeasti miettiä ratkaisun tilanteeseen kuin tilanteeseen, ollen siten esimerkiksi hyvä riidanratkoja. Mijiro on hyväkäytöksinen ja kohtelias, sinut itsensä kanssa, eikä hänellä ole tarvetta etsiä itseään esim. riehumalla. Hän on tottelevainen, mutta kuitenkin järkevyyden rajoissa - hän ei lähde sooloilemaan silloin, kun olisi parasta tehdä niin kuin käsketään, muttei kuitenkaan tottele epäoikeudenmukaisia ym. määräyksiä.
Mijirolla on sokeutensa vastapainoksi aina ollut erityisen hyvä kuulo, niin tarkka, että hän pystyy kuulemaan esimerkiksi miekan sivalluksen ilmassa, ja näin ollen vaikkapa väistämään sitä. Hän ikään kuin ”näkee” kuulonsa avulla, ja pystyy elämään ja taistelemaan aivan kuin näkeväkin. Ilman kuuloaan hän olisi todellisessa pulassa, ja onneksi vastaan ei ole vielä sattunut youkaita, joka liikkuisi täysin äänettä. Tarkan kuulonsa takia Mijiro pitää musiikista ja muista kauniista äänistä, ja vastaavasti häiriintyy ei-niin-kauniista äänistä ja erottaa pienetkin oudot äänet. Hänellä on hyvä muisti, mikä myös auttaa häntä elämään normaalisti.
Myös tuntoaisti on Mijirolle tärkeä, ja hän tuntee melko pienetkin kosketukset. Hän saattaa kosketella esimerkiksi esineitä ja joskus ihmisiäkin saadakseen heidän ulkonäöstään jonkinlaisen kuvan. Mijiro ei kuitenkaan ole mikään perverssi, vaan hyvin asiallisesti käyttäytyvä nuori mies, joten älkää pelästykö!
Koska Mijiro ei näe, minkä näköisiä ihmiset ovat, hän ei arvostele heitä ulkonäön perusteella, ja kykenee ehkä helpommin kuin näkevät löytämään heidän sisäisen kauneutensa. Hän ei ajattele youkaita automaattisesti pahoina olentoina, vaan tuhoaa niitä vain siinä tapauksessa, jos ne ovat hyökänneet ihmisten kimppuun. Mijiro kiintyy helposti hänelle tärkeisiin asioihin, niin ihmisiin kuin esimerkiksi aseisiinsa, ja hänen ainoa - tosin salainen - pelkonsa on, että hän menettäisi jonkun rakkaansa. Jos näin kävisi, se luultavasti horjuttaisi hänen tavallisesti tasapainoista luonnettaan täysin. Hänellä on aika suuri suojelunhalu, ja tarpeeksi rakkaan ihmisen vuoksi hän saattaisi antaa jopa henkensä.
Mijiron lempiruokaa on nokkosliemessä liotettu kana, ja sitä hän pystyy upottamaan suuhunsa uskomattomat määrät. Hän pitää myös hyvin paljon lapsista.
Menneisyys: Mijiron elämä alkoi Tsuwamonon kylässä kahden keskivertovoimakkaan taistelijan, Kazuhiron ja Amaran, ainoana lapsena. Hän syntyi eräänä syksyisenä aamuna, jolloin aurinko nousi juuri hänen syntymänsä hetkellä. Aamuauringon ensimmäiset säteet paistoivat ikkunasta vauvan kasvoille äidin saadessa hänet ensimmäistä kertaa syliinsä, ja synnytyksessä avustamassa ollut vanha papitar, Kiyo, sanoi, että se jos mikä oli hyvä enne lapselle. Mijirosta tuli heti kummankin vanhemman silmäterä.
Mijiro on jo hyvin pienestä lapsesta asti joutunut olemaan enemmän tai vähemmän yksin kotona vanhempien ollessa tehtävillä. Pienenä, kun hän ei vielä olisi pärjännyt ilman kaitsijaa, hänen vanhempiensa luotettu ystävä, vanha papitar Kiyo katsoi hänen peräänsä. Noin seitsemänvuotiaana hänet jo uskallettiin jättää yksin, varsinkin kun kylässä kuitenkin aina oli paljon ihmisiä.
Mijirolla on aina ollut erityisen tarkka kuulo, ja vauvana hän alkoi itkeä hiljaisemmista äänistä kuin muut vauvat. Hän myös rauhoittui tehokkaasti kuunnellessaan vanhempiensa lempeitä ääniä, ja oli liikkumaan opittuaan - ymmärrettävästi - kiinnostuneempi erilaisista äänistä kuin esimerkiksi esineistä ja kasvoista.
Kazuhiro ja Amara eivät huomanneet lapsensa sokeutta, ennen kuin Mijiro hieman yli vuoden ikäisenä oppi kävelemään. Silloin hän törmäili seiniin ja muihin esteisiin tuon tuosta, aivan kuin ei näkisi niitä - eikä hän nähnytkään. Törmäily sai vanhemmat erittäin huolestuneiksi, ja he kysyivät Kiyolta, tiesikö hän mikä Mijiroa voisi vaivata. Kiyo oli elämänkokemuksensa ansiosta huomannut pojan sokeuden jo aiemmin hoitaessaan tätä, muttei ollut pystynyt paljastamaan heille asiaa. Nyt hän kuitenkin kertoi totuuden, yrittäen tehdä sen mahdollisimman rauhallisesti. Se oli tietenkin suuri järkytys lastaan rakastaville vanhemmille, mutta he halusivat Mijiron saavan elää onnellisen elämän sokeudestaan huolimatta, ja siitä tuli heille elämän tärkein päämäärä.
Mijiro oppi varhain olevansa erilainen kuin muut, mutta se ei haitannut häntä - hän ei osannut kaivata näkemistä, koska ei ollut koskaan kokenut sitä. Hän leikki usein kylän hiljaisempien lapsien kanssa, koska leikit, jossa liikuttiin paljon ja nopeasti, eivät oikein sujuneet häneltä.
Kun Mijiroa noin viisivuotiaana olisi pitänyt alkaa kouluttaa taistelemaan, monet epäilivät hänen kykyjään. Epäiltiin, pitikö poikaan lainkaan tuhlata opetusta, kun hän ei kuitenkaan osaisi mitään. Aina kuullessaan tällaista puhetta Kazuhiro suuttui, ja todella.”Hän on minun poikani. Ellei häntä kohdella hänen arvonsa mukaisesti, minä lähden tästä kylästä.” Eräs taistelunopettaja oli kuitenkin huomannut Mijiron olevan älykäs, ja otti tämän oppiinsa.
Opettaja, Niganji, ja Mijiron vanhemmat opettivat pojalle taistelua, puolustusta ja jonkin verran vammojen hoitoa, ja Mijirosta tuli - epäilijöiden harmiksi - taitava taistelija. Hän ”näki” kuulonsa avulla, ja oli älykkäämpi ja tasapainoisempi kuin monet muut samanikäiset lapset. Erityisen hyvin hän oppi käsittelemään nunchakuja. Mijiro harjoitteli paljon Niganjin samanikäisen pojan, Reomarun, kanssa, ja tästä tuli hänen paras ystävänsä.
Mijiro aloitti youkaintuhoamistehtävät kolmetoistavuotiaana. Hänen ollessaan kuudentoista eräs youkai viilsi taistelun tuoksinassa hänen rintaansa syvän haavan. Mijiro tuotiin kotiin hyvin huonossa kunnossa, ja hetken hänen pelättiin kuolevan. Haava oli onneksi rinnan oikealla puolella, sydän oli säästynyt. Hän oli vuoteenomana useamman kuukauden, ja haavan arpi on edelleenkin hänen rinnassaan.
Mijiron parannuttua Amara olisi halunnut Mijiron lopettavan tehtävät, sillä hän pelkäsi poikansa hengen puolesta. Mijiro tahtoi kuitenkin jatkaa. Hän oli mieleltään ja sydämeltään Tsuwamonon soturi, hän halusi suojella ihmisiä. Se oli hänen haaveensa ja kutsumuksensa. Kazuhiron mielestä pojan piti seurata omaa sydäntään. Oli parempi vaikka kuolla toteuttaessaan unelmaansa, kuin elää elämänsä kahlehdittuna, voimatta tehdä mitä haluaa. Lopulta Amara antoi periksi, mutta on edelleen huolissaan - kuten kaikki äidit.
Lemmikkinsä, Hayazume-nimisen koirashaukan, Mijiro kohtasi ollessaan 19-vuotias. Hän oli Reomarun kanssa läheisillä kallioilla harjoittamassa miekkailutaitojaan, kun he kuulivat pientä piipitystä ruohikosta. He löysivät kätketyn haukanpesän, jossa yksi poikanen äänteli hätääntyneenä. Aivan lähellä makasi kaksi kuollutta aikuista haukkaa. Koska poikasella ei ollut ketään, nuorukaiset ottivat linnun varovasti mukaansa ja ruokkivat sitä. Se ei osannut pelätä heitä, ja kiintyi heihin hyvin nopeasti. Mijiro oli aivan rakastunut pienen linnun pehmeisiin untuviin ja suloiseen ääneen, ja koska poikanen mitä selvimmin tahtoi tulla heidän mukaansa, Mijiro vei sen kotiinsa ja otti huostaansa. Mijiro ei ole koskaan saanut tietää, mihin Hayazumen emot kuolivat tai missä sen mahdolliset sisarukset olivat. Hayazumesta tuli hänen uskollinen lemmikkinsä ja ystävänsä.
Mijiron ollessa 23-vuotias Reomaru meni naimisiin pitkäaikaisen rakkautensa kanssa, ja vuoden kuluttua he saivat lapsen, pienen tytön, jolle Mijiro on vähän kuin kummisetä. Tämä herätti Mijirossa halun löytää nainen, joka rakastaisi häntä välittämättä hänen sokeudestaan, ja perustaa perhe.
Mijiro on koko elämänsä asunut Tsuwamonossa ja listinyt työkseen youkaita, ja sitä hän tekee edelleen. Hän on käynyt kaikilla kolmella saarella, ei tosin paljon muuten kuin työnsä puolesta.
Muuta: Mijiron perheeseen kuuluvat isä Kazuhiro ja äiti Amara, jotka ovat taistelijoita Tsuwamonon kylässä. Hänellä on myös kaikki isovanhemmat elossa, he asuvat samaisessa kylässä, mutta eivät enää käy tuhoamassa youkaita. Lisäksi hänellä on lemmikkikoirashaukka Hayazume, joka on uskollinen, auttaa häntä taistelussa ja palaa aina hänen käsivarrelleen, tuli mitä tuli.
Kuten sanottu, Mijiron ammatti on youkaiden tuhoaja.
Pelit:
Miksi rakastat suurkylän hulinaa? (Eteläinen kylä, päättynyt)
Pelikaverit: Ryuuza (Marsu*) - Kasvavaa ystävyyttä
Woke up with yawn, it's dawning, I'm still alive. (Kulkutiet, kesken)
Pelikaverit: Ryuuza (Marsu*) - Ystävyyttä?