"No niin, työt on tehty. Lähdetäänkö kotiin?" nuoren miehen korkea ääni totesi heidän kävellessään kylän pääkatua. Tämänkertainen youkai oli ollut niin pieni, että vain Mijiro ja Zaburi, toinen Tsuwamonon soturi, oli lähetetty hoitamaan asiaa. "Ei vielä, Zakkun. Tahdon vähän kierrellä pikku puodeissa ja katupöydissä, kun kerran suuressa kylässä ollaan", Mijiro vastasi ja vihelteli pientä sävelmää. "Olkoon", Zaburi huokasi ja kiiruhti jo pöydille astelleen Mijiron perään.
"Hyvää päivää, arvon taistelijat - lienette olleet tuhoamassa kauppias Takamoton taloon pesiytynyttä youkaita?" Mijiro kuuli vanhan miehen äänen kysyvän. Heillä oli Tsuwamonon taistelija-asut yllä, joten heidän ammatistaan ei voinut erehtyä. "Kyllä. Siitä ei tule enää olemaan harmia", Zaburi vastasi ja kysyi ukolta kauniisti kirjotun vyön hintaa. "Mitä sinä tuolla teet?" Mijiro kysyi kuultuaan, mitä ystävänsä oli ostamassa. "Nuo on tarkoitettu naisille." "Aivan. Naisia ei voi koskaan lahjoa liikaa. Kiertele sinä vain rauhassa, minä lähden katsastamaan paikan neitotarjonnan." Mijiro ei voinut olla virnistämättä. Zaburi oli aina ollut hulluna naisten perään. "Oman kylän tytöt eivät riitä? No, tavataan tuon kaupan kulmalla kolmen tunnin kuluttua."
Mijiro kulki katua pitkin, "katseli" muutamia kauppoja, osti itselleen uudet syömäpuikot ja Reomarun, parhaan ystävänsä, pikkutytölle pienen, puisen lelun. Lopulta hän osti kupillisen nuudeleita, melkein kompastui hylättyyn laatikkoon, ja istahti sen päälle syömään sitä uusilla puikoillaan. Ah. Kunpa tätä rauhaa ei keskeyttäisi kukaan.
//Tätä peliä saa jatkaa kuka vain! Mitähän tapahtuu seuraavaksi? En malta odottaa! Mikkun alkaa jo kyllästyä tuolla laatikolla istuskelemiseen xD//