Miksi rakastat suurkylän hulinaa?

"Huomenta huomenta!" Zaburi kuului toivottavan jollekulle hyvät huomenet, ja Mijiro nuosi itsekin ja asteli ovelle. "Huomenta. Jokos Ryuuza on valmis lähtemään seikkailuun?" No, ehkä Tsuwamonoon meno ei ollut kauhea seikkailu, mutta kuitenkin. Hän otti Ryuuzan antamat vaatteet ja käppäili ulos huoneesta. "Tässä ovat nämä vaatteet. Voimme pestä ne jos haluatte. Ja olisi muutenkin mukava suorittaa aamupesut... Onko teillä kaivoa?"

//Repesin tuolle päälle xD Tajusin muuten äsken kun luin tuota edellistäni, että Mijiro haluaa mainita asioista Ankolle. ^^'

Tuntuu nyt siltä että joka toinen roolaus on pitkä ja joka toinen äärimmäisen lyhyt...//

Ryuuza virnisti lyhyesti. ''Sitten kun lähtö tulee, ei kai auta kuin olla valmis, hmmh?'' Hän jätti kysymyksen ilmaan roikkumaan edes odottamatta vastausta, ja jatkoi vastailua Mijiron esittämiin kysymyksiin. ''Ei teidän niitä vaatteita tarvitse välttämättä pestä, kyllä täti hoitaa ne. Ja kaivo kyllä löytyy, haluatteko mennä sinne nyt heti?''
Ryuuza raapaisi vielä muutaman kerran sidottua haavaansa, ja jäi sitten odottamaan vastausta.

//Pää ja Anko, hah ;D Tästäkin tuli vähän lyhyt...//

Mijiro kuunteli Ryuuzaa. "Selvä. Kyllä kiitos, olisihan se mukava saada huuhdottua unihiekat pois silmistä." Hän ei oikein tiennyt, mihin olisi vaatteet laittanut, joten hän taitteli ne ja laittoi lattialle. "Kaivo varmaan on pihallanne? Luulen että löydän sen. Tule Mijiro, mennään."

Zaburi johdatti Mijiron ulos. Aah, raikasta aamuista ulkoilmaa. Tunsi, että oli aamu - aurinko paistoi jo, muttei vielä niin lämpimästi kuin päivällä. Zaburi nosti heille kaivosta sangollisen vettä, ja kumpikin virutti sillä kasvonsa sekä hiukan käsiään ja jalkojaan. Mijiron jalkojen juuresta kuului pientä linnun ääntä, se oli selvästi Hayazume. Sillä oli tapa liikuskella vähän niin, ettei Mijiro ollut selvillä missä se milloinkin oli - nytkään hän ei ollut aivan varma, oliko se ollut yönsä samassa huoneessa kuin he - mutta se oli varmaa, että aina kutsuttaessa se oli viivana paikalla. Mijiro laski sangon niin, että lintukin sai hiukan peseytyä, ja kaatoi vedenjäämät sitten maahan.

Sen jälkeen miehet astelivat takaisin sisälle. Mahtaakohan Chisa olla jo herännyt? Mijiro mietti, ja samassa hänen mieleensä putkahti toinen kysymys: Miksi ihmeessä mietin sitä? Hän tuli siihen tulokseen, että pikkutyttö oli totaalisesti vienyt hänen sydämensä. Ja pian hänen olisi erottava tästä. Ajatus teki Mijiron surulliseksi.

//Toivottavasti se kaivo todella on pihalla ^^' Mitäköhän kello olisi? Yhdeksän, kymmenen luokkaa?//

Ryuuza nyökkäsi Zaburille ja seurasi sotureita ovelle varmistaakseen, että nämä tosiaan löytäisivät kaivon. Heidän täytyy olla todella sokeita, mikäli eivät huomaa sitä, Ryuuza ajatteli epähuomiossa ja alkoi saada jälleen itsetuhoisia ajatuksia. Enkö minä koskaan opi?
Ryuuza vilkaisi jatkuvasti kirkastuvalle taivaalle, jolla liihotti muutama suurehko lintu, kotkia luultavasti. Ryuuza huomasi Kentan lähteneen omille teilleen eikä Chisasta ollut vielä kuulunut mitään. Tyttö oli ilmeisesti kovin väsyksissä.
Ryuuza odotteli sotureita portailla ja näiden tultua sisään hän oli jo sulkemassa oven, kun huomasikin jonkun tulevan taloa kohti. Kahden ihmisen. Ryuuzalta ei mennyt kauaakaan, kun hän jo tunnisti tulijat.
''Junichi ja Hiro'', Ryuuza totesi lähinnä itselleen ja asteli portaita alas. ''Huomenta. Mikä teidät tänne tuo?''
Miehet pysähtyivät vähän matkan päähän pojasta. ''Huomenia. Kuulin, että teillä on harvinaislaatuisia vieraita, joten päätin tulla tervehtimään'', Junichi kertoi hymyillen.
''Tämänkin kokoisessa kylässä puheet näemmä leviävät nopeasti'', Ryuuza totesi virnistäen. Hiro nyökkäili. ''Niin käy. Saat varoa, mitä sinusta vielä ajatellaan - Herranjestas, Ryu, paita päälle!''
Ryuuzan kasvoille ilmaantui ensin tutkimaton ilme, joka vaihtui pian sarkastiseksi virneeksi. ''Ai paita? Ja saankos kysyä, minä arvon herra tätä pitää?''
''Annas kun mietin'', Hiro sanoi pitäen vaivalloisesti kasvonsa peruslukemilla. ''Lattiarättinä.''
''Mukavaa jos olet sitä mieltä'', Ryuuza sanoi heti takaisin, ja siinä samassa Hiro räjähti nauramaan. Ryuuza osoitti miestä oikean kätensä etu- ja keskisormella. ''Hävisit.''
Junichi hymähti. ''Tämä on kaiketi sitä nuorison huumoria'', hän sanoi olkiaan kohauttaen. Hiro lopetti nauramisen ja katsoi Junichia. ’’Ai nuorison? Mihin sinä sitten kuulut? Et ole minua kuin puolitoista vuotta vanhempi.’’
Junichi hymyili. ’’Mutta kuitenkin vanhempi kuin sinä ’’. Hiro oli jo sanomassa jotakin, kun Junichi jatkoikin puhettaan, tällä kertaa Ryuuzalle. ’’Menisimmekö tästä sisälle päin? Näkisin mielelläni vanhempani, sisareni, Kentan ja Chisan sekä vieraanne.’’
’’Joo, toki’’, Ryuuza sanoi ja vilkaisi sitten Hiroa. ’’Tuletko sinäkin?’’
’’Mikäs siinä’’, Hiro sanoi olkiaan kohauttaen. ’’Tulin nimittäin kysymään siitä yookain ruhosta. Se ei ole ihan kamalan kiva koriste siinä talon seinustalla…’
’’Niin kai’’, Ryuuza hymähti, ja jatkoi sitten: ’’Oikeastaan hyvä kun tulit. Minulla onkin kysyttävää sinulta…’’ Poika jätti Hiron kysyvistä katseista huolimatta vielä täsmentämättä yhtään lisää, ja johdatti miehet sisälle.


//Joo, mulla on taas hauskaa x'D
Ja kyllä, kaivo on pihalla. Kello lienee tosiaan siinä yhdeksän kymmenen paikkeilla...//

//Hilavitkuttimet sentään, mä ajattelin Hiron paljon vanhemmaksi, ehkä siinä neljänkymmenen paikkeille tai niillä tienoin... Mut se onkin nuori (komea?) mies! 21 tai 22... Jos Junichi on 23. Pelottavaa... Nuorempi kuin Mikkun! Ja Zakkuniakin! Noi puhui sille kuin vanhemmalle miehelle... Mitä kaikkea Mijirokin ensitapaamisessa ajatteli, "...muttei varmaankaan (Ryuuzan) isä..." -_-'

Hehee, nuorten miesten kokoontumisajot... Ryuuza, Mijiro, Zaburi, Hiro ja Junichi... Kyllä nyt jollain neitosella olisi silmänruokaa xD//

Mijiro seisoi pienen hetken eteisessä, kun ei oikein tiennyt mihin hänen oletettiin menevän, eikä ilmeisesti Zaburikaan. Pian hän kuuli ulko-oven suunnalta miesten ääniä. Kuten jo todettu, Mijirolla on erityislahjoja äänien kanssa, joten hän tunnisti toisen miehistä samaksi, joka oli tullut taistelutantereelle tappelun päätyttyä. Hitoko hänen nimensä oli... Ei, Hiro se oli.

Ryuuza jutteli miesten kanssa, ja Mijiro hymyili, kun hän kuuli toisen miehistä puhuvan "harvinaislaatuisista vieraista". Miksiköhän heitä pidettiin niin erikoisina? Tavallisia ihmisiähän tässä oltiin. Ehkä ihmiset kunnioittivat taistelijoita erityisen paljon. Mutta oliko taistelija sen tärkeämpi kuin vaikka seppä? Ammatti kuin ammatti. Eiväthän he olleet ainoita, jotka pelastivat ihmisiä. Tekikö oma kylä sen, se että he olivat tietty ryhmä, se ettei heitä nähnyt useasti? Kohdeltiinko sellaisia ammattitaistelijoita, jotka asuivat normaaleissa kylissä, eri tavalla? Tekikö sen sattumalta syntyminen Tsuwamonoon? Tiedä häntä. Mijiro ei tuntenut olevansa mitenkään erikoinen, vaan aivan tavallinen mies, tavallisine iloineen, suruineen ja haaveineen, oman ammattinsa harjoittaja kuten kaikki muutkin.

Toinen mies oli ilmeisesti mainittu Junichi. Miehet tulivat sisälle, ja Mijiro kääntyi heihin päin. "Hyvää huomenta kaikille." Mijiro kumarsi miesten äänien suuntaan. "Teidät me taisimmekin jo eilen tavata, Hiro-herra, mutta emme tainneet esittäytyä. Minä olen Mijiro." "Ja minä Zaburi." Mijiro mietti hetken, ja sanoi: "Me tulemme lähtiessämme katsomaan sitä ruhoa, ja voisimme varmaan kärrätä tarpeettomat osat matkallamme jonnekin... Mutta ehkä emme nyt puhu siitä." Mies kohdisti seuraavat sanat Ryuuzalle. "Kuule Ryuuza... Mahtaisimmeko saada aamupalaa teiltä? Voimme kyllä käydä ostamassakin jotain..."

//Nyt tuli eräänlainen ahaa-elämys. Vaikka tää onkin Inu-roolipeli niin taidan alitajuisesti ajatella Narutoa... Kun on Zaburi ja Aiko joista tulee vahingossa Zabuza ja Anko... Vaikka Zaburin ulkonäköhän perustuu kyseiseen sumueläjään. Ei, Zaburilla on silti kulmakarvat ja iloisempi ilme, eikä harmahtavaa ihoa ^^ Oli silloin joku Zabuza-kausi... Mutta Aiko ei liity mitenkään Ankoon ^^

Mitä muuten Koyuki-samalle kuuluu? Olen hiukan unelias ^^//

//Niin no, mulla taitaa olla joku pakkomielle lisäillä tähän peliin nuoria miehiä x'D Ei mutta, nyt kun menit sanomaan, niin tuli sellainen fiilis että hetkinen, Hirohan voisi oikeasti olla vähän päälle 30... No, meni jo, enkä toisaalta viitsisi ruveta sorkkimaan edellisiä roolejani...
Hah ^^ Paljon on nuoria miehiä!//

Sotureiden esittäydyttyä Junichi kumarsi heille lyhyesti. ''Huomenta. Minä olen Junichi.'' ''Hiro. Vaikka sen te tiedättekin jo.'' Hiro hymyili Mijiron puhuessa yookain ruhosta. ''Kyllä se sopii, vallan mainiosti'', hän vakuutti. Ryuuza saattoi vain kuvitella, millaista huomiota ruumis oli herättänyt lojuessaan Hiron pihamaalla.
Kuullessaan Mijiron puhuvan hänelle Ryuuza kääntyi miestä kohti. ''Voitte syödä täällä. Luulen, että täti on suunnitellut asian niin.'' Poika vilkaisi Junichia ja Hiroa. ''Entä te? Tuletteko aamiaiselle?''
Junichi nyökkäsi. ''Minä voisin ainakin tulla, en ole syönyt mitään vielä tänään.'' Hiro sen sijaan kieltäytyi. ''Minä puolestani olen syönyt jo. Voisin oikeastaan lähteä, mutta sinulla oli kaiketi jotain kysyttävää?''
''Nimenomaan'', Ryuuza vakuutti, viittoi sitten miehiä seuraamaan itseään ja lähti kävelemään käytävää pitkin.

''Huomenta kaikille!'', täti toivotti pirteänä. ''Aamiainen on valmis.''
Samassa täti vaikutti huomaavan Junichin läsnäolon. ''Junichi! Mukavaa nähdä sinua.''
Junichi, täti ja Hiro vaihtoivat muutaman sanan, millä välin Ryuuza vilkaisi ympärilleen huoneessa. Setä oli ilmeisesti vielä nukkumassa, sillä häntä ei näkynyt missään, mutta Chisa, Kenta ja Atsuko istuivat jo pöydän ääressä.
''Näyt keräilevän ympärillesi vanhempia miehiä'', Atsuko sanoi Ryuuzalle. Poika hymyili kylmällä tavalla. ''Ainakin enemmän kuin sinä. Mahtaa ärsyttää.''
Atsuko mutristi suutaan, muttei sanonut mitään. Hän ei tosiaan ollut kovin suuressa suosiossa miesten keskuudessa, mikä ilmiselvästi suretti häntä. Ryuuza ei kuitenkaan viitsinyt olla myötätuntoinen, kun Atsuko nyt oli häntä kohtaan mikä oli.
''No niin, käykäähän kaikki pöytään'', täti hymyili.

//^^
Koyuki-sama on vielä paljolti keskeneräinen... Mutta kai tämä tästä. Joskus ^^'
Ääh nyt tekisi mieli vanhentaa Hiroa yyyy.

//No niin, minkä ikäinen se nyt sitten on...?//

Mijiro lähti Zaburin perässä kävelemään Ryuuzan talon keittiöön. Muiden jutellessa Mijiro istahti pöytään. Zaburi laittoi hänelle aamupalaa kuppiin, ja Mijiro söi sen sanomatta lähes sanaakaan. Sitten hän nousi ja sanoi: "Kiitoksia, ruoka oli erinomasita. Minä taidan mennä kokoamaan tavaroitani. Ryuuza, lähdemmekö jo pian?"

//Mitäköhän Mikkun mahtoi syödä... xD Nyt ei tule aivoista yhtään pidempää, anteeksi.//

//Ei mitään tietoa, mutta ehkei sillä ole nyt merkitystä...? ^^'//

Pöytäseurue söi aamiaista hiljaisuuden vallitessa ja kaikessa rauhassa, pienoisesta ahtaudesta huolimatta. Pöydän ympärillehän oli kokoontunut normaalia enemmän väkeä: täti, hänen lapsensa, Ryuuza sisaruksineen sekä tsuwamonolaiset, mikä teki yhteensä kahdeksan ihmistä. Setää ei vieläkään näkynyt tai kuulunut, ja Hiro nojaili seinään. Hänen ilmeensä kertoi, että hän mietti mikä tämä Ryuuzan salaperäinen kysymys mahtaisi olla. Poika huomasi kyllä Hiron mietteliään ilmeen mutta pysyi asiasta yhä vaiti. Ehkä se asia ei aivan kuulunut aamiaispöytään.
Ryuuza lopetteli ruokailuaan samoihin aikoihin kuin Mijirokin, joka otti puheeksi lähtemisen. Ennen kuin Ryuuza itse ehti reagoida mitenkään, Junichin katse kohdistui kysyvänä häneen ja Hiro irtautui seinästä ilmeisesti silkasta yllättyneisyydestä.
''Lähdette?'', hän kysyi. ''Siis, Ryuuza, lähdetkö sinä heidän kanssaan?''
''Lähden'', Ryuuza sanoi yksiselitteisesti. Hiro vaikutti ällistyneeltä.
''Tämäkö oli se sinun asiasi?'', mies kysyi sitten. Ryuuza nyökkäsi, ja Hiro pyöritteli silmiään. ''Aivan tätä en osannut odottaa. Mutta miksi? Aikovatko he värvätä sinut tai jotain? Nopeaa toimintaa...''
''Ei mitään sellaista'', Ryuuza keskeytti pudistaen päätään. ''Se on ikään kuin vastapalvelus siitä, että he saivat sitoa haavansa ja yöpyä täällä. Siinä kaikki.''
Hiro nyökkäili. ''Ahaa...'', ja vaikutti yhtäkkiä tajuavan, mistä oli kyse. ''Siis pääset Tsuwamonoon?''
''Nimenomaan'', Ryuuza sanoi. ''Ja oikeastaan se, mitä minun piti kysyä sinulta, liittyy nimenomaan poissaolooni. Lähden tänään, enkä vielä aivan tiedä, koska tulen takaisin, joten olisitko tarvinnut apua töissäsi?''
''Minä voin tulla auttamaan, jos kaipaat apua'', Kenta hihkaisi hymyillen. Hiro virnisti.
''Enpä tiedä, olenko juuri nyt kovin suuressa avun tarpeessa'', mies kertoi, ''mutta mikäli haluat, Kenta, voit kyllä tulla avuksi.'' Sitten mies käänsi katseensa Kentasta Ryuuzaan. ''Mutta sinun ei ainakaan tulisi edes ajatella minua ja töitäni kun sinulla on tuollainen tilaisuus käytettävänäsi.''
Ryuuza virnisti. ''Ehkä olen vain aivan liian kiltti ihminen?'', hän sanoi kysyvästi, lähinnä vitsinä. Atsuko pyöritteli silmiään tavalla, joka antoi ymmärtää, että 'niin ja ehkä huomenna tulee maailmanloppu ja peuroille kasvaa siivet.'

//Ei mitään tietoa... Mutta ehkei sillä(kään) ole merkitystä? x'D
Eikä haittaa yhtään, vaikka on vähän lyhyt ^^ Mun tässä on paljon helpompi satuilla, kun noita hahmoja on tuossa "muutama"...//

//Kyllä on, mä haluan tietää että saan ajatukseni järjestykseen... Vihaan sitä kun en tiedä minkä ikäinen hahmo on xD Okei, ehkä se ei tapa minua ^^//

Mijiron kysymys loi huoneeseen ilmeistä hämmästystä. Ryuuza selitti asian miehille. Vai että värvätä Ryuuza. Hmmm... "Ehkäpä sitä kuulkaas voisi ajatella. Siis Ryuuzan värväämistä. Poika näyttää olevan oikein kehityskelpoinen taistelija." Tämän sanottuaan mies virnisti, toivoen ettei Ryuuzan täti ollut kovasti pelästynyt. "No, leikki leikkinä. Emme me Ryuuzaa teiltä aio viedä. Ellet sinä sitten itse halua..." Mijiro virnisti.

//En nyt vieläkään laittanut tuota pakkaamaan... Voi voi. Ehkäpä minä satuilen sitten kun päästään (?) Tsuwamonoon... xD//

//Ööö okei hmm no Hiro voi olla vaikka 36 ^^ Se kuulostaa hyvältä.//

Hiro virnisti, kun Ryuuza oli sanonut olevansa liian kiltti. Junichi näytti jatkuvasti siltä, kuin olisi halunnut sanoa jotakin, mutta pysytteli silti hiljaa. Täti, Kenta ja Chisa sen sijaan olivat aivan normaaleja, Atsuko oli närkästynyt ja setä yhä mitä ilmeisimmin nukkumassa.
Yhtäkkiä Mijiro alkoi puhua. Ryuuza värähti tahattomasti kuullessaan, mitä mies puhui.
Samassa koko huoneen ilmapiiri hieman muuttui. Hiro ja Junichi näyttivät yllättyneiltä, Kenta, Chisa ja täti säikähtäneiltä ja Atsuko vaikutti olevan seitsemännessä taivaassa.
Hän laskee leikkiä, Ryuuza ajatteli. Ei kai hän nyt tosissaankaan voi olla?
Samassa Mijiro jo hymyillen kertoi vitsailleensa, mutta vihjasi sitten taas toista. Ota tuosta nyt sitten selvää, onko hän tosissaan vai ei.
Chisa sai ensimmäisenä suunsa auki. ''Isoveli...''
Tytön äänensävy kertoi Ryuuzalle kaiken siitä, mitä tämä ajatteli. ''Älä huoli yhtään, Chisa.''
Sitten hän kääntyi Mijiroa kohti. ''Kiitosta vain, mutta minulla on hiukan muita suunnitelmia'', hän sanoi huvittuneella äänensävyllä, viestien että oli ottanut Mijiron puheet leikinlaskuna. ''Mutta pidetään mielessä, jos joskus tulee sellainen hetki'', hän naurahti. Ei hän voinut olla tosissaan. Eihän?
Atsuko tuhahti. ''Kyllä sinun minun mielestäni pitäisi mennä. Voisit vaikkapa kohota korkealle taistelijana ja joutua sitten johonkin liian vaikeaan tehtävään, ja...''
Yhtäkkiä Atsuko vaikutti tajuavan, että tätikin oli huoneessa, ja lisäsi: ''Ja selvitä siitä.''
Ryuuza virnisti. Kyllä hän tiesi, mitä Atsuko oli aikonut sanoa. ''Mukavaa, että luottamuksesi minuun on noinkin suuri.''
Atsuko tuhahti uudestaan mutta ei sanonut mitään. Loppujen lopuksi hänet sai helpolla hiljaiseksi.
''Aiotte siis lähteä pian?'', täti kysyi sitten Mijirolta. ''Haluatteko evästä matkalle? Voisin laittaa jotain pientä sillä välin kun pakkaatte.''

//Voidaan kai tästä kohta ruveta lähtemään sinne Tsuwamonoon päin...? Haluan keskittyä taas enemmän Ryuuzalla pelaamiseen, kun nyt jonkin aikaa olen kirjoitellut aika monesta muustakin ^^//

//Ääääh nyt mun mieleni on sekaisin... No, ehkä se ei haittaa, kun me häppästään Tsuwikseen... Ellei se halua tulla mukaan ^^//

Mijiro hiukan hätääntyi, kun hän kuuli Chisan pienen äänen. Ei kai hän ollut saanut pientä tyttöä tolaltaan viattomalla heitollaan? Sitä hän ei halunnut. Silloin Ryuuza puhui, huvittuneella äänensävyllä. "No, enimmäkseen leikkiä se olikin", Mijiro hymyili. "Mutta se on aivan totta, että koulutuksella sinusta varmasti tulisi Tsuwamonon tasoinen taistelija."

Seuraavat sanansa Mijiro osoitti Chisalle. "Mutta älä pelkää, Chisa pieni, en ole viemässä sinulta veljeä. En missään nimessä." Hän astui pari askelta siihen, missä Chisa istui, ja silitti tämän hiuksia. "Älä huoli." Hän sanoi sen kaikkein rauhoittavimmalla äänellään, joka yleensä sai polvensa satuttaneet tai vaikka painajaisia nähneet lapset lopettamaan itkunsa. Sillä aika usein nämä lapset juoksivat ensimmäisenä Mijiron luo, jos hän oli lähettyvillä. Lapset olivat tottuneet siihen, että hänellä oli aina aikaa ja ymmärrystä heille, ja se taas sai Mijiron rakastamaan lapsia yhä enemmän. Noidankehä - ihana sellainen - oli valmis. Mijiro nosti kätensä Chisan päälaelta ja huokasi - hänellä riittäisi kyllä rakkautta tälläiselle omallekin pienokaiselle.

Mijiro kuunteli Atsukon ei-niin-imartelevia kommentteja, ja sitten Ryuuzan tädin ystävällisen ehdotuksen. "Jos vain viitsitte. Kiitoksia." Mijiro kumarsi tädille. "Mennäänkö pakkaamaan?" hän kuuli Zaburin sanovan. "Joo."

Mijiro käveli Zaburin perässä huoneeseen. He keräsivät kaikki omat kamppeensa, ja noin vartin päästä ne olivat koossa, niitä ei ollut paljon. He menivät eteiseen valmiina lähtöön.

//Sori, mä sönkötän ton Chisa-jutun tonne väliin...//

//^^//

Chisa hymyili Mijiron luvattua, ettei Ryuuzaa vietäisi häneltä. Ryuuza huokaisi hiljaa. Chisa osasi olla niin herttainen.
Tsuwamonolaiset lähtivät pakkaamaan tavaroitaan, ja Junichi kääntyi hymyillen katsomaan Ryuuzaa. ''Sinunkin lienee parasta nyt mennä katsomaan, mitä tarvitset mukaasi.''
''Totta'', Ryuuza vastasi lyhyesti, hymyili nopeasti Kentalle ja Chisalle ja lähti sitten huoneesta. Hän käveli "omaan huoneeseensa" ja katsahti siellä ympärilleen. Jotkin aseistaan hän ottaisi mukaansa, samoin kuin vyölaukun. Ja toki myös pitkähihainen kosode olisi hyvä pukea päälle, kun kerran oli jonnekin lähdössä.
Ryuuza nosti lattialta harmahtavansinisen kosodensa, jota hän oli käyttänyt eilen, ja puki sen päälleen. Samalla hän kiinnitti vyölaukun hakaman vöihin.
Ryuuza katseli arvioiden kahta miekkaa ja kahta tikaria, jotka nojasivat seinää vasten. Hetken mietittyään hän päätyi ottamaan mukaan Meiyon, Yun ja Gin. Chugi saisi jäädä tällä kertaa kotolaiseksi. Gin Ryuuza laittoi vyölaukkuunsa, Yun kiinnitti vyötärölleen ja Meiyon selkäänsä. Muuta hän tuskin tarvitsisi mukaan.

Ryuuza ei ollut ehtinyt odotella kauaakaan, kun soturit tulivat huoneestaan ilmeisesti lähtövalmiina. Samassa myös Kenta, Chisa, täti, Hiro ja Junichi saapuivat paikalle.
''Taidamme nyt tästä sitten mennä katsastamaan sen yookain ruhon ensiksi, hmmh?'', Hiro virnisti. Ryuuza nyökkäsi. ''Luulisin niin.''
Täti ojensi kankaisiin käärityt eväät matkaan lähtijöille. Ryuuza kiitti ja laittoi omansa vyölaukkuun.
Chisa ja Kenta hymyilivät. ''Hyvää matkaa, isoveli.'' Ryyuza hymyili heille takaisin, ja nyökkäsi. Chisa halasi häntä pikaisesti. Sitten lapset kääntyivät sotureiden puoleen.
''Toivottavasti tapaamme vielä joskus, herrat Mijiro ja Zaburi'', Kenta hymyili. Chisa nyökkäili kuin vahvistaakseen veljensä sanat. ''Se olisi mukavaa...''
Samassa Chisa halasi Mijiroa. Ryuuza hymyili.

//Aaaawww...
Joo, saat sönköttää ihan vapaasti xD//

Ryuuza oli mitä ilmeisimmin odottamassa heitä eteisessä. Aivan samassa sinne ilmaantui muitakin perheen jäseniä. "Joo, ja raahataan se jonnekin kaupungin ulkopuolelle", Zaburi sanoi, kun Hiro mainitsi youkain ruhon. Miehet kiittivät Ryuuzan tädin antamista ruuista, ja pakkasivat ne vielä matkatavaroiden joukkoon.

"Sitä minäkin toiv..." Mijiro sai hymyillen sanottua, kun hän tunsi itsensä joutuneen halauksen kohteeksi. Se tuli niin yllättäen, että Mijiro meni aivan sanattomaksi. Pienen hetken kuluttua Mijiro halasi tyttöä takaisin ja silitti taas tämän hiuksia. Hänen teki mieli itkeä tämän yllättävän hellyydenosoituksen johdosta, mutta sai pidettyä asian sisällään, ettei tyttö taas luullut hänen olevan surullinen ja sen olevan hänen vikansa. "Kiitos tästä halauksesta, Chisa. Se oli mukava yllätys." Hän päästi tytöstä irti. "Toivon todella, että vielä tapaamme." Sitten hän suunnisti Zaburin perässä ulko-ovelle ja siitä ulos. Kun ovi oli sulkeutunut, hän päästi pienen kyyneleen tippumaan poskelleen. "Niin suloinen tyttö."

Chisa hymyili Mijirolle. ''Niin minäkin toivon.''
Viimeiset kädenheilautukset vaihdettuaan Ryuuza, soturit ja Hiro suuntasivat ulos. Ryuuza kuuli Mijiron kuvailevan Chisaa suloiseksi.
''Niinpä'', hän sanoi huokaisten. Chisa tosiaan oli suloinen, herttainen, kiltti ja lempeä, paljon enemmän kuin kumpikaan veljistään. Hän ei koskaan halunnut pahaa kenellekään, ja hänellä oli tapana nähdä kaikissa jotakin hyvää.
''Seuratkaa minua'', Hiro sanoi. ''En asu kovin kaukana täältä, kuten ehkä muistatte.''
Hiro johti joukon suorinta tietä talolleen. He kävelivät kapeita katuja ja leveämpiäkin teitä pitkin, eivätkä tällä kertaa herättäneet erityisemmin huomiota. Toisin oli viime kerralla, mutta silloin olosuhteet olivatkin olleet täysin erilaiset.
Pihamaalle päästyään Hiro viittasi taloon nojaavaan yookain ruhoon päin. Hiron koti koostui itse pienestä asuintalosta, jonka yhteyteen oli rakennettu hänen pajansa. Lisäksi lähistöllä oli pari pienempää varastorakennusta, joista ainakin toisessa oli puita. Ryuuza tiesi sen paremmin kuin hyvin; hän oli pinonnut niin paljon puita siihen varastorakennukseen, ettei tavallinen tallaaja hetkessä niin pitkälle laskenutkaan.
''Tässä se nyt sitten on'', Hiro totesi. ''Myös irti leikatut häntä ja saksikäsi ovat sen vierellä. Ajattelin, että niistäkin voi saada irti jotain mielenkiintoista...''
''Häntä kannattaa ainakin tutkia'', Ryuuza sanoi selittelemättä kommenttiaan sen kummemmin. Hän oli saanut seurailla tuon kumman otuksen eloa riittävän kauan päätelläkseen, että se ei ainakaan ollut tavallisuuden huipentuma.

//Kohta lienemme sitten valmiita lähtemään kohti Tsuwista, laa la laa~~ Siitä tulee varmasti mielenkiintoista ^^ Ja yookain hännästä on iloa vielä kuolleenakin, hihhei!
Anteeksi tyhmä(?) kysymys, mutta onko Zaburilla vielä ne kepukat? ^^'//

Porukka käveli Hiron talolle, missä Hiro esitteli heille youkain ruhon. Mijiro asteli otuksen luo, otuksen joka oli vielä eilen meinannut päästää heidät hengistään, ja kosketteli sitä. Ryuuza ilmaisi, että hän halusi tutkia häntää lähemmin. Mijiro ei aivan tiennyt miksi, mutta ei kiinnittänyt asiaan enempää huomiota.

Ainakin youkain kovaa vatsapanssaria voisi käyttää johonkin hyödylliseen. Samoin saksia ja varpaiden kynsiä. "Nämä hampaat ovat oikein hyvät!" kuului Zaburi huudahtavan. "Tässä on nyt kyllä niin paljon hyvää materiaalia, että miten saamme kaiken kuljetettua..." Mijiro pohti. "Varsinkin nyt kun emme pysty kovin paljoa ylimääräistä kantamaan, tuossa kirveessä taitaa olla Zaburillekin aivan riittävästi..."

//Kyllä kai... Miks mä muuten en ole tullut tuota ajatelleeksi? Siis että miten noi saa ne kannettua... Miten tsuwamonolaiset muuten saa ne kannettua, vaikka olisikin ihan terveitä?//

//Ööö, anteeksi että takerrun pikkujuttuihin, mutta Ryuuza ei sanonut haluavansa tutkia häntää, vaan että häntä kannattaa tutkia. Mutta mitäpä tuosta, voihan Ryu-kun sitä vähän katsella ^^//

Miesten alkaessa tutkia ruhoa Ryuuza asteli hännän luo ja katseli sitä kiinnostuneena. Sitä suojaavista panssarilevyistä voisi olla jotakin hyötyä, samoin kuin sen päässä kiiltelevästä, terävästä piikistä. Ryuuza oli saanut omakohtaista kokemusta tuon terän leikkaavuudesta. Omaan ihoonsa.
Päällimmäiset panssarit eivät kuitenkaan kertoneet mitään siitä, mitä sisällä piili. Ryuuza harkitsi hetken vakavasti ja otti sitten Gin vyölaukustaan. Tuskin pieni ruumiinavaus ketää haittaa.
Panssarilevyjen irrottaminen ei käynyt käden käänteessä, mutta jonkin ajan yrittämisen jälkeen Ryuuza sai niitä tarpeeksi irti. Niiden alla oli sinertävä iho. Ryuuza ei voinut väittää, ettei häntä olisi hieman kuvottanut leikata iho halki ja tutustua paremmin hännän sisältöön, mutta joka tapauksessa hän teki niin. Olihan hän ennenkin joutunut tekemisiin moisen kanssa, hänen äitinsä oli lääkäri ja joutui silloin tällöin tekemään samaa ihmisille.
Ryuuzan ei tarvinnut tehdä mitään muuta kuin leikata häntä auki, kun hän jo huomasi jotakin. Suuri kimppu hermoja. Kuin pienoisaivot. Sillä siis oli omaa ajattelukykyä, Ryuuza totesi mielessään. Sitten hän tunsi voivansa hieman pahoin ja kohottautui seisaalleen. Hänen ei tarvinnut tietää tämän enempää. Vähän matkan päässsä Mijiro ilmeisesti puhui yookainosien kuljettamisesta Tsuwamonoon.
''Minä voin ainakin kantaa jotakin'', Ryuuza sanoi kävellessään muiden luo. ''Hännässäkin oli jotakin hyödyllistä. Mutta tässä välissä taidan pestä käteni.'' Vaikka suurin osa yookain verestä oli vuotanut pois, jäänteitä sakeasta, elottomasta verestä oli yhä ollut.
Hiro katsoi Ryuuzaa ihmetellen. ''Mitä ihmettä sinä oikein olet tehnyt?''
''Ruumiinavauksen'', Ryuuza sanoi suoraan. ''En mitään suureellista, kunhan hieman vilkaisin'', hän rauhoitteli Hiroa. ''Hännällä oli jonkinasteiset aivot.''
Hiro nyökkäsi hitaasti. ''Selvähän se'', hän sanoi sitten ja kääntyi taas sotureiden puoleen. ''Minä voin lainata teille jonkinlaiset kärryt, jos haluatte'', hän sanoi.

//Kai ne vain kantaa osat Tsuwamonoon? Tai käyttää just joitain kärryjä... En mä ihan tiedä x'D
Ryu-kun rupesi kirurgiksi... Toivottavasti ei mennyt vähän yli, höm viisitoistavuotias leikkelemässä jotain... Mutta Ryun äiti kun on lääkäri, ja hän oli niin kiinnostunut tuon hännän omasta ajattelukyvystä... Ja hän nyt muutenkin leikkelee kaikkea, taisteluissa... Ja voi vielä pahoinkin välillä, joten ehkä se oli okei? *puolustelee Ryua* Kai se oli?
Ryu: Oli oli. Älä itke.
Marsu: Ryuuu~~ *hali* <3//

//Sorry ^^//

Mijiro hiukan värähti kuultuaan, mitä Ryuuza oli otuksen hännälle tehnyt. Se ei taida olla noin nuoren pojan hommaa. Sitten Hiro tarjoutui lainaamaan kärryjä. "Kiitos. Se auttaa paljon. Tuoko Ryuuza ne sitten takaisin, kun tulee takaisin?" Mijiro kysyi pojalta.

Hiron tuotua kärryt Mijiro ja Zaburi alkoivat repiä youkaista irti hyödyllisiä osia ja lastata niitä kärryihin. Hampaita, kynsiä, panssaria... Kyllä näistä vielä aseita sun muite tulisi.

"Viemmekö youkain muut osat jonnekin kylän ulkopuolelle? Vai teettekö te sillä jotain, Hiro-herra?" Zaburi uteli.

//Ajattelitko että Hiro antaa pelkät kärryt vai myös heposen? Tämä on nyt todella tyhmä roolaus, ajatus ei kulje. Voit laittaa nää hillujat astelemaan jo Tsuwikseen päin ^^//

//Oikeastaan en aatellut ollenkaan heposta, vaan ihan sellaisia ihmisen vedettäviä kärryjä, mutta ehkä niitä yookain osia on sen verran paljon että heposta tarvitaan... ^^//

Hiro nyökkäsi. ''Niin minä vähän ajattelin, enkä usko, että Ryulla on mitään sitä vastaan.''
Hiro kävi hakemassa kärryt, jätti ne sotureiden eteen ja poistui jälleen jonnekin. Samassa Ryuuza tuli takaisin, puhtain kätösin.
Poika vilkaisi ympärilleen ja huomasi kärryt. ''Hiro taitaa olla hakemassa Kinomia'', hän mutisi itsekseen ja alkoi sitten auttaa Mijiroa ja Zaburia yookainosien lastaamisessa kärryihin.
Hiro tuli takaisin juuri, kun kolmikko oli saanut lastausurakan päätökseen. Zaburi kysyi ruhosta, ja Hiro kohautti olkiaan. ''Voitte tekin sen jonnekin viedä, mutta ihan säästääkseni teidät vaivalta voin kylläkin polttaa sen. Tarvitsen kuitenkin jatkuvasti tulta työssäni, ja kyllä tuollainen varmaan siinä mukana palaa...''
Yhtäkkiä ilmaa halkoi kevyt hörähdys. Melko pieni, pähkinänruskea poni hörähti Hiron vierellä.
''Kyllä kyllä, tyttöseni'', Hiro hymyili ja silitti ponin turpaa. ''Tämä tässä on Kinomi. Se tulee mukaanne kärryjä vetämään.''
Kinomi jäi kiltisti seisomaan paikoilleen, kun Hiro irrotti riimunnarusta ja kiinnitti Ryuuzan avustuksella kärryt ponin selässä oleviin, yksinkertaisiin ja kotitekoisiin valjaisiin. Sitten Hiro ojensi riimunnarun pään Ryuuzalle.
''Sinä tiedätkin, miten Kinomin kanssa menetellään'', Hiro hymyili. ''Tuo se kunnossa takaisin.''
''Jep'', Ryuuza hymyili takaisin. Hiro rapsutti vielä ponia korvan takaa ja sanoi sitten: ''No niin, taidattekin sitten olla valmiita lähtemään.''

//Kas niin ^^ Sä voit vielä kirjoittaa tähän sellaisen pätkän, jossa nämä sitten lähtevät Eteläisestä kylästä, niin mä voin sitten tehdä uuden pelin tuonne Kulkuteille ^^//

Mijiro kuuli, että Ryuuza oli tainnut tulla takaisin ja auttoi heitä lastaamisessa. Hirokin tuli takaisin. "Selvä, kiitoksia. Toivottavasti sen polttaminen ei tuota... No, epämiellyttäviä hajuja", Zaburi sanoi. Kuului hevosen ääni, ja Hiro puheli sille nättejä. Ilmeisesti se vetäisi vaunuja, sillä äänistä päätellen se kinnitettiin niihin. Pian se oli valmis. "Kiitoksia kaikesta avustanne, Hiro-herra. Lähdemme nyt, toivottavasti tapaamme vielä."

Kolmen miehen - vai voiko Ryuuzaa vielä sellaiseksi sanoa - ja yhden "naisen" seurue lähti astelemaan tietä pitkin. He kävelivät vähän matkaa kylän katuja, kunnes jo pian olivat asutuksen ulkopuolella, matkalla kohti Tsuwamonoa.

//Jees, tää peli taisi olla tässä. Sitten vaan uutta kehiin! ^^//