''Näethän, kuinka lumi kimaltaa?''

//Sonskua siis odottelen saapuvaksi. Otin vapauden valita ajankohdaksi talven, kun kerran nyt on oikeastikin talvi (: //

Yksittäiset, utuiset pilvenhattarat purjehtivat pitkin sinertävää taustaansa, koittaen saada toisensa kiinni. Hippasilla olevien pilvien alapuolella aukeni valkea, lumen peittämä maisema, jonka täytti lintujen ajoittainen sirkutus ja pienten eläinten liikehdintä. Pari pientä hiirtä keräilivät touhukkaina äsken ohi kulkeneista kärryistä putoilleita jyviä. Pian myös muutama kellanoranssi pikkulintu saapui nokkimaan jyviä. Tuuli huojutti lempeästi tien molemmin puolin lumesta pilkistäviä heinänkorsia, ja muutama lapsi ryntäsi iloisesti kiljuen tien yli. He onnistuivat säikäyttämään hiiret ja linnut, mutta pian lasten äänien kaikottua kauemmas pienet eläväiset taapersivat takaisin noukkimaan jyviä lumesta.

Pienessä pakkasesssa kuljeskeli tietenkin muitakin kuin vain eläimiä ja ihmisiä. Tienreunan lumipeitteeseen jäivät ihmismäiset askeleet, jotka kuitenkaan eivät olleet ihmisen jalanjäljet. Näiden jälkien jättäjä oli yookaipoika Haru.
Haru katseli hymyillen ympärillään olevaa kimaltavaa pakkaslunta. Pojan jalkoja peittävät tummat housut olivat osittain lumessa, ja hän pysähtyikin välillä pudistelemaan lunta pois. Housujensa päällä pojalla oli vielä toinenkin vaatekappale, nimittäin hänen rakas hameensa. Sen oli tarkoitus lämmittää, vaikka tuskinpa kylmyys olisi ilman sitäkään tuntunut pahalta.
Tuulenvire leikitteli pojan vaaleita, pitkähköjä hiuksia. Tien vierellä olevasta puusta varisi hieman lunta hänen päälleen. Tyttöpoika kuitenkin vain nauroi ja pudisteli lunta kasvoiltaan. Hänestä talvi oli hienoa aikaa, mutta hän ei voinut kiistää odottavansa jo kevään tuloa.
Huomatessaan erittäin pehmeän näköisen lumikinoksen Haru ei voinut vastustaa kiusausta vaan hyppäsi suoraa päätä kinokseen. Lumi tarttui hänen vaatteisiinsa ja hiuksiinsa, mutta pojalla oli hauskaa.
Äkkiä hän huomasi jonkun toisenkin kulkevan tietä pitkin. Haru nousi äkkiä pystyyn ja ropisteli lunta yltään.

//Toivottavasti et ota loppua hittinä... ^^ //

Eien Ni Nöpö käveli rauhaisasti ihmishahmossaan -jäniksenä oli vaikea liikkua lumen keskellä - ja katseli mietteliäänä lunta. Eien oli juuri tullut ystävänsä Mennin luota, hänen oli pitänyt viipyä Mennin luona vain pari päivää, mutta aika oli hujahtanut todella nopeasti ja eien olikin viipynyt viikon, riehuen Mennin lasten kannssa, tehnyt lumiveistoksia ja käynyt monen monta lumisotaa, jotka lapset olivat aina voittaneet. Eien alkoi muistella talviaan elämänsä varrella. Monen monta vuotta sitten, kun Eien oli vielä pieni, hän oli riehunut äitinsä ja isänsä kanssa, mutta se aika oli loppunut liian nopeasti.

Näihin ajatuksiinsa vajonneena Eien alkoi tehdä kädessään lumipalloa, joka ei kuitenkaan onnistunut, sillä olihan nyt pakkasta. Yookai viskasi lumen käsistään pois. Pari lasta hyppelehti Eienin ohitse. Lapset pysähtyivät vähän matkan päähän ihmettelemään Eienin asustusta, sillä tytöllä oli päällään vain toppi ja hame päällään ja vyötäröllä roikkui vyö, jossa oli Eienin rakas miekka Kokoroke. Vyössä oli myös monia pusseja. Eien huomasi lasten tuijotuksen, mutta ei välittänyt siitä.

Pian tyttöyookai huomasi lumikasan jossa leikki tumtematon tyttö - vai oliko se poika, ei kyllä se oli tyttö- jokatapauksessa tämä tuntematon oli kanssa yookai, sen Eien haistoi heti. Hän meni vielä vähän lähemmäs ja kysyi kirkkaalla äänellä: "Kuka sinä olet".

//Kirjotinpas viimein. Ehkä vähän surkee ja lyhyt, mut älä välitä.//

//Hyvähän tuo oli (://

Haru katsahti tulijaan yllättyneenä. Heti ensimmäisellä silmäyksellä hän oli aivan varma siitä, että toinen oli tyttö ja yookai. Tyttö oli melko selvästi häntä nuorempi - tosin toinen näytti suunnilleen samanikäiseltä kuin Haru, mutta tunnetusti Haruhan näytti reippaasti nuoremmalta kuin mitä oikeasti oli. Tytöllä oli suunnilleen samanmittaiset hiukset kuin Harulla itsellään, tosin hänen hiuksensa olivat hyvin tummat siinä missä Harun hiukset olivat aivan vaaleat.
''Minä olen Haru'', tyttöpoika sanoi hymyillen kuullessaan toisen kysymyksen, ja kumarsi pienesti kohteliaisuuden vuoksi. ''Entä sinä?''
Haru katseli vielä arvioiden toista, ja huomasi tämän hiusten seasta hieman näkyvät, tummat jäniksenkorvat. Toinen oli siis kaiketi jonkinlainen jänisyookai.

//Äärimmäisen lyhyttä, mutta en keksinyt enää muuta kirjoitettavaa -.-' //

//Kiitti//

"Olen Eien Ni Nöpö", Eien vastasi ja hämmästyi Harun äänen poikamaisuutta, ehkä tämä sittenkin oli poika Eien ajatteli. Tarkkailtuaan Harua vielä hetken Eien tuli lopulliseen päätökseensä: Haru oli ilmiselvä tyttö. Kukaan poika ei voisi käyttää tuollaista hametta, Eien mietti.Eien ei edes tiennyt, miksi toisen sukupuoli, oli niin tärkeää, selvittää, häntä olivat muutenkin viimepäivinä kiusanneet ihan pikkujutut."Oletko mennossa jonnekin, vai hyppeletkö lumikasassa ihan huvikseen?", Eien kysyi uteliaana. Odotellessaan toisen vastausta Eien hyppäsi kevyesti tien viereen ja kaatui taaksepäin tekemään lumienkeliä.

// tästäkin tuli aika lyhyt//

Haru hymyili toiselle kuullessaan tämän nimen. Eien. Kaunis nimi.
Hiljaisena hetkenä Haru katsahti tytön vaatetusta. Toinen oli varsin kevyesti pukeutunut, vaikka olikin talvi. No, useilla yookailla oli helppoa talvisin. Harullakin oli, mutta siitä huolimatta hänellä oli tapa pukeutua edes vähän lämpimämmin talvisin kuin muina vuodenaikoina. Ehkäpä se johtui ihmisten vaikutuksesta tai jotain...
Haru havahtui ajatuksistaan kuullessaan tytön, tai Eienhän hänen nimensä oli, puhuvan. Haru tunsi hieman punastuvansa toisen mainitessa lumikasassa hyppimisen. Toinen oli siis huomannut...
''Minulla ei oikeastaan ole erityisempää päämäärää'', Haru kertoi. ''Kunhan kuljeskelen. Ja mitä lumikinoksiin tulee...'' Haru naurahti tyttömäisesti ja nosti kätensä suunsa eteen. ''Minusta on mukavaa hypellä pehmeässä pakkaslumessa. Se on niitä 'talven riemuja', eikö vain?''
Tyttöpoika katseli, kuinka Eien teki lumienkeliä. Hän hymyili kohotettujen käsiensä takana, kunnes laski ne jälleen sivuilleen, jolloin pieni hymy näkyi esteettä hänen kasvoillaan. ''Entä sinä?'', Haru kysyi. ''Oletko sinä matkalla erityisesti jonnekin?''

"En oikeastaan", Eien vastasi lumesta pois kömmittyään. "Ajattelin vain aloittaa tämän keskustelun jotenkin ja yleensähän se aloitetaan kysymällä nimeä ja määränpäätä, ellei sitten tahdo keskustella säästä, joka on toinen peruusaihe, mutta säästä puhuminen tuntui täänän aivan tavattoman tylsältä, joten kysyin matkakohdettasi", jänisyookai pälätti ja huomasi samalla että Haru oli aika kaunis hymyillessään ja siitä Eien päätteli, että tähän yookaihin voisi luottaa. "Oikeastaan en ole edes vieraille kovin paljon puhuvaa tyyppiä, mutta nyt vain haluan puhua, en yhtään tiedä mistä se johtuu, ehkä tämä lumi vaikuttaa siihen ja muutenkin olen aika iloinen ja onnellinen. Ja se taas voi johtua siitä että olen viimeisen viikon aikana riehunut kaverinlasten kanssa ja siitä minulle on jäänyt ylimääräistä energiaa...", Eien vaikeni ja hypähti uudestaan lumeen ja pyöri isossa lumikasassa hetken aikaa.
"Niin juu jos sinäkään et ole matkalla mihinkään niin kuljetaanko yhdessä ainakin vähän matkaa? Yksin on meinaan hyvin tylsää kulkea varsinkin jos haluaa puhua paljon ja jos puhuu yksikseen niin leimataan helposti hulluksi." Eien tajusi lopettaa hölötyksensä tähän, että Haru saisi vastata ja jäi odottamaan malttamattomana vastausta.

Haru kuunteli Eieniä hymyillen ja nyökytellen. Toisella oli selvästikin paljon sanottavaa, joko enemmän tai vähemmän tärkeää asiaa, mutta hyvähän se oli ettei ollut tuppisuu. Haru oli muutaman kerran lähellä purskahtaa nauruun, mutta sai hillittyä itsensä.
''Toki voimme kävellä yhdessä'', Haru nyökkäsi tytölle ja lähti astelemaan kiireettömin askelin eteenpäin. Hänestä alkoi tuntua siltä, kuin hänenkin olisi pitänyt kertoa jotain kun toinenkin oli puhunut vähän kaikenlaista.
''Itse olen vain... oikeastaan matkalla 'ei mistään' 'ei minnekään''', poika kertoi naurahtaen. ''Päämäärätöntä kuljeskelua, toisin sanoen'', hän jatkoi, ''mutta mikäs tässä. Toisinaan tosin toivoisin, että minun tarvitsisi mennä jonnekin, eikä olisi vaihtoehtoja...'' Poika kurtisti kulmiaan. ''Mutta ei siitä sen enempää'', hän tokaisi iloisesti. ''Mutta kerroit olleesi kaverisi lasten kanssa, hmm, riehumassa?'', Haru tiedusteli vaihtaakseen puheenaihetta. ''Mahtoi olla mukavaa.'' Huomattuaan mahdollisesti olleensa epäkohtelias hän lisäsi nopeasti: ''Ei ole tarkoitukseni udella tai mitään.''

Eien otti tyytyväisenä vastaan Harun myönnytyksen kävellä yhdessä, koska oli jo kerinnyt vähän tylsistyä yksin matkansa aikana ja lähti kävelemään Harun vierelle. Tyttö tosin hieman ihmetteli toisen puheita matkan päämäärästä, mutta ei antanut tämän haitata itseään. Eien yllättyi hieman, ettäå Harua kiinnosti mitä hän oli tehnyt pikkuisten kanssa, joten Jänisyookai alkoi kertoa:
"kyllä, meillä oli ihan mukavaa, teiimme lumiukkoja ja kävimme monta lumisotaa, jotka useimmiten hävisin. Sellaista se on kun lapsilla on ylivoima", Eien hymyili muistoilleen. "Ja ei se mitään vaikka kysyitkin on ihan mukava jutelle jonkun kanssa", Tyttö jatkoi.
Linnut sirkuttivat puissa lumisen tien yläpuolella ja Eien oli tunnistavinaan sirkutuksesta kevätlintujen laulua. "Mitä luulet, tuleekohan kevät kohta?", hän kysyi Harulta. "Tai siis talvikin on ihanaa aikaa, mutta odotan kuitenkin jo keväättä, että pääsissi uimaan", Eien jatkoi.

Haru hymyili Eienin puheille lumiukoista ja lumisodista. Oli se varmaan hienoa aikaa olla lapsi. Haru oli nimittäin itse ollut sellainen pieni otus muutamia satoja vuosia sitten. Hän ja hänen 12 sisarustaan. Mutta olivatkohan he koskaan käyneet lumisotia, sitä Haru ei kyennyt muistamaan. Tai no, mitä lumisodilla tarkoittikaan. Liittyivätköhän ne Yukiin tai Fuyuun...
Haru hymyili hyväntuulisesti ajatukselle.
Pian alkoi kuulua lintujen sirkutusta. Eien kysyi Harun arviota kevään tulosta, ja tyttöpoika naurahti. ''Tässähän minä olen'', hän hymähti, mutta pudisti sitten päätään viestien, että oli vitsaillut. ''Luulen, että kyllä tässä vielä jonkin aikaa kestää. Kuukausi vähintään'', Haru sanoi arvioiden, ja hymyili ajatukselle uimisesta. Hänhän nyt loppujen lopuksi oli suomuinen ja vedessä hyvin pärjäävä yookaiotus. Tai no, mikäs uimista...
''...estäisi nytkään?'', Haru ajatteli sanoen kuitenkin lauseen lopun ääneen. Ja kaiken lisäksi huomaamatta sitä alkuun itse. Kun hän yhtäkkiä tajusi sen, hän ei enää viitsinyt mainita asiasta. Ehkei toinen ollut kuullut?

//Tähän pätkään tuli nyt jonkin verran nimillä leikittelyä... Toivottavasti ymmärrät ^^//

Eieniltä kesti hetken tajuta, mitä Haru takoitti sanoessaan: Tässähän minä olen, mutta kun tyttö tajusi sen hän oli purskahtamassa nauruun ja sai vaivalla pidettyä itsensä pokkana.Ja sitten Eien kuuli Harun mutisevan jotain, mutta ei saaanut siitä selvää. Eien päätteli, ettei se ollut mitään tärkeää, koska muutenhan Haru olisi sanonut sen kovempaan ääneen. "Niin, tietenkin kevään tulossa kestää, kun luntakin on vielä näin paljon maassa", Eien huoahti, "Mutta on silti kivaa, että tänä tullut näin paljon lunta", yookai jatkoi. Tämän jälkeen jänisyookai vaipui omiin mietteisiinsä kävellessään Harun vierellä.
Yhtäkkiä Eien kysyi toiselta yookailta: "Eikö muuten olisikin kovin jännitävää, jos kohtaisimme tällä matkalla-ei-oikein-mihinkään, jonkin oikein hauskan ja jännän seikkailun?."

// tulipas taas lyhyt vastaua, mutta älä välitä.//

Haru nyökkäsi. ''Lumi on kyllä hieno juttu'', hän sanoi. ''Ja talvi muutenkin. Mutta onneksi on myös kevät, kesä ja syksy, ettei käy yksitoikkoiseksi.'' Haru hymyili ja käänsi sitten katseensa Eienistä. Kovin kauaa hän ei ehtinyt tuijotella lumikinoksia, kun toisen yookain ääni saavutti jälleen hänen korvansa.
Haru katsahti Eieniin kuunnellen tämän sanoja. ''Seikkailunko?'', Haru tokaisi hymyillen. ''Sehän olisi jännittävää. Ja hauskaa. Erittäin hauskaa.''
Haru naurahti. ''Ja matkalla ei-oikein-mihinkään se olisi hyvin mahdollista'', hän mutisi, mutta kuitenkin sen verran äänekkäästi, että toinen sen kuulisi.

Yhtäkkiä, kuin joku tai jokin olisi kuullut yookaikaksikon jutustelut, kauempaa tieltä alkoi kuului huutoa. Haru oli erottavinaan sanat 'pysähdy', 'varas' ja 'takaisin'.
Tyttöpoika kääntyi Eieniä kohti. ''Kuulitko sinäkin?'', hän kysyi tytöltä. ''Jollakulla ei taida olla kaikki hyvin.''

Eien hämmästyi kun kuuli huudahdukset. Tässähän voisi olla se seikkalun alku. "Kyllä kuulin,tästähän voi tulla vaikka kuinka mielenkiintoista", Eien vastasi Harulle. "Pitäisiköhän mennä apuun, tai siis kannattaa ja mehän tässä kaipasimme sitä seikkalua", Eien höpötteli. "No niin, mennäänkö auttamaan avun tarpeessa olevaa, kuka sitten lieneekin?", Eien kysyi valmiina juoksemaan kohti jotakuta, jolla oli ongelmia.


// Okei nyt tuli tosi minaripätkä, mutta vastasinhan kuitenkin....//

Haru nyökkäili kaikelle mitä Eien sanoi. Kyllä, tästä voisi tulla mielenkiintoista. Kyllä, kannattaisi mennä apuun. Kyllä, seikkailua tässä kaivattiin. Ja kyllä, mennään vain. Ainoa kysymys oli, miksi he eivät olleet jo menossa.
''Tule!'', Haru huudahti Eienille ja lähti juoksemaan. Hän ei vilkaissut, lähtikö tyttö seuraamaan häntä, vaan tyytyi uskomaan siihen. Kaipa toinen nyt lähtisi, miksi hän seisoskelemaankaan jäisi?

Seuraavan kaarteen takana olikin joku. Haru tunnisti jo metrien päästä hahmon ihmiseksi, ja mitä todennäköisimmin mieheksi. Hänellä oli vierellään vaunut, joita oli vetämässä kaksi hevosta. Mies vaikutti kauppiaalta. Huomatessaan että joku oli tulossa hän kääntyi nopeasti, ja samassa vaunuista kurkisti pieni poika. Haru pysähtyi miehen eteen ja hymyili kevyesti. ''Onko herralla jokin asia huonosti?'', hän kysyi niin asiallisesti kuin siinä tilanteessa kykeni.
Mies tuijotti hetken kummastuneena Harua ja Eieniä //joka toivottavasti oli tullut mukaan (: // ja pudisti sitten päätään. ''Itse asiassa on'', hän kertoi. ''Pysähdyimme hetkeksi poikani kanssa tarkistamaan sijaintiamme'', mies viittasi vaunuista kurkistavaan poikaan. ''Yhtäkkiä joku kuitenkin astui esiin vaunun takaa ja uhkasi meitä miekalla. Hän varasti minulta arvoesineitä'', mies selitti. ''Minä olen näet kauppias, nimeni on Chuntarou. Vaikuttaa siltä, että menetin juuri hevosteni arvosta koruja. Enkä tiedä, miten saisin ne takaisin.''
Haru kallisti päätään. Hevosten arvosta oli melkoisesti.
''Voisimmeko kenties olla avuksi?'', Haru tiedusteli. ''Voisimme vaikkapa koettaa saada varkaan kiinni.''
Chuntarou oli ihmeissään. ''Miten kaksi kaltaistanne tyttöä voisi hänet napata?''
Haru hymyili. ''Saisimmeko edes yrittää?''
Mies mietti hetken, mutta nyökkäsi sitten. ''Jos vaaditte.''
Haru vilkaisi Eieniin. ''Vaadimmehan?''
Yhtäkkiä Haru tunsi kiskaisun paidanhihassaan. Hän käännähti katsomaan ja huomasi Chuntaroun pojan.
''Onee-san'', poika aloitti, ''jos löydätte varkaan niin tuottehan tikarinikin takaisin?''
Haru hymyili. ''Varmasti tuomme.''
Pojan ilme kirkastui. ''Kiitos, onee-san!'', hän huudahti. ''Ja toinen onee-san myös'', hän lisäsi hymyillen aurinkoisesti Eienille.

//Jahas. Jatkapa sinä, ettei Haru ole ainoa joka tuossa pälättää ^^//

Eien lähti juoksemaan Harun perää ja saikin tämän pian kiinni ja juoksi Harun vierellä ihmisen ja vaunujen luokse. Eien kuunteli tarkkavvaisesti kun mies keroi Harulle, mitä on tapahtunut ja oli jo valmiina jahtamaan varkaita kiinni. Jee, vihdoinkin jotain järkevää tekemistä. Jänisyookai ajatteli.Varashan on kyllä varastanut aika paljon ja kuka ihme tuo mies on, jos sillä on niin paljon koruja mukana.Eien ihmetteli.
"Kyllä vaadimme", Eien vastasi Harun kysymykseen, "itse asiassa puhuimmekin juuri seikkaluista", hän jatkoi.
Einkin hymyili pienelle pojalle, ja nyt ainakin sai varmistuksen siihen että Haru on tyttö. "Mennään", hän hhudahti Harulle

Haru nyökkäsi Eienille ja oli jo lähdössä, kun Chuntarou ilmaisi huudahtaen että hänellä oli vielä jotakin sanottavaa. Haru kääntyi katsomaan kauppiasta ja tämän poikaa odottaen.
''Luulisin, että tästä tiedosta on apua.'', Chuntarou aloitti. ''Varas lähti länteen päin, tuon lumisen niityn poikki metsikköön'', mies kertoi osoittaen tarkoittamaansa suuntaan. ''Hassua kyllä, hänestä ei jäänyt paljoakaan jälkiä lumeen vaikka kaiken järjen mukaan asian kuuluisi olla toisin'', mies mutisi itsekseen, mutta riittävän kovalla äänellä jotta ainakin Haru kuuli. Hänellä alkoi jo olla omia epäilyksiä varkaasta.
Chuntarou huokaisi. ''Jos tosiaan löydätte varkaan ja saatte korut sekä poikani tikarin takaisin, olen syvästi kiitollinen'', hän sanoi. ''Mutta jäänkö minä odottamaan teitä tänne, vai jatkanko määränpäähäni?''
Haru kurtisti kulmiaan. ''Riippuu siitä, mikä määränpääsi on.''
''Eteläinen kylä'', Chuntarou kertoi. ''Sinne ei ole järin pitkä matka täältä...''
Haru nyökkäsi. ''Voit minun puolestani mennä ainakin sinne päin, tulemme perästä sitten myöhemmin.''
Chuntarou kiitti ja käski poikansa, joka heilutti kättään yookaikaksikolle kuin onnentoivotukseksi, kavuta vaunuihin. Haru kääntyi Eieniä kohti, ja ehdotti liikkeellelähtöä. Hän itse lähti kävelemään jo lumiselle niitylle päin.
''Eteläinen kylä'', tyttöpoika sanoi jänisyookaille päästyään sen verran kauas vaunuista, ettei ihmiskaksikko enää voisi kuulla heidän puhettaan. ''Melko paha meille. Eteläisessä kylässä on paljon pappeja ja papittaria, jotka tunnistavat kyllä yookain kun sellaiseen törmäävät. Mutta olisi kylläkin ollut julmaa käskeä heidän odottaa täällä...''
Haru pudisti päätään. ''No, kyllä me siitä selviämme'', hän hymyili. ''Kunhan vain löydämme varkaan ensin. Ja näin meidän kesken...''
Haru loi Eieniin vakavan katseen. ''Uskon, että varas oli yookai, tai ainakin hanyoo. Ihminen ei voisi ylittää lumista niittyä noin huomaamattomasti. Ja se yookain haju vaunujen luona...''
Haru värähti. ''Tästä tulee jännittävää'', hän sanoi innostuneella äänellä.

//Hah. Haru puhuu paljon. ^.^//

Eien kuuli aivan selvästi miehen mutinan varkkasta joka ei jättänyt mitään jälkiä, ja oli aivan satavarma, että varas oli yookai - Tosin oli eri asia minkälainen tämä varas olisi se kiinnosti Eieniä aivan suunnattomasti, sillä jänisyookain lempiharrastuksiin kullui toisten yookaimuotojen arvuuttelu, ja mitä vaikampi se oli arvata, sitä mielen kinntoisammaksi asia meni. Se oli yksi syy, minkä takia Eien pyysi Harua matkakumppanikseen, sillä hän ei ollut vieläkään saanut selville, mikä oli toisen yookaimuoto Sen täytyy olla hyvin kiinnostava olomuoto, Eien oli ajatellut. - Eien oli juuri kuiskaamassa Harulle, että varkkan täytyi olla yookai, kun mies jatkoi kovempaan äänen a kysyi, että missä voisi odottaa.Kuultuaan miehen määränpään Eien oli melkein sanomassa, että mies voi jäädä odottamaan siihen missä nyt on,sillä tytöllä oli pahoja kokemukssi muutamasta Eteläisen kylän asukkaasta mutta Haru kerkesi ensin ja kertoi miehelle, että tämä voi mennä jo kylään odottelemaan. Haru miten ihmeessä ajattelit,että selviytyisimme kylään ja sieltä pois hengissä, tai siis sinä voit selvitä, mutta minä en Eien ajatteli.

Eien lähti seuraamaan harua lumiselle niitylle ja kuuli kun toinen puhui Eteläisestä kylästä. Minulla ei kyllä ole enää mitään asiaa siihen kylään, mutta ehkä murehdin sitä kun sen hetki on, Eien ajatteli itsekseen. Ja myös harun kaunis hymy ja rohkaisevat sanat auttoivat Eieniä unohtamaan pahat aavistuksensa.
"Totta, myös minä uskon, että varas oli yookai tai ehkäpä Hanyoo, mutta jännitävää tästä ainakin tulee ja saimme tästä sen paljon kaipaamamme seikkailun", Eien vastasi Harulle.
"Mutta miksi ihmeessä miehellä, joka kulkee yksin poikansa kanssa, ilman mitään vartiokaarta ja sujaloitsuja, on niin mahdottoman paljon koruja mukana?", Eien ihmetteli ääneen, "Paitsi entä jos hän onkin myös itse varas ja on ehkä varastanut korut yookailta, joka sai miehen nyt kiinni ja pölli korut taas itselleen ja mies vain väittää olevansa korujen laillinen omistaja", jänisyookai kehitteli omaa teoriaanasa hänen ja Harun kävellessä (tai juostessa) niityllä."No ainakin sen yookain jäljet haistaa, joten sitä on helppo seurata", Eien totesi seuratessaan varasyookain hajua pitkin peltoa. "Niin mitä mieltä olet minun varasteoriastani, Haru?", jänisyookai kysyi innoissaan, siitä että oli vihdoinkin saanut jotain tekemistä.

Haru hymyili. Seikkailu... Ehkä hän sitä oli juuri eniten kaivannutkin.
Eien alkoi puhua, ja Haru kiinnitti huomionsa tyttöön. Hän yllättyi siitä, millaisen teorian toinen oli kehitellyt. Ettäkö mies, kauppias Chuntarou, olisi itse ollut varas? Se ei kuulostanut loogisimmalta vaihtoehdolta, mutta...
Haru alkoi pohtia teoriaa. Kuulosti kummalta, että ihminen olisi varastanut yookailta - sentään oli varmaa, että Chuntarou oli ihminen. Jos hän olisi ollut jokin muu, kyllä yookaikaksikko sen olisi huomannut. Ja varas oli yookai tai hanyoo, sekin oli päivänselvää. Mutta entä jos Chuntaroun tarinan peilaisi päinvastaiseksi; mies itse oli varas, ja yookai oli ottanut omansa takaisin. Mistä sitä sitten tietäisi? Ei Haru sentään niin mahtava ollut, että olisi voinut aistia puhuiko toinen totta vai ei, eikä sellaista kykyä tainnut löytynyt Eieniltäkään. Omituiseltahan toisen teoria kuulosti, mutta olisiko se mahdotonta? Ei olisi.
Eien mainitsi jotakin jälkien seuraamisen helppoudesta, ja Haru mumisi jotain 'joon' tapaista vastaukseksi. Vasta jänisyookain kysyessä Harun mielipidettä varasteoriastaan tämä irroittautui mietteistään.
''Niin'', Haru aloitti, ''se kuulostaa jokseenkin uskomattomalta. Ihmiset harvemmin varastavat yookailta. Mutta...''
Haru piti lyhyen tauon. ''Ei se mahdotontakaan olisi. Tosin Chuntaroun pojan tikari hämää minua. Poika tuskin osaisi valehdella niin uskottavasti kuin tuo äskeinen asiansa ilmoitti...''
Haru kurtisti kulmiaan. ''Mutta ehkä se oli kosto? Viedä omansa lisäksi jotakin ihan vain aiheuttaakseen mielipahaa. Ei oikeastaan järin kaukaa haettua, luulisin'', yookai pohti, ''mutta eikö yookai tappaisi varastelleen ihmisen? Tai no, ei välttämättä, en minä ainakaan tappaisi...''
Yookaipoika katsahti Eieniin. ''Voi olla ettet ole tuolla väärässä. Mutta se ei myöskään tarkoita, että olisit oikeassa'', hän sanoi. ''Emmehän me vielä tiedä paljon mitään varmaa. Asiat voivat olla miten tahansa.'' Haru virnisti. ''Mutta mielenkiintoisen teorian kehittelit. Eiköhän etsitä se yookai ja kysytä aiheesta?''
Vastausta odottamatta poika hymähti ja lähti juoksemaan seuraten jälkiä. Tämä oli ihan valtavan mielenkiintoista. Kuin piiloleikki, jossa oli kyseessä jotain arvokkaampaa kuin vain tieto siitä, kuka olisi seuraava etsijä.

Eien oli hyvin ylpeä siitä, että Haru oli kehunut häntä. "Niiin, minuakin vähän ihmetytti se tikari juttu ja se ettei yookai tappanut heitä, mutta kyseessä, saattoi ollakin vain kiltti yookai tai hanyoo, joka otti vain omansa ja ikäänkuin veroksi tikarin", Eien selitti, muttei ollut aivan va¨rma kuuliko toinen, sillä Haru oli jo lähtenyt juoksemaan ja seuraamaan jälkiä.

Eien ja (oletettavasti) Haru olivat juosseet rinnakkain vähän aikaa, kun Eien huomasi erään hämmentävän seikan:Hajujälki jakaantui kahdeksi. "Tuota Haru en ole varma hjuomasitko sinä, mutta minusta tämä hajujälki jakaantuu kahdeksi tässä kohtaa ja toinen jatkuu suoraan eteenpäin ja toinen oikealle", Eien kertoi.
"En kyllä tiedä miten se on mahdollista, tai ehkä näitä yookaita on ollut kaksi tai sitten se yksi yookai osaa jakaantua kahdeksi tai sitten tämä on vain yhtä suurta hämäystä, meidän eksyttämiseksemme, tai sitten me olemme toisessa ulottuvuudessa ja tämä tapahtuu vain leikisti ja oikeasti nukumme vain jossain puskassa", Eien selitti mitä ihmeellisimpiä teorioitaan.
"no niin mitä mieltä sinä olet näistä jäljistä?", Eien kysyi toiselta "Ja oletko muuten huomannut, että ilta on jo saapumassa hyvää vauhtia, on jom meinaan aika pimeää...". Eien jatkoi. Varas voi ehkä kuvitella pääsevänsä pakoon pimeän tullen, mutta ei todellakaan onnistu siinä.Eien ajatteli.

Haru huomasi Eienin saavuttavan hänet ja jonkin aikaa kaksikko juoksikin vieretysten. Haru seurasi tarkkaavaisesti yookain (tai hanyoon, sillä mikään ei ollut varmaa) hajua, etteivät he vain kadottaisi oikeaa reittiä. Yhtäkkiä Haru kuitenkin huomasi jotakin omituista. Hän ei ollut vielä itse ehtinyt ajatella tuon 'omituisen' syytä, kun Eien jo puki ajatuksen sanoiksi.
''Hmmh'', Haru mumisi puoliääneen ja pysähtyi kohtaan, jossa jälki jakaantui. Varas oli kenties aavistanut, että hänen kannoillaan oli joku, tässä tapauksessa kaksi jokua. Tai sitten hän oli vain varmistanut pakoonpääsemistään.
Eien alkoi selittää omaa teoriaansa, mikä sai Harun hymähtämään. Yookai kääntyi katsomaan tyttöä.
'' 'Tuskin'' ensimmäiseen, 'ehkä' toiseen, 'mahdollisesti' kolmanteen, 'en usko' neljänteen ja puskasta sen verran, että onko siellä piikkejä?'', Haru kysyi Eieniltä yrittäen olla hymyilemättä. Virne kuitenkin pyrki hänen kasvoilleen, halusi hän niin tai ei.
Poika vakavoitui ja ikäään kuin katseli näkymättömiä jälkiä jalkojensa juuressa. Eien mainitsi illan tulevan ja Harun oli todettava tytön olevan oikeassa. ''Tuskin hämärä on meille suuri ongelma'', tyttöpoika mietti ääneen. ''Mutta tämä jälki... En usko, että varkaita oli kahta. Chuntarouhan mainitsi vain yhden, tai niin minä ainakin ymmärsin'', Haru sanoi. ''Mutta jakautua... Se olisi mahdollista. Oikeastaan ehkä mahdollisinta. Olisiko muka pakenevalla varkaalla aikaa järjestää monimutkaisia hämäyksiä? No, jos liikkuu valon nopeudella...''
Haru naurahti, mutta vakavoitti itsensä jälleen. ''Joka tapauksessa jäljet jatkuvat kahteen suuntaan. Ja pimeys saattaa kyllä olla hieman häiritsevä tekijä, ehkä hieman riippuen varkaasta. Jos hän on omimmillaan pimeydessä...'', Haru pohti. Hän katsoi Eieniin ja nosti kolme sormea pystyyn. ''Meillä on kolme vaihtoehtoa'', Haru kertoi. ''Yksi. Voimme käydä yhdessä molemmat reitit läpi. Kaksi. Voimme jakaantua ja käydä siten molemmat reitit läpi. Kolme. Voimme jäädä tähän pohtimaan asiaa ja loppujen lopuksi antaa olla. Mutta...'', Haru laski yhden sormen alas, ''kolmas ei ole mikään vaihtoehto.''
Yookai katsahti molempien jälkien suuntaan. Päättelemällä ei voinut saada selkoa siitä, kumpi oli oikea tie.
Haru käännähti takaisin Eieniin päin. ''Kaksi vaihtoehtoa'', hän sanoi. ''Eikä aikaa tuhlattavaksi.''

Eien oli samaa mieltä Harun kanssa mahdollissuksista. "Jos pysymme yhdessä, niin meillä kestäisi enemmän aikaa ja varas pääsee pidemälle pakoon ja jos taas jakaanumme, niin voi olla hyvinkin mahdollista, ettäjompi kumpi meistä saa varasyookain tai -hanyoon kiinni, mutta jos se on voimakas, tai jos niitä on kaksi ja se toinen on ollut näkymättömissä varastuksen aikakuun tullessa esiinan, niin yksinään voisimme olla aika alakynnessä, tai entäs jos siellä on yookaiden oma mafia ja me olemme juuri sotkeutuneet siihen ja sitten saamme turpaamme jos olemme yksistään ja sitten siinä on vielä se ongelma, että voisimme eksyä toisistamme ja emme enää koskaan näkisi toisiamme, mikä olisi minusta aika harmillista", Eien selitti innostuneena illan hämärässä ja kuun, joka muuten oli melkein täysikuu, ilmestyessä esiin jä tähdetkin olivat omilla paikoillaan taivaalla.
"Niin siis selitykseni pähkinänkuoressa: minulle oikeastaan käy kumpi tahansa vaihtoehdoista, molemmissa on sekä hyvät että huonot puolensa, mutta nopasti tässä pitäisi päättää"; Eien vaikeni.
.
Jänisyookai pohti itsekseen näitä kahta vaihtoehtoa katsellen samalla tähtitaivasta.Onpas tänään tapahtunut paljon, vasta eilenhän minä lähdin Menniltä ja olen jo tänään tavannut harun ja olen jo nyt sotkeutumassa oikein jännittävään seikkailuun. Yhtäkkiä Eienistä tuntui, että lumen peittämältä niityltä puuttui jokin ääni, joka kuitenkin kuului pakkasiltaan ja talviseen maisemaan.
"Hei, missäs kaikki pöllöt ovat, koska eiköhän täälläkin pitäisi kuulua jonkin sortin pöllön huhuilua tähän aikaan vuodesta ja mahtaakohan se millään liittyä tähän varkaustapaukseen?", Eien pohti ääneen ja jatkoi"No niin, meidän pitäisi nyt nopeasti päättää kumman vaihtoehdon näistä kahdesta ja kolmannesta olemattomasta otamme ja päätämme käyttää?", Eien kyseli Harulta.

Haru naurahti hyväntahtoisesti kuunnellessaan Eienin pohdintaa. Toinen oli jotenkin suloinen kehitellessään mitä mielikuvituksellisimpia teorioita.
''Kieltämättä turpaan saaminen ei kauheasti houkuttele'', Haru hymyili. ''Mutta luulen että hieman suurentelit asioita. En ainakaan usko että tässä olisi mukana kokonainen lauma yookaita. Miksi sellainen joukkio ryöstäisi koruja ihmiseltä? Tai no, ehkä heillä on jonkinlainen kuningatarhahmo joka pitää heitä alaisinaan ja vaatii kummallisia. Ja...''
Haru vaikeni huomatessaan, että alkoi itsekin kehitellä omituista teoriaa. Hän naurahti ja pudisti päätään. ''En kiistä etteikö heitä voisi olla useampiakin'', poika tyytyi toteamaan, ''mutta se vain vaikuttaa uskomattomalta.'' Haru oli hetken hiljaa ja hymähti. ''Ja olisi tosiaan ikävää, jos emme näkisi toisiamme enää.''

Kumpikin yookai oli jonkin aikaa hiljaa, ja Haru keskittyi miettimään. Mitä tässä sitten tekisi? Eien oli ollut oikeassa mainitessaan, että mahdollisuus löytää varas nopeasti oli suurempi jos he lähtisivät eri reiteille. Mutta mikä heitä sitten odottaisi? Haru tiesi, ettei ollut alkuunkaan avuton vaikka joutuisikin taistelemaan, mutta Eienistä hän ei tiennyt. Toinen ei vaikuttanut fyysisesti kovin vahvalta, mutta kun sitä tarkemmin ajatteli, ei vaikuttanut Harukaan. Ja sitä paitsi, he olivat molemmat kuitenkin yookaita. Mutta vastassa voisi olla toisia samanlaisia...

Haru havahtui Eienin ääneen. Toisen mainitessa pöllöjen huhuilun puuttumisen Harukin huomasi asian. Tällä seudulla oli pöllöjä, sen yookai tiesi - mutta missä ne nyt olivat?
Eien tiedusteli mitä vaihtoehtoa kaksikko alkaisi toteuttaa, ja Harun oli kohautettava olkiaan. ''Suoraan sanoen en tiedä, mitä tässä kannattaisi tehdä. Tähän ei ainakaan pitäisi jäädä...''
Pojan ilme meni miettivän näköiseksi. ''Osaatko taistella?'', hän kysyi äkisti jänisyookailta. ''Voimme nimittäin joutua, hmm, aggressiivisiin neuvotteluihin'', Haru jatkoi. ''Olemmehan me yookaita, mutta mikäli vastassa on myös yookaita, menetämme helposti sen edun.''
Haru katseli vielä molempiin suuntiin, toivoen niiden antavan jonkin vihjeen. Sitä oli kuitenkin turha odottaa, ja harmikseen poika tiesi, että joutuisi vielä myöntämään sen itselleen.

Eien palasi maan pinnalle mietteistään Harun kysyessä hänen taistelutaitojaan. "Tietenkin osaan taistella, sekä käsin, että miekalla, että kyllä pärjään agressiivissa neuvotteluissa, paitsi jos kohtaamme jonkun yookaimafian, silloin kyllä voi tehdä hieman tiukkaa",Eien vastasi virnistäen.
Tosin ehkä minusta ei voisi ihan heti uskoa sitä, kun ajattelee ulkonäköäni ihmismuodaasini,Eien ajatteli.Ehkä pitäisi valita jotain muita vaatteita, kuin toppi ja röyhelöinen ja rusettinen pitsihame, varsinkin talvivaatteiksini, mutta on kätevää antaa vihollisille heikko kuva itsestään ennen varsinaista taistelua, Eien mietiskeli.
"Entä sinä Haru?, Osaatko sinä taistella?",yookai kysyi toiselta.
"Meidän ehkä kannattaisi pysyä yhdessä, kun emme tiedä varkkasta muuta kuin sen, että hän osaa liikkua jälkiä jättämättä, joten kaksin on ehkä turvallista", Eien jatkoi ja katsoi eteensä.
Edessä niityn toisella puolella häämötti metsän laita ja oikealla, johon toinen hajujälki johti oli ensin niittyä, joka sitten vaihtui kivikkoiseksi maaksi.
"Itse ajattelen, että varkaan olisi käytännöllisempää paeta metsään, kuin oikealle puolelle, mutta toisistahan ei koskaan tiedä", Eien selitti

Haru nyökkäsi hymyillen. Toinen siis kaiketi pärjäisi näissä mahdollisissa 'aggressiivisissa neuvotteluissa', jos sikseen oli.
Yookai ei ehtinyt vastata Eienin kysymykseen hänen taistelutaidoistaan ennen kuin tämä jo mainitsi mielipiteensä siitä, mitä kaksikon kannattaisi seuraavaksi tehdä. Haru nyökytteli, ja tytön hiljennyttyä hän alkoi puhua.
''Niin siis, taistelutaidoistani sen verran että tulen kyllä pärjäämään parillekin yookaille, mikäli ne eivät nyt mitään suuryookaita ole. Mutta kuten äsken mainitsit, emme tiedä siitä mitään'', poika kertoi. ''Ainakaan minä en kykene aistimaan sen varkaan yookia, ainakaan vielä. Joko se on heikko, tai sitten se on vain liian kaukana... Voi myös olla, että se osaa piilottaa yookinsa. Olen törmännyt sellaiseen kerran'', Haru jatkoi. ''Mutta pääpointtini tässä nyt oli se, että kyllä, pärjään jos meno äityy hurjaksi. Onhan minulla Tsurarakaen'', Haru hipaisi viuhkaa, ''ja tietenkin taitoni.''

''Mutta mitä tulee siihen, mitä nyt teemme...'', Haru sanoi, ''voi tosiaan olla parasta pysyä yhdessä. Mutta liikkua harvinaislaatuisen nopeasti. Kai kuntosi kestää?'', Haru virnisti toivoen, että toinen ymmärtäisi kysymyksen oikean tarkoituksen; tunnelman keventämisen. Ennen kuin toinen ehti sanoa mitään tyttöpoika jatkoi puhumistaan.
''Ja suunnasta... Ehkä hänen olisi parempi mennä metsää kohti, mutta olisiko se ilmeistä?'', yookai pohti. ''Ehkä hän ajattelee, että uskomme metsän olevan hänelle otollisempi, ja lähti siksi kivikkoon? Tai ehkä hän arvasi, että ajattelen näin ja lähti metsään...'', Haru pohti ääneen. Hän huokaisi syvään, ja katsoi Eieniä kohti. ''Mitä mieltä sinä olet?'', hän kysyi. ''Päätös olisi hyvä saada tehtyä pian'', poika lisäsi katsellen yhä tummuvaa taivasta.

//Ei hitsi, Haru-chan. Puhut tässä pätkässä ihan koko ajan ^^//

Eien oli tyytyväinen kuullessaan toisen yookain taistelutaidoista, ja sitä hän oli jo aavistellutkin, että Haru käyttää aseenaan viuhkaa, sillä kuka nyt muuten kantelisi ympääriinsä talvella viuhkaa, jota ei todellakaan tarvittu pakkasilla.

Eien kyllä tajusi kunnon kestävyysjutun, mutta ei kerinnyt heittämään väliin, mitään ovelaa kun Haru taas jatkoi puhumistaan.
Jäniyookailla oli myös käynyt mielessä se mitä toinen selitti yookain suunnanvalinnasta.
"Hmm...ehkä kivikko olisi kaikkien paras vaihtoehto, koska jos minä olisin varas niin haluaisin saada kaikki uskomaan, että menin helpoimpaan pakopaikkaan, mutta sitten itse menisin vaikeampaan, joka on kivikko.... tai jotain", Eien sanoi ja hiljeni vähäksi aikaa.
"Äääääähhh... tämä päätteleminen sekoittaa pääni, entä jos valittaa vain summamutikassa toinen reitti ja jos se ei tuota toivottua tulosta, niin sittten juostaan salamnnopeasti toiseen paikkaa, ja toivomme, että vielä saisimme varkaan kiinni ja jos emme saa niini sitten se on voi voi ja meneemme vain kertomaan sen sile Chunta-mille-lie-kauppiaalle. Käykö tämä ratkaisu, jos sitä nyt ratkaisuksi voisi kutsua, ja minun muuten alkaa vähitellen olla aikas kova nälkä aiheesta poiketen joten tarvii pysähtyä syömään jossain vaiheessa tai muuten tulen todella vihaiseksi... No niin asiaan. Valitsemmeko arvalla jommankumaan reiti Haru?", Eien kysyi pitkän aiheeseen enemmän tai vähemmän liittyneen sepustuksensa jälkeen.


// Heh Eienkin puhuu aikas lailla paljon //

Haru nyökkäili jälleen kerran Eienin puheille. Ehkä tosiaan olisi vain parempi valita jompikumpi reitti ja lähteä sitten toiseen suuntaan, jos ensimmäinen oli ollut väärä. Ainakin se olisi parempi kuin risteykseen jääminen sormi suussa. Mutta kumpaan suuntaan sitten lähtisi?
Eienin mainitessa, että hänellä oli nälkä, Haru naurahti tahtomattaan. ''Tosiaan aiheesta poiketen'', hän hymyili tytölle, mutta vakavoitui sitten. ''Meidän kyllä kannattaisi lähteä jompaan kumpaan suuntaan. Emme saavuta yhtään mitään jos vain seisomme tässä'', Haru sanoi pohtivalla äänensävyllä. Hän mutisi vielä jotakin epäselvästi valitsemisen vaikeudesta, ja huokaisi sitten.
Yookai katsahti pikaisesti kumpaankin suuntaan. ''Entten tentten, hissun kissun...'', hän mumisi muistellen elämänsä aikana kuulemiaan loruja, ''montako varista oksalla, omena kiipesi puuhun, kumpi käsi...''
Yhtäkkiä hän hihkaisi: ''Ja varas on tuolla!''
Haru osoitti kivikkoon päin ja kallisti päätään. Hän näytti hetken miettivältä, ja kääntyi sitten paikoillaan noin 90 astetta.
''Ja se taas tarkoittaa, että menemme tuonne'', hän sanoi Eienille. Tällä kertaa hänen sormensa osoitti metsää. ''Koska loruilta harvemmin saa oikeaa vastausta, tai ainakin minulle ne ovat usein temppuilleet'', poika perusteli suunnanvalintaansa, ja sen enempää odottelematta hän lähti juoksemaan metsää kohti, toivoen samalla että Eien tulisi myös.

Metsässä oli vielä hämärämpää kuin niityn reunassa oli ollut, mutta se ei ollut suurikaan ongelma Harulle. Hän näki tarpeeksi hyvin seuratakseen hajujälkeä, eikä siinä oikeastaan tarvinnut edes nähdä. Sitä paitsi, valkoinen lumi valaisi mukavasti.
Harun jalanjäljet jäivät ennen koskemattomaan lumeen, mutta yookain nenä kertoi jonkun muunkin kulkeneen tästä. Toivottavasti se joku olisi se, jota kaksikko etsi.