''Näethän, kuinka lumi kimaltaa?''

Haru nyökkäili innokkaasti Eienin vakuuttaessa Jizurille, etteivät he kertoisi, kuka heille oli vuotanut tietoja. Innokkuus kuitenkin muuttui ainakin hetkellisesti vakavuudeksi, kun Jizuri varoitti kaksikkoa kolmesta vahvasta yookaista. Harun asiahan ei ollut missään nimessä arvostella, mutta hänestä vahva, ruma ankka kuulosti melko hupaisalta.
Yhtäkkiä kuului jonkinlainen tömähdys. Haru havahtui ajatuksistaan sekunnin murto-osassa ja tajusi, mitä oli tapahtunut.
''Ette te kanssa mitään huomaa!'', Jizuri ilakoi. ''Luulitteko, että...''
Enempää ei kettu pystynyt sanomaan, kun kuului kova kalahdus ja otus lyyhistyi maahan. Haru oli lyönyt Jizuria takaraivoon lähes naurettavan kovaa Tsurarakaenin puuosilla viuhkan ollessa 'kiinni'.
''Olet ihan kamala otus!'', Haru kivahti loukkaantuneen kuuloisena, hypähti kettuyookain selän päälle ja hyppäsi muutaman kerran talloen tätä. ''Ettäs kehtasit! Olit jo antautunut ja sinun piti olla täysin avuton, ja sitten menet tekemään noin... Epäreilua peliä!''
Haru laskeutui Jizurin selältä takaisin maan kamaralle ja osoitti kettua syyttävästi. ''Olet ihan kamala...'', hän aloitti, mutta yhtäkkiä hän kiljahtikin: ''Äääää, sinä inhottava, limainen mies!''
Haru vaikeni hiljalleen mulkoillen kettua vihaisesti ja loukkaantuneen näköisenä. Sitten hän kääntyi Eienin puoleen.
''Eien-chan'', Haru sanoi. ''Eien, oletko kunnossa?''
Tyttöpoika ojensi kätensä auttaakseen ystävänsä takaisin seisaalleen. ''Suutuin niin tuolle ketun irvikuvalle'', hän sanoi yhä loukkaantuneella äänensävyllään. Toisella kädellään Haru kiinnitti Tsurarakaenin vyötärölleen ja pyyhkäisi sitten muutaman kasvoilleen valuneen hiussuortuvan korvansa taakse. ''Eihän sinuun sattunut pahasti?'', hän tiedusteli sitten. ''Täytyy pitää nyt silmällä tuota otusta, sillä vaikka löinkin kovaa, se voi vaikka herätä... Ei sitä tiedä, mitä se vielä yrittää...''

//Ja toivottavasti sinä et ajatellut, että Jizuri saisi sankarikaksikkomme lahoamaan x'D//

//En suinkaa, arvasin, että Haru tulee ja pelastaa vielä päivän...//


Eien oli lievästi sanottuna yllättynyt Jizurin potkusta, silläö hän oli luullut, etää kettu olisi liian nössö tehdäkseen mitään sellaista.
"Juuuh, olen ihan kunnossa nyt kun saan ilmaa", Eien vastasi Harulle ja haukkoi vieläkin vähän henkeään, "En kylllä osannut odottaa ihan noin kovaa potkua, noin pelkurimaiselta olennolta, ja uskon, että mikään ei ole murtunut.", Eien jatkoi hetken päästä.
Eien nousi varovasti ylös maasta. "oikein hyvä, että suutuit tuolle idiootille", Eien sanoi Harulle pudistellessaan likaa vaatteistaan, "ja olen myös onnellinen, ettei täöällä ole enää lunta, mistä ikinä nyt johtuukin, koska muuten olisin aikaslailla märkä. Ja olet ihan oikeassa tuon vahtimisesta, tai eehkä köytämme sen kiinni johonkin oikein isoon puuhun ja lähdemme jahtamaan rosvoja", Eien puhui aika paljon henkilöksi, jolta on juuri potkaistu ilmat pihalle keuhkoista.
no niin ensimmäinen kunnon vastaisku, tässä taistelussa, tai no ei missään taistelussa vaan kuulustelussa ja siitä voisi oikestaan syyttää vain minua kun en ollut kovin tarkkaavainen, mutta voi voi, onneksi ei kuitenkaan sattunut mitään pahemppaa, vaikka olenkin yookai niin luunmurtumien parantuminen kestää silti hetken. Onneksi oli Haru mukana joka ainakin heti näytti Jizurille kuka on pomo ja vahvempi, Ja minä taas ajattelen jokseenkin sekavia, Eien mietti.
"No niin vartijat on hoidettu, joten eiköhän mennä listimään muutkin yookait, paitsi jos ne on paljon vahvempia niin ehkä sitten pitäisi pitää se syömätauko, näin tässä jossakin lähellä marjapuskia, joten pystymme myös vahtimaan, jos tänne tulee lisää vartijoita ja myöskin tuota", Eien sanoi ja osotti sormellaan kohti Jizuria.

Haru tunsi olonsa helpottuneeksi Eienin kertoessa olevansa suurinpiirtein kunnossa. Hän nyökkäili toisen puheille ja tämän hiljentyessä sanoi omat sanottavansa.
''Jotain tuolle ainakin pitää tehdä'', Haru sanoi puhuen Jizurista. ''Ei tuota limaista miestä voi vapaaksikaan jättää... Mutta piteleeköhän köysi häntä? Johan hän teki tuollaisen yllätystempunkin... Ja mistä edes saisimme köyttä? No, jotain ainakin pitäisi tehdä...'' Haru ei voinut mitään sille, että puhui Jizurista vain 'tuona' ja 'limaisena miehenä.'
Yookai naurahti Eienin mainitessa syömisen. Jänishän oli jo kauan sitten maininnut olevansa nälkäinen. Samassa Haru huomasi jotain kummaa.
''Marjojako? Tähän aikaan vuodesta?'', hän ihmetteli, mutta katsahtaessaan jalkoihinsa hän joutui toteamaan yllättyneisyyden olevan turhaa. ''No, eihän täällä ole luntakaan...'', Haru sanoi ja hymyili sitten Eienille. ''Voit toki mennä syömään, jos täältä jotain syötävää löytyy. Itse en ole kovin nälkäinen.''
Haru katsahti pidemmälle kivikkoon. ''Täällä on paljon yookia. Vahvoja vastuksia lienee tulossa...''
Tyttöpoika hiljeni ja vilkaisi sivusilmällä Jizuriin päin varmistaakseen, että limainen mies oli yhä maisemissa. Suureksi yllätyksekseen Haru kuitenkin joutui huomaamaan, ettei kettua näkynyt missään.
''Eieeennn!!'', Haru parahti. ''Limainen mies on kadonnut!'' Yookai veti syvään henkeä rauhoittaakseen itseään, sanoi jotain siitä, ettei tässä kaiketi oltu tekemisissä täyden nössön kanssa ja liitti vielä puheensa loppuun mutinaa ketun nylkemisestä.

Haa, vihdoin ruokaa, toivottavasti nuo marjat eivät ole myrkyllisiä, no olen yookai tuskin kuolen niin vähästä.Eien ajatteli kävellessään kohti marjapuskia, ilman Harua,vaikka matka ei ole todellakaan pitkä ehkä jotain 20 metriä tulee jotenkin hieman turvaton olo vihollisen alueella ilman kaveria, varsinkin kun aisti selkeästi rosvojen olevan vahvoja..., Eien pohti ja melkein pelästyi huomatessaan kuinka yksinäiseltä hänestä tuntui ilman seuraa. Eien pudisteli pätään ja ajatteli keskittyvänsä vain nykyhetkeen ja syömiseen, kunnes kuuli Harun huutavan nimeään.
"Siiis mitä!?, Joko se Jizuri tokeni ja pääsi pakoon.", Eien häömmästeli samalla kun juoksi Harun luo takaisin tarkistamaan tilanteen, "Nyt oikeasti olen vihainen, että se kehtasikin häiritä ruokataukoani kun vihdoin ja viimein pääsin syömään..., siis en ole vihainen sinulle Haru, vaan Jizurille, mutta toisaalta, ehkä voisin jatkaa marjojen syömistä, silä ne oli hyviä, mutta nyt todenäköisesti se kettu menee kertomaan pääjehuille meistä ja ne saa tietää ja sitten yllätyshyökkäys on pilalla", Eien selitti samalla kun tutkaili tyhjää maata, jossa Jizuri oli vielä ollut täysin tajuttomana viisi minuuttia sitten. "Toisaalta voisimme nyt hyökätä pääporukan kimppuun, koska yllätys on kuitenkin mennyt ja nyt olen ainakin tarpeeksi vihainen, paitsi sitten ehkä ei, jos sinä kaipaat vielä lepoa, mitä nopeammin taistelu on ohi, sitä nopeammin pääsen takaisin syömään", Eien virnisti Harulle.

''Vaikea uskoa, että Jizuri olisi jo toennut'', Haru sanoi, ''sillä löin aika lujaa. Tai ehkä hänellä on erityisen kova pää... Mutta kai hän nyt kuitenkin oli ylipäätään tajuttomana? Tai siis, millainen rosvo ja yllätyshyökkääjä antaa tajuissaan ollessaan jonkun talloa itseään?''
Haru hiljeni kuuntelemaan Eieniä, ja nyökkäsi. ''Jos hän vain on puhumiskunnossa, niin kyllä hän lavertelee meistä varmasti. Ja sitten menetämme yllätyksen edun...''
Eien esitti oman näkemyksensä ja Haru nyökkäsi jälleen. ''Ei minun tarvitse levätä, joten voimme minun puolestani mennä vaikka heti ja vetää kaikkia kuonoon.'' Haru virnisti, mutta huokaisi sitten. ''No, joka tapauksessa, olen pahoillani'', hän sanoi. ''Minun ei olisi kaiketi pitänyt irrottaa katsettani hetkeksikään siitä limaisesta miehestä, mutta no, tehty mikä tehty.''
Haru hymyili vakuuttaakseen, ettei antanut asian masentaa itseään ja naurahti. ''Paras sitten varmaan mennä, etteivät ainakaan he pääse vetämään meitä kuonoon. Ja ties vaikka tässä odotellessamme tulisi maailmanloppu, jolloin ei jäisi enää ketään kuonoon vedettävää, ja sehän vasta ikävää olisi.''
Haru katsahti kivikkoon. ''Oikea suunta on kaiketi... jossain tuolla.'' Hän virnisti Eienille. ''Mennäänkö?''

"Totta kai mennään", Eien huudahti ja lähti juoksemaan polkua pitkin kivikkoon, polku oli sen verra selvästi näkyvissä, että siitä oli kuljettu monen monta kertaa, joten rosvojen päämaja oli todennäköisesti polun toisessa päässä, sitä enne piti vain ohittaa kivikko.

Eien huomasi pian, että kivikon ylittäminen ei ollutkaan mitenkää helposti tehty ja sai oola tarkkana mihin astui, sillä kivien joukossa oli paljon irtokiviä ja pieniä koloja, myöskin vähän suurempia,joihin voisi helposti satuttaa jalkansa, ja matka tyssäisi siihen. Kivikasat eivät nyt olleet niin kauhean suuria, vain jotain parimetrisiä, mutta olis ekin ihan riittävästi.
Eien kuitenkin huomasi parin ison kiven takan hyvin ovelasti piilotetun polun ja mainitsi siitä Harulle. "Haru katso, tuolla on polku jota pitkin pääsemme näiden tyhmien kivikasojen toiselle puolelle, ja jos menemme tota kautta niin sitten emme väsy ihan heti ja enrgiaa riittä tappelmiseen ja pakoon jouksuun, jos kaikki ei mene niinkuin suunnittelimme", Eien sanoi ja osoitti oikealle kahden ison, ruman ja teräväkärkisen kiven väliin,"Täytyy vain toivoa, ettei siellä ole ketää, muuten olemme isossa pulassa, no en kyllä aisti nyt yhtään mitään joten tuskin on", jänisyookai jatkoi pölötystään.


//Vastasinpas vihdoin ja viimein... Teksti voi olla vähä sekavaa, ku en muista mitä aienmmin on tapahtunu ja en jaksa lukee...//

//Teksti on oikein hyvää ^^ Namskis x'D//

Haru hypähteli kivikossa askeleen tai pari Eienistä jäljessä. Hän oli muutaman kerran luiskahtaa ja taittaa nilkkansa, mutta sai kuitenkin pidettyä tasapainon eikä mitään sattunut.
Yhtäkkiä Eien vaikutti huomanneen jotain, ja alkoi puhua piilotetusta polusta. Haru pysähtyi ja kääntyi katsomaan suuntaan, johon jänisyookai osoitti.
''Kas, niin näkyy'', Haru totesi. Sitten hän syventyi hetkeksi miettimään.
''Voisimme kyllä toisaalta katsoa, minne se johtaa'', hän sanoi sitten. ''Ei meillä tässä enää mikään niin hirveä kiirekään ole, kun nyt tiedämme missä päin varas on...''
Haru asteli kivien väliin ja kurkisti varovasti niiden takana avautuvaa maisemaa. ''Näyttää aika normaalilta. Ei täällä ole... Eikun hetkinen!''
Haru asteli polkua pitkin kivien toiselle puolelle, jossa eräästä kivenkolosta kasvoi - yookain suureksi yllätykseksi - kukka. Kukka oli melko iso, ylettyi Harua melkein vyötäisille asti, ja siinä oli neljä suurehkoa lehteä ja kirkkaanpunaiset, pyöreät terälehdet.
''Ooh'', Haru ihmetteli. ''Miten täällä kasvaa kukka?''
Yhtäkkiä kukka teki rajun liikkeen, sen terälehdistä muovautui suuri suu - ja se nappasi suuhunsa Harun käden kyynärpäätä myöten.
''Aijaijai!'', Haru parkaisi ja kaatui istualleen. ''Kukka puree minua...!!''
Samassa kukka katosi punaiseen usvaan ja Haru tunsi sen irrottavan kädestään. Ja pian kukan tilalla oli pitkät, kirkkaanpunaiset hiukset omaava, nuori ja ehkä komeakin mies, jolla oli suipot ihmismuotoisen yookain korvat ja joka oli pukeutunut vihertäviin vaatteisiin. Mikä räikeä yhdistelmä.
''Varovaisemmin, neitiseni'', mies hymyili jotenkin häiritsevällä tavalla ja ojensi kätensä auttaakseen Harun seisaalleen. ''Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.''
Haru katsoi miestä ensin suoraan tummanpunaisiin silmiin ja sitten ojennettuun käteen. Ja yhtäkkiä hän potkaisi miestä lujaa nilkkaan. Mies ähki ja Haru kohottautui seisaalleen.
''Idiootti! Katso nyt mitä teit! Kädessäni on hampaanjäljet! Yyyy, sinä ilkeä rehu, ja vielä kehtaat yrittää auttaa minut ylös...''
Mies oli pöllämystyneen näköinen, ei tainnut raukka aivan ymmärtää tulleensa juuri harvinaisen tylysti torjutuksi. Haru otti muutaman askeleen Eienin luo ja painoi otsansa toisen olkapäätä vasten. ''Vihaan tuota miestä, Eien-chan...''

//Uusi hyyppä mukaan jee! Tällä kertaa yookinsa piilottava rehu x'D Idea tuohon tyyppiin tuli muuten Harhojen Byakuyasta. Kiintoisaa, eikö totta?
Toivottavasti Eien seurasi Harua, koska muuten viimeisin tilanne olisi aika mahdoton ^^'//

// Aiak nerokasta, edelleenkin repeilen ilkeä rehu kommentille...//


Eienkin huomasi ison kukan ja oli juuri sanomassa Harulle, että kasvi oli aka kaunis, joksin erittäin epätavallisen iso, Eien ei koskaan aikasemmin ollut nähnyt niin isoa kukkaa, tai no jos kukkivia puita ei lasketa, kun kukka puri Harua.
Eien ihmetteli vähän aikaa, että miten kukalla voi olla hampaat, tai miten se pystyy puremaan, kunnes tajusi, että kukkahan voi olla yookai tai jokin muu muuttuva olento. Ja samalla kukka muuntautui mieheksi.
Ahaaa, hyvin nerokas piiloutumistapa, mutta kukalla-tai mikä ikinä onkaan- niin sillä on ihanan väriset hiukset, minäkin voisin haluta sellaset, mutta ne taas ei muuten sovi väreihini... Ja hmmm... ei tuo olento nyt mitenkään kamalan näköinen ole, ei ollenkaan, korvat vain saisivat olla vähän normaalimmat ja vaatteiden värin voisi kyllä vaihtaa, mutta kaippa se kuuluu kukka-naamioitum iseen..., Eien ajatteli, samalla kun mies auttoi Harun pystyyn ja Haru potkaisi miestä nilkkaan.
"Hmmmm... tuota Haru, onko tullut mieleesi olla vähän vähemmän utelias kaiken suhteen, tosin voihan vika olla myöskin tuossa miehessä, mutta vihaa häntä ihan rauhassa, täytyy kyllä selvittää onko hän vihollinen vai ystävä.", Eien lohdutti Harua taputtaen tätä päälaelle ja samalla koitti pidätellä hymyään Harun kommentin takia.
"No niin, loukkasit ystävääni aika pahasti, joten saat vastailla kysymyksiin", Eien aloitti puhumaan miehelle tiukalla kuulusteluäänellä,"Ensinnäkin, oletko ystävä vai vihollinen? Ja vihollisrella tarkoitan sitä, että kuulutko kolmen suuren roistokoplaan, vai oletko muuten vaan paha luonteeltasi. Ja toiseksi nimi ja se mitä teet täällä?. Tiedän, että nimi kysytään yleensä ensin, mutta nyt on tärkeämpi tietää ystävyysasia, että tiedän, voiko sinua rankaista Harun loúkkaamisesta, ja siitä että aiheutit viattomalle neito-paralle todennäköisesti kammon kukkia kohtaan loppuelämäkseen. Ajattele nyt, jos joku mies tulee tuomaan Harulle kukkia ja Haru torjuu rakkaudenosoituksen, vain koska sinä purit häntä", Eien selitti.
Harun kukkakammon hän oli heittänyt päästään, sillä jos mies oli - kuten hän antoi ymmärtää - jonkin sortin herrasmies niin hän todennäköisesti tulisi katumaan puremistaan...
Eien jäi odottelemaan miehen vastauksia tiukan näköisenä.


//Mä en nyt jaksa keksiä mitään vastauksia rehulle, joten saat keksiä ne.... Ja uusi tyyppi oli todella kiva lisä...//

//Korjaus: Tuo hyyppä ei auttanut Harua ylös, vaikka tarjoutuikin tekemään sen, vaan Haru nousi ihan itse ^^
Ei vitsi tuo Eienin kuulustelu x'''D//

Haru nyökkäili Eienin antaessa hänelle luvan olla vihainen. Ei häntä noin saanut kohdella! Kukkamies saa vielä maksaa tekosistaan, Haru ajatteli.
Eien alkoi kysellä kaikenlaiselta mieheltä, ja samalla heitti myös jutun mahdollisesta kukkakammosta. Haru räväytti silmänsä kokonaan auki Eienin sanoessa häntä neidoksi. Hänestä se kuulosti oikein kivalta.
''Niin, enkä tiedä rajoittuuko kammoni pelkästään kukkiin vaan alanko pelätä myös miehiä, varsinkin punatukkaisia, ja sitten kaikki luulevat minun syrjivän muita heidän hiustenvärinsä takia, ja tiedätkös, voihan olla että alan kammota myös vihreitä vaatteita ja loukkaan sillä muita. Joten ties vaikka olisit nyt onnistunut pilaamaan kertaheitolla elämäni ja sosiaaliset suhteeni muihin olioihin'', Haru selitteli ja liitti puheensa loppuun sydäntäriipaisevan ulvaisun. ''Ja jos joskus vihreäpukuinen, punahiuksinen mies tuo minulle kukkia, räjähdän varmaan siihen paikkaan. On siinä sitten paikallisilla mukavaa...''
Mies näytti hieman nurkkaan ajetulta, ja oli hieman hämmentynyt. ''En minä tarkoittanut mitään pahaa...''
''Eikö ole pahan tarkoittamista jos puree toista?!'', Haru kivahti. Mies raapi päätään.
''No, ehkä, mutten ajatellut että siitä tulisi noin mittavat seuraukset'', hän pohti ja kohautti sitten olkiaan. ''Joka tapauksessa, salli minun pyytää nöyrimmästi anteeksi tekojani. Olen äärimmäisen pahoillani...''
''Suu kiinni!'', Haru huudahti. ''Älä siinä ole pahoillasi vaan vastaa kysymyksiin, jotka Eien-chan esitti sinulle!''
''Mutta...''
''Suu kiinni ja puhu!!''
Mies mutisi jotain siitä, miten olisi mahdollista pitää suunsa kiinni ja puhua yhtä aikaa, mutta antoi asian olla. ''Olen Hanakawa. Ja se, olenko ystävä vai vihollinen, riippuu täysin siitä miltä kantilta asiaa tutkiskelee. Voi tietysti olla, että olen näiden 'kolmen suuren' hyvä ystävä, voi olla etten tunne heitä tai sitten saatan jopa olla heidän vihollisensa. Mitäs luulette, neidit hyvät? Entäpä, kenen puolella te olette?''
''Me esitämme kysymykset täällä'', Haru sanoi tiukasti. ''Sinun roolisi on vastailla.''
Hanakawaksi esittäytynyt mies hymyili. ''Sekin on suhteellista'', hän sanoi. Harulta alkoivat palaa käämit.
''Sinulla on suuri suu mieheksi, jonka nimi on 'kukkajoki' '', hän kommentoi.
Hanakawa kurtisti kulmiaan. ''Ovatko teidän nimenne sitten paljon parempia? 'Kevät' ja 'ikuinen', niinhän?''
''Eli 'ikuinen kevät' '', Haru sanoi. ''Kyllä se paljon paremmalta kuulostaa kuin joku 'kukkajoki'.''
Hanakawa hymyili. ''Entäpä miltä kuulostaisi 'ikuisen kevään kukkajoki'?''
Harusta tuntui siltä, ettei hän aivan ymmärtänyt, mitä mies tarkoitti. Hän vilkaisi ymmällään Eieniin. ''Mitä hän tuolla tarkoittaa?'', hän kysyi kuiskaten.

//Jeesh, tämähän onkin hauska jätkä. ^^//

// Aaa, sori en lukenu ihan kunnolla....Hanakawalla on ´muuten ihana persoonallisuus, katotaan saaks mäsiitä ees yhtään samanlaisen...//

Eien melkein purskahti nauruun Harun suurennellessaan kammo-juttuuan ja varsinkin nähtyään kukkahepun ilmeen. No ainakin, tuolla miehellä on vähän käytöstapoja, en kyllä ymmärrä miksihän ees ylipäätään puri Harua, miksei vain hypännyt esiin ihmismuotoisena ja silloin säikkäyttänyt meidät puolikuoliaaksi,Eien pohdiskeli.

Hanakawan esittäydyttyä ja aloitettua epämääräisen sepustuksensa, Eien oli hyvin tuskastunut, Ei jessus, miksei vainvoi sanoa suoraan tunteeko kolme suurta ja onko liitossa näiden kanssa, mutta kun hän ei ole nyt vielä hyökännyt meitä kohti uskon hänen olevan ystävä, toisaalta se voi olla vain isoa harhautusta, mutta jos hän olisi vihollisen puolella niin ekö Hanakawa silloin meidän luottamuksen saamiseksi olisi valehdellut suinpäin oleven ystävä ja kolmen vihollinen... äääähhh menee liian mutkikkaaksi ja sitä paitsi alkaa tuntua, että olen ajatellut nämä asiat jo joskus jossain kertaalleen..., Eien mietti ja havahtui siihen, että Haru ja Hanakawa keskustelivat nimistä ja niiden merkityksistä.
"Tuota Haru uskon hänen tarkoittavan kysymyksellään sitä, että tuo mies haluaisi liittyä seuraamme, joten ainakin epäilisin hänellä olevan ystävälliset aikeet mielessä. Eikö niin Hanakawa, tarkoititko sinä "ikuisen kevään kukkajoella", sitä että tahdot liittyä seuraamme", Eien kysyi taas kuulusteluäänellä ja jatkoi: "Siis jos, kaestät tuota miestä seurassamme Haru, toisaalta emme tiedä hänestä mitään, joten hänestä voi olla iso apu kun pöllimme koruja takaisin, tai siiten hän on vain nössö jätkä joka ei osaa mitään. Mutta jos ajattelit kestäväsi tuota niin sitten hän saa liittyä joukkoomme, jos hän siis sitä tarkoitti.", Eien selitti ja kohdisti kysyvän katseen Hanakawaan, ja samalla kun vastaat edelliseen kysymykseen, haluaisin tietää mitä oikein teet täällä ja miksi olit kukkasen keskellä kivikkopolkua, ja ihan vain varoituksen sanana meidät on jo petetty kerran tänään, joten en jaksaisi sitä taas kerran", Eien jatkoi.


//Oho, Eien puhuu aika lailla....//

//Hanakawa... Se on taas niin randomi nimi että huhhuh ^^' Mutta minkäs mies sille mahtaa, että on rehu?
Hah, Eienillä on déjá vú-ilmiö (ei mitään tietoa miten se kirjoitetaan, mutta olkoon noin). (://

Haru tuhahti. Ettäkö tulla heidän mukaansa? Tuollainen pureskeleva rikkaruoho? Mikä ah-niin-loistava idea.
Hanakawa nyökkäsi. ''Täällä ei liene kovin turvallista, tai sellaisen kuvan saan ainakin neitien käyttäytymisestä'', hän kertoi. ''Joukossa jokainen meistä on paremmassa turvassa kuin erikseen.''
''Ja kukan muodossa olin sen takia, että nyt satun olemaan sellainen yookai, ja sitä paitsi kuulin teidän tulevan enkä tiennyt mitä ajatella tai tehdä vieraalla maaperällä. Siksi olin myös hieman aggressiivinen...''
Hanakawa hiljeni ja hymyili sitten viattomasti. ''Tai sitten vaihtoehtoisesti saatoin odottaa tunkeilijoita, esittää mitään tietämätöntä kulkijaa ja johdattaa teidät sitten vaikkapa ansaan. Tai entä jos nukuin täällä? Kukan on hankalaa selviytyä näin talvella.''
Haru narskutteli hampaitaan. ''Purit minua käteen ja aiheutit minulle ehkä elinikäisen pelon vihreitä miehiä kohtaan, ja sitten vielä arvuuttelet noin. En voi olla vihaamatta sinua...''
Haru huokaisi. ''Mutta sinusta voi olla meille vielä hyötyä. Tosin, kuten jo Eien sanoi, meidät on petetty jo kerran tänään...''
''Älkää huoliko, neidit hyvät'', Hanakawa rauhoitteli. ''En voisi pettää teitä. Vaikka mistä sitä tietää, vaikka...''
''Ei, et sinä meitä petä. Et tietenkään'', Haru sanoi melkein pilkallisen rakastavalla äänensävyllä, ja asteli aivan Hanakawan eteen, vain muutaman sentin päähän miehestä.
''Se, että pettäisit meidät, ei tule kysymykseenkään, ei ollenkaan'', Haru hymyili. ''Sillä tiedätkös, Hana-chan, että kukka kuihtuu jos se tekee sellaista. Ymmärräthän?''
''Kyllä ymmärrän, neiti rakas'', Hanakawa hymyili takaisin. Haru otti kasvoilleen kaikkein rakastavimman ilmeensä.
''Hienoa'', hän sanoi iloisesti, ja yhtäkkiä läimäytti miestä avokämmenellä poskelle. Hanakawa raasu oli taas aivan ymmällään.
''Mäntti'', Haru totesi ja astui muutaman askeleen kauemmas miehestä. ''Hyvä on. Olet porukassa, toistaiseksi.''
''Kiitos, neidit rakkaat'', Hanakawa sanoi kumartaen. Haru tuhahti. Hänen ilmaisunsa käyvät koko ajan... lähentelevämmiksi.
Yhtäkkiä Harun mieleen tuli eräs asia, jota hän halusi kysyä Hanakawalta.
''Kuules, mäntti'', hän aloitti, ''miten olet piilottanut yookisi?''
Hanakawa ei vaikuttanut aivan ymmärtävän. ''Piilottanut yookini? Miksi niin luulet?''
Nyt oli Harun vuoro olla ymmällään. Hanakawa kohautti olkiaan ja oli sanomassa jotakin, kun hänen hihastaan tipahti rannerengas. Ja samassa Haru tunsi jotain. Tämä on Hanakawan yooki.
Haru poimi korun nopeasti maasta, ja pyöritteli sitä käsissään. Se vaikutti aivan tavalliselta, ihmisten tekemältä korulta.
Hanakawa henkäisi. ''Nyt sinun yookisi katosi, neitiseni.''
Haru vilkaisi ensin miestä ja sitten jälleen korua, ja palaset alkoivat loksahdella paikoilleen hänen päässään. Hän kääntyi Eieniin päin.
''Eien-chan... Jos tämä on yksi Chuntaroun koruista ja se pystyy piilottamaan yookin...''
Tyttöpoika kääntyi takaisin katsomaan Hanakawaa. ''Mistä sait tämän?''
''Löysin sen maasta tullessani tähän kivikkoon. Se oli mielestäni kaunis, joten poimin sen mukaani. En arvannut, että sillä on tuollaisia voimia'', mies kertoi, ja hymyili sitten jälleen kerran. ''Tai sitten ne kolme suurta antoivat sen minulle, jotta voisin piilottaa yoo...''
''Niin niin.''

//Korujen arvoitus alkaa selvitä ^^ Toivottavasti et ollut vielä ehtinyt suunnitella mitään hienoa niihin liittyen.
Mulle tulee 'kolmesta suuresta' ihan Naruto mieleen... Eivätkös siellä Jiraiya, Tsunade ja Orochimaru olleet kolme suurta, tai jotain sinne päin?//

// Joo, en oo suunnitellu koruihin mitään... Ja jup Narutossa oli kolme suurta... sieltä mä lähinnä sen pöllinkin.Ja Hanakwa on iha hyvä nimi.//


Eien tyytyi Hanakawan seltykseen piiloutumisesta, sillä olishinan hän itsekin piiloutunut, jos olisi yksin ja vähän heikompi.
Mutta se, että hän liittää neitien perään aina rakkaan, tai jonkin muun sellaisen sanan, häiritsee hiukan, mutta jos se jää vaan siihen niin hyvä sitten, mutta jos tuo alkaa lirkuttelemaan yhtään enempää, niin sitten kyllä annan turpiin, tai no onhan se vähän imartelevaa, mutta kun ottaa huomioon, että tutustuimme vasta äsken ja emme oikein tiedä toisistamme mitään, niin silloin se on ärsyttävää. Eien pohdiskeli.
Eíen hämmästyi hyvin suuresti, kun koru putosi Hanakawalta ja samalla kun alkoi tuntemaan tämän yookin.Kuten arvelinkin ei mitenkään supervahva jätkä, mutta silti auttaa jotenkin. Mutta liitttykö yookin piilottaminen, jotenkin noihin koruihin . Tähän Eien sai vastauksen, kun Haru nosti korun maasta ja samalla hetkellä Harunkin yooki katosi. Ahaa, vai niin, mutta mitä yookinpiilottamiskorut tekivä millä-lie-kauppiaalla, ehkä hän sittenkin oli pöllinyt ne yookailta. Tai ehkä hän olikin myös yookai, joka tarvitsi näitä piilottaaksen yooinsa, ei sittenhän me olisimme tunteneet hänen yookinsa, silloin kun kohtasimme hänet. Paitsi jos hän välittää koruja joillekin toisille yookaille, ja nyt ttas kerran ajattelen ihan liikaa,Eien pohti.
"Eli siis korut pystyvät piilottamaan yookin, eikö niin Haru?, Mutta jos niin on minkä ihmeen takia sillä kauppiaalla oli ne korut?, Tai minkä takia pystymme tuntemaan yookaikoplan yookit, tai ainakin minä pystyn?" Eien kääntyi Haruun päin kysyvästi.
"Mutta silti kivaa, että arvoitus selviää ja nyt tiedämme minkä takia yookaimafia, halusi korut", Eien selitti ja melkein pomppi paikallaan.
"ja niin Hanakawa, ei enää tarvitse esittää mitään arvailuja siitä, kuinka kuuluisit kolmen suuren joukkoon, koska ne alkaa vähitellen ärsyttää hyvin paljon ja niitä ei todellakaan jaksa kuunnella, varsinkaan nyt kun saimme jotain selville koruista ja niin muuten tervetuloa joukkkoomme", Eien sanoi.


// Joo, mä en nyt jaksa pelata Hanakawalla, mutta, toivottavasti se ei haittaa...//

Hanakawa kumarsi Eienille hymyillen Harun pyöritellessä korua käsissään. ''Ehkä se kauppias ei tiennyt, että koruilla on tällaisia voimia? Tai ehkä hän on mukana juonessa, en tiedä... Ja sitten on vielä sen pojan tikarikin'', Haru mietti ääneen. Sitten hän kohautti olkiaan. ''No, ainakin koru piilottaa yookin, joten ehkä yookaijoukko ei ole vielä ottanut koruja käyttöön...''
Hanakawa rykäisi, ja vaikkei ainakaan ilmeestään päätellen ollut vielä aivan selvillä asioista, hän oli valmiina esittämään omia näkemyksiään ja arvuuttelujaan. ''Tai ehkäpä...''
Haru vilkaisi miestä vihaisesti. ''Pää kiinni!'', hän kivahti. ''En halua kuulla mielipiteitäsi asioista, joista et tiedä mitään.''
Hanakawa katsoi Harua anovasti. ''Mutta saattaahan tiedossani olla jotakin, mikä liittyy tähän ja on tärkeääkin.'' Sitten hän hymyili jälleen sillä ärsyttävällä tavalla, joka ei voinut enteillä mitään hyvää. ''Tai vaihtoehtoisesti voi olla, etten...''
''Haluatko välttämättä kokeilla, kuinka kovaa lyön?'', Haru kysyi ärtyneenä. Hanakawalla oli joko pakkomielle arvuutella, tai sitten hän oli oikeasti järjeltään köyhä, kuten Haru asian näki.
Hanakawa hiljeni ja pudisti kevyesti päätään. ''Ei teidän tarvitse vaivautua, neiti hyvä...''
''No se turpa kiinni sitten'', Haru töksäytti ja vilkaisi sitten Eieniin. ''Oli miten oli, meidän kannattaisi varmaan jatkaa matkaa.''
Haru lähti kävelemään etummaisena ja Hanakawa hivuttautui Eienin viereen. ''Kuule... Onko ystäväsi aina noin... ailahtelevainen ja, tuota, väkivaltainen?'', mies kysyi, selvästikin toivoen ettei Haru ollut kuullut.

//Ei, mä kirjoitan ihan mielelläni Hanakawastakin ^^ Mutta siis jossain vaiheessa voit toki kirjoittaa Hanakawasta, jos haluat ^^//

Eien havahtui mietteistään kuullessaan Hanakawan kysymyksen.
"Hmmm... kyllä Haru nyt joskus on ailahtelevainen, ja väkivaltainenkin, mutta yleensä hän on varsin mukava kaveri. Yleensä hän suuttuu kun jokin ärsyttää häntä ja silloin kyllä, hän on väkivaltainen, mutta et varmastikaan saa oikeasti neniisi, jos nyt lakkaat ärsyttämästä Harua. Ja en minäkään aivan avuton ole, ihan tiedoksesi vain", Eien vastasi salaperäisesti hymyillen.
"No emme ainakaan selvitä korujen arvoitusta tässä seisoskelemassa joten eiköhän toteuteta suunnitelma A, eli hyökätään pahisten kimppuun, ja jos se ei onnistu, niin sitten suunnitelmaan B eli improvisoidaan", jänisyookai selitti toisille.
Jos se kauppias on jotenkin tässä mukana niin sitten ei kyllä kovinkaan hyvä tule, voimme olla vaikka sotkeutuneet johonkin yookaiden ja ihmisten minisotaan tai jotain, ja sitten se ei enää ratkeakaan pelkästään yhdellä pienellä tappelulla, ja olen kuitenkin rauhaa rakastava olento, ja en haluasi joutua sotimaan, mutta tuskin tässä myt siitä on kyse, ja onhan minulla aina Haru tukenani, ja Haru on ainakin pelottava ja vahva ilmestys, ja sitten vielä Hanakawakin.... Eien pohti samalla kun odotti kahden matkakumppaninsa vastausta kommenttiinsa.


// Tuli nyt ehkä vähän lyhyt ja tyhmä, mut ei jakasa tehä pidempää...//

//*pudistaa päätään* Ei ole tyhmä ^^//

Hanakawa kurtisti kulmiaan. ''En varmaankaan halua tietää, millaista kohtelua saan jos ärsytän häntä lisää'', hän hymyili. ''Tai toisaalta...'' Hanakawa vilkaisi Harun suuntaan ja hymyili sitten sydämellisesti Eienille. ''Ymmärräthän. Ja sinun ärsyttämisesi, voi, en minä sellaista tekisi. Olen jo sisäistänyt sen seikan, että olette huomattavasti minua vahvempia ja viisaampia. Hyökkäys joko sanoin tai teoin kumpaakaan teistä vastaan, eihän se tulisi kysymykseenkään, sen verran kallis henkeni on minulle.'' Hanakawa hiljeni ja katsoi Eieniin sillä samalla katseella, joka hänen silmissään oli aina, kun hän aikoi selitellä vaihtoehtoisista mahdollisuuksista. Tällä hetkellä se kuitenkin jäi vain katseeksi ja hymyksi, sillä mies ei sanonut mitään.

Haru katseli ympärilleen kävellessään ja mietti, millainen joukkio olisi heitä vastassa kivikon keskellä, tai missä nyt ikinä tämä "mafia" olisikaan. Vasta Eienin kommentti herätti hänet ajatuksistaan; niin onnelliselta ja kliseiseltä kuin se kuulostikin, hän ei ollut kuullut sanaakaan Hanakawan selityksistä.
Haru pysähtyi ja kääntyi Eieniin päin. ''Jep'', hän hymyili. ''Mutta ehkä meidän olisi parempi ensin yrittää puhua heille? Ties vaikka he eivät haluaisikaan tapella... Toisaalta, jos he haluavat niin puhumalla annamme heille vain lisäaikaa valmistautua.'' Haru huokaisi. ''Tämä menee hankalaksi. Mutta mitä mieltä sinä olet, Eien?''
Hanakawa rykäisi. ''Minun mielestäni meidän pitäisi...''
Haru otti pari nopeaa askelta, seisahtui Hanakawan viereen ja taputti tätä hymyillen päälaelle, vaikka joutuikin kurkottelemaan aika paljon sen tehdäkseen. ''Kiitos kommentistasi, Hana'', hän hymyili ja kääntyi sitten Eieniin päin. ''Niin, mitä mieltä olet, Eien? Hana saa sitten puhua enemmän sinun jälkeesi.''
Hanakawa vilkaisi myös jänisyookaihin ja muodosti huulillaan sanan: 'ailahtelevainen.'

//Hana selittää taas kaikkea... x'DD//

Eieniä jäi vähän häiritsemään Hanakawan hymy ja katse. Mitäköhän tuonkin olisi pitänyt tarkoittaa, mutta hyvä että mies on ymmärtänyt oman tilanteensa täydellisesti.Muutenkin minua vähän häiritsee tuo lähentelemine, mutta ei sille kai voi mitään olennot on kuitenkin kaikki eirilaisia...
"Tuota... Minusta vähän tuntuu, että he eivät nyt kauheasti kuuntele puhetta, tai ainakin niin voisi päätellä vartijoistakin, mutta voimmehan ehkä aina yrittää. Jos esittäydymme täysin tietämättöminä koko asiasta ja olemme muka niin heikkoja ja eksyimme paikalle ihan sattumalat ja niin edelleen... Mutta en ihan usko, että kovin isoja neuvotteluyita saamme aikaiseksi ainakaan jos menemme sinne sotaisan näköisenä ja alamme heti kuulustelemaan mafiaa koruista... Ja siihen, että he eiät halua tapella sanon vain sen, että missä todellisuudessa elät Haru. Tietenkin kaikki, jotka ovat saaneet noin arvokkkan saalin puolustavat sitä henkensä edestä", Eien vastasi Harun kysymykseen varsin pitkästi.
"Mutta taas mitä mieltä sinä taas olitkaan Hana, koska jos olet ryhmäämme, kyllä sinullakin nyt jotain sananvaltaa on, tosin kuinka iso päätösvalatsi on, sitä ei tiedä kukaan", Eien kääntyi hanakawaan päin ja hymyili miehelle.


//Kiva, ettei edellinen ollut tyhmä ^^. No niin mä taas annan sun pelata Hanalla... Ja tulipa taas pätkä//

Haru kohautti olkiaan. ''Mutta voihan olla, että puhumalla saisi jotakin aikaan... Toisaalta taas olet aivan oikeassa siinä, että he varmaankin haluavat suojella saalistaan kaikin keinoin...'' Haru kurtisti kulmiaan miettivästi. ''Mutta sekään ei kyllä välttämättä ole tappelua. Ties vaikka he yrittäisivät aivopesua...''
Haru hiljeni ja huokaisi lyhyesti. ''Niin mutta tosiaan, mitäs Hanalla olisi tähän sanottavana?'', hän kysyi hymyillen. Hanakawa vaikutti hieman hämmentyneeltä jostakin syystä, mutta ei ilmeisesti aikonut selitellä sitä mitenkään. Ja niin oli erittäin hyvä.
''Niin, minun mielestäni meidän pitäisi vain luopua tästä'', Hanakawa sanoi. ''Tai siis, ei kai tällä koko asialla ole meille mitään merkitystä? Ja sitä paitsi...''
''EHDOTUS HYLÄTTY!!'', Haru huusi ennen kuin Hanakawa ehti puhua loppuun. ''Oletko ihan tyhmä?'', hän kysyi mieheltä. ''Mieti, mitä tapahtuisi, jos olisi joukko vahvoja yookaita, joiden yookia ei voisi aistia? Kukaan ei olisi enää turvassa. Olemme siis sekaantuneet asiaan, jolla on merkitystä kaikkien yhteiselle hyvinvoinnille, ja koska todennäköisesti vain me tiedämme asiasta, meidän on myös yritettävä tehdä sille jotain.'' Haru hiljeni hetkeksi, ja mutisi sitten: ''Ja sitä paitsi olemme saaneet tehdä jo vaikka mitä päästäksemme tänne asti, enkä todellakaan anna periksi ennen kuin saan vastauksia...''
''Joten, keksi uusi mielipide tai ole hiljaa'', Haru komensi Hanakawaa. Mies kohautti olkiaan. ''Olen sitä mieltä, että te olette erittäin viisaita ja mahtavia ja kaikessa oikeassa, joten minulle on kunnia tukea päätöksiänne ja yhtyä mielipiteisiinne.''
Haru katsoi Hanakawaa ihmetellen. Tuo kommentti oli hänen mielestään ehkäpä jopa sarkasmin aatelia - siis jos sitä ei sanonut tuollaisella viattomalla, totisella äänellä. Haru pyöritteli silmiään. Mikään tuossa tyypissä ei käy järkeen.

//Jeii, tällaista tällä kertaa x'D//

Eien oli taas kerran, ties monnenneko kerran saman päivänä, purskahtamassa nauruun, kun hän kuuli Hanakawan ja Harun keskustelun.Ja tuo vielä väittää Harua ailahtelevaiseksi, molemmat on kyllä ihan samanlaisia tai sitten Hanakawa vain pelkää Harua liikaa.
"No niin, jos me kaikki kolme olemme samaa mieltä niin eiköhän lähdetä eteenpäin1", Eien huusi toisille ja lähti hölkkäämään samaan suuntaa johon hän ja haru olivat matkanneet, kunnes Hanakawa liittyi seuraan.

Parin kymmenen metrin päästä polun kivikkoisuus alkoi selvästi vähentyä ja puskia tuli vastaan enemmän. Vielä vähän matkaa kuljettuaan Eien huomasi kasvien ja loppujen kivien muodostavan pikkuhiljaa jonkin sortin ison ympyrän.
Jänisyookai viittoi Hanakawan ja Harun lähemmäs ja sanoi: "Olemme varmaan aika pian perillä, joten pitäisiköhän valmistautua tappeluun, tai no sitähän me olemme tehneet jo pitkän aikaa, mutta nyt niin kuin kunnolla". Puhuessaan Eien kaiveli taskustaan tikarinsa ja huomasi Hanakawan katselevan sitä kummastuneena.
"Kyllä vain aseenani on pieni tikari, mutta pärjään silti hyvin taisteluissa"
"Ei, en minä sitä epäillytkään. Uskon kyllä että arvon neiti pärjää oikein hyvin", Hanakawa vastasi.
"No niin turhat löpinät sikseen ja jatketaan matkaa", Eien tokaisi välittämättä paljoa Hanakawan kommentista.


// Saatto tulla ehkä vähän irtonaine tarina, koska en muista mitä aiemmin tapahtu, en jaksa lukee niitä... Pelásin sentään Hanalla vähän...//

Haru nyökkäsi Eienille ja lähti seuraamaan tätä. Hanakawallakaan ei vaikuttanut olevan mitään liikkeellelähtöä vastaan.
Kasvillisuus alkoi lisääntyä melko pian: pensaskasveja, heiniä ja muutama kukkakasvikin. Haru - huolimatta siitä, että tilanteesta olisi saanut pienoisella mielikuvituksen käytöllä auottua erittäin hyvin päätään Hanakawalle - tarkkaili ympäristöään hiljaa. He olivat kaiketi jo lähellä, ehkäpä jopa erittäin lähellä varasjoukkoa.
Eienin puhuessa taisteluun valmistautumisesta Haru nyökkäili ja tarttui Tsurarakaeniin. Hän ei kuitenkaan avannut asetta vielä. Hanakawa sen sijaan, kommentoituaan ensin takaisin Eienin kommenttiin, ei vaikuttanut tekevän mitään sen kummempaa. Eikö hänellä ole asetta?, Haru pohti. Vai onkohan hänellä jokin taktinen 'ässä hihassa' joka kiskaistaan esiin vasta viime hetkellä? No, väliäkö sillä...
''Ehkä tapaamme pian limaisen miehen'', Haru sanoi Eienille, tarkoittaen takinkääntäjä-Jizuria ja luottaen siihen, että Eien ymmärsi sen. Harun kasvoille levisi vaarallinen, murhanhimoinen virne. ''En malta odottaa...'', hän virnuili sipaisten muutaman hiussuortuvan korvansa taakse.
Hanakawa katsoi Harua tavalla, jolla yleensä katsotaan sellaista ihmistä jolla on 8 jalkaa, mutta jätti kommentoimisen sikseen. Sen sijaan hän vaihtoi katseensa kysyvämpään suuntaan, ja hänen silmistään saattoi lukea sanat "ja kukahan tämä limainen mies on."
Haru huomasi sanattoman kysymyksen, mutta jätti sen taktisesti vaille huomiota. Sen sijaan hän otti muutaman askeleen eteenpäin ja tutkiskeli ilmapiiriä etsien yookia. Kuka tiesi, vaikka yookaijoukko olisi jo ottanut yookinpiilotuskorut käyttöön.
Hanakawa reppana jäi joukon hännille, huomaamattomana ja unohdettuna.

//Reilukerho x'DDDD//

Harun vetäessä murhanhimoisen ilmeen kasvoillensa Eien oli varmaan miljoonatta kertaa iloinen, siitä, että oli Harun ystävä, eikä listittävien joukossa oleva henkilö.
Voi kyllä, Haru, ymmärrän sinua varsin hyvin, haluan itsekin maksaa Jizurille siitä, mitä hän teki minulle, jos vain onnistun näkemään hänet, mutta voi olla,että Haru haluaa hänet kokonaan itselleen ja jos niin on, niin en kyllä asetu heidän väliin, paitsi, jos Haru tarvitsee hieman apua..., Eien ajatteli ja myöskin Eienin kasvoille ilmestyi virne, joka kertoi siitä, että kohta listitään pahiksia.
Jänisyookai oli jo tässä vaiheessa autuaasti unohtanut Hanakawan, kun bilkaisi sattumalta taakseen, ja huomasin toisen, hivuttautuvan vaivihkaa taaeemmas. No mikäs siinä, jos on niin nössö, ettei uskalla tapella, voi olla, että tuosta olisiin jotain haittaa, jos vaikka rosvot saisivat sen panttivangiksi, ja sitten joutuisemme pelastamaan hänet....
Pian Eien huomasi outoa, pahantahtoista ja vahvaa yookia ilmassa. " Haru, tunnetko tuon yookin... ilmeisesti rosvost ei käytä koruja vielä, jos edes tietävät mitä niillä tehdään...", Eien kuiskasi Harulle, ja astui muutaman askeleen tämän viereen. "Mutta näyttää siltä, että he ovat erittäin vahvoja", hän vielä jatkoi.
Omalle miekalleen hän kuiskasi taikasanan: Kokoroke, ja yhtäkkiä Eienillä oli kädessää iso miekka, ja jänisyookai oli valmis tappeluun. " He ovat aivan varmasti huomanneet meidän olevan täällä, joten eiköhän mennä ja näytetä niille", Eien kuiskasi vielä Harulle ja käveli polkua vielä muutaman metrin ja päätyi aukiolle.


// Vastasinpas vihdoinkin... Aika yllättävää, eikö? //

Haru tunsi saman yookin, jonka Eien oli maininnut. ''Joo, yookia kyllä on...'', Haru vastasi. ''Mutta luulisi kyllä, että rosvot ovat tajunneet korujen käyttötarkoituksen, tai siis, miksi he muuten varastaisivat ihmisiltä jotain helyjä?'', Haru kysyi. ''No, jos ne nyt haluavat koristautua, mutta eikö se ole aika turhaa? Tai ehkä niillä on joku valtiatar tai vastaava, jolle ne vievät uhrilahjoja tai jotain?'' Haru hiljeni. ''Eikun limainen mieshän puhui jostain kolmesta suuresta... No, ehkä ne yrittävät epätoivoisesti kaunistaa sitä rumaa ankkaa...''
''Tai ehkä...'', Hanakawa aloitti, mutta yksi vilkaisu miehen suuntaan riitti hiljentämään hänet.
''Mutta tosiaan, vahvoja ne taitavat olla'', Haru sanoi ja tarttui Tsurarakaeniin. Hän irrotti sen vyötäröltään muttei vielä avannut sitä.
Haru seurasi nyökytellen Eieniä, kunnes yhtäkkiä pysähtyi kuin seinään ja pysäytti myös Eienin tarttumalla tätä olkapäästä. ''Katso'', hän kehotti ja osoitti suuntaan, jossa edessä avautuvan, hieman matalan kuilun tyyppisen syvennyksen keskellä oli suuri kivenjärkäle, jonka päällä seisoi kaksi yookaita. ''Kaksi niistä suurista!'', Haru hihkaisi. Kiven edessä oli parisenkymmentä yookaita, ja kahden suuren jalkojen edessä olivat korut.
Yhtäkkiä erittäin, käyttäisinkö termiä epäviehättävän, näköinen ankkayookai puhui. ''Ja nyt, tervehtikää kolmen suuren ja koko tämän pienen keisarikuntamme johtajaa!'', hän kuulutti.
Haru vilkaisi Eieniä. ''Mautonta, etten sanoisi'', hän huokaisi ja siirtyi sitten seuraamaan kalliosyvennyksen tapahtumia. Seuraavassa hetkessä hänen silmänsä olivat pudota päästä.
''JIZURI?!'', hän huudahti epäuskoisena nähdessään tuon 'kolmen suuren ja koko pienen keisarikunnan johtajan'. ''JIZURI!?!?! SINÄ HEMMETIN "!¤¤&¤£$€£$£€£$"#%""#&½!!!!!''
Yhtäkkiä koko yookaijoukko kääntyi katsomaan yookaikaksikkoamme kohti. Jizuri hymyili omahyväisesti. ''Oh, tervepä taas, kultaseni'', hän hymyili iljettävällä tavalla. ''Olen pahoillani että jouduin lähtemään niin äkisti viime kerralla, mutta velvollisuus kutsui. Ymmärrättehän sen, rakkaani?''
Yookairyhmän katseet siirtyivät takaisin Jizuriin, sitten Eieniin ja Haruun, ja samalla kuului hiljaista 'uuuu'-ääntä. Harun suupieliä nyki ja hän tunsi, kuinka hänen verensä alkoi ikään kuin kiehua.
''Jizuri, "¤"%#¤&{$€£!!!'', Haru huusi. ''Lähdit ennen kuin ehdin alkaa käyttäytyä väkivaltaisesti! Älkääkä te idiootit luulko mitään!'', hän jatkoi osoittaen yookairyhmää.
Sitten hän vilkaisi Eieniin päin. ''Saanko pahoinpidellä hänet?'', hän kysyi hymyillen anovasti, mikä oli melko yllättävää ottaen huomioon hänen äskeisen raivokohtauksensa.

//On se yllättävää x'DDD
''Jos Haru tahtoo hänet kokonaan itselleen'' *reps*//

Eien lievästi sanoen järkyttyi, kun huomasi, kuinka paljon yookaita oli kerääntynyt koolle. No ei ihme, että yooki tuntui niin vahvalta, kaikkien yookit ovat sekoittuneet yhteen ja se hieman hämää, mitenköhän tästä selviämme, nyt voisi se suunnitelma olla tarpeen, meitä on kuitenkin vain kolme - ei oikeastaan vain kaksi - noita kaikkia vastaan... Hmmm... hankalaksi menee.
Kaikki synkät mietteet kuitenkin katosivat Eienin mielestä kun hän kuuli ruman ankan kuulutuksen. Saa kyllä olla porukalla huono mielikuvitus jos noin tylsän ja niin paljon käytetyn ja omahyväisen tervehdyksen on keksinyt..., jänisyookai mietti samalla, kun koitti pitää naamansa peruslukemilla. Varsinkin kun hetken päästä kuuli Harun kommentin. "Hyvin latteaa", Eien vastasi.

Pian kuitenkin Eienin virne vaihtui järkytykseen, ja sitten inhoon , kun hän seurasi Harun katsetta johtajaan. Mitä hemmettiä', tuo täällä tekee, ärsyttävä petturi. Eli nyt voidaan päätellä, että kaikki muutkin, mitä tuo sanoi oli valetta ja me olemme todella todella isossa pulassa...
Seurattuaan harun ja Jizurin välistä keskustelua Eienin oli pakko tunkea nenänsä tähänkin asiaan: "Mutta Haru, minä kun luulin kieltäneeni, sinua seurustelemasta epäluotettavien henkilöiden kanssa", Eien piti pienen tauon, että hänen syvää halveksuntaa kuvastava ääni, kertoisi Jizurille, kuinka loukkaantunut hän oli ja jatkoi sitten: "Mutta toisaalta minkä minä sille voin, jos teet lähtemättömän vaikutuksen johonkin, oli hän nyt sitten kuinka ällöttävä, ja inhottava tahansa".
Eienin kommentti sai yookait vain lisäämään uuuu-ääntään.
Ilmeisesti siis Jizuri on niin varma voitostaan, että pystyy pilailemaan meille, ja nuo alamaisyookait ovat näköjään vain aivotonta sakkia, joiden ainoa olemassaolon tarkoitus on palvella suurta kuningastaan, ainakin nykyisestä käytöksetä päätellen.
Eienistä oli oiken huvittavaa seurata kuinka Haru huusi Jizurille, mutta hämmästyi kuultuaan kun Haru pyysi häneltä oikein kauniisti lupaa listiä Jizuri. "Tietenkin saat, mutta minusta tuntuu, että meidän on raivattava nuo muut aivottomat yookait ensin pois tieltä, sillä ne ei varmaan hyväksy, jos niiden rakasta johtajaa pahoinpidelläään, heidän silmiensä edessä, ja sitten on vielä ankka ja mikä-tuo-toinen-sitten-ikinä-lienekään raivattava pois tielta ja sitten pääset Jizurin luo. Toisaalta tappelua, tässä nyt onkin jo odotettu...", Eien vastasi Harulle lempeästi.
Samaan aikaan kuitenkin alamaisyookaijoukkio huomasi, että vieraat henkilöt ovat tuklleet tappelemaan, ja he lähtivät hiljalleen vyörymään Eienia ja Harua ja Hanakawaa kohti. Eien huomasi joukossa ainakin karhu-, hirvi- ja susiyookain.
"Jos vosit mitenkään olla menemättä vähään aikaan suoraan miekkani eteen, niin saisin raivattua tieltä pois edes vähäsen yookaita, enkä halua raivata sinua pois tieltä", Eien sanoi Harulle kun valmistautui omaan iskuunsa. Toisaalta jos paljastan Kusabanan nyt, niin myöhemmin minulle ei jää enää mitään yllätystä, mutta se on paras mahdollinen taktiikka, etujoukkojen raivaamiseen, ja yksinkertaisella miekkatappelulla, joutuisin vain isoon pulaan. Mutta eiköhän Harun yookaimuoto ole tarpeeksi yllätyksellinen, jos niin pitkälle mennään. Ja näiden ajatuksien jälkeen Eien huudahti ääneen maagisen taikasanan: "KUSABANA", ja miekasta lensi vaaleanpunaisia kukkia nopealla vauh´dilla, kunnes kuului SHING ja kaikki kukat muuttuivat tappavikis aseiksi.
Kukat osuivat etujoukkoon, niinkuin Eien oli suunnitellutkin, mutta silloin nousi kummallinen hiekkapöly, Eienin ja Harun ja vihollisten välille, joten kuinka monta saatiin pois pelistä, sitä Eien ei osannut vielä sanoa.



// Varotus: Pätkä sisältää runsaasti kmirjoitusvirheitä ja sekvaa tekstiä, joten lukeminen omalla vastuulla xD... //

Haru hymyili Eienille tämän selittäessä, mitä tulisi tehdä ennen Jizurin listimistä. Lopuksi hän nyökkäsi. ''Se sopii oikein hyvin'', hän sanoi ja kääntyi sitten katselemaan kohti vyöryvää yookaijoukkoa. Eien pyysi häntä pysyttelemään sivummalla jonkin aikaa, ja Haru nyökkäsi vastaukseksi. Eienin käytettyä mielenkiintoista hyökkäystään Haru hymyili. ''Tuo on tosi vaikuttava'', hän sanoi.
Yhtäkkiä kuitenkin vihollisyookaiden ja yookaikaksikkomme väliin ilmestyi kuin tyhjästä hiekkapölyä. Jostain kuului Jizurin ääni. ''No mutta, älä puutu asioiden kulkuun. Haluan pitää tämän mielenkiintoisena.'' ''Ah, no, se sopii'', kuului vuorostaan ankan ääni. Samalla hiekkapöly alkoi hälventyä. ''Haluan heidät sitten elävinä'', Jizuri huikkasi vielä joukoilleen. ''Älkääkä mukiloiko heitä hirveän pahasti, älkää ainakaan kasvoista. Haluan rakkaideni olevan vielä yhtä nättejä tappelun jälkeenkin.''
Haru kurtisti kulmiaan. Hetken aikaa hänen teki jopa mieli mennä hakkaamaan päätään kiveen, ihan vain Jizuria ärsyttääkseen, mutta onneksi se oli vain ohimenevä mielihalu.
Haru vilkaisi hieman taaemmas jääneeseen Hanakawaan. ''Hana, sinä olet jokeri'', hän sanoi. ''Pysyttele sivummalla, ja tule vasta sitten kun sinua tosiaan tarvitaan.''
''Tahtonne on lakini'', Hanakawa vastasi hymyillen ja kumarsi ritarillisesti. Haru kääntyi takaisin juokkoon päin. Pöly oli kadonnut, ja muutamia yookaita makasi maassa Eienin iskun jäljiltä. Hän hymyili jänisyookaille. ''Hienosti menee. Meillä on jokerina Hana, ja minulla on parikin ässää hihassani'', hän virnisti. ''Kunhan pelaamme korttimme oikein, saamme korut sekä mukiloidun Jizurin.''
Haru avasi Tsurarakaenin. Yookaijoukko oli lähtenyt jälleen etenemään heitä kohti. Koskahan olisi parasta ottaa käyttöön Tsurarakaenin yookaivoimat? Ajatella, siitä onkin kauan kun olen niitä viimeksi tarvinnut...
Pian vihollisjoukko oli jo aivan edessä. Haru hymyili vielä nopeasti Eienille ja alkoi sitten taistella suurikokoista karhuyookaita vastaan, joka tuli etummaisena suoraan häntä kohti.

//Tästä tulee vielä hienoo ja jännää ja kaikkee xDDD//

Eien näki Harun lähtevän tappelemaan karhua vastaan, joten hän itse valitsi ensimmäisen eteensä tulevan yookain ja heilautti miekkansa sen eteen. Yookai sattui olemaan kaunis, mutta hyvin hyvin iso sitruunaperhosyookai, ja asiaa tietenkin vaikeutti se, että tämä nimenomainen pahis osasi lentää, joten ei Eienillä kovin helppoa ollut. Saimme siis selville, että häiriötekijöitä on luvassa, ainakin hiekan osalta olisi kiva nähdä se kuka sen ikinä tekikään, ja listiä se ekaksi, mutta toisaalta tämän kokoisessa joukossa voi olla hyvinkin monia yllätyksiä. Mutta onneksemme Jizuri haluaa nyt vielä leikkiä kustannuksellamme ja ei käytä kaikkia mahdollisia voimia, Eien mietti samalla kun koitti saada perhosyookaita kiinni, että saisi tapeltua tämän kannsa reilusti.'
" Hei! Tuo ei ole enää reilua, jos vain lenneskelt siellä ylhäällä, me tultiin tänne ihan rehdisti tappeleen, ja koska en osaa lentää tai hyppiä kauhean korkealle, olet aikamoinen huijari!", Jänis huusi perhoselle, joka oli juuri väistänyt Eienin miekaiskun kevyesti. Tietenkin voisin käyttää taas Kusabanaa, mutta se on liian riskialtista, sillä Haru on tuolla jossain, toivottavasti ihan kunnossa, ja sittenm on vielä Hanakawakin, mutta hän taitaa taistelun kannalta olla ihan turha, Eien pohti ja havahtui mietteistään kun huomasi perhosyookain edessään ja perhosella oli pelottavan näköinen keihäs kädessään.
"Pyysit reilua ottelua, joten antaa tulla vain, lupaan etten enää lähde lentoon, ja se kumpi voittaa on tietenkin paras, tai no sehän on itsestään selvää, se olen tietenkin minä..." Perhosyookai selitti Eienille ja tästä Eien päätteli olennon olevan hyvin itserakas.
"Selvä on.", Eien vastasi samalla kun suunnitteli suunnitelmaansa.
Hän muisti, että vähän matkan pääässä oli lampi, josta näki selkeästi oman kuvansa ja alkoi kävelemään sinne peruuttamalla kun samalla muka oli kovin mietteliään näköinen.
Perhosyookai tietenkin seurasi ja pian oltiin lammella ja Eien väistyi näkökentän tieltä ja perhonen näki itsensä selkeästi vedestä.
" Voi olenpa minä kaunis, kukaan uu ei voisi edes pärjätä minulle, vain minä olen maailmaan kaunein, Hoohhooohhooo", perhonen jäi ihastelemaan itsensä, ja sillä välin eienillä oli tilaisuus toimia.
[i]Pitäisiköhän vain kalauttaa tuolta taju kankaalla, vai oikeasti tappaa se. Jos lyön sen tajuttomaksi niin voi olla, että se herää pian, ja jos tapan sen niin en väklttämättä halua tehdä sitä, mutta ehkä kuitenkin vain lyön sitä päähän ja sidon sen siivet yhteen...[i]. Ja niin Eien päätti tarttua tuumasta toimeen, ja kalautti perhosyookaita päähän,mikä oli vähän liianakin helppoa ja sitoi perhosen kunnon paketiksi ja jätti sen paikalleen. "Tuklet tajuisi varmasti jonkun ajan kuluttua, ja silloin on jo liian myöhäistä tapella minua ja Harua vastaan ", Eien puhui itsekseen, "Harusta puheenollen mahtaakohan hän tarvita apua, ehkä menen tutkimaan asiaa", jänisyookai päätti.



// varmasti täysin sekavaa tekstiä, mutta vastasinpas vihdoinkin ^^.... ja älä kysy mistä sitruunaperhosyookai tulee... //

Karhuyookai oli kömpelö ja siksi melko helppo vastus, vaikkakin ison kokonsa ja voimiensa puolesta siitä oli vastukseksi.
Haru väisteli karhun raivokkaita iskuja hyppimällä ja pomppimalla, ja siitäkös karhu kimpaantui.
''Pysy nyt paikoillasi'', se karjui raivostuneena.
Haru kohautti olkiaan. ''Olen pahollani, mutta liiskatuksi tuleminen ei juuri huvita'', hän hymyili.
Samassa Haru hypähti yhtäkkiä korkeammalle, karhun otsalle. Karhu kaatui yllätyksestä, ja maahan päästyään Haru potkaisi karvakasaa päähän. ''Nukupa nyt kivat pikku talviunet'', Haru hymyili ja lähti sitten etsimään seuraavaa vihollista. Pian häntä vastaan tuli sammakkoyookai, joka alkoi osoitella häntä pitkällä, koukkupäisellä miekalla.
''Antaudu, niin ei satu'', sammakko kurahteli. Haru huokaisi.
''Miksi teidän kaikkien täytyy olla niin hankalia'', hän sanoi hieraisten otsaansa oikeanpuoleisella kämmenellään. ''Me emme tulleet tänne antautumaan, joten jos nyt lopettaisit ylimääräiset puheet niin pääsisimme asiaan'', Haru sanoi.
Sammakko tuhahti. ''Jos niin vaadit'', se korahti ja alkoi heilutella miekkaansa. Haru torjui muutaman iskun Tsurarakaenilla, väisti muutaman.
Yhtäkkiä hän huomasi, että joku oli tulossa kohti takaapäin. Vilkaistessaan nopeasti taakseen hän huomasi toisen sammakkoyookain, joka tuli lyhyehkö keihäs limaisissa käsissään häntä kohti. Harun silmät kaventuivat ja hänen suunsa kaartui virneeseen. Että tällaista peliä.
Yhtäkkiä Haru käännähti nopeasti, heitti Tsurarakaenin takaa tulevaa sammakkoa kohti ja hyppäsi itse takaperinvoltin toisen sammakon yli. Tsurarakaen kolautti sammakon vähintään tajuttomaksi ja palasi sitten Harun käteen bumerangin tavoin. Koukkuteräistä miekkaa heilutellut sammakko ei ollut vielä aivan selvillä siitä, mitä oli tapahtunut, ja ennen kuin se ehti tehdä mitään, Haru kalautti senkin tajuttomaksi. ''Kas näin'', hän sanoi ja taputti käsiään yhteen katsellen samalla ympärilleen. Vihollisyookaita oli useita, mutta ne eivät tehneet ainakaan heti suoraan hyökkäystä. ''Missähän Eien on'', Haru mutisi puoliääneen.

//Kiva että vastasit, ja sitruunaperhosyookaikin oli kiva x'DDDDDD//