Woke up with yawn, it's dawning, I'm still alive.

//Tänne siis Aita kaipailen ^^
Joo maailman fiksuin nimi pelille x'D Mutta pelin nimeä miettiessäni päässäni soi Beat Crusadersin 'Tonight, tonight, tonight', joten otinpa sitten pelille nimen siitä kappaleesta. Mutta eikös se sovi ihan hyvin? Onhan kuitenkin melko aamu ja kaikki ovat yhä elossa (jos paria yookaita ja häntää ei lasketa). 8D//

Oli rauhallinen, kirkas aamupäivä. Lämpötila oli jo noussut aamuisesta ja ilmasta pystyi aistimaan kevyen tuulenvireen. Kaikki, joka ikinen seikka, enteili kaunista päivää. Vaikka eihän sitä ikinä voinut tietää, mitä vielä tulisi tapahtumaan. Voisihan olla, että taivas peittyisi pilvillä, alkaisi sataa ja tuulla, nousisi myrsky. Se kaikki voisi tapahtua vaikka silmänräpäyksessä. Silmänräpäyksessä saattoi ilmeisesti tapahtua oikeastaan mitä tahansa, sen Ryuuza oli saanut huomata aivan lähiaikoina. Tarkemmin sanoen, viimeisten kahdenkymmenenneljän tunnin sisällä.
Ensin Chisa-sisko oli törmännyt satunnaiseen henkilöön, joka olikin tsuwamonolainen, sitten kuvaan oli astunut toinenkin soturi, ja pian sitä oltiinkin jo nahisteltu vihanneskauppiaan kanssa ja peitottu yksi yookai, ja mahdollisesti sillä pelastettu kylä tai vähintään pari ihmistä ja taloa. Sitten oltiin hoidettu haavoja ja syöty päivällistä, menty nukkumaan, kerätty tavarat aamulla ja lähdetty Tsuwamonoon. Maailma muuttui nopeasti, ainakin jos asiaa tutkailtiin yhden ihmisen näkökulmasta.

Kinomi, Hiron pähkinänruskea ponitamma, hörähti jossakin Ryuuzan selän takana. Poika oli jo jonkin aikaa sitten kiinnittänyt riimunnarun löysästi ponin valjaisiin, niin ettei se sotkeutuisi sen jalkoihin. Taluttamiseen kun ei enää ollut tarvetta. Kinomi seurasi kiltisti, jos sitä vain siltä pyysi, eikä taluttaminen olisi tarpeen kuin hieman tiuhempaan asutetuilla alueilla, joilla "vapaana" vaeltava poni voisi aiheuttaa sekasortoa.
Ryuuza katsahti taivaalle ja hengitti syvään. Sitten hän vilkaisi matkakumppaneitaan, sotureita Mijiroa ja Zaburia. Hän oli tutustunut noihin ihmisiin vasta eilen, ja nyt hän jo matkasi heidän kanssaan. Mutta kuten sanottua, silmänräpäyksenkin aikana ehti tapahtua vaikka mitä.

//^^//

Aaaah. Tuntuu hyvältä hengittää raitista ilmaa. Mijiro asteli Eteläisestä kylästä pohjoiseen vievää polkua ja nautti siitä kaikin siemauksin. Päivästä oli tulossa kaunis, sillä oli lämmin ja aurinko paistoi.

Mijiro kuunteli, miten Zaburi vihelteli käyskennellessään eteenpäin kepukoidensa avulla. He kulkivat hitaammin kuin yleensä, mutta Zaburi oli sitkeä. Hän kuuli myös Ryuuzan, pojan jonka he olivat päivä sitten tavanneet, askeleet aivan läheltä, ja ponin kavioiden kopseen ja ääntelyn.

Hayazume seisoi Mijiron olkapäällä ja krääkäisi aina sopivissa kohdissa Zaburin viheltelyjä. Se oli Mijirosta hyvin huvittavaa, ja hän hihitteli itsekseen.

Noin tunnin matkattuaan Mijiro kuuli Zaburin äänen: "Minä ihmettä..." "Mitä nyt, Zakkun?" "Tiellä meidän edessämme, parinkymmenen metrin päässä, makaa vanha mies."

//Mitäköhän tuolle tyypille on tapahtunut? xD//

Matka oli jatkunut rauhallisesti jo tunnin. Ryuuza hengitti taas syvään tuntien raikkaan ilman virtaavan keuhkoihinsa. Hän sulki hetkeksi silmänsä ja venytti käsiään taaksepäin.
Yhtäkkiä Zaburin ääni ikään kuin herätti hänet. Ryuuza räväytti silmänsä auki ja huomasi pian saman asian kuin soturikin - tiellä tosiaan makasi vanha mies.
Poika oli epäluuloinen. Hän vaikuttaa kyllä tavalliselta vanhukselta, mutta ulkonäkö voi pettää. Yookista ei ole tietoakaan, ei ainakaan tällä etäisyydellä, mutta en kuitenkaan ole kovin hyvä aistimaan sitä... Joka tapauksessa on edettävä varoen.
Ryuuza painoi kätensä Kinomin otsalle, ja poni pysähtyi välittömästi. ''Odota hetki'', Ryuuza sanoi ponille hiljaa ja otti sitten muutaman askeleen eteenpäin. Ei kai auta kuin ottaa selvää siitä, mikä hän on miehiään.
Ryuuza käveli määrätietoisesti viiden metrin päähän miehestä. ''Hei'', hän huikkasi sitten neutraalilla äänellä. Pojan ei tarvinnut sanoa tai tehdä mitään muuta, kun mies jo kohotti päätään vaivalloisen näköisesti.
''Vettä...'', mies korisi käheällä äänellä. Hänen pienehköt silmänsä olivat anovat.
Ryuuza melkein halusi luottaa siihen, ettei mies todellakaan ollut mikään muu kuin janoinen vanha ukko, mutta kylmän järkevät ajatukset pistivät yhä hanttiin. Hän vilkaisi Mijiroa ja Zaburia kysyvin silmin.

//Ei mitään tietoa x'D//

Mijiro oli hiukan hämmentynyt. Ei kai heidän taas täytynyt liittyä johonkin seikkailuun? Hän kuuli Ryuuzan pysäyttävän hevosen ja menevän lähemmäs miestä. Mijiro asteli siihen, missä kuuli miehen raskaan hengityksen, ja kuuli tämän anovan vettä. Miehestä ei erity youkia, joten en usko hänen olevan mitenkään vaarallinen. Mijiro otti esille Ryuuzan äidin tekemät eväät, niissä oli ollut myös pieni, suljettu boksi //Sori, mulle ei tule yhtään parempaa sanaa mieleen xD//, jossa oli vettä. Hän juotti sitä miehelle, samalla kun Zaburi piti tätä istuma-asennossa.

Saatuaan vettä mies oli kai paremmassa kunnossa, sillä hän sanoi: "Kiitoksia, kiitoksia..." "Mitä teille on tapahtunut?" Zaburi kysyi. Mies oli hetken hiljaa, ennen kuin vastasi. "Eräs noita... Lagetti... Minuun kirouksen... Vesi pakenee... Omista käsistäni heti... Kun kosken siihen..." Mijiro "katsoi" Zaburiin. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan tuollaisesta.

//Toivottavasti siellä todella oli tuollainen boksi...//

Ryuuza seurasi sivusta, kun soturit tarjosivat miehelle vettä. Ehkä he eivät olleet aivan yhtä epäluuloisia kaikkien suhteen kuin Ryuuza itse. Tai no, ehkei heillä ollut syytäkään - soturit olivat usein hyviä aistimaan yookia, joten he kai tiesivät helpostikin kuka oli yookai ja kuka ei.
Zaburin kysyttyä, mitä miehelle oli tapahtunut, tämä alkoi puhua noidista. Ryuuza tuhahti itsekseen. Noitia muka... Todennäköisesti vain jokin yookai, jolla nyt sattuu olemaan paha tapa kiusata ihmisiä...
''Tuskin se mikään noita oli'', Ryuuza sanoi. ''Varmaankin vain ilkikurinen yookai.''
Kinomi kuopaisi maata tylsistyneenä ja hirnahti. Ryuuza kääntyi katsomaan ponia kohti. ''Hyvä on. Tule tänne'', hän kutsui. Kinomi tallusti tyytyväisenä muiden seuraan.
Ryuuza kääntyi takaisin katsomaan vanhaa miestä ja sotureita, ja jatkoi: ''Mutta en usko, että kuitenkaan vielä ymmärrämme täysin, mitä tarkoitat. Sallithan?''
Ryuuza otti oman vesi//*lisää tähän jokin sopiva sana*// ja viittoi miestä asettamaan kätensä alle. Mies vaikutti hieman vastahakoiselta, mutta teki kuitenkin niin kuin poika oli pyytänyt. Ryuuza pudotti muutamia pisaroita vettä miehen käsille. Saas nähdä, mitä tapahtuu.

//Joo, kyllä niille vettä annettiin mukaan, jotenkin x'D
Hmm, eväät teki kylläkin Ryuuzan täti eikä äiti. Ryu olisi varmaan sanonut jotain vähemmän kaunista jos olisi kuullut tuon x'D Älä huoli, en kerro hänelle ^^//

Ryuuza kuului epäilevän miehen tarinaa. No, ei tuo "noita" kovin uskottavalta kyllä kuulosta... Poika mitä ilmeisimmin halusi kokeilla jotakin, ja ennen pitkää kuului Zaburin melko kovaääninen "Ohhoh!" Mijirosta tuntui hieman ulkopuoliselta, sillä hänhän ei nähnyt, mitä tapahtui. "Zaburi..." hän sanoi. "Ai, sori. Ryuuza kaatoi herran kädelle vettä, ja se ihan oikeasti pakeni hänen käsistään maahan salamannopeasti." Vai niin. "Kuule, nuori mies. Sinä pidempitukkainen. Oletko sokea?" Mijiro tajusi miehen tarkoittavan itseään - hänellä oli olkapäille ulottuva tukka, kun taas Zaburin hiukset olivat lyhyet. //Zabuza-tukka! xD// Ja ketä muutakaan tässä porukassa sokeaksi arvuuteltaisiin? "Olen", hän sanoi lyhyesti. "Oma pojantyttäreni... On kuuro. Iloinen ja suloinen tyttö silti." Mijiro ei osannut ajatella, millaista olisi olla kuuro, hänkun oli aina saanut hirvittävästi tietoa maailmasta kuulemalla. Varmasti hirveää. Tosin, kai normaalit ihmiset ajattelivat, että sokeuskin oli hirveää. No, ei ainakaan sellaiselle, joka oli ollut sokea koko elämänsä.

"Emme kai voi jättää häntä yksin, jos hän ei pysty juomaan?" Mijiro kysyi Ryuuzalta ja Zaburilta. Mutta mitä he voisivat tehdä?

//Sori ^^//

//x'D//

Ryuuza tunsi silmiensä laajenevan, kun vesi ihan oikeasti pakeni ukon käsistä. Jotenkin hän oli uskonut, että koko juttu oli vanhan, höperön miehen mielikuvituksen tuotetta. Mutta entäpä nyt, kun tosiasiat puhuivat puolestaan?
Kaikkea sitä sitten tulee vastaan, Ryuuza ajatteli ja laittoi vesiastian takaisin vyölaukkuunsa. Zaburi selitti Mijirolle, mitä oli tapahtunut. Samassa ukko vaikutti huomanneen, ettei Mijiro nähnyt.
Ryuuza kuunteli miesten sananvaihtoa ja kun Mijiro sitten esitti kysymyksensä, hän mietti hetken ja sanoi: ''Luulen, että hän kaipaa papin tai papittaren apua. En usko, että esimerkiksi lääkäri osaisi tehdä tuolle mitään.'' Ryuuza piti pienen tauon. ''Lähimmät papit ja papittaret ovat kaiketi Eteläisessä kylässä. Mutta sinnekin on noin tunnin kävelymatka, ilmeisesti...''
Ryuuza ei voinut mitään sille, että jokin tässä tilanteessa häiritsi häntä. En pidä tästä... En tiedä, johtuuko se tuosta miehestä vai jostakin muusta, mutta jokin tässä nyt häiritsee. Ryuuza huokaisi hiljaa. Tai ehkä kuvittelen vain omiani...

//Mitä sori? Äää, en tajua >.<'//

Mijiro kuunteli Ryuuzan puhetta. "Kieltämättä korkeampi voima saattaa olla tarpeen. Täytyykös meidän nyt talsia takaisin Eteläiseen kylään...?"

"Ei tarvitse, sillä talsitte pian manan majoille!" kuului miehen ääni jostain läheltä. Mijiro kuuli monia askelia ja arvasi heidän joutuneen piiritetyiksi. (Metsästä syöksyi neljä miestä ja kaksi naista ja piirittivät heidät.) "Viekää arvoesineet ja tappakaa!" huusi eräs miehistä, ilmeisesti johtaja. (Toinen naisista heivautti vanhan miehen hevosensa, joka oli ilmestynyt jostain, selkään.) Mijiro kuuli naisäänen sanovan: "Kiitoksia, sinusta oli paljon apua, isä." (Mies virnisti.) Eli tämä oli ansa. Rosvot eivät vain tainneet tajuta hyökänneensä kahden tsuwamonolaisen - vaikkakin vielä toipilaan - ja ilmeisesti ikäistään paremmin taistelevan pojan kimppuun, sillä heillä oli yllään normaalit vaatteet. Mijiro virnisti - saisivat elämänsä yllätyksen.

//Mä meinasin taas unohtaa että Mijiro ei näe... *Hakkaa päätään Mijin nunchakuilla* Sori, en jaksanut mennä takaisin kylään xD Ja se edellinen sori oli siitä äiti-täti -jutusta...//

Ryuuza oli juuri vastaamassa jotakin Mijirolle, kun hälytyskellot hänen päänsä sisällä räjähtivät soimaan. Vieras, uhkaava ääni, ja yhtäkkiä esiin ilmestyi kuusi ihmistä, ilmeisesti vihamielisiä sellaisia. Noista se tunne siis johtui, Ryuuza ajatteli, ja samassa yksi piirittäjistä auttoi vanhan miehen hevosen selkään. Ja tuosta. Yookin etsiminen on yhtä tyhjän kanssa, jos vastassa on ihmisiä...
Ryuuza vilkaisi ympärilleen. Rikollisjoukolla ei tainnut olla aavistustakaan siitä, keitä vastaan olivat asettuneet. Normaalisti kukaan ei asettunut tsuwamonolaisten tielle, ja ihan syystäkin. Raukkaparat eivät nyt tosin tienneet, keitä vastassa oli. Voi heitä.
Maantierosvot valmistautuivat hyökkäykseen, ja ne, jotka eivät olleet sitä vielä tehneet, ottivat aseitaan esiin. Ryuuza otti hyökkäysvalmiin asennon ja tarttui Meiyon kahvaan, kuitenkaan vetämättä vielä miekkaa esiin.
''Ette tiedä alkuunkaan mitä olette tekemässä'', Ryuuza sanoi viileällä äänellä. Täytyi sitä nyt hieman varoittaa, eikö vain?
Joukon johtaja hymähti pilkallisesti. ''Tiedämme täydellisesti, mitä olemme tekemässä. Älä sinä yritä neuvoa.''
Ryuuza virnisti lyhyesti. Oma syynsä, hän oli ainakin varoittanut.

//Tästä tuli aika sekava -.-'
Aaaaaa joo, okei nyt tajusin ^^ Ja eipä tässä mitään, jännäähän tämä on! Ja ainakin vältämme sen, että joku luulisi Ryuuzaa vainoharhaiseksi x'DDD//

Mijiro alkoi tavoitella nunchakujaan, kun Ryuuza heitti varoituksen sanasen roistoille. Kannattaisi uskoa, hän ajatteli ja virnisti. Mutta mitenköhän tämä joukko oli saanut veden välttämään naisroiston isän käsiä? No, sitä ei ehkä nyt kannattanut miettiä.

Mijiro kuuli yhden miehen rynnistävän itseään kohti, ja syöksähti tämän taakse lyöden häntä nunchakuillaan. "Auuh!" mies huusi. Mijiro kuuli hänen kääntyvän häntä kohti, ja hän otti miehestä kiinni ja pakotti hänet maahan. Zaburi kuului antavan kyytiä toiselle miehelle jossain lähellä. Varoisi nyt sitä jalkaansa... Ryuuzasta hän ei ollut varma, mutta kaipa tämäkin pärjäili. Mijiro iski miestä tiettyihin lihaksiin niin, että tämä ei voinut hetkeen liikkua, ja tunsi jonkun laittavan köyden hänen kaulalleen. "Yksikin väärä liike ja kuristan sinut", kuului naisen ääni. Mijiro potkaisi naista taaksepäin, ja tämä irrotti otteensa köydestä. Äkkiä Mijiron selkään kuitenkin iskettiin lujaa, ja hän horjahti maahan köysi mukanaan. Hän kuuli veitsen äänen, siirsi päätään vaaksan verran ja kuuli miten ase suhahti vain muutamia senttejä hänen päänsä viereen. Hui. Mies nousi seisomaan, ja törmäsi päätä pahkaa naiseen. Mijiro otti köyden ja sitoi naisen hyvin tiukasti. "Päästä irti!" tämä kiljui ja yritti turhaan vääntäytyä irti. "Anteeksi, en kohtele naisia armollisemmin kuin miehiä, jos niikseen tulee." Mijiro laski naisen maahan ja oli valmiina uuteen hyökkäykseen, selkä kuitenkin kipeänä.

//Miksi musta tuntuu että saan noi rosvot kuulostamaan ihan heikoilta...//

Yksi miehistä virnisti Ryuuzalle ja syöksähti sitten poikaa kohti. Ryuuza kiskaisi Meiyon huotrastaan ja torjui miekaniskun. Mies virnisti uudestaan. ''Ota vain ihan rauhallisesti, poju'', hän naurahti. ''Sitten en joudu satuttamaan sinua paljoakaan.''
Ryuuza ei vastannut mitään. Hän on idiootti, Ryuuza totesi mielessään. Hänen suojauksessaan on niin paljon aukkoja, että melkein itkettää.
Ryuuza kalautti miestä kylkeen Meiyon kahvalla ennen kuin hän edes huomasi mitään, ja potkaisi tätä sitten tuntuvasti alarintaan. Mies kaatui kyljelleen voihkaisten. Ryuuza kuuli nopeita askelten ääniä selkänsä takaa, ja kääntyi nopealla liikkeellä. Hevosen selässä istunut nainen oli aivan hänen edessään tikari suunnattuna pojan kasvoja kohti. Tikari kävi vaarallisen lähellä Ryuuzan vasenta silmää, kun hän ehti juuri ja juuri torjua iskun miekkansa terällä. Nainen oli iskemässä uudestaan, kun Ryuuza viilsi kevyesti hänen sormiaan, niin, ettei se aiheuttanut käytännössä ollenkaan suurempaa vahinkoa mutta tuntui sen verran ikävältä, että nainen irrotti otteensa tikarista ja horjahti polvilleen maahan. Ryuuza potkaisi tikarin kauemmas, mutta samassa nainen takertui hänen toiseen jalkaansa. Ryuuza ei ehtinyt reagoida, ennen kuin häntä vuorostaan potkaistiin. Mies, jota vastaan hän oli aluksi taistellut, hymyili omahyväisesti Ryuuzan iskeytyessä maahan selälleen. Poika painoi kädellään rintaansa, jota jomotti potkun jäljiltä. Mies kohotti miekkansa ja yritti leikata Ryuuzan siivuiksi, ja poika joutuikin miekkailemaan tämän kanssa puoli-istuvassa asennossa. Hän torjui ensin muutamia iskuja, kunnes sitten väisti seuraavan ja viilsi samalla miestä jalkaan. Miehen huomion herpaantuessa hetkeksi Ryuuza nousi ylös, kiskaisi Gin vyölaukustaan ja heitti sen miestä kohti, ja tikari kahlitsikin tämän paidan kauluksesta viereiseen puuhun.
Ryuuza etsi katseellaan Mijiron ja Zaburin. Kai he olivat kunnossa?

//Ehkä se on ihan okei, ne nyt kuitenkin on vaan jotain maantierosvoja kun taas Mikkun ja Zakkun on tsuwiksia... //

Kaksi kuudesta oli siis ainakin poissa pelistä. No nyt olisi kyllä kiva nähdä, miten tilanne on muilla... Samassa Mijiro tunsi Zaburin käden olallaan. "Otin yhdeltä mieheltä ilmat pihalle." Auts. Mijiro ei halunnut tietää, mitä Zaburin "ilmat pihalle" tarkoitti. "Siis tajun kankaalle. En minä sitä hengiltä ottanut, älä sitä pelkää, kuoma." Eli jossain harhaili vielä yksi nainen ja kaksi miestä, ellei Ryuuza ollut tehnyt heille jotain.

Samassa Mijiro sai selkeän tiedon siitä, ettei ainakaan yksi mies ollut toimetonna. Terä, ilmeisesti nyrkkiterän, viilsi hänen kylkeensä aika pahan haavan, samalla kun miesääni huusi: "Siitäs sait!" Mijiro voihkaisi ja pudottautui polvilleen, kuullen Zaburin lyövän miestä (kasvoihin, mutta sitä Mikkun ei näe) ja karjuvan: "Minun kaveriani ei viillellä!" Mies hiljeni, ensin Mijiro luuli hänen menettäneen tajuntansa, mutta kuuli sitten tämän ähkinän. "Halvatun äijä... Tästä tulee ihan taatusti musta silmä! Sen saat maksaa!" Jaaha, Zaburi oli paukauttanut kasvoihin. Auts, niillä voimilla...

Äkkiä vanhan miehen, sen yhden naisen isän, ääni kajahti hevosen selästä. "Se pitkätukkaisempi noista aikuisista on sokea!" Voi helv... Äijä oli sitten muistanut sen. "Jaa täh? Mitä hourit? Ei tuo voi sokea olla!" "Kyllä se on, usko nyt minua pojankloppi!"

Mijiro valmistautui vaikeampaan taisteluun, mutta halusi tietää miten Ryuuzalla meni. "Ryuuza, miten sinulla?"

Ryuuza huomasi Mijiron ja Zaburin, ja he olivat kaiketi kunnossa. Hyvä, Ryuuza ajatteli. Läheisen puun suunnalta kuului kovaa kiroamista, kun mies yritti tarttua Gihin päästäkseen vapaaksi. ''Saamarin kakara!'', mies karjui. ''Tulet vielä aivan varmasti katumaan tätä! Viillän vielä kurkkusi auki, ja...''
Mies hiljeni Ryuuzan astellessa tyynenä, täysin rauhallisesti hänen eteensä. Ryuuza katsoi miestä suoraan silmiin, ja mies värähti hieman. ''Öitä'', Ryuuza toivotti hiljaisella äänellä ja iski sitten miestä Meiyon kahvalla takaraivoon. Mies vajosi tajuttomuuteen ja retkahti veltoksi. Ryuuza tarttui Gin kahvaan ja kiskaisi tikarin irti puusta. Mies lysähti istuvaan asentoon puun juurelle. Tuo todennäköisesti riittää pitämään hänet poissa tieltä jonkin aikaa, Ryuuza ajatteli ja laittoi Gin vyölaukkuunsa.
Ryuuza kuuli huolestuttavia ääniä selkänsä takaa, ja käännähti katsomaan. Mijiro oli polvillaan maassa, joten häntä oli kaiketi vahingoitettu. Zaburi sen sijaan taisteli yhtä miestä vastaan. Ja samassa vanha mies huusi Mijiron olevan sokea. Hemmetti, Ryuuza sihahti mielessään. Samassa hänestä alkoi tuntua siltä kuin pitäisi siirtyä hivenen oikealle. Hän ei ehtinyt katsoa, pitikö tunne paikkaansa vaan hän otti askeleen sivulle - ja samassa tikari viuhahti sillä kohtaa, missä Ryuuza oli vielä hetki sitten seisonut. Poika käännähti kohti naista, joka heilutteli vihaisena tikaria edessään. Ryuuza tarttui Meiyon kahvaan tiukemmin. Tuokin vielä.
Ryuuza miekkaili naisen kanssa, ja kuuli Mijiron kysyvän häneltä, miten sujui. ''Mitäs tässä'', Ryuuza huikkasi taistelun lomasta. Nainen vilkaisi nopeasti Mijiron suuntaan, ja Ryuuza näki tilaisuutensa tulleen. Hän iski tikarin naisen kädestä ja kampitti tämän maahan. Nainen ei kuitenkaan aikonut luovuttaa, vaan takertui jälleen lujasti kiinni pojan jalkoihin. Ryuuza oli juuri sivaltamassa naisen käsiä Meiyolla, jälleen ainoastaan saadakseen hänet irrottamaan, kun yhtäkkiä naisen isä ryntäsi heidän väliinsä. Meiyon terä viilsikin ukon kylkeä.
''Kuollako haluat, äijä?'', Ryuuza tiuskaisi kiskaistessaan Meiyon irti miehen kyljestä. Ei hän nyt aivan tätä ollut yrittänyt.
Mies nosti katseensa häneen. ''Hän on tyttäreni. Älä tapa häntä, ole niin kiltti...''
Nainen irrotti Ryuuzan jaloista. ''Isä...''
Ryuuza teki nopean päätöksen ja kurotti nopealla liikkeellä lyömään naisenkin Meiyon kahvalla tajuttomaksi. Vanha mies ulvahti naisen valahtaessa maahan.
''Ei hän ole kuollut'', Ryuuza sanoi. ''Tuskin kukaan täällä on.''
Ukko selvästikin rauhoittui hieman. Ryuuza päätti olla tekemättä miehelle mitään ja kääntyi Mijiroon ja Zaburiin päin. Mitenhän heille oli käynyt?

//Eeeeli siis, molemmat naiset on pois pelistä, toiselta taju kankaalla ja toinen sidottu. Ja miehistä kolmelta on taju kankaalla, Mijiron, Zaburin ja Ryuuzan toimesta, joten jäljellä lienevät enää Zaburin kasvoihin mukiloima mies ja naisen isä? *Selvittää itselleen* xD//

Mijiro painoi käsillään haavaansa, josta tuntui tulevan melkoisesti verta ja johon sattui aika penteleesti, mutta valmistautui samalla hyökkäykseen. Ryuuzakin vastasi hänelle olevansa jotenkuten kunnossa, ja Mijiro kuuli hänen suunnaltaan taistelun ääniä.

Joku selvästi hiipi hänen takanaan, mutta se yritelmä oikeastaan vain nauratti häntä, sillä miehen askeleet kuluivat selvästi ja tämä astui oksaankin, sen rasahtaessa. Eivät nuo osanneet liikkua äänettä, ainakaan niin ettei Mijiro alias Mies-joka-kuulee-nuppineulan-putoavan-naapurikylässä kuulisi. "Mikkun, tiedoksesi että tuo äskeinen tyyppi yrittää yllättää sinut." "Huomaan. Ja yllätyksen tarkoituksena ei kai ole, että huomaisin?" Mijiro virnisti.

Äkkiä mies tarttui häntä vyötäisiltä. Mijiro huudahti kivusta tämän koskiessa hänen haavaansa, mutta käännähti ympäri ja potkaisi miestä suoraan munille. "Aaarrrggg!!!" mies karjaisi, ja käyttäen tilaisuutta hyväkseen Mijiro potkaisi tämän selälleen maahan. "Minä hoidan loput", Zaburi sanoi, ja kalautti tältäkin tyypiltä tajun pihalle. "Mikkun, tuo oli julmaa. Minua on pari kertaa potkaistu oikein kunnolla jalkoväliin ja se sattuu." Mijiro naurahti. "Niin, Reiko taisi joskus potkaista kun ajauduit liian flirttailevaksi. Muistan kyllä miten kuljit vedet silmissä viitisen minuuttia. Ja Aiko potkaisi silloin kerran vahingossa kun säikäytit hänet. Oli se hauskan kuuloista, sinun valituksesi ja Aikon loputtomat anteeksipyynnöt..." "Mikkun, ei millään pahalla mutta jos et muistelisi noita, jooko?

Äkkiä Mijiro käänsi päätään Ryuuzan ääneen päin. Vanha mies oli kaiketi liittynyt taisteluun. Rosvojen heille aiheuttamista vaivoista huolimatta hän hieman suli miehen isälliselle rakkaudelle. Hän ymmärsi sen, vaikkei hänellä lapsia ollutkaan. Jos hänellä olisi, he olisivat hänelle tärkeintä maailmassa. Koska kaikki muut olivat ilmeisesti poissa pelistä, Mijiro käveli miehen ja Ryuuzan luo.

"Ei, kukaan ei ole kuollut. Mutta emme voi päästää teitä kuljeksimaan vapaana." Mies oli hiljaa, ilmeisesti tyytyi kohtaloonsa. "Lähetänkö Hayazumen viemään viestiä kotiin, että lähettävät poliisijoukkoja?" Mijiro kuuli miehen henkäisevän. "Niin tietysti... Olette Tsuwamonosta. Täysin kahjopäistä hyökätä ammattisotureiden kimppuun. Voi pientä tytärtäni..." Mijiro oli hetken hiljaa. "Tyttärellänne ei ole hätää. Poliisijoukot antavat teille hoitoakin, jos niikseen tulee että tarvitsette." "Kuule... Minulla ihan oikeasti on poikakin, ja hänellä on kuuro tytär. Se ei ollut vale." Mijiro oli varma siitä, että huolimatta ryöstelystä ainakaan tämä vanha mies ei ollut kokonaan paha. Ja pian mies sanoikin: "Anteeksi."

//xD Sori, oli pakko tehdä se munillepotkaisu...//

//Joo, jotain sellaista x'D Olinpa mielikuvitukseton, kun laitoin Ryun vain iskemään ne molemmat tyypit tajuttomiksi... Mutta en keksinyt mitään muuta xDD//

Ryuuza tuhahti hiljaa. Nyt sitä ollaan niin nöyriä, kun paljastuikin, että kaksi kolmasosaa porukasta oli tsuwamonolaisia, hän ajatteli. Poika laittoi Meiyon huotraansa, ja huomasi samalla maassa köydenpätkän. Rosvoilla oli tainnut olla niitä enemmänkin. Ryuuza nosti köyden maasta ja vilkaisi sitten vanhaan mieheen päin. ''Et varmaan pahastu, jos sidon kätesi'', hän sanoi. ''Heistä kahdesta en tiedä'', Ryuuza viittoi Mijiroon ja Zaburiin päin, ''mutta minä en ainakaan suuremmin luota sinuun.''
Mies nyökkäsi myöntyen. ''Ymmärrän'', hän huokaisi. Ryuuza kiskaisi miehen kädet tämän selän taakse ja sitoi ne melko tiukasti. Saatuaan työnsä valmiiksi hän sanoi Mijirolle: ''Voisi tosiaan olla hyvä, jos saisitte jonkun hakemaan näitä. Luulen, ettemme saa itse heitä kaikkia Tsuwamonoon asti, sillä suuri osa on tajuttomia ja Kinomi on kuitenkin vain poni...''
Ryuuza vilkaisi ympärilleen. Kinomi odotti jonkin matkan päässä tiellä, eikä Ryuuza vielä pyytänyt sitä luokseen.
Kääntyessään takaisin muihin päin poika tunsi vihlaisun rinnassaan. Taistelu oli saanut adrenaliinin virtaamaan sellaisella vauhdilla, ettei kipua ollut huomannut, mutta nyt tilanne oli toinen. Ryuuza ähkäisi ja hänen hengityksensä vingahti hiljaa. Mikään tuskin oli rikki, mutta ainahan potkaistuksi tuleminen sattui.
''Oletteko muuten kunnossa?'', Ryuuza kysyi matkakumppaneiltaan. ''Minulla on joitakin sidetarpeita mukanani, jos niille on käyttöä...''

//No, mikäs siinä x'DDD//

//Hei jee, me päästiin toiselle sivulle! *Riemutanssi!* Tajusin muuten juuri että Mijirohan oli vain lyönyt sitä ekaa miestä silleen niinkuin Ty Lee ettei pysty liikkumaan... Eli ei se ollutkaan taju kankaalla xD Siis, neljä taju kankaalla, yksi Ty Leetattu ja yksi sidottu ^^ Kummallisen hiljaa noi kaks viimeistä on ollut, mä unohdin ne tyystin xD//

Ryuuza sitoi miehen kädet, ja Mijiro kutsui Hayazumen luokseen, kirjoitti nopean viestin ja lähetti haukan matkaan. "Meidän lienee paras odottaa täällä siihen asti kun poliisijoukot saapuvat. Mutta uskon, että tajuttomatkin alkavat heräillä jossain vaiheessa..." Mijiro kuuli Ryuuzan päästävän epämukavan äänen, ja hätääntyi hiukan. "Kai sinä olet kunnossa, Ryuu?" Mijiro kosketti omaakin haavaansa. Siitä valui edelleen verta, vaikkei niin paljoa kuin äsken. Taitavat arkivaatteetkin mennä meiltä pesuun... "Yksi haava vain. Kiitos, voisinhan ottaa niitä..." Mijiro otti Ryuuzan tarjoamat siteet //Oletan että näin tehtiin// ja istui maahan - jälleen - sitomaan itseään. Deja vu eiliseen. "Zaburi, onko sinulla haavoja?" "Ei, pari naarmua, ihan oikeasti. Ne eivät tarvitse paikkaamista." Mijiron selkään koski hiukan, muttei kuitenkaan haittaavasti. Hän nosti paitaansa ja kieputti sidettä ympärilleen.

Äkkiä Mijiro kuuli äännähtelyä läheltä. Ilmeisesti joku tajuttomina maanneista oli herännyt. "Saakeli päähän koskee... Mitä tapahtui..." Mies kuulosti siltä, jota vastaan Zaburi oli alussa taistellut. Äkkiä hän kuului nousevan salamana seisaalleen. "Saora!" Kuului juoksuaskelia, ja Zaburi nousi nopeasti ylös. "Pois tieltä, kalkkaro!" mies huusi, Zaburin ilmeisesti yrittäessä pysäyttää tätä. Mies laskeutui polvilleen vanhan miehen ja tämän tyttären viereen. "Mitä... Kuka tämän teki? Kuka teki tämän Saoralle? KUKA!?!" Mies nousi seisomaan. "Sanokoon suoraan, jos on miestä tunnustamaan satuttaneensa puolustuskyvytöntä naista!!!" mies karjui kurkku suorana. Vai puolustuskyvytöntä. Sanoisin etteivät määritelmämme "puolustuskyvyttömälle" kohtaa... "Rauhoitu, Hitakuro. Ei Saoralla ole hätää... Toivottavasti." Vanhan miehen äänessä oli edelleen aistittavissa pienehkö huoli, mutta tämä oli selvästi rauhallinen. "Omahan tämä on vikamme. Nämä kolme miestä ovat Tsuwamonosta. Oli sulaa hulluutta hyökätä heidän kimppuunsa."

Mies ei näyttänyt reagoivan tietoon. "Minä sanoin Saoralle ettei hän saa taistella! Hänen piti olla sivussa...! Hän ei olisi saanut missään nimessä taistella!" "Saora rakastaa ryöstelyä. Eihän hän jättäytyisi pois toiminnasta. Pitäisihän sinun se tietää." "Mutta... Hän ei saa loukata itseään! Miksei hän usko minua..." "Te olette ryöstelleet yhdessä kohta neljä vuotta. Mistä nyt yhtäkkiä olet saanut tuollaisen suojeluvaiston häntä kohtaan?" Nuorempi mies oli hetken hiljaa. "No kun... Hän... Hän odottaa meidän lastamme! Jos hän riehuu samalla tavalla kuin yleensä, hän satuttaa sekä itseään että pikkuista!"

Pienen hetken oli aivan hiljaista. "Vai niin... Mukavaa saada iloinen uutinen tälläisellä hetkellä. Pikku tyttönikin tekee minusta isoisän..." "Mitä! Miksei hän ole kertonut minulle mitään? Olen sentään hänen paras ystävänsä!" sidottu nainen huusi jostain läheltä. "Ajattelimme ettemme paljasta sitä vielä kenellekään..."

Mijiro kuunteli rosvojoukon keskustelua hiljaa. Tämä meni nyt perhepuheluksi... Hän yritti keskittyä itsensä sitomiseen, mutta vauvoista puhuminen masensi häntä, kuten tavallista. Äkkiä mies ilmeisesti tajusi, mitä appensa oli sanonut. "Tsuwamonosta? Siis, oikeasti? Voi halvattu."

//Sori, tuli kauhea hinku kirjoittaa jotain romanttista... ♥ Hei, oikeesti, mä haluan tietää saarien koosta jotain! *Vahva katse pelin luojaan päin* Ihan vaan sitäkin että koska noi poliisijoukot on täällä... Ukko luulee Ryuuzaakin tsuwikseksi ^^ Mahtavatko nuo rosvot (ajattelen lähinnä vanhaa ukkoa) tarvita paikkailua?//

//Ai kappas xD Joo, ne on ollu aika hiljaa... xDDD//

Ryuuza hengitti syvään. ''Olen ihan kunnossa. Sain potkun rintaan, mutta uskoisin olevani ihan ehjä.'' Ja mikä tuo 'Ryuu' nyt oli?
Mijiron sanoessa, että sidetarpeista voisi olla hyötyä Ryuuza otti niitä vyölaukustaan ja ojensi ne Mijirolle. Zaburi sen sijaan vakuutti olevansa kunnossa.
Samassa joku tajuttomina maanneista rosvoista alkoi ilmeisesti heräillä. Ryuuza käännähti katsomaan äänen suuntaan. Pian herännyt mies oli jo jalkeilla, ja hänellä oli ilmeisesti kiire jonnekin. Zaburi yritti pysäyttää miehen, kuitenkaan siinä onnistumatta.
Mies polvistui vanhan ukon ja hetki sitten tajuttomaksi lyödyn naisen viereen ja oli silminnähden vihainen. Jaa-a, rosvojoukon sisäisiä perhesuhteita, luulisin... Mutta että puolustuskyvytön... Vanha mies rauhoitteli nuorempaa, vaikka oli kenties itsekin hieman huolissaan.
Ja sitten vanha mies sanoi 'noiden kolmen miehen olevan Tsuwamonosta.' Ryuuza kurtisti kulmiaan. Häntä ei oltu koskaan luultu 'tsuwamonolaiseksi mieheksi', mutta nyt kun sitä tarkemmin ajatteli, erehdys oli täysin ymmärrettävä. Kuinka usein muka tsuwamonolaisten seurassa liikkui muita kuin tsuwamonolaisia, etenkin jos kyseessä oli jokin muu kuin aikuinen? Enkä minä mikään avutonkaan ole, vaikka itse sanonkin...

Ryuuza oli aikeissa korjata miehen puheita, kun nuorempi mies alkoi jälleen selittää jotakin. Eikä hänellä ilmeisesti ollut mitään kommentoitavaa siihen, että heidän vastustajansa paljastuivat, ainakin osittain, tsuwamonolaisiksi.
Ryuuza kuunteli puolella korvalla Saoraksi kutsutun naisen isän ja Hitakuroksi kutsutun miehen välistä keskustelua, vaikka se ei häntä suuremmin kiinnostanutkaan. Aika pitkään he ovat jo harjoittaneet tätä toimintaansa, Ryuuza totesi mielessään. Ja yhtäkkiä keskustelu meni niin pitkälle, että Hitakuro alkoi puhua lapsestaan. Ryuuza kurtisti jälleen kulmiaan. Aivan tätä hän ei ollut odottanut.
Sidottu nainen alkoi myös metelöidä vähän matkan päässä. Ja pian Hitakuro ilmeisesti ymmärsi, mitä hänelle oli sanottu Mijirosta, Zaburista ja Ryuuzasta.

''Saakelin saakeli'', mies manasi. ''Tsuwamonolaisia! Voi hemmetti... Olisimme voineet kaikki kuolla tähän paikkaan...'' Mies katsoi Saoraksi kutsuttuun naiseen tuskaisen näköisenä. ''Olisi ihme jos kaikki olisivat vielä hengissä... Saora...''
''Hän on ainakin kunnossa'', Ryuuza totesi tyynesti. Hitakuroksi kutsuttu mies kääntyi häneen päin. ''Miten sinä sen niin varmaksi tiedät?'' Samassa miehen silmät laajenivat. ''Ellet sinä sitten...''
Mies hypähti seisaalleen. ''Sinäkö häntä vahingoitit?!''
''... entä jos vahingoitinkin?''
Mies hyökkäsi karjuen Ryuuzaa kohti, mutta poika ei tehnyt elettäkään ottaakseen miekkaansa huotrastaan. Riitti, että hän loi yhden viileän katseen miehen silmiin.
''Olisit onnellinen siitä, että olette kaikki yhä elossa'', Ryuuza sanoi. Ehkä siitä oli hyötyäkin, että tuli luulluksi ammattitaistelijaksi. Oli tietenkin väärin käyttää ihmisten luuloja hyödykseen, mutta ehkä se oli tässä tilanteessa oikeutettua.
Mies ärähti ja palasi hitain askelin takaisin vanhan ukon ja tämän tyttären luo. ''Pitihän sekin päivä nähdä, jona tuollainen kakara uhkailee minua'', hän ärisi. Ryuuza virnisti ilottomasti. ''Ole iloinen, että saat nähdä päiviä vielä sen jälkeenkin. Mutta ihan tiedoksesi vain, jos minulta kysytään, tuo nainen ei ole ollenkaan puolustuskyvytön.''
Hitakuro ei vaikuttanut tyytyväiseltä, mutta ainakin hän oli rauhoittunut hieman. Vanha mies huokaisi. ''He yrittivät varoittaa meitä... Olisi vain pitänyt kuunnella...''
Yhtäkkiä Ryuuza muisti jotakin. ''Hei, ukko. Taisit saada miekaniskun kylkeesi'', hän sanoi ottaessaan sidetarpeita vyölaukustaan ja heitti ne sitten vanhalle miehelle. Mies hymyili. ''Kiitos.''
Hitakuro löysi jälleen uuden syyn valittaa. ''Oletko pahoinpidellyt Saoran isääkin?!''
Vanha mies kiskaisi nuorempaa korvasta. ''Rauhoitu nyt, hitto vieköön.''

//No kun en mä sitä ole koskaan erityisemmin miettinyt... *mutinaa*
No, ainakin Ryu päätti olla avulias ^^//

//Tiedätkö muuten, että "hittaku" tarkoittaa varasta xD//

Mijiro sai sidottua itsensä, juuri kun nuorempi mies taisi kunnolla tajuta, että he olivat tsuwamonolaisia. Se oli selvästi järkytys, ja kun hän vielä sai päähänsä, että Ryuuza oli kalauttanut Saoran tajuttomaksi, niin siitäkös hän raivostui. Tuo mies ei taida olla siitä rauhallisimmasta päästä... Mutta ainakin tuota naista rakastetaan paljon. Ilmeisesti minkäänlaista taistelua ei kuitenkaan syntynyt, vaan mies antoi mutisten periksi.

Sitten Ryuuza tarjosi naisen isälle sidetarpeita. Ai, vahingoittuiko hänkin taistelussa...? Mies alkoi taas raivota, mutta appiukko rauhoitti häntä, ja tämä istahti takaisin. Mijiro nousi ja käveli vanhemman miehen luo. "Tarvitsetteko apua?" "Kiitos." Mijiro pyöritti siteet miehen ympäri. "Raavaat miehet hyökkäävät naisten ja vanhusten kimppuun..." Hitakuro mutisi vieressä. "Äh, ole nyt hiljaa. Emme me itse paljon parempia ole. Anteeksi, tyttäreni mies on aina hieman... Aggressiivinen." "Minun vaimoni makaa tuossa tajuttomana! Kai minä nyt olen vihainen!"

Tapahtuneesta huolimatta Mijiro tunsi sympatiaa miehiä kohtaan. Ehkä minä olen kajahtanut... Hän sai miehen hoidettua ja oli juuri ottanut pienet huikat vesiboksistaan, kun nainenkin taisi herätä. "Mmmm..." "Saora!" Mies kuului liikahtavan nopeasti aivan naisen viereen. "Hitakuro... Kulta, mitä..." Sitten nainen havahtui. "Tuo poika! Löitkö minulta tajun kankaalle? Nyt kyllä..." "Rauhoitu, Saora. Ei kannata, he ovat Tsuwamonosta." Nainen ei sanonut mitään, mutta rauhoittui. Nuorempi mies sen sijaan puhui hätääntyneesti Saoralle. "Minä sanoin sinulle ettet saa nyt taistella! Miksi et usko minua?" "Hitakuro, kyllä minä tiedän mitä voin tehdä!" "Et näemmä! Otin sinut mukaan kun lupasit pysyä sivussa! Tajuatko miten sinulle ja vauvalle voi käydä, jos vaikka putoat hevosen selästä! Saora, kiltti..."

"Miehesi on oikeassa. Tuossa tilassa ei kannata riehua." Kaikki hiljenivät Mijiron heittäessä pienen lauseen keskustelun väliin. "Mitä sinäkin minua..." nainen aloitti, mutta lopetti kesken lauseen. "No hyvä on. Mutta siitä hyvästä vaadin kyllä sitten jotain muuta... mukavaa", nainen sanoi Hitakurolle, ja Mijiro päätti että oli parempi olla kuuntelematta. "No tule sitten syliin vaikka heti", mies sanoi, samalla kun Mijiro alkoi miettiä, kauanko poliisijoukoilla kestäisi tulla heidän luokseen.

//Eeeen kirjoita mitään mikä ei liity varsinaiseen juoneen... xD Mutta emmehän voi muutakaan nin kauan kuin joukot tulevat... No, nyt mietit tai minä murisen xD Tai sitten otan oman käden oikeuden ja päätän itse saarien suuruuden ^^//

//Öööö en tiennyt x’D Nyt olen taas yhden sanan verran viisaampi! xD//

Ryuuza istahti tien vieressä olevalle kivelle. Mijiro tarjoutui auttamaan vanhaa miestä haavansa sitomisessa, ja Hitakuro mutisi jotain mistä Ryuuza ei saanut selvää. Ilmeisesti se ei kuitenkaan ollut mitään kovin positiivista, sillä ukko moitti häntä taas. Ryuuza katsahti taivaalle. Pilviä ei ollut juuri nyt lähes ollenkaan, ja aurinko oli korkealla.
Hetken kuluttua tämä viime keskusteluissa huomattavan paljon esillä ollut Saora alkoi heräillä. Ryuuza vilkaisi naisen suuntaan ja joutui taas kerran uhkailun kohteeksi. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut tehdä asialle mitään, Saoran isä hoiti sen asian hänen puolestaan. Ryuuza hymähti itsekseen. Tässä alkaa tulla jo sellainen olo, kuin olisin aivan erityisen vihattu.
Perheensisäisen väittelyn alkaessa Ryuuza otti Meiyon huotrastaan ja alkoi tutkia sen terää kuin se olisi kiinnostavin asia koko maailmankaikkeudessa. Häntä ei kiinnostanut kuunnella selvityksiä rosvojen välisistä suhteista, ja hän seurasikin keskustelua vain juuri ja juuri sen verran, että luuli tietävänsä kuka milloinkin puhui.
Yhtäkkiä keskusteluun ilmestyi kokonaan uusi ääni. Mijiro?, Ryuuza arveli, ja kohotti katseensa Meiyosta. Ilmeisesti soturilla oli oma sanasensa sanottavanaan. Hänen sanomisensa taidettiin ottaa vakavasti, minkä jälkeen keskustelu alkoi luisua sellaiseen suuntaan, että Ryuuza katsoi parhaaksi kiinnittää jälleen kaiken huomionsa miekkansa terään. Siinä oli pieniä verijälkiä, muttei oikeastaan muuta. Poika liu’utti sormenpäätään terää pitkin. Terävältä vaikuttaa, hän totesi mielessään ja laittoi sitten miekan takaisin huotraansa. Samalla hän tuli vilkaisseeksi kauemmaksi tielle. Kinomi vaikutti odottavan, milloin se pääsisi muiden luo.
’’Kinomi’’, Ryuuza kutsui. Ponin korvat kääntyivät tarkkaavaisina eteen ja se köpötteli pirteästi pojan luokse. Ryuuza rapsutti Kinomia korvan takaa, samalla kun vanha mies katseli tarkkaillen ponin kärryjä. ’’Jaa, teillä on kaiketi jonkun yookain osia mukananne, eikö niin? Olitteko suorittamassa jotakin tehtävää täälläpäin?’’
’’Nuo kaksi lähinnä olivat’’, Ryuuza vastasi osoittaen Mijiroa ja Zaburia. Samalla hänen mieleensä nousi eräs kysymys.
’’Pitäisikö meidän sitoa kaikilta ainakin kädet?’’, Ryuuza kysyi sotureilta. ’’En usko, että he pääsevät lähtemään tästä minnekään tai saavat aiheutettua vahinkoa, mutta varmuuden vuoksi. Kinomin kärryissä on todennäköisesti köyttä… Ja voisi myös olla kätevää, jos keräisimme heidät kaikki hieman pienemmälle alueelle kuin tämä, jolla he nyt ovat, on…’’
Heitä olisi helpompi pitää silmällä, jos he olisivat pienemmällä alueella, ja kädet sidottuina… Etenkin kun ainakin osa heistä tietää Mijiron olevan sokea. Eihän hän todellakaan mikään avuton ole, mutta ehkä sekin seikka on otettava huomioon…

//Se, kauanko niillä tyypeillä kestää, riippuu varmaan siitä, lähteekö ne Tsuwamonosta vai jostain lähempää… Mitäs me sillon joskus pohdittiin? Että noilla meidän tyypeillä kestäis ehkä n. päivä mennä Tsuwamonoon? Sitten Tsuwamonosta lähtevillä poliisijoukoilla menee varmaan muutamia tunteja alle päivän, tai jotain… En mä ihan tiedä…//

Mijiro heräsi aatoksistaan Ryuuzan kutsuessa ponia. Sen tultua lähemmäs vanha mies esitti kysymyksen, mutta Ryuuza ehti vastata ennen häntä. Hetkinen... Nuo varkaat taitavat luulla Ryuuzaakin tsuwamonolaiseksi! Mijiron huulille nousi huvittunut hymy.

Ryuuzan kysymyksen kuultuaan Mijiro nousi seisomaan. "Se voisi olla hyvä ajatus. Hae sinä se köysi, me raahaamme nämä tähän tiensivuun." Mijiro raahasi pariskunnan luo miehen, joka ei kyennyt liikkumaan. "NÄPIT IRTI SIALTALÖYHKÄÄVÄ PILAANTUNUT MUNA!" kuului naisen kimakka ääni - Zaburi mitä ilmeisimmin teki samaa käsittelyä Mijiron sitomalle naiselle. Sitten Mijiro vei tajuttoman miehen, joka oli tehnyt hänen kylkihaavansa, ja Zaburi sen miehen, jonka Ryuuza oli kalauttanut. "Yhym", Zaburi hymähti heidän saatuaan porukan kasaan. "Tuolla suudellaan aika kiivaasti." Mijiro hymyili, ja kiskaisi Zaburin mukaansa kauemmas, sinne suuntaan mihin Ryuuza oli mennyt, jos hän oli hakenut köyden.

//Päivä? Siis pelkkä valoisa aika vai yö mukaan luettuna...?//

Ryuuza nyökkäsi Mijiron hyväksyttyä hänen ehdotuksensa. Miehet lähtivät keräämään 'vankeja' kokoon kun taas Ryuuza nousi seisaalleen ja meni etsimään köyttä Kinomin kärryistä. Hirolla oli lähes aina köyttä mukana kärryissään, sillä siitä oli joskus odottamatontakin hyötyä - kuten vaikkapa nyt. Ryuuza siirteli muutamia yookainpalasia kärryjen laitojen vierestä löytääkseen köyden, kun joku yhtäkkiä huusi lujaa muiden ihmisten suunnalla. Ryuuza vilkaisi äänen suuntaan ja totesi Zaburin raahaavan sidottua naista tiensivuun. Hän hymähti hiljaa ja hieman huvittuneesti naisen sanoille. Jopa Atsuko keksii silloin tällöin parempia solvauksia.
Ryuuza löysi köyden ja nosti sen kärryistä. Köysi oli viisi tai kuusi metriä pitkä nopeasti arvioituna, joten se riittäisi kyllä rosvojen käsien sitomiseen. Eri asia oli, pitäisikö köysi leikata osiin vai saisiko kaikkien kädet sidottua yhtenäisellä köydellä. Kaksi ihmistä seitsemästä oli ilmeisesti jo sidottu, joten viisi oli jäljellä.
''Löysin köyden'', Ryuuza ilmoitti Mijirolle ja Zaburille. Hän vilkaisi rosvojoukon suuntaan, ja käänsi sitten nopeasti katseensa takaisin sotureihin. Täysin ymmärrettävä reaktio, eikö totta?
''Tarvitseeko tämä leikata pienempiin osiin, vai saammeko viisi ihmistä sidottua yhtenäisellä köydellä?'', Ryuuza kysyi. ''Ei sillä, että leikkaaminen mitään haittaisi, Hiro ymmärtää kyllä.''
Ennen kuin kumpikaan sotureista ehti sanoa yhtään mitään, rosvojoukon suunnasta kuului kiljahdus.
''Saora, mitä tapahtui? Enhän minä tehnyt mitään...''
''Ei, kun se on tuon hemmetin kakaran syytä! Viilteli sormiani, hitto vieköön...''
''Mitä?!'', Hitakuro ärähti. ''Mitä...''
Ryuuza otti muutaman nopean askeleen kaksikon luo. ''Sinuna lopettaisin tuon alkuunsa'', hän sanoi neutraalilla äänensävyllä Hitakurolle. Sitten hän vilkaisi Saoran sormia. Hän oli ilmeisesti raapaissut ne jonnekin, sillä pienet viillot olivat auenneet ja vuotivat hieman verta. Ei niistä vaaraa ollut, mutta...
''Haluatko sitoa nuo haavat?'', Ryuuza kysyi. ''Minulla on yhä sidetarpeita mukanani.''
Saora tuhahti. ''En halua sinulta yhtään mitään.''
Ryuuza nyökkäsi lyhyesti. ''Sopii sekin.'' Tuota vastausta hän oli oikeastaan odottanutkin.
Ryuuza kääntyi lähteäkseen takaisin Mijiron ja Zaburin luo, kun Hitakuro ärähti: ''Mikä ihme sinä oikein olet, kun tuolla tavalla viiltelet naisten sormia?!''
Ryuuza vilkaisi olkansa yli mieheen. ''Mielestäni se oli ihan kohtuullista ottaen huomioon sen, mitä minulle olisi todennäköisesti tapahtunut jos en olisi tehnyt sitä.''
Sen enempiä selittelemättä poika katsahti kysyvästi Mijiroon ja Zaburiin. Mijiro ei sitä tietenkään nähnyt, mutta Ryuuza ei tullut ajatelleeksi sitä.

//Aattelin tuota valoisaa aikaa...
Hah, kun luin tätä roolia läpi niin luin yhdestä kohdasta vahingossa, että Ryu sanoo ''Löysin käden'' x'DD Oikeestihan siellä lukee, että ''Löysin köyden''...//

Mijiro ja Zaburi astelivat pojan luokse. Mijiro nosti olkiaan - hänellä ei ollut pienintäkään hajua käyden pituudesta, ymmärrettävästä syystä. Sitten yhtäkkiä pariskunnan nainen alkoi kiljua. Ilmeisesti Ryuu - vai saikohan hän käyttää pojasta lyhennettyä nimeä - oli viillellyt taistelun tuoksinnassa naisen sormia, ja nyt molemmat pariskunnasta rähisivät sen takia. Ryuuza meni salamana heidän luokseen ja lopetti valituksen alkuunsa.

"Kyllä se minusta voisi riittää ihan yhtenäisenä", Zaburi sanoi. "Ja olen samaa mieltä Ryuuzan kanssa, tuo ei ole kovin suuri takaisinanto hengen uhkaamisesta." Mies mutisi jotain, mistä Mijiro ei saanut selvää. "No niin, sidotaanpa heidät."

Zaburi otti köyden ja sitoi ensimmäiseksi vanhuksen kädet. Tämä ei niinkään pistänyt vastaan. Mijiro otti seuraavaksi käsittelyyn Saoran kädet, ja sai koko ajan kuulla Hitakuron "Varokin satuttamasta häntä!" -puheita.

//Eli, sanottakoon vaikka 12 tuntia... Mä suhteutan ton mun omatekemään karttaan sekä ihmisen normaaliin kävelyvauhtiin ja saan itselleni kuvan saarien koosta, kun sie et sitä kerro xD Repeää* Heh heh... xD Mun inspis on hukassa, tässä ei oikein tapahu mittään...//

Ryuuza nyökkäsi Zaburille ja otti toisella kädellään kiinni köyden päästä. Samalla Zaburi ilmaisi olevansa samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että oli ollut oikeutettua viillellä toisen sormia siinä vaiheessa, kun henki - ja vasen silmä - oli uhattuna. Ryuuza tunsi itsensä vaivautuneeksi, sillä Zaburin kommentti kuulosti hänen korvissaan ikävästi siltä, kuin mies olisi puolustanut häntä. Ei Zaburi ollut sitä välttämättä niin tarkoittanut, mutta siitä huolimatta. Ryuuza ei kaivannut ketään toteamaan hänen olevan oikeassa tai muuta vastaavaa, hän oli itsenäinen ihminen. Poika kuitenkin jätti asian vaille enempää huomiota ja ojensi köyden pään Zaburille, joka lähti sitomaan rosvojen käsiä. Mijiro meni auttamaan, ja Ryuuza tuli siihen tulokseen, ettei häntä tarvittaisi tässä sitomisepisodissa. Hän olisi ennemmin haitaksi kuin hyödyksi, ottaen huomioon sen tosiasian, ettei sidottavia ollut paljoa ja köysikin oli yhtenäinen, ja kun kolme ihmistä häseltäisi sen kanssa... Niin, oli parempi pysyä sivussa.
Ryuuza vilkaisi taivaalle, jolle oli kerääntynyt muutamia pilviä. Sää oli kuitenkin yhä lämmin ja aurinkoinen, joten vesisadetta tai muuta vastaavaa oli tuskin odotettavissa. Poika huokaisi syvään ja istui takaisin tien vierustalla lepäävälle kivelle.
Mitähän minun pitäisi tehdä?, Ryuuza mietti. Pitäisikö minun pyytää tsuwamonolaisilta apua, vai olla pyytämättä? Vai yrittäisinkö saada joitakin tietoja? Jos en tee mitään, tämä koko reissu on käytännöllisesti katsoen turha. Mutta mitä minun sitten pitäisi tehdä? Poika veti syvään henkeä ja nojasi päänsä kättään vasten. On oltava tarkkaavainen. Niin, ja toivottava etten joudu selittelemään mitään menneisyydestäni tai muutenkaan puhumaan itsestäni. Tuskinpa, mutta ei sitä koskaan tiedä.
Ryuuzan keuhkot pitivät taas hieman vinkuvaa, epämukavaa ääntä. Kai ne siitä pian asettuisivat.

//Joo ^^
Hei mutta, eikös tuon vanhuksen kädet oltu jo sidottu? No jaa, ehkä se on ihan kiva että kaikki on sitten saman köyden jatkeina x'DD//

Pian kaikkien rosvojen kädet oli sidottu, ja miehet istuivat maahan. Ryuuzakin kuului olevan lähellä - hänen suunnaltaan kuului jotenkin outoa ääntä. Zaburi ei näyttänyt huomaavan mitään, mutta Mijirolla oli kuulo kuin... Kuin... No, todella hyvä kuulo. Hiiteen vertauskuvat. "Ryuuza, oletko kunnossa? Tuo kuulostaa vähän oudolta."

//Lyyyyhyt. Soriiii...

Öh... Ei mitään hajua, enkä jaksa tarkistaa ^^; Sori jos niin oli... Pitäisikö meidän jossain vaiheessa hypätä siihen, kun poliisijoukot tulevat? Tämä voi vaan muuttua vähän pitkäveteiseksi jos pelaamme koko tuon monta tuntia tuolla tienposkessa...//

Ryuuza nyökkäsi Mijiron kysyttyä, oliko hän kunnossa. ''Kaikki on ihan hyvin. Kuten jo aiemmin sanoin, tulin potkaistuksi, eivätkä sisäelimeni ilmeisesti erityisemmin pitäneet siitä'', hän sanoi. Pojan hengitys vingahti jälleen hiljaa. ''Kai tämä tästä.''
Ryuuza huokaisi. Häntä ei suuremmin innostanut ajatus poliisijoukkojen odottelemisesta tien vierellä, mutta olihan asiassa jotain myönteistäkin. Hänellä oli kaksinkertaisesti aikaa miettiä, mitä hänen olisi Tsuwamonossa järkevintä tehdä. Sääli sinänsä, ettei häntä huvittanut yhtään ajatella koko asiaa tällä hetkellä.
Ryuuza nojautui hieman taaksepäin ja sulki hetkeksi silmänsä. Hän tunsi itsensä jollain tavalla väsyneeksi, vaikkei siitä vielä ollutkaan kauaa kun hän oli nukkunut. Kinomi hörähti lempeästi kerjäten rapsutuksia. Ryuuza vilkaisi ponin suuntaan ja kurotti silittämään sen otsaa. Hetken kuluttua Kinomi siirtyi nauttimaan tuoretta heinää tien vierestä.
Ryuuza kuuli hengityksensä vingahtavan taas, tosin hyvin hiljaa. Hänen rintaansa jomotti vieläkin, mutta parempaan päin mentiin koko ajan. Sitä paitsi, hän oli oikeastaan selvinnyt hyvin vähällä. Ei ollut tarvinnut sitoa haavoja.
Jotkut sidotun rosvojoukon jäsenistä vaihtoivat muutaman sanan keskenään, mutta Ryuuza ei jaksanut kiinnostua siitä edes sen vertaa, että olisi vaivautunut kuuntelemaan.

//Ei se mitään (:
Tässä pätkässä ei nyt oikein tapahdu mitään...
Joo, jossain vaiheessa vois hypätä ainakin muutamia tunteja eteenpäin (://