Woke up with yawn, it's dawning, I'm still alive.

Mies näytti hieman helpottuneelta kun kuuli, että hänen etsimänsä nainen oli nähty. Hän taisi saada edes jonkinlaisen aavistuksen siitä, missä päin tämä mahdollisesti oli.
Hän virnisti hyväntahtoisesti Zaburin puheille naisen ulkonäöstä. ''Niin, onhan hän kaunis.''
Pian Mijiro tarjosi apua naisen etsimiseen. Mies katsoi häntä hymyillen. ''Kiitos. Luulen kyllä, että löydän hänet itsekin, jos hän on kerran tästä kulkenut, mutta eihän apu ole koskaan pahitteeksi.''
Ryuuza laski mielessään, että jos nainen oli kulkenut ohi hieman sen jälkeen, kun hän, Mijiro ja Takuri olivat lähteneet käymään rosvojen kätköpaikassa, siitä täytyi olla jo suunnilleen 40 minuuttia. Siinä ajassa ehti jo ihan suhteellisen kauas, jos ei tarkoituksella viivytellyt.
Samassa mies alkoi taas puhua. ''Ah, unohdin täysin esittäytyä'', hän sanoi. ''Minä olen Keiji. Olimme Koyukin - siis nainen, jota etsin, on nimeltään Koyuki - kanssa matkalla hänen kotoaan erääseen pieneen kylään, joka sijaitsee Airandon koillisosassa. Pysähdyimme kuitenkin joksikin aikaa lepäämään. Lähdin katsomaan, josko läheisestä metsästä löytyisi puroa, josta voisimme täyttää vesivarantomme'', Keijiksi itsensä esitellyt mies kertio. ''Kompastuin kuitenkin puun juurakkoon, kaaduin, löin pääni ja menetin tajuntani. En tiedä, kauanko olin tajuttomana, mutta kun heräsin ja tulin takaisin tielle, Koyukia ei näkynyt missään. Ajattelin, että hän oli ehkä lähtenyt jatkamaan matkaa...''
Keiji kohautti olkiaan. ''Nyt on kuitenkin ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä hänen löytämisensä.''
Ryuuza nyökkäsi. ''Onko hänellä nopeakin kävelyvauhti?'', hän kysyi sitten. ''Siitä on kuitenkin jo jonkin verran aikaa, kun hän kulki tästä.'' Samassa poika muisti esittäytymisen. ''Minä olen Ryuuza.''
Keiji nyökkäsi hymyillen, ja alkoi sitten miettiä. ''Kyllä hän melko reippaasti kävelee. Ties kuinka kaukana hän on nyt...''

//Aattelin, että Keiji olis vaikka nukahtanut tai jotain, ja Koyuki olis lähtenyt sinne metsään ettiin vettä. Sitten Keiji olis herännyt ja lähtenyt etsiin Koyukia, sitten Koyuki etsiin Keijiä... Eli siis Keiji olisi saavuttanut tuon meidän ryhmän ensin. Tai siis, kai Koyuki olisi niiltä jotain kysynyt, kun kerran etsi Keijiä myös? No, eipä tässä mitään, kyllä tämän saa näinkin sävellettyä x'DDDD
Oletpa aktiivinen, kun oot tehnyt tuollaista taustatutkimusta ^^//

Mies suhtautui melko positiivisesti Mijiron aputarjoukseen, ja sitten hän esitteli itsensä ja tilanteensa. Keiji ja Koyuki, siis. "Minä olen Mijiro, ja hän on Zaburi. Ja... Tuota..." Mijiro mietti rosvoja. "No, nuo ovat maantierosvoja. Odottelemme tässä poliisijoukkoja... Olemme Tsuwamonosta." Mijiro katsahti Ryuuzaan - hän saisi itse päättää, kertoisiko ettei ole tsuwis vaiko ei. "He tulevat luultavasti vasta myöhään illalla, joten kyllä meillä aikaa on. Mutta jos lähdemme hänen peräänsä, saatamme vain kulkea hänen perässään saavuttamatta häntä, emmekä edes tiedä onko hän poikennut tieltä tai mitään..."

Samassa Mijiro kuuli krääkäisyn yläpuoleltaan. Hayazume! Se palasi! Lintu laskeutui Mijiron suoristetulle kädelle, ja mies silitti sitä ja antoi sille säästämäänsä leipää. Kirje oli sen jalasta poissa. "Kiitos, Hayazume." Ja samassa hän keksi. "Tässähän on meidän ratkaisu! Hayazume näkee ilmasta paljon suuremman alueen kuin me maalta käsin. Voin lähettää sen tutkimaan tienoita, kunhan se vähän ensin levähtää. Se on lentänyt tunteja."

//No, mua ärsyttää aina jos taustatietoja ei ole tarpeeksi... xD Ryuu ei siis tunne noita, kuten joskus sanoit että se voisi...? Sori, mutta et antanut mitään vihjettä mitä haluat... Kerro nyt vähän mitä mietit että Koyuki olis voinut hommailla, että mie tiiän hiukkasen...

Huomasin muuten etten ole vastannut tuohon yhteen asiaan... Siis, kyllähän hinteläkin voi olla johtaja, jos sillä vaan on riittävästi pään sisällä, oveluutta ja nerokkuutta, tiedätkös, äly voittaa lihakset ^^ Unohdin muuten että Zaburilla on kepakot, ei kai se olisikaan oikein voinut lähteä rämpimään metsään xD//

Keiji nyökkäsi yllättyneen oloisena. ''Että ihan tsuwamonolaisia?'', hän kysyi hymyillen, odottamatta vastausta. Ryuuza tuli siihen tulokseen, ettei sanoisi itsestään mitään; jos Keiji tekisi sen johtopäätöksen, että hänkin oli Tsuwamonosta, niin se oli sitten hänen asiansa. Rosvotkin saisivat varmaankin kauhean kohtauksen, jos kuulisivat ettei hän ollutkaan ammattisoturi, tai ainakin tuleva sellainen. No, se paljastuisi kuitenkin siinä vaiheessa, kun poliisijoukot tulivat, mutta se oli sitten sen ajan murhe.
Keiji nyökkäili Mijiron puheille. ''Tuo tuli minullekin mieleen, mutten keksi muutakaan...''
Samassa Mijiron haukka palasi reissustaan, ja pian Mijiro keksi lähettää haukan etsimään Koyukiksi kutsuttua naista. Keijin ilme hieman kirkastui.
''Jos se vain osaa ja jaksaa olla avuksi, olisin siitä hyvin kiitollinen'', hän hymyili. Sitten hänen ilmeensä synkkeni asteen verran. ''Toivottavasti täällä päin ei vaeltele paljoa nälkäisiä yookaita... Koyuki kuitenkin on varmaan aika kaukana Eteläisestä kylästä, mutta ei lähelläkään Tsuwamonoa... Ei sillä, että hän olisi puolustuskyvytön, ei ollenkaan, mutta olen silti huolissani.''
Tämä Koyuki lienee Keijin vaimo, tai ainakin rakastettu, Ryuuza totesi mielessään. Tuskin he sisaruksiakaan ovat, jos Koyuki on kerran melko tummaihoinen ja Keiji noin vaalea...
Ryuuza vilkaisi ensin yhä rauhallisena ruohoa pureksivaa Kinomia, sitten rosvoja, jotka olivat jo menettäneet kiinnostuksensa tulijaan. Hitakuro sen sijaan vilkuili välillä Keijin suuntaan myötätuntoisen näköisenä. Hän taitaa ymmärtää Keijin tuskan paremmin kuin kukaan muu, Ryuuza virnisti.

//En mä vielä ole varma, tunteeko Ryu noi vai ei... Tai ei se varsinaisesti ainakaan tunne, vaan aattelin että Keiji olisi Junichin kaveri ja sitä kautta olisi joskus kuullut Ryun olemassaolosta... Tiedä häntä.
Joo ei haittaa mitään, mielenkiintoisempaa se vaan on kun kaikki ei mee ihan suunnitelmien mukaan (: Aattelin nyt että Koyuki on kulkenut kauankin eteenpäin, ja ehkä jo kääntynyt takaisinkin ajatellessaan, ettei Keiji nyt näin pitkälle ole voinut ehtiä... x'DDD
No joo, mutta kyllä Hitakuro aika vaikuttavasti tappeli, että tuskin se mikään ihan hintelä...? Ja kappas, mäkin oon ihan unohtanut Zaburin kepit x'DDD Ei saa unohtaa, kun Kenta ne niin kätevästi väsäsi x''DD//

"No, yritetään löytää hänet pian." Hayazume ilmeisesti tajusi, että sitä tarvittiin, ja se päästi pienen äänen ja räpytti siipiään. "Ilmeisesti se ei ole kovin väsynyt. Etsi, Hayazume. Tummahko, yksinäinen nainen." Lintu kallisti päätään, Mijiro tunsi sen sen liikahtelusta, napsautti nokkaansa ja lehahti lentoon. Se aika hyvin ymmärsi Mijiron puhetta, ja Mijiro ymmärsi, mitä sen eri äännähdykset tarkoittivat.

"Kyllä Hayazume Koyukin löytää, jos hän on yhtään näkyvissä. Joten älkää olko huolissanne... Öh..." Niin, mitä pitääkään sanoa? Vaimostanne? Sisarestanne? Serkustanne? Ystävästänne?... Mijiro päätti lopettaa lauseen tuohon, olihan se noinkin ihan ymmärrettävä.

Aika pian Hayazume tuli takaisin. "Löysitkö?" Haukka kalautti taas nokkaansa, myöntymisen merkiksi, ja sipaisi nokallaan ensin hänen vasenta poskeaan suorasti, sitten hiukan tökkien takaisinpäin. "Ilmeisesti hän on tällä tiellä, mutta kulkee tännepäin. Eli, hän varmaan kulkee tästäkin ohi, tai häntä vastaan voi mennä, hänet saavuttaa nopeammin..."

Äkkiä jostainpäin metsää kuului huudahdus. Mijiro käänsi päätään äänen suuntaan. Se kuulosti naiselta, mutta hän ei ollut varma, ääni tuli sen verran kaukaa. "Kuulkaa, ei tuo sattunut olemaan Koyukinne?"

//Tuon ei ole pakko olla Koyuki, päätä sä, ajattelin vaan että jos Keiji nyt lähtee Koyukia vastaan niin noi tarvii järkevän syyn lähteä mukaan xD Hah haa, Mijiro ei näekään minkä värinen iho Keijillä on, joten se ei voi tehdä samaa olettamusta epätodennäköisestä sisaruussuhteesta kuin Ryuu xD

Hei, oli Takurillakin vaimo/avovaimo/kumppani/pitkäaikainen hoito/joku sentapainen (ennen kuin heitti veivinsä pari vuotta sitten, kuten Kigoe sanoi), Niniko, ja kyllä se sitä rakasti (ehkä himopainoisesti, mutta kyllä, rakasti ^^), Daiya on rakkauden hedelmä ♥ Kyllä sekin osaa samaistua huolestuneeseen aviomieheen, ei vain Hitakuro >_< xD Miiiiksi olen miettinyt rosvoille ihme elämäntarinoita...?

Onhan Mijirokin melko hintelä... Ei saa syrjiä hinteliä! Kyllä nekin voi taistella hyvin xD No, Hitakuro on kuitenkin melko lihaksikas.//

Ryuuza katseli, kuinka Hayazume lähti etsimään Koyukia. Keiji seurasi myös sen lähtöä, ja hymyili sitten lyhyesti Mijirolle, joka oli sanonut, ettei hänen tarvinnut huolehtia. Keiji ei vielä tainnut tietää Mijiron olevan sokea.
Pian Hayazume tuli takaisin, ja kertoi löytäneensä Koyukin. Keijin ilme kirkastui. ''Sehän on hienoa!'' Sitten hän vilkaisi tielle. ''Taidan mennä häntä vastaan, ettei hän ainakaan ehdi kadota minnekään...''
Samassa kuitenkin jostakin suunnasta kuului huudahdus. ''En ole varma, mutta luulen, että se on Koyuki'', Keiji vastasi Mijiron kysymykseen. Mies alkoi nieleskellä. Hän taisi olla huolissaan.
''Kuulkaa, taidan tästä mennä katsomaan, että hänellä on kaikki hyvin'', Keiji sanoi ja lähti juoksemaan. Ryuuza vilkaisi tielle. Voisiko siellä olla yookai?, hän mietti. Paras ehkä lähteä mukaan...
''Taidan lähteä hänen mukaansa, jos siellä vaikka onkin jokin pahempi tilanne meneillään'', Ryuuza sanoi Mijirolle ja Zaburille. ''Tuletteko tekin? Voikohan rosvot jättää hetkeksi yksin, vai...?''
Ryuuza ei jäänyt odottamaan vastausta, vaan lähti seuraamaan Keijiä.

Jonkin ajan kuluttua mutkittelevalla tiellä näkyi joku. Yookaita tai vastaavaa ei kuitenkaan näkynyt.
''Koyuki!'', Keiji huudahti ja juoksi naisen luo. Ryuuza jäi jonkin matkan päähän tasaamaan hengitystään. Ei näy yookaita...
''Hienoa nähdä sinut taas'', Keiji sanoi hengästyneenä. ''Olethan kunnossa? Huusitko äsken jotakin?''
Nainen hymyili. ''Hienoa nähdä sinuakin'', hän sanoi. ''Ja kyllä, huusin äsken mutta olen ihan kunnossa. Nyrjäytin vahingossa nilkkani, tiessä oli kuoppa...''
Sitten hän läimäytti Keijiä hellästi poskelle, hymyillen. ''Saat olla varma siitä, että vaadin sinulta selityksen katoamiseesi, kunhan saan ensin hieman levätä. Juoksin kaunkin etsimässä sinua.''

//Sori, jos olisit halunnut tohon jonkun tappelun... ^^' Saat muuten ihan itse päättää, lähteekö Mijiro/Zaburi/molemmat tonne mukaan. Koyuki ja Keiji tosin tulevat varmaan vielä kiittämään heitä, joka tapauksessa. (:
Joo, en vaan tullut ajatelleeks kun kirjotin tota viime rooliani...
En en syrji hinteliä, kunhan nyt koitin järkeillä x'DD//

Keijikään ei ollut varma, oliko huutaja ollut Koyuki, mutta selvästi huolestui. Hän sanoi lähtevänsä varmistamaan tilannetta, ja Ryuuza lähti mukaan. No, oli se kuka vain, onhan häntä autettava, jos hän vaikka on joutunut youkain hyökkäyksen kohteeksi. "Minäkin menen. Jäätkö tänne, Zaburi?" "Vaikka. En mielelläni kyllä kävele ylimääräistä näillä kepukoilla." Mijiro juoksi Keijin ja Ryuuzan perään.

Hetken juostuaan Keiji ilmeisesti löysi naisen, sillä tämä huusi hänen nimeään. Mijiro oli hiukan jäljessä hänestä, mutta kuuli, että huuto oli johtunut vain nyrjähdyksestä. Hän pysähtyi Ryuuzan viereen, ja kuunteli Keijin ja Koyukin sananvaihtoa hymyillen. Aika suloista sananvaihtoa. Mukavaa vaihtelua roistojen kielenkäytölle...

Pienen hetken jälkeen Mijiro sanoi: "Hienoa, että olette kunnossa. Mutta kuulkaa, pystyttekö kävelemään, jos nilkkanne on nyrjähtänyt?"

//Ei mulla sinänsä mitään ollut mielessä, ainoa juttu oli se että huudon takia Mijiro ja Ryuuza voi mennä mukaan olematta outoja xD Toi käy ihan mainiosti ^^

^^//

Vasta Mijiron puhuessa Koyuki näytti huomaavan, että paikalla oli muitakin kuin hän ja Keiji.
''Oh, no, nilkkani on vielä hieman kipeä, mutta pystyn kyllä kävelemään mikäli tarvitsee'', Koyuki vastasi hymyillen. Sitten hän vilkaisi kysyvästi Keijiin.
''Nämä kaksi, Mijiro ja Ryuuza'', Keiji sanoi nyökäten heihin päin, ''ja heidän toverinsa Zaburi auttoivat minua löytämään sinut'', Keiji selitti. ''Tai oikeastaan, tuon herran haukkahan suurimman työn teki.''
Koyuki nyökkäsi Keijille, kääntyi sitten Mijiroon ja Ryuuzaan päin ja otti muutaman askeleen eteenpäin. ''Minä olen Koyuki'', hän esittäytyi. ''Ja kiitos paljon, kun autoitte Keijiä. En vieläkään ihan tiedä, miten tässä näin kävi, mutta kuitenkin.'' Hän naurahti. ''Kiitos.''
Ryuuza nyökkäsi ja hymyili lyhyesti.
Keiji kääntyi Koyukin puoleen. ''Kuule, et taida haluta jatkaa matkaa ihan heti?'' ''En. Ehkä on parempi levätä, kun nilkkani on hieman ikävä, ja sitä paitsi olen väsynyt sinun etsimisestäsi.'' Keiji virnisti hieman nolon näköisenä.
''Haittaisiko teitä, jos jäisimme joksikin aikaa teidän seuraanne?'', Keiji kysyi sitten Mijirolta ja Ryuuzalta. ''Ainahan sitä porukalla on hauskempaa.''
''Keiji, emme kai me nyt sellaista voi enää pyytää, hehän auttoivat meitä jo paljon. Olisimme varmaan vaivaksi...'', Koyuki tönäisi miestä kylkeen.
''Minulla ei ainakaan ole mitään sitä vastaan'', Ryuuza sanoi väliin ennen kuin Keiji ehti vastata. Sitten hän vilkaisi Mijiroa.

//Ookkei ^^
Musta tuntuu että tässä roolissa pelasin vaan Keijilla ja Koyukilla... -.-'
No, mikäs on Mikkunin ensivaikutelma Koyuki-samasta? ^^//

Mijiro nyökkäsi Koyukin vakuutuksille siitä, että hän pystyisi kävelemään. Sitten Keiji esitteli heidät, ja Mijiro teki pienen kumarruksen heihin päin. "Eipä mitään, kyllähän ihmisiä pitää aina auttaa. Sitä paitsi, se on vähän niinkuin ammatti..." Mijiro hymyili. Sitten pariskunta ehdotti, että he jäisivät porukan seuraan. "Totta kai te voitte jäädä meidän seuraamme. Mukavaa saada lisää järkevää seuraa... Mutta minun on varoitettava teitä, että seurassamme on liuta maantierosvoja. Eivät he mitään tee, mutta heidän puhetyylinsä ei välttämättä ole kaikkein mieluisinta kuunneltavaa..." Mijiro virnisti ja laittoi kätensä niskansa taakse. "Niin, olemme siis tsuwamonosta, odottelemme lisää joukkoja viemään heitä vankilaan."

//Repesin kun luin ton alun silleen et "Oh no (voi ei)" ja mietin et hei, Koyuki tuskin osaa englantia, ja sit tajusin et kyllä se ihan suomee virkkoo xD No, kaipa se pitää sitä ihan tavallisena naisena, ainakin vielä... Sitä paitsi tuon äskeisen keskustelun "suloisuuden" pohjalta Mijirokin luulee, että Keiji on Koyukin mies... xD

Hei, sama kysymys - mikä on Koyukin ensivaikutelma Mikkunista? xD//

Keiji hymyili. ''Kyllä minä luulen, että me sen kestämme. Vai mitä, Koyuki?''
Koyuki hymähti. ''Mikä ettei.'' Sitten hän kääntyi Mijiroon ja Ryuuzaan päin. ''Eipä ole tsuwamonolaisia tullut vastaan aikoihin. Tai no, ehkä se on hyväkin. Sehän kertoo siitä, että yookaiden hyökkäyksiä on ollut harvemmassa...'' Koyuki hiljeni. ''Anteeksi, kehittelen vain omia ajatusketjujani.''

Porukka lähti takaisinpäin //oletettavasti Mijiro oli mukana//, eikä mennyt kovin kauaa, kun he olivat jo Zaburin ja rosvojen luona. Ryuuza suuntasi istumaan takaisin sille kivelle, jolla hän oli ollut yhteenlaskettuna jo kaiketi useita tunteja, ja joi hieman vettä. Keiji ja Koyuki selvittivät keskenään, miten olivat onnistuneet kadottamaan toisensa. Keiji selitti kaatuneensa ja menettäneensä tajuntansa joksikin aikaa, ja Koyuki puolestaan kertoi uskoneensa Keijin lähteneen kulkemaan edelle, johtuen jostakin matkan alkupuolen huulenheitosta. Sitten Keiji oli lähtenyt etsimään Koyukia, ja Koyuki oli etsinyt Keijiä ja lopulta kääntynyt takaisin, kun ei uskonut miehen ehtineen niin kauas. Tai ainakin jotain sinne päin, Ryuuza ei ollut kuunnellut kovin tarkkaavaisesti. Eihän se hänen asiansa ollut.

//Ai kappas x'DD Joo kyllä se ihan suomeksi puhuu xDDDDD
No, ei Koyuki varmaan oikein vielä tiedä mistään mitään ^^ Mutta katsotaan, katsotaan...//

Mijiro nyökkäsi, kun pariskunta sanoi kestävänsä rosmot. Sitten hän hymyili Koyukin sanoille. Itse asiassa, tuolla naisellahan on aika kaunis ääni...

Mijiro lähti muiden mukana takaisin Zaburin ja rosvojen luokse. Mijiro istahti taas, ja kuunteli miten Keiji ja Koyuki selvittelivät asioita toisilleen. Aika pian kuitenkin joku rosvoista avasi suunsa. "Hmmm, naisseuraa. Tiiätkös, neiti, sulla on aikas kiva takamus." Se oli jompi kumpi niistä miehistä, joiden nimeä Mijiro ei muistanut, vaikka Takuri oli ne kertonut. Mijiro nousi ja asteli miehen äänen luo. "Helvattu, nyt tuo pervoilu saa riittää. Joko puhutte kunnolla tai pidätte suunne kiinni, tuliko selväksi?" Mijiro ei puhunut vihaisesti, vaan normaalilla äänenvoimakkuudella, varmalla äänellä, kuin joku vanha mestari yrittäisi takoa jotain oppimattoman oppilaan päähän. "Ha, itteäs vaan ketuttaa kun et nää kuin muikea misu toi on." "Olkoonkin "muikea misu" tai mikä hyvänsä, naisille ei puhuta noin." Mies hiljeni, mutta Mijiron kääntyessä takaisin hän näytti tälle kieltä - mitä Mijiro ei tietenkään nähnyt.

"Anteeksi. Minä varoitin... Toivottavasti nuo osaavat tästä lähin käyttäytyä", Mijiro sanoi Koyukille.

//Sori, Koyuki joutuu nyt sanallisen hyökkäyksen kohteeksi... Nojaudun tässä siihen kun joskus sanoit, että Koyuki on aika kaunis ^^//

Ryuuza huokaisi hiljaa kun joku rosvoista avasi suunsa. Samanlaisia nuo näköjään olivat kaikki.
Keiji ja Koyuki näyttivät kumpikin siltä, että olivat aikeissa sanoa jotakin, mutta Mijiro ehti ensin. Kun rosvo vastasi tälle ja sanoi samalla ohimennen, ettei Mijiro nähnyt, aiemmin mainitun kaksikon ilmeet muuttuivat ihmetteleviksi.

Mijiro kääntyi Koyukin puoleen ja pahoitteli tapahtunutta. Nainen vain hymyili.
''Ei se mitään. Sanotaanko vaikka, että olen melko tottunut'', hän naurahti. Se väite oli itse asiassa melko helppo todeta tietämättä taustoista sen kummemmin mitään. Koyukilla oli kauniin ruskeat silmät, tummat, kiiltävät hiukset ja kauniilla tavalla 'erilainen' iho verrattuna useimpiin ihmisiin, joita päivittäin käveli vastaan.
Hymy karisi hiljalleen Koyukin kasvoilta, hänen ilmeensä vakavoitui ja hän katsoi Mijiroa suoraan silmiin. ''Kuule... Haittaako jos kysyn yhtä asiaa?'' Koyuki piti vain hetken tauon, odottamatta vastausta. ''Mitä hän tarkoitti sillä, mitä sanoi äsken? Siis...'' Koyuki oli hetken hiljaa, kuin etsien oikeita sanoja. ''Siis kun hän sanoi, että sinä et, tuota, näkisi...''
Sitten hän pudisti päätään. ''Anteeksi jos olen ymmärtänyt jotain väärin. Eikä sinun tarvitse vastata, jos et halua...''
Myös Keiji katsoi Mijiroa kysyvästi. Ryuuza seuraili tapahtumia sivummalta, sanomatta tai tekemättä mitään.

//Mikäpä siinä :'D//

Koyuki kertoi Mijirolle, että hän oli tottunut rosvon kaltaisiin huuteluihin. Hän taitaa siis olla melko kaunis. Mikä meissä miehissä on, ettemme osaa käyttäytyä...? "Ai. Ikävää."

Sitten nainen kysyi hiukan epäröiden hänen näkökyvystään. Ai niin, se rosvo taisi sanoa jotain... "Ei se mitään, eihän se mikään salaisuus ole. Minä olen sokea." Mijiro heilautti kättään silmiensä edessä. "Olen ollut koko ikäni. Joten valittettavasti en näe teidän ilmeistä kauneuttanne..." Mijiro hymyili. "Mutta äänenne on kyllä nätti, pakko myöntää." "Jaaha, Mikkun alkoi flirttailemaan." Mijiro kääntyi Zaburiin päin. "Kuules nyt..." "Vitsi vitsinä." Mijiro kääntyi takaisin pariskuntaan päin. "Anteeksi, tuo on aina tuollainen. Älkää välittäkö siitä." "Mikkuu-uun!"

//Heeetkinen... Eikös Koyuki teitittele vieraita ennen sinuttelulupaa? xD//

Koyuki nyökkäsi myötätuntoisesti Mijiron kertoessa sokeudestaan. Sen jälkeen hänen kasvonsa valtasi hetkeksi Ryuuzallekin kovin tuttu 'olenpa minä typerä' -ilme. Poika virnisti itsekseen. Tervetuloa kerhoon.
Mijiron alkaessa puhua Koyukin ulkonäöstä ja äänestä nainen naurahti hiljaa, hymyillen. Zaburi näki asiakseen puuttua keskusteluun, mikä sai Keijin naurahtamaan hyväntuulisesti. Ryuuza katsoi miestä hieman ihmetellen, sillä sikäli kun hän oli maailman tosiasioita ymmärtänyt, useimmiten miehet eivät olleet järin hyvillään kun heidän naisilleen flirttailtiin. No, ehkä Keiji oli tottunut. Tai sitten jakoi Mijiron mielipiteen siitä, etteivät hänen sanansa olleet mitään. Kukapa tiesi.
Koyuki pudisti päätään hymyillen. ''En kyllä usko, että menetätte paljoakaan ainakaan siinä, ettette näe minua'', hänen naurunsa helisi. Se aikaisemmin puhunut rosvo mutisi paikaltaan hiljaisen vastalauseen, joka hukkui muihin ääniin.
Keiji vilkaisi sotureihin päin. ''Sanoitte aiemmin, että olette odottamassa lisäjoukkoja, niinhän? Oletteko joutuneet odottelemaan jo kauankin?''

//No, kyllä Koyuki teitittelisi, mutta mä en muista sitä x'DDD//

Mijiron selkäpiissä kulkivat väreet, kun Koyuki nauroi. Nauru oli kuin enkelin. Eihän naisella voi olla noin kaunis ääni. Onneksi sekä Koyuki että Keiji näyttivät ottavan Zaburi puheet huumorilla. Se mies sen sijaan väitti vastaan, hiljaa tosin, mutta Mijiro kuuli sen. "Tuo yksi mies taitaa kyllä olla eri mieltä kanssanne..." Mjiro sanoi ja osoitti peukalollaan olkansa yli rosvojoukkoon. "Siitä etten menetä mitään... No, tyydyn vain kuuntelemaan ääntänne. Se on nimittäin oikeasti todella kaunis. Anteeksi, minä vain pidän todella paljon kauniista äänistä... No, ymmärrettävistä syistä."

Sitten Keiji vaihtoi aiheen sotureihin. "Kyllä me tässä jo useita tunteja olemme odotelleet", Mijiro sanoi. "Eivätkä joukot varmaankaan ehdi paikalle ainakaan ennen kymmentä illalla." Mijiro oli hetken hiljaa, ja jatkoi: "Te olitte matkalla jonnekin koilliseen? Voitte varmaan matkata kanssamme vähän matkaa."

//Mijiro tykkää Koyukin äänestä ^^//

Koyuki hymyili Mijirolle ymmärtävästi. Hän pystyi kuvittelemaan, että jos ei nähnyt, täytyi keskittyä johonkin muuhun. Vaikkapa kuuntelemiseen.
Keiji nyökkäsi Mijiron kertoessa, että joukko oli odotellut tien vierustalla jo pitkään. Sen jälkeen
soturi ehdotti, että Keiji ja Koyuki matkaisivat jonkin aikaa heidän kanssaan.
Keiji kurtisti kulmiaan. ''Mikäpä siinä'', hän aloitti, ''mutta mikäli pääsette liikkeelle vasta tuntien kuluttua...''
''Eihän meillä mikään kiire ole'', Koyuki sanoi väliin. ''Sitä paitsi, kyllä minunkin on parempi antaa nilkkani olla jonkin aikaa levossa, vaikka tuskin se kovin paha on'', hän lisäsi. Keiji nyökkäsi.
''Niin, mikäpä meillä tässä on'', hän myötäili. ''Ja hauskempaahan sitä seurassa on kuin kaksistaan, vai mitä, Koyuki pieni?'' Keiji virnisti leikkisästi.
Koyuki sai vain vaivoin näytettyä loukkaantuneelta. ''Tiedän kyllä olevani sinua nuorempi, ei siitä tarvitse erikseen muistuttaa'', hän mutisi, mutta purskahti sitten nauruun. ''Höntti.''
Ryuuza pysytteli yhä hiljaa paikoillaan ja antoi katseensa kiertää vuorollaan jokaiseen läsnäolijaan. Kaikki vaikutti rauhalliselta, rosvotkin olivat suhteellisen hiljaa, vaihtoivat ainoastaan muutaman sanan silloin tällöin. Kinomi näytti saaneensa tarpeekseen syömisestä, ja seisoskeli vain paikoillaan. Ryuuza vilkaisi valjaita, jotka yhä olivat ponin päällä, ja kohottautui seisaalleen.
''Taidan irrottaa kärryt'', hän sanoi, ei erityisesti kenellekään. ''Kinomikin saa hieman lepoa, kun kerran olemme ilmeisesti paikoillamme vielä kauan.''

//^^//

Mijiro hymyili, kun pariskunta ilmoitti jatkavansa matkaa heidän kanssaan. Sitten hän nyökkäsi Ryuuzalle, joka meni päästämään ponin ylimääräisestä taakasta.

Mijiro oli hetken hiljaa, kuunteli luonnon ääniä. Sitten, aivan äkkiä, hän kuuli selkänsä takaa suhahduksen, mutta se oli niin yllättävä, ettei hän ehtinyt reagoida siihen. Ja hetkessä Mijirosta tuntui, kuin nuoli olisi pureutunut hänen olkapäähänsä. "Aaaarrg!" hän huudahti, otti kiinni olkapäästään ja lysähti. "Mikkun? Mikä sinulle tuli?" mies kuuli Zaburin äänen. No kai minuun nyt sattuu kun nuoli osuu olkapäähän... Hän tunsi, että hänen olkapäästään alkoi vuotaa verta. "Mitä... Mijiro, sinusta vuotaa verta! Ihan yhtäkkiä!" "Täh? Eikö se nyt ole aika selvää että nuoli tekee haavan?" "Mutta kun sinussa ei ole mitään nuolta tai mitään muutakaan..." Mijiro tunsi Zaburin tunnustelevan selkäänsä. "Tiedätkö, minä ainakaan en näe mitään nuolta, mutta kyllä tässä sellainen tuntuu..." Hän vetäisi sen pois Mijiron olkapäästä. "Tämä on... Jonkinlainen näkymätön nuoli."

Samassa kuului toinenkin karjaisu - Hitakuron. "Rakas!" Saora kiljaisi. Sitten yläilmoista alkoi kuulua outoa käkätystä, mutta mitään ei näkynyt (Vaikka Mijirohan ei sitä näe xD).

//Niin, minkä ikäinen Keiji siis tarkalleen on? Muistelisin Koyukin olevan 25...//

Ryuuza pujotti kärryjen aisat irti Kinomin valjaista ja laski ne sitten maahan. Sen jälkeen hän avasi soljet ja solmut, jotka pitivät kärryt kiinni Kinomissa. Poni vaikutti helpottuneelta päästessään hiostavista ja hiertävistä valjaista. Olisi pitänyt ottaa valjaat pois jo aikaisemmin.
Ryuuza nosti valjaat Kinomin selästä ja laski ne kärryjen reunalle. Hän vilkaisi ohjia ja suitsia, jotka olivat kiinni ponin päässä, mietti hetken ja päätyi sitten irrottamaan ainoastaan ohjat ja laskemaan ne muiden valjaiden viereen. Suitset eivät haittaisi Kinomia, ja vaikka se olikin erittäin kiltti ja tottelevainen, oli kaikesta huolimatta hyvä olla jotakin, josta saisi kätevästi kiinni, jos jotakin sattuisi. Sitä paitsi, Kinomin oloa mukavoitti vielä sekin, ettei sen suotsissa ollut lainkaan kuolaimia. Se ei tarvinnut niitä, se totteli ilmankin, ja sitä paitsi sen suupielet olivat hieman normaalia herkemmät, jolloin kuolaimista voisi olla jopa haittaa.
Ryuuza jäi joksikin aikaa rapsuttelemaan Kinomia melko hajamielisen näköisesti. Poika huokaisi hieman väsyneenä. Keuhkot olivat onneksi rauhoittuneet aikaisemmin päivällä sattuneen taistelun aiheuttamista vaurioista, ja hengittäminen sujui jo vallan mainiosti.

Ryuuza oli juuri ehtinyt istahtaa alas kivelle, jolla oli ollut jo niin kauan sinä päivänä, kun Mijirolle vaikutti sattuneen jotain. Huudahdus kiinnitti myös Keijin ja Koyukin huomion. Kaksikko oli tähän asti istuskellut sivummalla, mutta nyt he nousivat seisaalleen ja tulivat katsomaan lähempää, mitä oli sattunut.
Ryuuza pomppasi myös pystyyn ja meni lähemmäs sotureita. Hänen kulmansa olivat syvillä uurteilla hänen miettiessään, mitä oli tapahtunut.
Yhtäkkiä Mijiro alkoi vuotaa verta. Keijin suu loksahti auki ja Koyuki näytti huolestuneelta.
Pian Zaburi löysi Mijiron selästä näkymättömän nuolen. Kaikkia katselivat kummissaan, yrittäen hahmottaa missä nuoli oli. Arvatenkin, turhaan.
Yhtäkkiä Hitakurokin vaikutti saaneensa osuman, ja samassa jostakin ylhäältä päin alkoi kuulua ääntä. Ryuuza otti nopean askeleen kauemmas muista ja kiskaisi Meiyon huotrastaan. Keiji seurasi perässä ja otti oman miekkansa. Mitä ihmettä?, Ryuuza ihmetteli yhä kurtistaen kulmiaan, ja kaikki hänen väsymyksensä oli tiessään. Hän tähyili ylös, yrittäen löytää jonkun merkin jostakin.
Koyuki kumartui Mijiron puoleen. ''Oletko kunnossa?'' hän kysyi. ''Anna kun katson tuota haavaa. Toivottavasti nuolessa ei ollut myrkkyä tai mitään'', hän jatkoi ja tarttui varovasti Mijiron olkapäähän, kuin pyytäen samalla vahvistusta siihen, että saisi vilkaista haavaa.

''Kinomi!'' Ryuuza huudahti ponin suuntaan. ''Ole varuillasi.'' Poika ei voinut olla varma siitä, ymmärsikö poni mitä hän tarkoitti, mutta aina kannatti yrittää.
Yhtäkkiä jokin iskeytyi maahan aivan Ryuuzan jalkaterän viereen. Mitään ei näkynyt, mutta Ryuuzan heilauttaessa jalkaansa maahan muodostunutta, pientä kuoppaa kohti, hän tunsi nuolen sojottavan siitä. Voi hemmetti.

//Joo, Koyuki on 25, ja Keiji häntä vuoden vanhempi eli 26 (://

Tunnelma porukassa oli selvästi jännittynyt. Jokainen varmasti mietti, mitä oli tekeillä. Näkymättömiä nuolia? Mijiro ajatteli. Ihan kuin tässä ei olisi jo loukkaannuttu tarpeeksi parin päivän osalta. En kyllä ihan heti lähde uudelle tehtävälle... Aihh. Mijiron nuolihaavaa koski, hän pysyi istuallaan, hiukan kyyryssä.

Kun Koyuki tarjoutui katsomaan hänen haavaansa, Mijiro nyökkäsi myöntymisen merkiksi. "Olkaa varovaisia, kaikki. Jos nuo ovat näkymättömiä aseita, ne voivat olla todella vaarallisia ainakin niille, jotka ovat tottuneet elämään näön varassa." Naisen tarttuessa miehen olkapäähän Mijiro vinkaisi hiukan - kosketus sattui pikkaisen - mutta sanoi: "Katso vaan." Naisen tutkiessa sitä mies kuuli Zaburin huutavan: "Saiko se raivopää osuman?" "Helvattu, minä mikään raiv... Aih!" "Älä *sniif* liiku, kulta! *Nyyh* Hänen kädestään *byääh* alkoi yhtäkkiä tulla *wäääh* verta..." Saora vastasi, itku kurkussa. "Se on varmaan samanlainen näkymätön nuoli. Minä tulen vetämään sen pois."

Samassa Mijiron korvat havaitsivat jotain. "Varo!" hän huusi ja kiskaisi Koyukin maahan mukanaan. Aivan heidän ylitseen sujahti nuoli, joka olisi luultavasti muuten osunut jompaan kumpaan. "Tuosta meni nuoli... Tai ainakin niin minun korvani kertovat." Samassa hän tajusi olevansa naisen päällä. Hän kohottautui nopeasti, punastuen. "A-anteeksi", hän takelteli.

//Hei, Mijiron ikätoveri! Kivaa ^^//

Koyukin kasvoilla oli huolestunut ilme, kun Mijiro vingahti kivusta. Hän kuitenkin piti yhä kiinni miehen olkapäästä, ja tutkaili haavaa katseellaan. Hän kosketti sitä sormenpäillään, etsien merkkejä jostain pahemmasta kuin ainoastaan haavasta. Hän ei kuitenkaan löytänyt mitään, ainakaan vielä...
Samassa Mijiro huudahti varoituksen. Koyuki hätkähti ja ennen kuin huomasikaan, hän oli jo selällään maassa. Hän veti syvään henkeä ja huomasi samalla Mijiron vain hieman yläpuolellaan. Hän katsoi miestä suoraan silmiin, eikä edes punastunut, niin todennäköistä kuin se olisi ollutkin. Tai ehkä hän punastuikin, mutta se ei vain näkynyt hänen kasvoiltaan, kuka tiesi.
Pian Mijiro nousi, ja Koyuki seurasi perässä. Miehen pyydellessä takellellen anteeksi, Koyuki pudisti päätään.
''Ei, minun pitäisi kiittää sinua'', hän sanoi. ''Voisin olla vaikka hengetön, jos et olisi auttanut...''
''Oh, niin, haavastasi'', Koyuki jatkoi sitten, heilauttaen pitkät palmikkonsa selkänsä taakse. ''Se ei näyttänyt ainakaan vielä kovin pahalta, mutta sanothan, jos se alkaa mielestäsi muuttua jotenkin?''

Ryuuza vilkuili hieman hermostuneena ympärilleen. Tämä tästä vielä puuttui, näkymätön vihollinen yläilmoista! Sitä paitsi, mikä hinku kaikilla oli hyökätä juuri heidän seurueensa kimppuun? Yookailta taisivat olla huvit vähissä.
Nuolia iskeytyi maahan muutamia lisää, ja taas yksi rosvoista, kaikkein hiljaisin mies, sai osuman. Samassa Ryuuza ymmärsi jotakin: rosvot olivat suojattomia, eikä heitä voinut päästää vapaaksikaan, ties mitä siitä tulisi. Ehkä olisivat jopa liitossa tuon uuden hyökkääjän kanssa... Erittäin epätodennäköisesti tosin, mutta sodassa oli aina oltava askeleen edellä.
Ryuuza käveli nopein askelin rosvojen lähelle ja tarkkaili taivasta. Mistään ei irronnut edes yhtä ainoata vihjettä yhtään mistään.
Muutama nuoli iskeytyi taas maahan, tällä kertaa vahingoittamatta ketään. Ryuuzan mieleen hiipi se, mitä Mijiro oli sanonut. Tottuneet elämään näön varassa... Ehkä olisi parempi olla näkemättä?
Ryuuza sulki silmänsä ja hengitti syvään, kuulostellen jokaista pientäkin suhahdusta, joka ympäriltä kuului. Samassa hän kuuli sen. Se oli lähestyvä nuoli.
Ryuuza heilautti Meiyon terää, ja tunsi miten nuoli räsähti rikki. Hän avasi silmänsä, uskomatta itsekään mitä oli juuri tehnyt - ja yhtäkkiä kaikki ajatukset katosivat kivun aallon kulkiessa pojan läpi. Nuolta oli seurannut toinen - ja se oli juuri lävistänyt Ryuuzan vasemman kyljen.
Pojan huulilta pakeni tuskainen ähkäisy, ja hän vajosi polvilleen tuntien, miten veri alkoi pulppuilla ulos haavasta. Täytyy... saada nuoli... irti..., Ryuuza sanoi itselleen mielessään. Hän ei kuitenkaan saanut vielä kohotettua käsiään tarpeeksi siihen, hän vapisi hieman ja hänen hengityksensä oli tiheää. Veri värjäsi hänen vaatteitaan punaisiksi.

//Nyt taisi tulla aika runollista tekstiä x'DD//

Koyuki ei ollut milläänsäkään siitä, että Mijiro oli pamahtanut naisen päälle. Hyvä niin. Tämä jatkoi miehen haavan tutkimista. "Joo, sanon kyllä..."

Samassa kuului taas karjaisu - oudolla äänellä, joten Mijiro oletti sen olleen se rosvo, joka ei ollut puhunut lähes mitään. Hiiskatti, tätä menoa me rei'itymme kaikki... Pakko yrittää paikallistaa se, joka näitä nuolia ampuu. Samassa hän kuuli myös Ryuuzan tuskaisen äänen. "Ryuuza? Osuiko sinuunkin?" mies huusi ja käännähti poikaan päin. Samassa olkapäätä kirpaisi äkillinen kääntyminen. "A... Aih..." Nyt pitää... Löytää se joku... Mijiro yritti keskittyä kuuntelemaan jotain epätavallista.

Rosvojen luona Zaburi oli saanut kiskottua nuolen Hitakuron kädestä ja yrittänyt vähentää sen verenvuotoa, kun toiseenkin roistoon osui. Tätä miestä oli osunut jalkaan. Zaburi veti senkin pois, eikä aikaakaan, kun Ryuuzaankin osui. Zaburi pinkaisi Ryuuzan viereen. "Otan tuon pois. Kyljestäsi tulee aika paljon enemmän verta kuin noitten muitten haavoista..."

//Okei, jos tän ihme näkymättömän tyypin jälkeen ei enää satuttavia tapauksia ennen Tsuwamonoa xD//

Ryuuza kuuli, kuinka Mijiro kysyi oliko häneenkin osunut, muttei saanut vastattua. Vaikka hän kuinka yritti, sanat juuttuivat kurkkuun. Hän vapisi yhä jonkin verran ja yritti tavoitella nuolta toisella kädellään, kiskaistakseen sen irti.
Pian kuitenkin Zaburi ryntäsi pojan viereen ja tarjoutui auttamaan. Ryuuza nyökkäsi ja suoristi selkäänsä sen verran, että Zaburin oli helpompi irrottaa nuoli hänen kyljestään.
//Oletan nyt tässä, että Zaburi kiskaisi sen nuolen irti, niin saan tähän rooliin vähän enemmän tekstiä :') Jos ei sovi, niin ilmoita niin muokkaan viestiä ^^//
Kun Zaburi kiskaisi nuolen irti, Ryuuzan kylkeen sattui toden teolla. Hän puristi hampaansa yhteen jottei alkaisi huutaa. Nyt kun nuoli oli poissa haavasta, verentulo lisääntyi vielä jonkin verran. Samassa Ryuuza alkoi yskiä, ja verta tuli hieman hänen suustaankin. Saatuaan hillittyä itsensä poika pyyhkäisi paidanhihallaan verta suupielistään. ''Kiitos'', hän sanoi Zaburille hiljaisella äänellä, painaen samalla kyljen haavaa toisella kädellään.
Nyt täytyy löytää jostakin se hyökkääjä, poika ajatteli. Muuten tässä voi vaikka käydä niin, että kuolemme kaikki... Onkohan hyökkääjiä yksi vai useampia? Hitto tätä epätietoisuutta...
Ryuuza vilkaisi sivusilmällä nuolta, joka oli nyt mahdollista erottaa edes jollakin tavalla hänen verensä ansiosta. Ryuuza huokaisi hiljaa, hengittäen yhä tiheään tahtiin, yrittäen tasata jyskyttävää ääntä päänsä sisällä. Yhtäkkiä hä oli kuitenkin kuulevinaan jotakin ulkomaailmasta. Askeleen. Mutta avatessaan silmänsä hän ei nähnyt edessään ketään.
Joko se on vain omassa päässäni, tai sitten tuossa on oikeasti joku, Ryuuza ajatteli kurtistaen kulmiaan. Samalla hän sai idean.
Verta oli valunut haavasta hänen käteensä tasaisesti hiipuvaan tahtiin. Ryuuza heilautti nopealla liikkeellä kättään niin, että veri lensi ilmassa. Ja ihme kyllä, osa verestä jäi ilmaan. Ryuuza ei kuitenkaan ehtinyt seurata tapahtumia enempää, kylki näet ilmoitti terävällä kivun aallolla ettei ollut juuri pitänyt äkkinäisestä liikkeestä. Ryuuza kuitenkin pakotti vapisevan ruumiinsa pitämään hänet istuvassa asennossa.
Jokin äyskähti yllättyneesti. ''Ette te aivan niin tyhmiä ole kuin odotin'', jokin sanoi hekotellen. ''Mutta se ei riitä, lupaan sen.''
Hyökkääjä siis tosiaan on nyt maan kamaralla, Ryuuza totesi mielessään. ''Mikä sinä oikein olet?'' hän kysyi hiljaisella, vapisevalla äänellä.

//Tällaista tällä kertaa. Päätinpäs nyt, että heppuli oli jossain vaiheessa laskeutunut tuolta taivaalta... Tai ainakin yksi heppuli, jos niitä on monta ;> Toivottavasti ei haittaa ^^
Nooo, onhan se ihan kivaa että on toimintaa~~ Tosin, ehkä tän jälkeen tilanne vois vähän rauhoittuakin...//

//Juu, kyllä Zaburi sen irti otti ^^//

Ryuuza ei vastannut mitään. Hiiskatti, päätyikö hän tajuttomaksi tai jotain? "Ryuuza?" Mijiro huusi uudestaan. Nyt hän kuuli Zaburin äänen: "Joo, osui häneen. Hän ei nyt oikein pysty puhumaan." Ei helkutti. Mijiro huolestui toden teolla pojasta. "Saakeli, osuiko pahasti?" "No... Aika. Hänen kyljestään tulee verta aika lailla. Mutta et nyt ala hysteeriseksi tai mitään." Omalla tahollaan Zaburi nyökkäsi pojan kiitokseen ja yritti, hiukan huonolla menestyksellä, tyrehdyttää pojan verenvuotoa.

Äkkiä Mijiro oli kuulevinaan hiljaisia askeleita Ryuuzan suunnalta. Ja sitten tuo ihme olento puhui. Se oli maassa, Ryuuzan lähellä, ja joku oli ilmeisesti tehnyt sille jotain, koska se puhui "ette ole niin tyhmiä kuin oletin". "Koyuki, mitä tapahtui? Tekokö joku jotain sille olennolle?" hän kysyi, nainen oli kai vieläkin hänen vieressään. Vastauksen saatuaan //Sori, liikutan nyt vähän Koyuki-samaa, sano jos Kocchan ei vastaile Mikkunille// Mijiro kuuli, miten olento alkoi puhua: "Ai, mikäkö olen? En mikään, etkös näe? En ole mitään, vain tuulta, ilmaa. Kjäh häh hää."

Nyt Mijiro hapuili viereltään miekkojaan, jotka hän oli laskenut siihen. Hän sai käteensä Joushikiarun. Jos minä nyt heitän tämän samalla kun se on keskittynyt puhumiseen... "Muahahaa, satuitte sopivasti reitilleni. Rakastan viattomien ohikulkijoitten silpomista, murskaamista, nirhaamista... Käkäkää!" "Koyuki, pysy minun takanani. Tämä saattaa nyt kohdistaa otuksen huomion tänne." Mijiro heitti miekkansa terveellä kädellään otusta kohti. Toivottavasti se nyt osuu youkaihin eikä kehenkään muuhun... Ja silmänräpäyksessä youkai karjahti siihen malliin, että miekka oli tainnut osua.

//Ei haittaa, ja joo, vaan yksi, ei enempää probleemia... Tiedätkö, mä ajattelin että laitan Mijiron sanomaan "Aavemaista" tuohon ilmassa riippuvaan vereen, mut... *Lyö päätään seinään* He. Is. BLIND...//

//^^//

Koyuki vilkaisi Mijiroon päin tämän kysyessä, mitä oli tapahtunut. ''Poika heitti verta ilmaan, ja osa siitä jäi leijumaan ilmaan'', Koyuki selitti. ''Hyökkääjä on siis aivan tässä lähellä...''
Samassa olento vastasi Ryuuzan kysymykseen. Poika virnisti vaivalloisesti. ''En tosiaankaan näe, siinähän se ongelma onkin'', Ryuuza sanoi teennäisen huvittuneella sävyllä, joskin hiljaisella, heikolla äänellä. Otus jätti kommentin huomiotta, ja jatkoi mahtailuaan.

Koyuki kuuli Mijiron kehottavan pysymään hänen takanaan. Hän oli kysymässä, mitä mies aikoi tehdä, kun huomasikin miekan hänen kädessään. Koyuki otti muutaman askeleen sivulle ja seurasi tilannetta huolestuneen näköisenä.

Ryuuza vilkaisi sivusilmällä Mijiroon ja huomasi, että tämä oli heittämässä miekkaa. Tässä on tilaisuus, Ryuuza ajatteli ja puristi toisella kädellään Meiyon kahvaa. Samassa Mijiro heitti miekan.
Miekka osui ja jonkin verran upposikin olentoon, ja se karjahti tuskaisesti. Ryuuza hypähti silmänräpäyksessä eteenpäin, luottaen siihen että adrenaliini estäisi häntä kaatumasta maahan kivusta. Hän iski kaikin voimin miekallaan yookaita, joka karjahti uudestaan. Keijilläkin oli ilmeisesti ollut samankaltainen suunnitelma, sillä samassa hänkin oli lyömässä yookaita miekallaan.
Ryuuza tunsi, miten jo jonkin verran tyrehtynyt verenvuoto voimistui taas. Hänen kylkeään vihlaisi, ja hän vajosi maahan polvilleen. Keiji yritti napata hänet turvaan ennen kuin yookai ehtisi tehdä mitään, mutta myöhästyi. Yookai löi Ryuuzaa jollakin, ilmeisesti nyrkillä, niin lujaa että hän lennähti vihollisesta kauemmas. Ryuuza ei voinut kuin maata hetken paikoillaan henkeä haukkoen, ja kohottautui sitten vaivalloisesti istualleen. Veri virtasi jälleen hänen haavastaan. Toivottavasti... he jatkavat... yookain... kimppuun hyökkäämistä, Ryuuza ajatteli, hengittäen raskaasti.
Koyuki vilkuili hänen suuntaansa ilmeisen huolestuneena. Keiji seisoi yookaita vastapäätä ja miekkaili vimmatusti tätä vastaan.

//No, sitä sattuu ;D//

//Maaah, venäläinen realismi ei kiinnosta (Vaikka valitsinkin sen itse, luulin että Anton Tsehov olis kiinnostavaa...) varsinkin kun sitä pitää tehdä puoli yhdeksään asti ja sitten pikkuveli on vielä koneella eikä pääse sinne... Nyt on vähän ärsyyntynyt fiilis, tahdon jotain söpöä ihanaa romanttistaaa~//

Heti youkain huudon jälkeen Mijiro kuuli taistelun ääniä. Ilmeisesti useampi taisteli olentoa vastaan. Mijirokin nousi ylös, haparoi Tatakain käteensä ja meni hänkin otuksen luo. Hengityksen äänestä hän arveli, että Keiji taisteli youkaita vastaan. Mijiro ei ollut varma, miten Ryuuzan laita oli, ja oli pojasta hiukan huolissaan.

Mies keskittyi kuuntelemaan, ja hahmotti, miten youkai liikkui. Se yritti nyt taistella myös häntä vastaan, mutta sen huomio kiinnittyi aika paljon Keijiin. Aina välillä se yritti iskeä häntäkin miekallaan, mutta Mijiro sai torjuttua iskut. Äkkiä hän kuitenkin menetti tasapainonsa ja kaatui - hän oli kompastunut johonkin. Mijiro tunnusteli, mihin hän oli kaatunut, ja ilokseen huomasi sen olevan maassa lojuva Joushikiaru. Mijiro nousi uudestaan ylös, nyt miekka molemmissa käsissään. Äkättyään puun youkain ja Keijin vieressä Mijiro henkäisi ja survaisi kummallakin miekallaan otuksen kiinni puuhun.

"Pois tieltä, minä hoidan loput!" Zaburi kuului huutavan, ja jokin suuri - arvatenkin Zaburin jättimäinen kirves - viuhahti ilmassa ja kalahti kuuluvasti puuhun. "No niin, kahtia on..." mies ehätti sanoa, kun hän karjaisi. "Mitä nyt?" Mijiro ehti kysyä. "Ei mitään vakavaa, se otus vain suli kasaksi ruskeaa mönjää kun se kuoli..."

Mijiro istui alas. Olkapäätä särki, nuolihaava oli melko paha, mutta nyt mies oli huolissaan Ryuuzasta.

//Sekavaa ja mööö... Halusin vaan ton otuksen pois xD Määh, ei tähän saa tungettua mitään söpöä... Sori jos Mijiro vei taistelukunnian Keijiltä xD Kauheasti miekkoja näillä miehillä, onko jokaisella miehellä miekka mukana näinä aikoina xD//

//Venäläinen realismi o.O Karmivaa...
Söpöäihanaaromanttista x'DDD//

Keiji miekkaili epävarman oloisena yookain kanssa. Hän ei nähnyt sitä kuin niiltä kohdilta, joihin oli pudonnut verta, eikä se auttanut kovinkaan paljoa. Yookai onnistui viiltämään häntä muutaman kerran, mutta ne olivat kaikki onneksi pelkkiä pintanaarmuja. Mijiron liittyessä taisteluun Keiji vilkaisi tätä nopeasti, kiitollisena.
Koyuki seuraili tapahtumia kauempaa, hieman huolissaan kaikista. Erityisesti Ryuuzan tilanne huoletti häntä, sillä poijasta vuoti yhä runsaammanlaisesti verta eikä hän muutenkaan näyttänyt kovin hyvinvoivalta.
Rosvojoukko seurasi taistelua hiljaa, kuin henkeään pidättäen.

Ryuuza sai vaivoin pidettyä itsensä istuvassa asennossa. Hän puristi verta vuotavaa kylkeään kämmenellään ja hengitti raskaasti. Päätä oli alkanut hieman särkeä yookain iskun ja sitä seuranneen maahan iskeytymisen takia, ja hänellä oli kaikin puolin melko tuskainen olo. Siitä huolimatta hän ei antanut itsensä levätä, ei ennen kuin taistelu olisi ohi. Ja ellei hän muuta pystynyt tekemään, hän sitten vaikka vain istui ja seurasi tapahtumia, kuitenkin valmiina vielä yrittämään uutta hyökkäystä mikäli se olisi tarpeen.
Mijiro ja Keiji saivat pidettyä yookain aisoissa, ja pian Mijiro onnistui iskemään sen kiinni puuhun. Sen jälkeen Zaburi viimeisteli työn. Yookai kuoli.
Vaara on... ohi, Ryuuza ajatteli mielessään helpottuneena. Samalla hänestä alkoi kuitenkin tuntua siltä, että kipu vain lisääntyi. Niin tietysti - vaara oli ohi, eikä hänen kehonsa tarvinnut enää olla 'pakene tai puolustaudu' -tilassa. Ryuuza aneli mielessään adrenaliinitasoa pysymään sen verran korkealla, että pysyisi edes tajuissaan. Ei siitä kuitenkaan mitään apua ollut. Jyskytys ja särky pojan pään sisällä vain yltyi ja kylkeen sattui yhä vain enemmän. Verta oli vuotanut hänestä paljon, eikä elimistö jaksanut enää pitää häntä tajuissaan.
Ryuuza tunsi kaatuvansa selälleen, ja hänen silmänsä painuivat kiinni. Ote Meiyon kahvasta irtosi, ja tuntui kuin kipu olisi hieman hellittänyt. Ryuuza kuitenkin tiesi sen olevan harha. Herätessä häneen sattuisi entistä enemmän. No, ainakin hän pystyi olemaan luottavaisin mielin, sillä hän ei ainakaan ollut yksin. Porukkaa oli ympärillä vaikka muille jakaa.

Kun taistelu oli ohi, Koyuki ei hukannut aikaa. Hän ryntäsi heti maahan kaatuneen Ryuuzan luo ja tarttui hänen käteensä etsien pulssia. Hän rentoutui huomattavasti löydettyään sen.
Keijikin huomasi tilanteen. ''Onhan poika kunnossa?'', hän kysyi myös hieman huolestuneena. Koyuki nyökkäsi. ''Ainakin jotenkin. Hän on tajuttomana... Nuoli on lävistänyt kyljen.'' Koyuki nosti hieman Ryuuzan päätä ja tunsi takaraivossa kuhmun, josta vuoti hieman verta. ''Hän on lyönyt päänsä, ilmeisesti melko kovaa. Varmaankin maahan yookain lyötyä häntä...''
Koyuki huokaisi helpottuneena. ''Mutta hän taitaa silti olla kunnossa. Isku päähän ja verenhukka olivat ilmeisesti kuitenkin liikaa.'' Hän kohautti olkiaan. ''Oli miten oli, haava pitää sitoa.''

//x'D
Ei haittaa, vaikka Keiji ei saanutkaan kaikkea kunniaa 8DD Ja voihan olla, että suurin piirtein kaikilla on ainakin joku ase mukana...
Voi pientä Ryu-kultaa~~ <3 No, ei se varmaan kauaa tajuttomana ole... Ja sitä paitsi, nyt voin keskittyä vähäksi aikaa enemmän Koyukiin... ;D//