Puut suhisivat, kun pieni tuulenvire leikki niiden lehdillä. Linnut lauloivat, muutama orava hyppelehti oksistoissa. Aurinko paistoi lämpimästi lehvistöjen läpi, taivas oli kirkas, oli kaunis kesäpäivä.
Jossain päin Hayashin metsää seisoi nuori hanyouneito, pitkät mustat kutrit, nilkkapituinen kietaisumekko ja leveät hihat heiluivat hieman tuulessa. Shikarin edessä avautui kapea metsäpolku. Se jatkui pitkälle eteenpäin ja kaartui sitten vasemmalle. Neito kulki sitä hitaasti, kumarteli välillä poimimaan kukan käsissään olevaan kimppuun. Hän ei ollut hetkeen tavannut muita ihmisiä, kaikkialla oli hiljaista. Aah. Tämä se vasta on elämää. Rauhallista ja kaunista.
Neito oli ihka ensimmäistä kertaa Shuujitsurikujoun saarella. Hän asui Airandolla, jota oli kierrellyt ristiin rastiin, ja oli nyt päättänyt lähteä hieman pidemmälle reissulle. Kuukausi, ehkä pidempikin aika. Kunpa Hayate vain olisi lähtenyt seuraksi. Shikari hymyili ajatellessaan parasta ystäväänsä. No, ei voi mitään.
Shikari pysähtyi, otti jousensa pois selästään ja istui erään puun juureen. Hän nojasi sen runkoon ja irrotti pitkän kangassuikaleen hiuksistaan. Hän sitoi sen käteensä siten, että siitä roikkui noin kahdenkymmenen sentin päät. Sitten Shikari sulki silmänsä ja vain nautti olostaan.
Hetken kuluttua Shikarin korviin kantautui ääntä, kuin jonkinlaista sihinää. Hän avasi silmänsä ja nousi ylös, katsellen ympärileen. Mitään ei näkynyt, mutta sihinä kuului edelleen, ei oikeastaan mistään yksittäisestä suunnasta, vaan kaikkialta. Shikari kaivoi jostain kimonopaitansa uumenista viuhkansa, Kazetohiougin. Mitä ihmettä tuo on?
//Ensimmäinen pelailuni. Toivottavasti ei mennyt heti liian dramaattiseksi... ^^//