Kenties tiemme kohtaavat...?

Hinchina paikkaili jalkaansa, ja Shikari katseli miten Yamato tappeli onin kanssa. Mies oli saanut uutta tarmoa, ja hyvänhän se näytti sujuvan - oni oli alakynnessä.

Äkkiä oni sai tarpeekseen ja juoksi metsään. Kaikkialle tuli hiljaista. Yamato seisoi keskellä taistelutannerta, edelleen youkaipiirteiden paistaessa hänestä esiin, ei kuitenkaan täydessä youkaimuodossaan - silloinhan hän muuttui valkoiseksi, sulkaisaksi tiikeriksi.

Oni ei tullut takaisin. Yamato muuttui vähitellen täysin takaisin normaalimuotoonsa, ja kääntyi katsomaan tyttöihin päin. "Olettehan te kunnossa?" Hänen katseensa silmäili erityisesti Hinchinaa.

//Lyhyt, inspis on jossain koeviikon syövereissä...//

//joo sama täällä, sori kun kesti. Olen tietoisesti yrittänyt välttää koneella käyntiä, etten jämähdä siihen, niin ku aina tuppaa käymään... :) //

Hinchina kohottautui pystyy ja yritti hienovaraisesti kokeilla kestikö jalka kunnolla kävellä. Vähän se kivisti, mutta Hinchina päätti olla näyttämättä mitään muille. Hänen takiaa sai muutenkin olla ressaamassa koko ajan.
Hinchina tarkkaili Yamatoa ja tämän mystistä yookaimuotoa. Mies oli miltei villieläimen oloinen yookaimuodossaan ja se hieman pelotti Hinchinaa. Ei sillä, ettäkö hän eläimiä pelkäisi, mutta inhimillisellä älyllä varustettu eläinmäinen ötti on vähintäänkin pelottava, jos sattuu pahalle päälle.

Vasta kun Yamato oli takaisin ihmismuodossaan, hän kiinnitti huomionsa tyttöihin. Hinchina vakuutti olevansa kunnossa ja tähyili jo reittiä eteenpäin.
"jatketaanko heti matkaa?", Hinchina kysäisi. Hän tiesi, ettei yookait niin vain väsy, mutta eihän sitä koskaan tiennyt, jospa Yamato halusi pitää tauon. Suojakehän täytyi rassata häntä, vaikka hän ei näyttänytkään sitä ulospäin.


//sorppa, vähä minari... //

Hinchina vakuutti olevansa kunnossa, ja Yamato näytti sen vuoksi olevan helpottunut. "Entä sinä, serkkuplikka?" Vai plikka... "Kunnossa minäkin, kiitos kysymästä." Sitten Hinchina halusi jatkaa matkaa. "Kyllä se minulle passaa", Yamato sanoi, ja Shikarikin nyökkäsi.

Porukka lähti siis taas kohti aukiota. Shikari tunsi, että Yamaton olotila kävi koko ajan epämukavammaksi, sen tiesi hänen tuntemuksistaan. Vähän ajan kuluttua Yamato sitten päästikin suustaan jotain vinkaisun ja huoahduksen välimaastosta, otti molemmilla käsillään kiinni päästään ja horjahti istualleen. "Mikä nyt tuli?" Shikari kysyi ja kyykistyi serkkunsa viereen. "Äh... Se äskeinen taistelu ja tämä suojakenttä... Ei hyvä yhdistelmä." Yamato katsoi tyttöihin. "En taida tulla tämän pidemmälle." Sitten hän siirsi katseensa Hinchinaan. "Hinchina... Tulisitko vähän tänne?"

// ai joku on päättänyt savustaa Yamaton ulos leikistä xD //


Hinchina ei pahemmin vilkuillut taakseen kukiessaan. Häntä ajoi eteenpäin tieto Shin tapaamisesta ja muidenkin vanhojen tuttujen näkemisestä. Siitä olikin jo tovi, kun he olivat viimeksi vierailleet aukiolla.
Samassa takaa kuului joki valitukseen viittaava äännähdys. Hinchina olisi viakka voinut vannoa, että se oli Shikari, mutta kääntyessään hän näki aivan jotain muuta. Yamato oli vajonnut maahan ja piteli päätään. Shikari kumartui jo kyselemään serkkunsa vointia, mutta Hinchina ei voinut kuin katsoa vierestä. Teitoisuus siitä, että Yamato kiusasi itseään noin ja syynä saattoi olla Hinchina itse, painoi häntä. Vielä enemmän häntä kuitenkin alkoi ahdistaa, kun Yamato sanoi jättävänsä leikin siihen. Ettei hän tulisikaan pidemmälle. Se ei kuulostanut Hinchinasta enää lainkaan hyvältä. Hän oli jo niin tottunut Yamaton mukana oloon, että siitä oli vaikea luopua. Niin hassulta kun se kuulostaakin, Hinchina oli todellakin alkanut viihtyä miehen seurassa, vaikka alkuasetelmat näyttivät aivan joltain muulta. Yksi painava syy lisää kiireeseen Tuulten aukiolle oli ollut Yamaton kairstaminen kannoilta.
Ja nyt kun sen aika vihdoin koitti, Hinchina ei ollut lainkaan huojentunut, niin kuin aluksi oli kuvitellu olevansa siinä tulanteessa.

Hinchina sai kehoonsa eloa vasta, kun Yamato pyysi häntä luokseen. Hän katsoi miestä hetken silmiin ja käveli sitten aivan tämän luo. Hän kyykistyi tämän viereen ja katsoi kysyvästi silmiin.

//Täytyyhän mun välillä pelata oikealla hahmolla xD//

Hinchina teki, kuten Yamato toivoi ja laskeutui hänen viereensä. Hän on selvästi sekavien tunteiden hallitsema. Yamato katseli tyttöä hetken, otti sitten kiinni tämän molemmista poskista ja suuteli tätä, huulille.

Suudeltuaan tarpeeksi Yamato kaivoi vaatteittensa sisältä pienen pillin ja tarjosi sitä Hinchinalle. "Ota tämä ja puhalla siihen, kun olette tulleet pois aukiolta, jooko? Siitä tiedän että voin tulla teidän luoksenne taas. Ihmiset eivät kuule sen ääntä, mutta minä kyllä kuulen." Yamato katsoi Hinchinaa syvälle silmiin ja hymyili tälle.

//Jos Hinchina haluaa tehdä tohon jotain, esim. läpsäyttää sille korvapuustin, niin ihan vapaasti, mä muutan tätä sitte...//

//ei umpirakastunut silleen voi tehä toiselle xD //


Hinchinan sydän oli hypätä ylös rinnasta, kun Yamato otti hänen kasvonsa käsiensä väliin ja suuteli tätä suoraan suulle. Hinchinan ensimmäinen ajatus oli lievän pakokauhun sekainen apua, mutta sitten hän antoi tunteiden viedä ja vastasi suudelmaan. Tyttö rentoutui ja antoi miehen pitää häntä lähellään.
Sitten Yamato malttoi päästää irti hänestä ja otti esiin pienen pillin. Hinchina kuunteli Yamatoa ja vilkaisi pilliä. Miehen puhuessa Hinchinalle tuli jotenkin painostava olo, ikään kuin häntä tarkkailtaisiin jostain takaa. Yamaton sanottua asiansa Hinchina ei tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa, vai pitikö mitään. Ja samalla painostava tunne ikään kuin kasvoi. Hinchina mietti, että tottakai hän ottaisi miehen tarjoaman pillin ja käyttäisi sitä, mutta sitten hän muisti Shi:n. Poni ei ikinä tulisi hyväksymään Yamatoa lähelleen, eikä varsinkaan jakamaan Hinchinan rakkautta.
Hinchinan oli pakko kääntää katseensa Yamaton silmistä. Hän katsoi pilliä, jota mies tarjotsi hänelle. Tyttö otti sen käsiinsä katse hieman harhaillen ja samassa hän sattui vilkaisemaan hieman sivulle ja näki vilauksen tummasta hahmosta puiden varjossa. Pelkkä vilaus riitti paljastamaan tulijan. Hinchinan valtasi suunnaton häpeä. Hän oli mennyt suutelemaan miestä elämänsä ainoan rakkauden nähden.
Seuraavaksi Hinchinan valtasi suunnton ahdistus, koska hän tiesi, että nyt hänen oli tehtävä valinta kahden tärkeän henkilön välillä. Olisiko hän uskollinen Shi:lle, toverilleen, uskollisimmalle ystävälleen ja ainoalle, johon oikeasti osasi luottaa 100%, vai valitsisiko hän Yamaton, joka yookaina pystyisi tekemään ihan mitä tahansa ja suurimman ihastuksen mentyä ohi saattaisi hylätä hänet. Molemmat eivät olelet millään mahdollisia, senkin hän tiesi varsin hyvin. Hän ei voisi vaatia Shi:ltä niin suurta uhrausta kaikkien niiden yhteisten kokemusten ja vuosien jälkeen, jotka olivat lujittaneet heidän suhdettaan aina vaan.
Hinchina nosti katseensa takaisin Yamaton silmiin hetkeksi ja vilkaisi saman tien merkitsevästi sivulleen. Hän katsoi taas ja hänen silmistään saattoi jo lukea vastauksen. Hinchina tarttui Yamaton käteen ja painoi pillin takaisin siihen. Samalla ja painautui miestä vasten, suuteli tämän poskea ja kuiskasi: "Jos miedät on oikeasti tarkoitettu yhteen, löydät minut ilman pilliäkin, kun aika on kypsä. Rakkauttani ei voi jakaa, vaikka rakastankin kahta, sillä minä olen varattu toisaalle." Hinchina venytti hetkeä, antoi viimeisen suudelman haihtua osin ilmaan ja vetäytyi erilleen miehestä. Hän ei pystynyt katsomaan kumpaakaan, ei Yamatoa, eikä Shi:tä silmiin, vaan jäi johonkin välimaastoon.


//jee, selitä sä välillä, jatkan tosta sitten ;D //

Hinchina taisi hiukan epäröidä Yamaton tarjoaman pillin suhteen, mutta otti sen kuitenkin käteensä. Tyttö näytti tekevän kovaa ajatustyötä. Yamato katsoi häntä, ja Shikari katsoi heitä molempia.

Sitten tyttö painoi pillin Yamaton omaan käteen. Mies katsoi häntä vähän pöllämystyneenä, samoin Shikari. Sitten Hinchina suuteli Yamaton poskea ja kuiskasi tälle jotain. Sen jälkeen nuorukainen katsoi tätä taas vähän hölmistyneenä. "Öööö... En kyllä tajunnut puoliakaan siitä mitä äsken puhuit... Liian filosofista." Sitten Yamaton hymy hyytyi, ja hän katsoi tyttöä surullisesti. Miehen silmistä saattoi nähdä pienen kateuden pilkkeen. Hinchina oli selvästi sanonut jotain Shistä, ja Yamato kadehti hevosta. "No, sitten minun täytyy odottaa tässä lähistöllä, kunnes tulette takaisin. Aion yrittää saada ponisi pitämään minusta."

"Menemmekö me sitten?" Shikari kysyi. Vaivihkaa hän meni Yamaton luo ja otti pillin hänen kätösestään. Yamato vilkaisi häntä, mutta Shikari nikkasi hänelle silmää. Aionpa toimia vähän Amorin apulaisena...

//Vai että oikein rakastat jo xD//

//No Hinchina on Hicnhina xD //


Hinchina hymähti Yamaton sanoille. Hän tiesi varsin hyvin, ettei Shi ikinä tulisi pitämään Yamatosta, sietäminenkin olisi vain nippa nappa realiteettien rajoissa. Hän ei kuitenkaan sanonut aiheesta mitään, sen sijaanhän sanoi: "Älä odota meitä, en ole palaamassa hetkeen." Tyttö katsahti vaativasti toista silmiin, ennen kuin käännähti jatkaakseen matkaa.

Hinchina oli valmis lähtemään. Hän katsahti puiden lomaan, missä Shi vielä hetki sitten oli ollut, mutta ketään ei näkymyt. Hän huoahti raskaasti ja antoi askelten viedä häntä pois päin. Hinchina ei lainkaan huomannut kuinka Shikari nappasi pillin Yamatolta. Hän keskittyi nyt vain poninsa tarkkailuun.

Puiden lomasta Hinchina vilkaisi viimeisen kerran Yamatoon. Hän oli melko lailla varma, ettei tapaisi tätä enää koskaan ja se hieman suretti häntä. Olihan hänellä Shi, niin kuin oli ollut ennenkin, mutta Hinchina ei ollut varma pystyisikö hän palaamaan enää täysin alkuperäisasetelmiin omien fiilistensä kanssa. Suhde poniin saattaisi myös mutkistua ja sitä Hinchina ei halunnut. Hän teki mielessään päätöksen, että ei palaisi aukiolta ennen kun pystyisi olemaan uhraamatta ajatustakaan Yamatolle. Hänen piti onnistua unohtamaan koko tyyppi, jotaan välit poniin palaisi normaaleiksi, siitä Hinchina oli melko varma. Tosin hän ei tiennyt, pystyisikö Shi unohtamaan, mutta ainakin antamaan anteeksi.

Hinchina päästi ilmoille aivan pienen vihellyksen ja pysähtyi kuuntelemaan. Jostain puskan kätköistä vasemmalta kuului oksan rasahdus. Hicnhinan kasvoille karkasi pieni hymy, koska hän tunnisti Shi:n askeleen. Vaikka poni ei vielä ollut valmis tulemaan esiin ja kohtaamaan Hinchinaa, se sentään antoi olemassaolostaan merkin, kun Hinchina sitä pyysi.
Tyttö jatkoi mataka sangen levollisesti.


//vähän tämmönen turha turina juonellisesti, mut ei voi mitään... //

"Odotanpas. Et voi estää minua", Yamato sanoi jääräpäisesti. Sitten kaksikko lähti, nuoren miehen jäädessä taakse. Shikari seurasi Hinchinaa hiljaa, tuntien tämän suunnalta pientä surun tunnetta. Äkkiä tyttö kuitenkin vihelsi, ja Shikarikin saattoi kuulla sitä seuranneen rasahduksen. Hän arvasi, että se oli Shi, koska Hinchinan tunteet muuttuivat tasaisemmiksi.

"Kuule... Kuinka lähellä olemme aukiota?" Shikari kysäisi.

//Vähän lyhyt nyt, sori...//

Hinchina ei ensin reagoinut Shikarin kysymykseen, mutta vastasi sitten hajamielisesti: "ollaan kohta laidalla".
Hinchina jatkoi reipasta kävelyä eteenpäin ääneti, eikä kiinnittänyt Shikariin enää huomiota.

Jonkin ajan kuluttua edestä alkoi kajastaa erilaista valoa, kuin tähän asti. Hinchina kiristi huomaamattaa vauhtia ja oli pian aivan aukion laidalla. Hän vilkaisi taakseen Shikariin ja varmisti tämän olevan yhä mukana.

//Mulla kns on vähän minari nyt... Muuttuuko Shikari muutes jotenki ihmismäisempään muotoon aukiollaa tai jotain?//

Shikari mietti, mahtoiko Hinchina ollenkaan vastata hänen kysymykseensä tai oliko hän edes kuullut sitä, kun tämä viimein vastasi. "Selvä." Kyllä sen jo tunsikin, epämukava olo lisääntyi koko ajan.

Pian alkoi näkyä valoa, ja sitten oltiinkin aukion laidalla. Shikari puristi silmiään kiinni, päänsärky sun muu oli jo käsin kosketeltavaa. No, onneksi tämä häipyy kun astun aukiolle. "Tämä on siis... Tuulten aukio?" hän sanoi hiukan takellellen. "Eiköhän mennä sitten."

//Joo, enkö mä selittänyt sen jo kerran...? Hanyout muuttuu ihmiseksi kun ne astuu pyhälle alueelle.//

//joo, mut lähinnä sitä, että missä vaiheessa... Et onko se muutos niinku vähittäinen, vai kertarysäys ko Shikari astuu aukion laidan yli? //


Shikari ei näyttänyt kovin hyvinvoivalta, sen Hinchinakin saattoi huomata, mutta senhän pitäisi helpottaa hanyoilla muodonmuutoksen jälkeen, joten Hinchina ei pahemmin ressannut sitä. Hän tähyili ympärilleen silmät loistaen ja antoi katseensa kiertää tutussa ja turvallisessa maisemassa. Sillä hetkellä hänen mieltään ei lainakaan vaivannut Yamato ja tämän olemassa olo tai olemattomuus, vaan hän iloitsi vaan kotiin paluusta. Yhtäkkiä Hinchina katsetourinki keskeytyi. Tyttö jäi katsomaan tiiviisti ja vähemmän iloisella ilmeellä toisen aukiolle tuovan polun päähän. Shi katseli sieltä takaisin ja kumpikin oli aivan hiljaa ja liikkumatta. Voisi kuvitella, että pitkään (huom, aikakäsitys Hinchina ja Shi:n näkökantilta; pari päivää on miltei ikuisuus erossa) erossa olleet kaverit syöksyisivät toistensa luo päätä pahkaa mekastaen ja nauraen, mutta ei Hinchina ja Shi. Se ei kuulunut heidän tyyliinsä.

Hinchina karsi kotiintulon tuoman ilon kasvoiltaan ja keskittyi keskustelemaan ja kuuntelemaan Shi:tä. Ulkopuolisesta saattoi näyttää, ettei parivaljakon välillä tapahtunut mitään, mutta oikeasti heillä oli sangen herkkä keskustelu meneillään. Hinchina tutkaili ponia ja koitti selvittää, oliko tämä vielä vihainen hänelle ja Shi viestitteli ilmeillään takaisin. Krskustelu ei ollut pitkä, mutta silti monivaiheinen ja ulkopuolisesta miltei käsittämätön.
Hetken perästä Hinchina otti askeleen ponia kohti ja jäi odottamaan vastausta. Shi mietti hetken, mutta lähti sitten kävelemään kohti. Hinchina päästi hymyn takaisin kasvoilleen ja tällä kertaa se oli syvempää, kuin pelkkä kotiin palaamisen riemu oli ollut. Poni ei selvästi ollut enää vihainen ja se oli antanut anteeksi hänelle. Hinchina lähti itsekin kävelemään rauhaksiin. Tempo ei ollut kova, mutta askelista näki, että oikeasti molemmilla oli kiire.

Kun he kohtasivat puolivälissä kapeaa aukionlahtea, Hinchina ei voinut enää kuin porata. Hän painoi päänsä ponin harjaan ja rutisti oikein lujasti. Shi vastasi halaukseen painamalla päänsä tytön olalle ja molemat olivat siinä aivan hiljaa. Jälleen näkemisen ja onnen kyyneleen valuivat Hinchinan poskilla vielä sittenkin kun hän päästi ponin syleilystään. Shi painoi päänsä tytön käsille ja samassa sen korvat painuivat aavistuksen luimuun. Shi irrottautui ja teki harvinaisen selväksi, että Hinchina haisi pahalle, aivan sietämättömälle, eli suomennettuna Yamatolle. Hinchina nappasi ponin turvan käsiensä väliin ja silitteli, paijaili ja suukotteli tätä tehden selväksi, että hajsuta ja tapahtumista huolimatta Shi oli edelleen huisan tärkeä ja suurin aarre. Shi rauhoittui ja hamusi jo pian Hinchinan tukkaa, käsiä ja joka paikkaa sovinnon ja ystävyyden merkiksi.

Pienen hellyyttelyhetken jälkeen Hinchina vilkaisi taakseen etsien katseellaan Shikaria.


//jee, kaverukset yhdessä jälleen <3 Mites, joko Shikari on muuttunut, ko en voi silleensä väittää, ku en tiedä seurasiko hän vielä aukiolle asti... ?? //

//Kertarysäys xD//

Shikari astui suojakenttään, ja samassa hänestä tuntui samalta kuin joka kuukausi. Katsoessaan itseään, hän huomasi olevansa ihmismuodossaan. Ja kaikki kivut sun muut olivat poissa. Ihanaa!

Sitten hän katsahti ympärilleen. He olivat nyt Tuulten aukiolla. Kaikki näytti harmooniselta, kuten pyhällä alueella voi odottaakin.

Ja Hinchinakin näytti viimein kohdanneen Shin jälleen. Poni näkyi bähän matkan päässä ja tuli sitten heidän luokseen. Hinchinan ilon olisi huomannut, vaikkei olisikaan omannut tunnesupervoimia, kuten Shikari. Mukavaa, että ystävykset ovat taas yhdessä.

Shikari mietti, mahtaisiko Shi ikinä oppia pitämään Yamatosta. Hän toivoi niin. Hän odotti hetkisen, että ystävykset olivat saaneet rauhassa tervehtiä, ja sanoi sitten: "Sanotaan, että täällä aukiolla asuu ihmispariskunta. Tunnetteko te heidät?"

//Toi "joka paikkaa"... Tajuatko mitä ajatuksia se herättää pervossa pikku mielessä? xD

Muuten, meidän pitäis varmaan lopettaa tää peli ja jatkaa Aukion puolella...//

//todella =D//


Hinchinan jäi tapittamaan Shikaria. Tämä oli aivan eri näköinen kuin tavallisesti. Toki hän tiesi, että aukiolla hanyot muuttuisivat ihmismuotoonsa, mutta hän ei oikeastaan ollut sisäistänyt sitä aivan käytännön tasolla. Shi vilkuili myös Shikarin suuntaan vähän epäillen, mutta tunnisti tämän
kuitenkin vaivatta hajuaistinsa perusteella.

Shikari kysyi pariskunnasta ja Hinchina hymähti: "tottakai tunnen, asuin heidän luonaan aikanaan" Samassa hänen mieleensä juolahti, että aihän hän ollut kertonut oikein mitään itsestää toiselle. Ei hän varmaan ollut muistanut mainita sitäkään vuotta, minkä oli viettänyt Aukiolla. Hinchina ei ollut aivan varma olisiko hänen pitänyt kertoa jotain, mutta päätti antaa asia olla.


//sorppa, mut syytön mä siihen olen, mitä sun päässä liikkuu... ;)
Joo, voisihan sitä siirtyä... Alotatko sä? //

//Joo, voin mä aloittaa, mut en enää tänään... Teen sen seuraavan kerran kun tuun koneelle ^^//