Kenties tiemme kohtaavat...?

Hinchina tuli Shikarin perässä puun luo. Hän näytti myös huvittuvan ukon tilasta, mutta ei näyttänyt sitä niin avoimesti kuin Shikari. Tämä hämmästyi aika lailla, kun näki Hinchinan alkavan kiltisti aukoa ukkoa piteleviä köysiä. Hän yritti auttaa, mutta samassa Hinchina muuttui takaisin omaksi itsekseen ja riuhtaisi ukon suukapulan irti. Ja samalla alkoi senpäiväinen melu; ukko rähjäsi kuin heikkopäinen. Kun tämä ei hetkeen hiljentynyt, Hinchina paukautti häntä poskelle. Auts, Shikari irvisti. Kieltämättä hänkin oli hieman närkästynyt siitä, ettei ukko viitsinyt kiittää heitä vapauttamisestaan, vaan vieläpä kehtasi räyhätä heille. Poskitillikasta tämä tosin hiljeni ja katsoi vain varpaitaan.

Shikari kumartui ja irrotti ukon loput köydet. Tämä ei sanonut mitään, oli kai edelleen järkyttynyt Hinchinan lyönnistä; sen poski punoitti vieläkin. Kaikki kolme seisoivat siinä hetken hiljaa. Sitten Shikari katsasti oksamajalle päin. "Jäikö kukaan vahtimaan sitä toopea?" hän kysäisi, mutta nyökkäsi nähtyään Shin hännän vilahtavan oksien alla. Silloin ukkoon tuli taas pontta.

"Mitä sille @#£¤$%&?}:n nulikalle tapahtui? Missä se luuraa??? Antaakaa kun minä höyhennän sen vekaran!" ukko huusi ja pomppi tasajalkaa. Shikari tajusi, että ilmeisesti se nuorempi metsäyoukai oli sitonut tämän otuksen puuhun. Ukko alkoi ravata kohti majaa, mutta aivan yhtäkkiä yhden oksan lävisti voimakas vihreä säde. Shikari oli aivan unohtanut, että otukset olivat youkaita. Hän saattoi kuulla Shin hirnahduksen ja vieraan, ilmeisesti nuoremman otuksen äänen, jonka sanoista ei tosin saanut selvää. Se oli siis palannut tajuishinsa. "Minun kotiniiii!!!" ukko vaikeroi ja hyökkäsi sisälle oksamajaan.

//Waaaa! Mä sain käsiini viimeisen Inuyashan ja nyt on niin haikea olo... Useita vuosia on kasvanut Inun rinnalla ja nyt se sitten loppuu... Byäääh!//

Hinchina säntäsi välittömästi välähdyksen nähtyään kohti majaa. Hän saavutti ukon leikiten ja kiisi tämän ohi. Samaan aikaan Shi säntäsi ulos majasta sangen pelästyneen oloisena. Poika ei ollut tottunut yllättäviin vihreisiin hyökkäyksiin.

Hinchina ja Shi juoksivat aivan vastakkain ja sivullista olisi saattanut hivittää että he törmäisivät siinä vauhdissa, mutta eipä tietenkään. Hinchina nappasi täydestä vauhdista Shi:n kaulalta kiinni ja heilautti itsensä yhden käden varassa oriin selkään. Shi jatkoi suuntaansa Hinchina selässään, eikä edes laukan rytmi häiriintynyt millään tavalla.

Selässä Hinchina rauhoitteli pelästynyttä hevostaan. Pian Shi rauhoittuikin, mutta silloin he olivat jo kaukana. Hinchina käänsi määrätietoisesti kulkusuunnan takaisin päin. Shi ei olisi halunnut, eikä rehellisesti sanottuna Hinchinakaan, mutta heidän tavaransa olivat jääneet majaan. Ja eivät he voisi jättää Shikaia yksin kahden metsäyookain kanssa. Ties mitä ne öttiäiset keksivät.

Shi ravasi varmoin askelin vaikeassa maastossa kohti majaa. Jo paljon ennen näköyhteyttä kuului kovaäänistä keskustelua, mutta Hinchina ei oikein ottanut selvää kuinka moni siihen osallistui. Ukko olisi kyllä yksinäänkin saanut tuollaisen äläkän aikaiseksi, mutta Hinchina hieman epäili, ettei nuorempi yookai olisi antanut Ukon huutaa tälle päin naamaa ilman vastusta.
Mitäköhän Shikarikin meinaa miettiä, kun me tälläi hävittiin yhtäkkiä...

Hinchina ja Shi pöllähtivät takaisin pienelle aukealle keskele sangen eriskummallista tilannetta.


//Niinpä... Mä olen lukenut sitä vähän kaupassa. Ku Marsu on tää meidän Inuyasha-kerääjä, nii ei saa sitä ajoissa... //

Shikari säikähtyi vihreästä säteestä, mutta Hinchina alkoi juosta kohti majaa ja heittäytyi sieltä ulos tulleen Shin selkään. He kirmasivat täyttä laukkaa poispäin ja pian jo pois näkyvistäkin. "Hinchina!" Shikari huusi, mutta tyttö ei tainnut enää kuulla. Neitoa pelotti hiukan - hän, hanyou, oli yksin kahden youkain armoilla.

Shikari seisoi pienen matkan päässä oksamajasta, jossa kaksi metsäyoukaita selvästi tappelivat. Aina välillä hän näki oksien raoista vihreitä vilahduksia. "Ettäs kehtaat tulla ja vallata minun kotini, pojankloppi!" "Tämä on vapaa metsä, ja sitä paitsi, sinulla oli ihmisiä luonasi!" "Ja mitäs sitten? Pidän majassani ketä ikinä lystään!" "Ihmiset ovat turhia otuksia, jotka tuhoavat metsiämme pelloiksi sun muiksi! Heidät täytyy tappaa!" "Ja höpsän töötelis!"

Taistelua kesti hetken aikaa, mutta sitten metakka yhtäkkiä taukosi. Shikari odotti sydän pamppaillen, mitä tuleman piti. Sitten nuorempi otus kantoi vanhemman youkain ulos majasta ja paiskasi maahan. Shikari näki ukon vatsan nousevan ja laskevan, joten se oli hengissä, mutta tajuton. Kummallakin oli muutamia vertavuotavia haavoja sekä mustelmia.

Nuorempi otus alkoi kulkea häntä kohti. "Joku on vienyt minun veitseni! Anna se heti tänne!" Shikari otti Kazetohiougin esiin. "Sinun puukkoasi en ole vienyt, enkä antaisi vaikka olisinkin." Shikari tunsi vihansa taas nousevan - otuksen viimeaikaisia toimia hän ei hevillä antaisi anteeksi. Tonttu hieman pelästyi asetta, mutta virnisti sitten. Se napsautti sormiaan, ja läheisten puiden lehdet irtautuivat emäpuistaan ja alkoivat viillellä Shikaria. Ne olivat terävämpiä kuin uskoisi, ja Shikari sai monta pientä haavaa. "Hmmm... Voisihan tässä samalla pitää vähän hauskaakin, ennen kuin surmaan sinut", mies virnisteli ärsyttävästi. Shikarin läpi kulkivat kylmät inhon väreet.

Sitten Shikari näki Hinchinan ja Shin tulevan takaisin. Hän oli jo ehtinyt luulla neidon lähteneen lopullisesti, ja ilostui hirvittävästi nähdessään tämän. Hän syöksyi heidän luokseen ja halasi Hinchinan alaruumista niin kuin vain sai, sillä tyttö istui hevosensa selässä. Oli paljon turvallisemman oloista olla yhdessä.

//Et ehkä ajatellut ihan tälläistä tilannetta...//

Hinchina katseli kauhunlla tilannetta. Ukko makasi rähmällään maassa ja Shikarilla tuntui olevan täysi työ pysytellä hengissä ilkeämielistä pikkutonttua vastaan.

Hinchina, ja ehkä vielä pahemmin Shi, meinasi saada sydänkohtauksen, kun Shikari äkkiä syöksyi heidän luokseen ja antoi ison halin. Shi latasi itsensä jo taisteluvalmiuteen, mutta Hinchina tyynnytti hevosen. Shikari ei ilmeisesti viihtynyt keskenänsä näiden ötököiden kanssa ja tuntui olevan suunnattoman helpottunut heidän tulostaan. Hinchina oli kieltämättä hieman imarreltu, mutta se tunnetila ei ehtinyt olla pitkään. Ötti kakkonen oli ja valmistelemassa seuraavaa hyökkäystään ja tällä kertaa kohteiksi joutuivat myös Hinchina ja Shi.

Shi tempaisi nopealle potkulla lehtiä kauemmas. Terävät lehdet kuitenkin vahingoittivat sen kavioita. Ei paljoa, mtta sen verran kuitnekin, että poika katsoi parhaaksi lakata riuhtomasta.

Hinchina torkui lehiä miekalla. Hän tutkaili milenkiinnolla yookain tekniikkaaa. Hän ei halunnut tapaa öttiä, mutta lehtitekniikka oli kuolletettava, jotta he itse selviäisivät kahakasta. Möttiäinen tuntui hallitsevat lehtihyökkäyksiä sormillaan. Hinchina kaivoi vyöltään muutman heittotähden ja vaivihkaa tähtäsi hyvin tarkasti ötin oikean käden sormiin. Juuri ennen seuraavaa napsautusta Hinchina viskasi heittotähden matkaan ja toisen heti perään.
Tähdet viuhtoivat hurjalla nopeudella ilman halki. Yookai ei osannut yhtään odottaa niitä, eikä ehtinyt väistää. Heittotähdet painautuivat syvälle sen lihaan, toinen oikean käden peukalon juureen ja toinen etusormen ja nimettömän välimaastoon vahingoittaen molempia sormia hieman. ei paljoa, mutta sen verran, ettei napsuttelu enää onnistuisi.

Yookai katsoi silmät suurina Hinchinaa. se ei ollut odottanut ihmiseltä niin tarkaa sihtiä, oikeastaan se ei ollut odottanut lainkaan heittotähtiä.
Shi käytti pienen hämmennyksestä johtuneen pysähdyksen tehokkaasti hyväkseen ja ponnisti pitkillä askeleilla möttinkäisen vierelle. Ori töytäisi möttiäisen vähemmä hellästi kumoon ja jäi kaviolla uhaten odottamaan Hinchinaa. Möttinkäinen makasi maassa kovin avuttoman oloisesti, mutta Hinchina oli melko varma, ettei sen kaikki kortit olleet vilä nähneetkään pöytää. Tyttö varoitti Shi:tä hiljaa ja orii vastasi varoitukseen kopauttamalla möttinkäistä kevyesti päähän.

Shi:n kevyesti on luonnollisesti aivan eri luokkaa, kuin jos ihminen kopauttaa kevyesti jotakuta vaikkapa halolla päähän. Mötti menetti tajuntansa, mutta sentään oli vielä hengissä. Hinchina langetti Shi_hin osin palkitseva, osin nuhtelevan katseen. Tämä ei nyt ihan mennyt putkeen, eikä vaarattomasti, mutta ainakin tähän asti oltiin päästy ilman suuria vahinkoja. Haavaumat pitäisi kyllä hoitaa, ettei tule tulehduksi. Ja tietenkin tarkistaa ne kaviot.
Hinchina vilkaisi Shikaria kysyvästi. Nyt pitäisi tehdä jotain kovasti fiksua. Maassa möllötti kaksi, ainakin toistaiseksi tajutonta metsäyookaita ja heille pitäisi kaiketi tehdä jotain. Kaiken lisäksi Hnchinan maha murisi äänekkäästi. Siitä oli turkasesti aikaa, kun hän oli saanut viimeksi ruokaa.


//En oikein tiedä mitä suunnittelin, mutta ei tuo niin kovin kauaksi mennyt. Jotain taistelun tynkää tai muuta sangen mystisen mielenkiintoista. Sorppa, hävitettiin taas vastustaja nopealla tempolla. Mulla on joku ihm ongelma, en tykkää kirjoittaa taisteluista kovin pitkälti...//

Tarpeeksi halittuaan Shikari päästi irti Hinchinasta. Ötti jatkoi kuitenkin hyökkäystään. Shi yritti torjua sitä kavioillaan, mutta lopetti pian, ja Hinchina jatkoi samaa miekallaan. Sitten hän heitti pari heittotähteä youkain käteen, eikä tämä enää voinut napsutella. Lehdet palasivat kiltisti puihin.

Parivaljakko asteli miehen viereen, ja ensin Shi kaatoi tämän, sitten kopautti siltä tajun kankaalle. Shikari hengähti helpotuksesta. "Kiitti."

Hinchina katsoi häntä selvästi miettien, mitä pitäisi tehdä. "Hmmm... Tuo vanhempi ei näyttäisi olevan vaarallinen, se höpötti jotain puolustuspuheen tapaista kun tuo nuorempi uhkasi tappavansa ihmiset..." Shikarin selässä kulkivät edelleen vihan väreet, kun hän katsoi nuorempaa youkaita. "Mutta tuo voidaan minun puolestani vaikka haudata elävältä." Okei, okei, nyt täytyy ajatella mitä oikeasti tehdään. "Tuotaaaa... Jos annetaan tuon vanhemman olla, viedään tuo nuorempi jonnekin muualle huolellisesti sidottuna ja häivytään?" Shikari tiesi, ettei hänen ehdotuksensa ollut hyvä, mutta tälläisten asioiden miettiminen ei ihan ollut hänen alaansa. "Parempia ehdotuksia?" Shikari kuuli Hinchinan vatsan murisevan, eikä hän itsekään ollut enää täysi.

//Ihanaa kun on kirjoittanut kauheettoman tekstipätkän ja kun painaa esikatselua niin "ei voi näyttää sivua"... Jouduin kirjoittamaan koko höskän uudestaan... Eikä se haittaa, onhan noi ukkelit ollu tossa jo aika kauan...//

Shikari pohti tapansa mukaan ääneen mitä tehdä. Hinchna pohdiskeli ääneti, niin kuin aina. Shi vilkuili epäilleen maassa kyhjöttäviä möttiäisiä. Sekin tuntui miettivän mitä tehdä.

Hetken päästä Hinchina huokasi ja alkoi keriä narukimppua maasta. Kai olisi parasta sitoa ötit ainakin siksi aikaa, että he ehtisivät luikkia pakosalle. Hinchina ei halunnut olla enää missään tekemisissä kysesten yookaiden kanssa. Shikari oli kyllä vakuutellut, etää vanhempi oli luotettava, mutta Hinchina ei niin jaksanut uskoa.

Tyttö vilkaisi kysyvästi Shikaria apuun roudaamaan öttejä läheisen puun luo. Niin pieniksi olioiksi yookait painoivat hirmusesti. Shi auttoi myös parhaansa mukaan käyttäen vahvoja hampaitaan ja raahaten painavaa lastia perässään. Ei mahtanut olla mukavaa menoa, mutta kumpikaan yookai ei valittanut, joten hällä väliä. Tosin pyörtyneet harvemmin valittavat, mutta kuitenkin.

Kun ukot oli sidottu melko tiukasti puuhun, Hinchina huoahti helpotuksesta. Hänen tuli heti parempi olla, kun oli yksi vaara vähemmän. Solmut eivät olleet kovin pitäviä, mutta ne pitelisivät öttejä jonkin aikaa. Ei olisi ollut kovin reilua köyttää heitä molempia ihan totaalisti solmuun, olisivat vielä kuihtuneet siihen.

Hinchina pinkaisi hakemaan tavaransa majasta ja köytti ne Shi:n selkään ripeään tahtiin. Hän halusi liukkaasti pois aukiolta. "Pitää leiriytyä kohta", hän huikkasi Shikarille työn touhussa. Shi:n kaviot pitäisi ainakin tarkistaa ja vuolla, hoitaa kaikki ruhjeet, sekä tietenkin syödä.


//Se on kovasti harmittavasita. Mulla kävi niin kerran tua keskustelulootassa ja otti päähän... Sori ku tuli vähä tämmöinen sekava tällä kertaa. On vähä kiirus, mutta en viittinyt jättää peliä roikkumaankaan//

Hinchina alkoi kerätä köyttä, jolla toinen ukko oli ollut köytettynä, ja rupesi kuskaamaan Shin avustuksella youkaita puun luo. Shikari ei olisi halunnut sitoa vanhempaa miestä, muttei jaksanut väittää vastaan Hinchinalle. Hän auttoi tosin vain nuoremman hepun kiinnityksessä, ja veti narut niin tiukalle kuin vain sai. Vielä lopuksi, kun molemmat olivat tiukasti kiinni puussa, Shikari potkaisi nuorempaa öttiä. Siitäs sait.

Laitellessaa tavaroitaan Shin selkään Hinchina sanoi, että pitäisi leiriytyä. Shikari oli samaa mieltä. Aurinko oli pian nousemassa, ja hän ainakin haluaisi tämän keskeytyksen jälkeen hieman nukkua. Ja syödä. He lähtivät kulkemaan polkua pitkin, ja hetken kuljettuaan Shikari näki edessään pienen luolan. "Mennäänkö tuonne? Tosin ensin tarkistetaan ettei siellä asu epätoivottuja öttiäisiä."

//Toivottavasti et pahastunut kun pistin omin päin porukan lähtemään...//

// Sori, olen sillai lievästi sanottuna jumittanut... On ollu vähä häslinkiä, viimisiä kokeita ja koko viikonlopun olin järkkäilemässä siskon plikan ristiäisiä. Aino Rauha-Maria sai nyt ihan virallisesti nimen =D //


Seurue lähti käppäilemään polkua, joka erkani aukiosta hieman viistosti oikeaelle siitä kohtaa, mistä he olivat saapuneet. Vasemmalle menevä polku olisi varmaankin vienyt viälä ylemmäs rinteelle.
Hetken päästä eteen tupsahti kuin tilauksesta tyhjä luola. Shikari tiedusteli jäisivätkö he sinne huilimaan. Hinchinasta se kuullosti hyvältä ajatukselta. Hän tiiraili luolan oviaukosta sisään ja Shi teki samoin. Tarkoilla aisteillaan poika totesi, että onkalo oli tyhjä. Hyvä niin.

Hinchina hiipsi varovasti sisälle Shi perässään ja he asettuivat pienen kiven kupeeseen. Hinchina aukoi remmit Shi:n selästä ja purki vähäiset tavarat kiven päälle. Kun Shi oli vapaa kantamuksista, se lähti omatoimisesti käppäilemään pihalle. Hinchina antoi sen mennä, sillä tiesi hevosen löytävän itse parhaiten sapuskaa.

Hinchina heittäytyi lomikankaalle pitkäkseen ja alkoi mutustaa eväitään. Tällä kertaa suolaliha, viherjuuri ja kaali tuntuivat juhla-aterialta.
Äkkiä Hinchina käänsi kysyvän katseensa Shikariin. "Eikö sinulla ole syötävää?"



//joo ei haittaa, vaikka siirtelit noita itse. Oikeastaan sillai mä sen suunnittelin =D //

//Ei haittaa... Olin tuossa ti-to leirikoulussakin, en siis olisi edes ehtinyt vastailla...//

Ilmeisesti Hinchina oli suopea ehdotukselle, sillä hän ja Shi menivät katselemaan sisään luolan ovelta. Se oli tyhjä, joten porukka asettui sinne taloksi. Hinchina alkoi syödä eväitään, ja Shikari tajusi, ettei hänellä itsellään ollut mitään suuhunpantavaa. Hinchinakin pani tämän merkille, ja kysyi asiaa häneltä. "Ei taida olla..." Shikari sanoi ja tuijotti hieman himoiten neidon eväitä. Hän etsi luolan lattialta mahdollisimman mukavan paikan ja asettui makuulle. "Minä nukun vielä vähän aikaa... Kun unemme niin tökerösti keskeytettiin."

//Sori, tää on tosi minari...//

Hinchina tarkkaili Shikaria. Tyttö selvästi olisi kaivannut syötävää, mutta alkoi silti paneutua maate. Hinchina jakoi eväänsä summittaisesti kahtia ja tarjosi Shikarille. Kaippa tyttö ottaisi tarjouksen vastaan.

Shi tepasteli takaisin luolan suulle ja vilkuili sisään. Hinchina hymyili hevoselle ja tämä lähti takaisin tulosuuntaansa. Sen oli vain tarvinnut käydä tarkistamassa, että kaikki on ok. Hinchina jatkoi syömistä kaikessa rauhassa. Ehkäpä he nyt saisivat rentoutua ihan kunnolla.

Ulkoa kuului vain tuulen hiljainen humina ja jostain kaukaa pikkulinnun liverrystä. Raukea tunnelma ruoan päälle sai Hinchina torkahtamaan. Se oli kovin tavatonta Hinchinalle, että hän nukkui ilman Shi:tä, mutta nyt univelkaa oli jo kerääntynyt niin paljon, etei tyttö jaksanut taistella vastaan.


//Mullakin tällainen minari... Kirjoitan koulusta saksan tunnilla, joten ei ihan kauhean pitkää sepustusta saa tehtyä salaa ;D //

//Hoo! Viides palsta!//

Shikari todella kummastui, kun Hinchina antoi hänelle puolet eväistään. Hänen huulilleen nousi leveä hymy, ja hän otti ruoat vastaan kiitollisena. "Kiitos, kiitos!" Shikari mutusteli syötävät ja paneutui maate melko kylläisenä. Hinchinakin näytti nukkuvan, eikä Shikari tiennyt, oliko viisasta nukkua yhtä aikaa, mutta nyt ei sille voinut mitään.

Auringon kajastaessa sisään luolan suuaukosta Shikari heräsi. Hän hieroi silmiään, kyllä hyvät unet tuntuivat mahtavilta. Valosta päätellen oli jo puolipäivä. Shikari katsoi Hinchinan suuntaan - tämä näytti vielä nukkuvan. Hän ei halunnut herättää tätä, vaan meni ulos luolasta ja jäi istumaan ruohikolle, kaivoi viinistään kynän ja paperia ja alkoi kirjoittaa jotain, mitä mieleen juolahti.

//Meidän koulu muuten otti teidän koulun joukkueelta turpiin pesiksessä aika lahjakkaasti tänään... xD//

// Paljo se peli oikein päätty? En ole vieläkään ihan perillä. Muuta en ole kuullu, muuta ku että Äetsäläisillä oli huonoa huumoria ja paska asenne... Äffäläisiä otti se aika rajusti päähän. Meijän koulun 9F on joka asiassa ihan ultimate xD //


Hinchina nukkui sikeästi loimipedillään. Tyttö ei herännyt edes siihen kun Shikari hiipsi ulos luolasta.
Ulona Shi havahtui torkuiltaan kun Shikari asteli ulos auringon valoon. Orii oli hetkessä ylhäällä ja vilkuili Shikaria hieman epäluuloisena. Poika ei ollut tottunut tapaaman edes puolituttuja ihmisiä ilman Hinchinaa. Shi kuitenkin muisti, ettei Shikari ollut mikään mörkö, joten se tervehti tyttöä pienellä hörähdyksen tapaisella ja "hymyllä". Shi alkoi hyväksyä Shikarin matkaseurakseen, mutta lähelleen hän ei tyttöä vielä päästänyt.

Shi alkoi syödä ruohoa, eikä kiinnittänyt suurtakaan huomiota Shikarin säätämisiin. Shi havahtui vasta sitten, kun huomasi Hinchinan kävelevän unen pöppöröisenä ulos luolasta. Shi tervehty tyttöä iloisella hirnahduksella, kuin toivottaen hyvää huomenta. Hinchina hymyili ja meni hevosen luo. Hinchina siltti Shi:n turpaa ja koetti saada itseään hereille. Sitten hän teki pienen käsimerkin: sipaisi etusormellaan oikeaa poskeaan. Liike oli hyvin huomaamaton, mutta Shi tiesi heti mitä Hinchina oli kysynyt.
Poika lähti kulkemaan kohti metsää ja Hinchina seurasi perässä. Tyttö tunsi Shikarin katseen selässään ja vinkkasi toisen mukaansa. Shi oli johdattamassa heitä kohti kaamea rytöä, mutta Hinchinaa ei epäilyttänyt. Hän tiesi tarkalleen mitä oli pyytänyt ja Shi tiesi tarkalleen mistä sen löytäisi.


// Jee, jotain jännää lähdetään etsimään xD Ihan vettä vaan, mutta se selviää vasta ensi viestissä =D //

//Ei mitään hajua, oisko ollu joku kolme-seittemän, en mä tie... Juu, mä häpesin TODELLA meidän koululaisia, annettiin todella hyvä kuva meidän koulusta... Hiivatti sentään. Jos mä lainaan sanomisiani Marsulle, niin "Annettiin todella hyvä kuva meidän koulusta, ensinnäkin pelattiin totaalisen huonosti ainakin verrattuna teidän F:n täydellisesti organisoituun, motivoituneeseen, keskittyneeseen, harjoiteltuun, nopeaan, yhteishenkiseen, tarkkaan, pitkälyöntiseen pelaamiseen... Kun katto vaikka niitä lyöntivuoroa odottavia lyöjiä, teillä oli kaikki ryhdikkäästi huutamassa vääriä ja meillä seisottiin melkein sillee ettei vois vähempää kiinnostaa... Ja toisekseen siellä huudeltiin tyyliin "Näytä tissit!"... Mä häpeän joitain meidän koulun idiootteja, teidän porukat oli totaalisen kohteliaasti ja hyväkäytöksisesti..." Että näin.//

Shi selvästi tervehti Shikaria, ja tämä vastasi nyökkäämällä hevosen suuntaan. Pian Hinchina asteli ulos luolasta, selvästi vielä hieman väsyneenä. Neito meni poninsa luo, ja kummatkin alkoivat tehdä lähtöä jonnekin. Hinchina näytti hänelle, että tahtoi hänen seuraavan. Shikari oli ymmällään, sillä he olivat menossa kamalan näköiselle rytömaalle, mutta nousi kuitenkin ylös ja lähti heidän peräänsä. "Hei, minne olemme menossa?" Hän kysyi, kun tavoitti parivaljakon.

//Sori, en nyt saanut enempää...//

// =/ Ei se ole mikään ihme, että F:n peli luistaa. Niillä tuntuu olevan muutenkin niin hyvä luokkahenki. Ja kaiken lisäksi siellä on kaikki koulun ultimate-urheilijat, paitsi Katri, joka ei edes osallistunut oman luokkansa peliin. (siis G:n, joka me H:t voitettiin 4-19 Arvaa vaan oltiinko vähän sillai täh, koska G:tä spekuloitiin alusta asti F:ää vastaan finaaliin ja meijän surkea joukkue pudotti sen jo alkukarsinnoissa. Vähän oltiin ultimateja xD Tosin seuraavass pelissä tuli rajusti turpaan, ku meijän asenne "me tullaan häviämään tää peli" toimi kirjaimellisesti, eikä kääntäen niinkuin G:tä vastaan xD //


Hinchina huomasi shikarin saavuttaneen heidät, mutta ei suvainnut vastata tytön kysymykseen. Shi johdatti joukkoa risukossa eteenpäin. Rytö ei ollut ihan niin vaikeaa kulkea, miltä se näytti. Shi oli vissiin käynyt jo aikaisemmin paikalla tietä raivaamassa. Muutaman oksan läpsäisyn jälkeen puska loppui kuin haihtuen ilmaan ja eteen avautui harvakasvuinen ja nuoripuustoinen lehtimetsä. Korkeiden saniaisten lomasta pilkotti vettä. Puro solisi ihan hiljaa ja mutkitteli pienenä norona alamäkeen.

Hinchina vilkaisi Shi:tä ja poni nyökkäsi takaisin. Siitä tyttö tiesi, että vesi oli juomakelpoista. Hinchina kyykistyi puron äärelle ja kauhaisi vettä. Pieni inahdus karkasi tytön huulilta. Hän hieroi sinertäviä sormiaan paidan helmaan ja yritti rohkaistua uuteen juomayritykseen. Vesi oli aivan jäätävää. Se tuli ilmeisesti jostain aivan läheltä lähteen uumenista. Pieni ilkikurinen pilke nousi Shi:n silmiin kun se katseli emäntänsä reaktiota. Hinchina huomasi tämän ja aivan yllättäen kahmaisi vettä purosta ja ruiski ne oriin kupeelle. Shi:n silmissä välähti ja se pinkaisi takavasemmalle karkuun. Hinchina nauroi ja kumartui uudestaan juomaan.
Hieman etäämmällä Shi hypähti kevyesti kapean puron toiselle puolelle ja lähestyi salakavalasti Hinchinaa sivulta niin, ettei tyttö huomannut tätä. Sitten aivan äkisti ori heilautti turvallaan ison vesimassan suoraan Hinchinan selkään. Tytön suusta pääsi jälleen vahingossa pieni kirkaisun tapainen, mutta hän sai nopeasti koottua itsensä uuteen hyökkäykseen. Shi oli jäänyt liian pitkäksi aikaa juhlimaan onnistunutta kostoaan ja sai vuorostaan jäätävän suihkun. Shi pötki jälleen karkuun alemmas puron rantaan.

Sillä välin kun Shi valmisteli uutta hyökkäystä, Hinchina peseyti nopeasti ja kiiruhti ryteikön laitaan. hän ei halunnut enää kastua enempää, joten oli aika lopettaa leikki. Shi tuli hieman harmissaan tytön luo. Sen silmistä näki selvästi, että sillä olisi ollut vielä joku todella hyvä jekku takataskussa. Hinchina huokaisi helpotuksesta, sillä hän olisi saattanut saada kunnon löylytyksen. Shi:n leikit kun tuppasivat olemaan välillä aika rajuja, ei vaarallisia, mutta inhottavia kuitenkin.

Hinchina jäi odottamaan Shikaria, jonka aamupesuihin oli nyt sisältynyt hieman extrimeä, kun koko ajan sai pelätä jäätävää suihkua jostain suunnasta. Toivottavasti tyttö ei ollut kastunut kovasti. Ja siihen extrimeen oli parasta tottua heidän kanssaan. Parilla kun tuppasi olemaan aina mitä mielenkiintoisempia kisailuja ja leikkejä menossa, tietenkään unohtamatta rentoa naljailua.

Hinchina ei vastannut Shikarille, mutta se nyt ei ollut mitään uutta. Neito seurasi parivaljakkoa kuin uskollinen koira läpi ryteikön, kunnes viimein tultiin kauniiseen lehtimetsään. Ahaa! Shi oli selvästi johdattanut heidät veden luo, sillä aivan lähellä oli pieni puro.

Hinchina otti purosta vettä, mutta se taisi olla aikas kylmää, ainakin tytön reaktiosta päätellen. Ja aivan yhtäkkiä hän ja Shi alkoivat jonkinlaisen vesisodan. Shikari pujahti äkkiä pois heidän tieltään, hänen ei tehnyt ollenkaan mieli kastua. Hän käppäili turvallisen välimatkan päähän riehujista, kaivoi viinistään kauhan ja otti sillä vettä juotavakseen. Aaah, kyllä se teki hyvää. Sen jälkeen hän virutti nopeasti kasvonsa, ja täytti pienen putelin vedellä. Monet olivat usein ihmetelleet, miten paljon tavaraa Shikarin viiniin mahtui.

Shikari nousi ylös ja asteli parivaljakon luo. He olivat ilmeisesti hoidelleet pesunsa sun muut hommansa, ja porukka lähti astelemaan eteenpäin. Kovin kauas ei kuitenkaan päästy, ennen kuin kuului Shikarin huuto...

"IIIIIIIIIIIIIIKKKKKKKKKKK!!!!!!!!!!!!"

//What's going on? xD//

Poppoo lähti kukemaan takaisin päin kohti luolaa. Rytö tuntui olevan tiheämpi kuin viimeksi, sillä eteneminen kävi hitaamin. Hinchina kulki kärjessä ja Shi heti hänen jäljissään. Shikari rämpi jonon hännillä. Oksat takertuivat aijempaa äkäisemmin kiinni käsiin ja jalkoihin.

Yhtäkkiä ilmaan kajahti korvia raastava kiljaisu. Hinchina hypähti miltei puoli metriä silkasta säikähdyksestä ja löi päänsä ikävästi puun oksaan. Shi oli vähällä singahtaa pakoon ensimmäisestä kolosta mitä näki, mutta hevonen hillitsi viimehetkellä luontaiset vaistonsa.

Hinchina käännähti hädissään katsomaan mikä oli aiheuttanut pelästymisten ketjun. Hän sukelsi hevosen ohi väistellen pitkälle kurkoittelevia oksia ja oli hetkessä Shikarin vierellä. Hinchina seurasi Shikarin katseen suuntaan ja löysi etsimänsä. Maassa, hieman polun vasemmalla puolella lojui jokin musta möykky. Musta väri kiilsi auringossa ja auringon säteet taittuivat kovasta pinnasta saaden pinnan heijastamaan. Mytty oli reilun vaaksan mittainen, ei siis kovin iso. Hinchina vilkaisi epäillen Shikarin valkeita kasvoja. Samassa hän näki sivusilmällä mytyn liikahtavan. Kovan kuoren alta esiin työntyi monta pientä raajaa, sekä yhdet isommat, hieman saksia tai pistimiä muistuttavat. Syvä inho värisytti Hinchinan kehoa. Hän ei normaalisti kavahtanut ötökäitä, mutta mutantoituneet jättiötökät saivat hänenkin inhokarvansa pystyyn.

Shi oli valppaana ja perääntyi muutaman askeleen kun otus liikahti. Sen silmistä paistoi peittelemätön inho. Hinchina vilkaisi toveriaan ja heti perään Shikaria. "Jospa mentäisiin?" Hinchina kysyi hieman varoen, kuin esittäen rauhaa yksipuoliseen sotaan. Shi:n sietokyky oli vahvasti koetuksella, eikä Hinchina halunnut ylittää sitä.


// Sori, en tiedä olisinko saanut soveltaa mitään ötököitä, mutta säädimpä silti... //

//Annoinhan vapaan kädet ^^//

Kuullessaan Shikarin huudon Hinchina tuli hänen luokseen. Shikari katsoi kauhistuneena maahan, missä pönötti ylisuuri, ällöttävä ötökkä. Shikari inhosi ötököitä, ja varsinkin kun nämä äkkiarvaamatta tupsahtivat hänen tielleen. Kun Hinchina ehdotti pikaista häipymistä, Shikari nyökkäsi nopeasti ja asteli parivaljakon edelle. Hän ei halunnut olla missään tekemisissä kamalien hyönteisten kanssa.

Päästyään takaisin luolalle Shikari aisti jonkun olevan sen sisällä. Hän viittoili Hinchinaa tulemaan luokseen. "Luolassa on joku", hän kuiskasi. He olivat jo saaneet tarpeeksi epätoivotuista tyypeistä.

//Mulla on nyt joku täysi ideapuutos...//

//Sori, olen vähän lagittanut taas... On ollu niin paljon kaikkea säätämistä, ettei ole oikein kerinny ja silloin kun olisi kerinny, ei ole jaksanut. Turinakin on tökkinyt, sori siitäkin. Tosin lukaisin sen runosi hätäseen läpi ja se lopun äiti-juttu oli ihana. En muista mihin se liitty, mtuta sen muistan, että se oli hieno lopetus =D //

Seurue palasti rivakasti luolalle. Shikari viittoi hätäiseen Hinchinan luokseen. Luolassa oli jälleen jokin öttimöttiäinen. Myös Shi oli huomannut sen. Ori virittii aistinsa äärimmilleen ja yritti parhaansa mukaan tunnistaa vierailijaa. Luola hautasi alleen suurimman osan hajuista, peitti näkyvyyden kokonaan, eikä vieraasta kuulunukaan mitää. Ilmeisesti sekin tarkkaili toisia hiiren hiljaa. Shi:tä turhautti kun se ei kyennyt havaiinnoimaan otusta. Hinchina hivuttautui ihan oriin viereen ja jäi katseomaan luolan suulle. Hinchina hymyili hieman, hän tiesi aktsomattakin, miten uljaalta ja kauniilta Shi näytt seistessään juuri siten, korvat höröllä, kaula korkealle kaarrettuna, sieraimet avoinna. Oriissa oli jotain villiä kauneutta, mikä sai Hinchinana pakahtumaan ihastuksesta aina uudestaan ja uudestaan.

Shi pärskähti kuuluvasti. Se sai Hinchinan hypähtämään ajatuksistaan tähän päivään. Shi haastoi vierailijan astumaan ulos. Vieras oli selvästi tarkkaillut heitä, sillä vain nanohetkeä myöhemmin se seisoi ulkona katsellen seuruetta. Silmistä tuikki pidätelty kiukku kun se katseli heitä kaikkia silmiin vuoron perään. Mutta Hinchina saattoi havaita, ettei tulija katsonut häntä ihan niin haastavasti. Olion silmissä käväisi myös häivähdys kauhua,kunnioitusta, pelkoa, tai jotain muuta sen suuntaista. Hinhcina huoahti raskaaksi. Myäs Shi rentoutui hieman kun tunnisti oman pienen vihreän ukkomme.

Hetken mulkoiltuaan ukko sai suunsa auki ja samassa se oli jo täydessä vauhdissa. "Mikä temppu se nyt oli?! HÄH!?!? Te tytön hupakot, mokomat porsaat menitte ja sidoitte minut puuhun! Tajuatteko?!?! PUUHUN!!...." ja sitä jatkui vaikka kuinka paljon. Pieni vihertää äijän käppyrä raivosi käysin palkein, eikä säästellyt haukkuja. Hinchina katseli miestä kyllästyneesti, Shi hieman inhoten. Tähän väliin ei ihan välttämättä olisi kaivattu enää tuota ärisijää takaisin.

Shi vilkuili ympärilleen, mtuta totesi pian äijän tulleen yksin. Luojan kiitos se vaarallisempi yksilö oli jäänyt johonkin. Nyt he saivat siis nauttia vain tämän vanhan ja äkyn seurasta.



//No olipa taas tosi omaperäistä... Huomaa, etten ole kirjoitellut hetkeen kun tulee vähän alilaatuista tekstiä. Koita selviytyä! Sovelsin taas, tällä kertaa vanhalla hahmolla, ei jaksanut kehitellä mitään muuta. Toinen vaihtoehto olisi ollut joku rusakon tapainen harmiton otus, joka säikähtäisi pois kun hyypät menisi luolaan, mutta aattelin laitta vähän jotain mielenkiintoisempaa ;D //

//Ei haittaa =) Mukava että tykkäsit.//

Shikarin silmät lensivät selälleen, kun hän yhtäkkiä oli taas vastatusten tuon vihreän öttimöttiäisukon kanssa. Ja kuten ennenkin, ukkeli raivosi. Shikaria melkein hymyilytti sen kärhämöinti. Hän asteli sen viereen, otti hiukan vaivalloisesti kiinni sen heiluvista kainaloista ja nosti sen ilmaan. "Mitä halvattua sinä luulet tekeväsi! Laske minut heti alas! Kuulitko, tällä punaisella sekunnilla!"

Shikari ei uskonut miestä, ja vähitellen ukko hiljeni. "No mitä haluat minusta?" se kysyi ärsyyntyneesti. "Anteeksi siitä puuhun sitomisesta. Meidän täytyi ajatella omaa turvallisuuttamme, ymmärrätte kai?" "Minäkö muka vaarallinen, kattia kanssa..." ukko napisi, mutta rauhoittui kuitenkin. "Kaipa minä olisin tehnyt ihan saman." "Mitä sille toiselle..." "Ai sille käärmeen syljelle, mutaliejulle? Sen minä jätin siihen! Mutta minkä takia minä aina tapaan teidät?" "En tiedä, olimme yötä tässä luolassa ja kävimme vain aamupesulla..." "Tästä tulee minun uusi kotini! En voi jäädä vanhaan, kun se törppö iilimato tietää missä asun!" Shikari katsoi aika neutraalilla ilmeellä Hinchinaan.

//En mäkään mitään kovin mielenkiintoista saa...//

Shikari vastasi katseeseen säälin poikanen silmissään. Vaikka hän ei erityisemmin pitänyt ukosta, oli se silti jotain niin säälittävää ja naurettavaa yhtä aikaa.
Hinchina alkoi etsiä katseellaan tavaroitaan. Ne olivat ilmeisesti jääneet luolaan. Olisi vähitellen aika lähteä jatkamaan matkaa, että ukko pääsisi asettumaan uuteen kotiinsa.
"Haen tavarani" Hiljainen kommentti selitti Hinchinan omituisen hiippailun kohti luolaa. Tyttöä ihan itseäänkin alkoi ihmetellä, miksi hän selitteli tekemisiään muille. Ei hän niin normaalisti tehnyt. Ukolta hän sai murhaavan katseen selkäänsä, mutta tyttö ei nyt jaksanut välittää siitä. Hän voisi sitten vaikka myöhemmin syväjäädyttää toisen aivotoiminnan pelkän katseen voimalla. Katse oli Hinchinan paras ase ja pahin heikkous. Katse pystyi kyllä "vangitsemaan" ja hämäämään, mutta sen kautta paljastui myös Hinchinan omat tunteet. "Silmät on sielun peili", niinhän sitä sanotaan.

Hinchina palassi tuota pikaa takaisin muiden luo ulos. Tilanne oli silmin nähden rauhoittunut, eikä ukkokaan enää katsellut häntä niin murhaavasti. Shi kipitti pikaisesti emäntänsä luo; se ei tuntenut oloaan turvalliseksi ilman Hicnhinaa, eikä varsinkaan ukon seurassa.

Hinchina alkoi tutkia Shi:n kavioita. Ne olivat hieman lohkeilleet ja aikaisemman taistelun jäljiltä uurteilla. Hinchina nappasi tavaranyytistään viilan ja vuoli kaviot yksi kerrallaan siisteiksi. Saman tien hän käski pojan avata suutaan. Shi vastusteli aluksi, mutta Hinchinan tuima ilme sai sen tottelemaan. Hampaiden raspausta Shi inhosi yli kaiken. Onneksi tällä kertaa ei tarvinnut kuin vähän hivaista poskihammasta, johon oli muodostumassa piikki.

Hinchina vaihtoi viilan pehmeään harjaan ja suki Shi:n karvan putipuhtaaksi. Se kuului parivaljakon aamurutiineihin. Ja vaikka Shi olisi olut putipuhdas jo valmiiksi, Hinchina harjasi sen silti. Harjaus tehosti verenkiertoa ja sen piti tosiaan olla hyvä välillä koviakin kokevalla hevosella. Shi nautti suunnattomasti. Sen pää painui alas, silmät valuivat kiinni ja korvat lerppuivat rentoina sivuilla.

Hetken päästä Hinchina oli valmis ja hän pakkasi tavaransa nyytille. Hän suitsi Shi:n ja laittoi tavarat kiinni sen selkään. Sitten hän vilkaisi Shikaria ja kysyi katseellaan; Joko mennään?


//Tulipas taas selitettyä. Huomasimpahan juuri, että selitän aina kaikkea täysin turhaa joka välissä. Hinchinan mietteitä tai jotain vastaavaa. Ei ihme, että saan aika helpollla pitkähköjä peliviestejä, vaikka juoni ei varsinaisesti etenekkään xD //

//"Shikari vastasi katseeseen"... Oletan että olit tarkoittanut Hinchinaa? ^^//

Hinchina asteli luolaan hakemaan tavaransa, ja samalla Shikari laski ukon alas. Hänen tavaransa olivat jo hänen mukanaan, joten hänen ei tarvinnut mennä enää luolaan. Tarvikkeiden haun jälkeen Hinchina laittoi Shin matkakuntoon, ja selvästi kehotti katseellaan porukkaa jatkamaan kulkuaan. Shikari nyökkäsi, kääntyi vielä ukkoon päin ja sanoi: "Me menemme tästä, nauttikaa uudesta kodistanne. Heippa!" Ukko katseli häntä vaikeasti tulkittavalla ilmeellä, ja vastasi: "Toivottavasti emme tapaa enää." Mies kuitenkin sanoi sen rauhallisesti, ilman vihaa. Shikari kääntyi ja poppoo alkoi taas astella eteenpäin Hayashin metsikössä.

Kävelleessään parivaljakon vieressä Shikari tuli ajatelleeksi, ettei oikeastaan tiennyt paljon mitään heistä. Nimet, sen että heillä oli todella luja suhde, sen että he olivat aika hiljaisia ja varovaisia ja että heille oli tapahtunut jotain Airandolla. Ei muuta. "Tuota..." Shikari aloitti, muttei oikein tiennyt, miten olisi asiansa muotoillut. "Minä... En taida tietää teistä paljon mitään... Voisitteko kertoa jotain itsestänne...?" Shikari puhui aika hiljaa, koska ei tiennyt, miten Hinchina suhtautuisi asiaan. "Ei ole pakko, kunhan kysyin..."

//Hahaa, pistin taas porukan omin päin kulkemaan! Muahahaa... Mä taas en saa oikein millään raotettua Shikarin syvimpiä olemuksia, ehkä sen takia että hän pölöttää kaiken... xD//

//eehheh, siis joo niin. irjtoan ihan höpöjä xD //

Poppoo kulki vaitonaisina polkua pitkin. Hetken äästä Shikari aloitteli keskustelua. Hinchina vilkaisi tyttöä hieman kyllästyneesti. Shikarin äänensävy toi kuitenkin ilmi, että nyt hänellä olisi oiekasti jotakin asiaa, eikä vain Hinchinan mielestä tyhjäpäiväistä hölötystä. Kun toinen oli kainosti solmuillen esittänyt asiansa, Hinchina hidasti heiman vauhtia. Hän mietti mitä pitäisi vastata. Shikari oli ollut hänen matkaseuranaan vasta vajaat pari päivää, mutta he olivat jo kokeneet jos jonkinmoista yhdessä, tiiminä. Shikari oli ystävällinen, luotettava, kaikin puolin miellyttävä tyttö. Runsaspuheinen, mutta ei silti sietämätön. Olisi todella epäreilua olla kertomatta mitään, kun tiesi toisesta jo yhtä sun toista, mutta Hinchinaa silti epäilytti. Häntä epäilytti aina, eikä lainkaan vähiten puhua itsestään melko tuntemattomille. Ainoat, jotka tiesivät Hinchinan ja Shi:n taustoista olivat vanha pariskunta Hiljaisella aukiolla, sekä vanha Seppä.

Hinchina pohti pitkään, hän mietti kaikkia puoli asiasta. Mitä se haittaisi jos toinen tietäisi hänestä vähän? Ei se tapa, jos toinen tuntee vähän paremmin. Toisaalta, entä jos Shikari olisikin jollain tapaa epäluotettava tai jos joku vihollinen kuulisi kun hän paljastaisi elämänsä pyhimmät salaisuudet? Entä jos joku Tsuwamonon asukas kuulisi? Hinchina kalpeni pelkästä ajatuksesta. Hän oli huomaamattaan päästänyt kylän nimen ajtuksiinsa ja sen muistaminen teki suurta tuskaa. Hinchina pysähtyi haukkomaan happea. Shi nojasi emäntänsä selkään turvallaan ja puhalsi lämmintä ilmaa tämän lyhyeen tukkaan. Shi tiesi tämän reaktion. Se oli nähnyt sen usein ennekin. Aina välillä jokin muistutti Hinchinaa menneistä ja silloin tuo reaktio oli tavanomainen.

Hinchina oletti Shikarin tutkailevan häntä, mutta hän ei voinut nähdä sitä, sillä hän oli selkä päin tyttöön. Pieni ja hentoinen ääni pääsi Hicnhina huulilta: "Ehkä myöhemmin"
Tyttö ei ollut vielä valmis. Ei hän edes tiennyt mistä voisi aloittaa, mistä pitäisi aloittaa? Mitä vieraat haluavat kuulla ensimmäisenä, mikä heitä kiinnostaa. Hincina ei ollut koskaan joutunut pohtimaan näitä asioita, sillä hän ei ollut koskaan aikaisemmin edes harkinnut kertoa kenellekkään.

Hinchina suoristi ryhtinsä ja kääntyi jälleen polulle päin. Hän jatkoi hitaasti ja hieman varoen matkaa. Yrittäen epätoivoisesti teeskennellä, ettei mitään kummaa ollut tapahtunut.


// Ohhoh, tulipas taas vähän ylireagoitua xD Hicnhiana-parka, kaikkean moisia kohtauksia hänkin joutuu minun käsittelyssäni kestämään =D //

Hinchina oli pitkään hiljaa, ja Shikari odotti, hiukan jännittyneenä, mitä tuleman piti. Hän tunsi, että Hinchina oli hämmentynyt. Pitkän hiljaisen hetken päätteeksi neito sanoi, aika hiljaa, että ehkä joskus myöhemmin. Shikari hymyili, ei hän halunnut painostaa toista mihinkään. Kertokoon sitten kun halusi. "Selvä."

Shikari antoi katseensa harhailla puiden oksissa ja taivaalla. Muutama lintu lensi heidän yläpuolellaan, päivä oli oikein kaunis. Aaah. Täydellistä.

//Tosiaan, eiväthän Shikari ja Hinchina ole olleet yhdessä kuin vasta yhden yön yli... Pelottavaa.//

Matka jatkui hiljausuuden vallitessa. Hinchina katseli mitään näkemättä ympäilleen. Häntä vaivasi tuo kysymys. Ei siksi, että se oli esitetty, vaan siksi ettei siihen oltu vastattu. Shi tutkaili emäntäänsä mietteliäänä ja kulki hiljaisin askelin jonon hännillä.

Yhtäkkiä aivan polun viereisestä pusikosta lehahti suuri parvi pieniä lintuja. Ilma oli sakeana räpiköivistä siivistä, pelästyneistä linnun äänistä ja värisevistä lehdistä. Shi kavahti kauhuissaan takajaloilleen ja Hinchinakin säikähti miltei puolikuoliaaksi.
Shi meinasi lähteä jo takavasemmalle pakoon pelottavaa pusikkoa, mutta Hinchina sai estetyksi pojan aikeet. Tyttö oli nopeasti toipunut säikähdyksestä ja keskitti kaikki voimavaransa tyynnyttämään pelästynyttä hevosta. Normaalisti Shi ei lähtenyt mistään hinnasta pois emäntänsä luota, mutta perinpohjainen säikähdys sai sen hevos-vaistot riistäytymään kontrollista. Saaliseläimenä se pakeni pelästyttäjää. Taistelussa se ei sitä vastoin ikinä paennut, silloin sillä oli Hinchina koko ajan turvana.

Hinchina otti ponin pään napakkaan syleilyynsä ja puheli hiljaisella, miltei unettavan rauhallisella äänellä aivan ponin korvan juuressa. Shi kuunteli tarkkaavaisena tytön äänensävyjä ja rauhottui hetkessä. Poni oli kuin sula vahaa Hinchinan päästäessä irti, niin rentoutunut se oli säikähdyksestä huolimatta.

Hinchina kääntyi tarkastelemaan puskaa, jsota linnut olivat lähteneet. Hän löysi muutaman riemunkirjavan untuvan tarkertuneena piikkeihin. Tyttö tutkaisi jälkiä aikansa ja kääntyi sitten Shikarin puoleen. "Olemme muutaman päivänmatkan päässä Hiljaiselta Aukiolta." Hinchina vilkkasi höyheniin kuin hakien todisteita sanoilleen. "Näitä elää vain täällä"

Myös Shi alkoi tunnistaa paikkoja. Sitä itseääkin jo iahn hävetti suunnaton pelästymisensä, mtuta minkäs hevonen vaistoilleen voi.

Poppoon ohittaessa erään pensaan, sen uumenista lennähti valtavasti pikkulintuja. Shikari säikähti hieman, mutta ei todellakaan yhtä paljon kuin Shi, ainakin hevosen reaktiosta päätellen. Se hyppäsi takajaloilleen, ja Shikari taisi pelästyä sitä enemmän kuin lintuja. Hinchina rauhoitteli ponia, ja tämä tyyntyikin äkkiä. Voi pikku heppaa.

Sitten Hinchina meni pensaan luo ja tutkiskeli sitä. Tytön puheista päätellen hän oli tunnistanut lintujen untuvat. "Hiljainen Aukio? Äiti on kertonut siitä joskus. Hänkin kierteli saaria nuorempana... Sehän on pyhää maata? Äiti ei päässyt sinne, hänhän on youkai... Olet varmaan käynyt siellä?" Shikari huomasi taas höpöttävänsä kuin mikäkin.

//Eikö sen nimi ole Tuulten Aukio...?//