Kenties tiemme kohtaavat...?

// Kappas, niimpä onkin. En jaksanutarkistaa sitä, ku luulin muistavani. taas kirjotan ihan höpöjä xD //

Hinchina kuunteli Shikarin juttuja tottuneesti. Kun tyttö hetkeksi hiljeni, Hinchina vastasi tavoistaa poiketen oikeastaan melko sujuvasti. hän ei edes tällä kertaa harkinnut mitä sanoi: "Asuimme siellä ennen." Hinchina hieman itsekkin sävähti vapautunutta kommenttiaan. Oikeastaan hän tunsi hieman ylpeyttä. Hän oli uskaltanut heilauttaa tiukasti ympärilleen kietomaansa suojaverhoa, joka eristi hänet ulkopuolisilta ihmissuhteilta. Shi törkkäsi tyttöä hieman epäillen olkapäähän, sillä Shi oli vielä varautuneempi vieraiden suhteen. Poika kummeksui Hinchinan kommenttia yhtä lailla kuin tyttö itse.

Hinchina jatkoi matkaa. Hän ei ollut varma oliko Shikari huomannut lainkaan hänen kommenttinsa yllättävää rentoutta. Tyttö ei myöskään tiennyt oliko se edes välittynyt kuulijalle, mutta hänestä itsestään tuntui kuin hän olisi hypännyt rotkon yli päässen pelottavan turvallisesti perille.

HEtken kuluttua Shi alkoi haistella innosissaan ilmaa. Hinchina ei vielä haistanut mitään, mutta tunnisti reaktion. Hän saattoi kuvailla tuoksun, vaikkei sitä vielä varsinaisesti aistinutkaan. "Makia, pehmeä, aavistus suolaa, ruusua?" Hinchina käänsi katseensa Shikariin kuin kysyen, pitikö tämä diaknoosi paikkaansa.
"Menemmekö me Tuulten aukiolle?"
Hinchina heitti kysymyksen ilmaan ja jäi odottamaan vastausta. Nyt kun he olivat ajautuneet aivan Tuulten aukion tuntumaan, Hicnhinan teki kovasti mieli käydä tervehtimässä hyviä ystäviään. Shi:kin taatusti halusi palata uuden elämänsä alkujuurille. Vaikka polku oli ollut kivinen oli pari viettänyt vapaimmat, rennoimmat ja tietyllä tapaa parhaimmat hetkensä Tuulten aukion rauhassa.


// Tulipas tunteellista tekstiä... No, aina vähän =D
Hei muutes, olen sitten todella epäaktiivinen pari seuraavaa viikkoa, kun lähden meidän mökille kuusamoon, missä ei ole edes kunnon sähköä, eikä todella tietokonetta. Sen jälkeen olen viikon rippileirille, missä ei sieläkään ole konetta. Koeta kestää, kun vaivun maan alle! //

//Hei, kuudes sivu, JEE! //

//Aaa, sori, olen vähän lagannut... Mutta ei kai se paljon haittaa, kun itsekin olet poissa? *koiranpentuilme*//

Hinchina vastasi asuneensa aukiolla, ja Shikari tunsi hänestä hiukan vapautuneita tunteita. Mukavaa. Ehkä aukio herätti hänessä positiivisia muistoja.

Pian Hinchina alkoi luetella sanoja. Mitähän hän oikein tarkoittaa? Shikari mietti, mutta tytön kysyessä, mentäisiinkö Tuulten aukiolle, hän nyökkäsi. "Mennään vaan. Ei minulla mitään ihmeempää päämäärääkään ole. Mutta sehän on pyhää maata, joten..." Shikari mietti, mitä sanoisi. Hän ei ollut ikinä ollut pyhällä alueella, mutta äiti oli kertonut hänelle siitäkin. "Joten... Taidan muuttua siellä ihmiseksi, vai mitä?"

//Sanoit siinä yhdessä viestissä, että olemme parin päivämatkan päässä aukiolta, mutta olemmeko me nyt kuitenkin lähempänä?//

//Sori, se mun pari viikkoa vähän venähti... On ollu niin kiirus töiden, leirien ja kaiken muun menemisen kanssa, etten oikeastaan ole ehtinyt tehdä yhtään mitään. Kotonakäyn aina vaan vaihtamassa vaatteet ja morjestamassa porukoita ja sitten taas mennään. Mamma ei oikein aina tykkää...
Nii ja se matka kysymys. On sinne se kolmen päivän matka, mutta se haju tuli muistaakseni jostain rehuista siitä aukion ympäriltä. Ja semmoisia voimakashajuisia rehuja, mutta joiden tuoksua ihminen ei vielä voi noin kaukaa haistaa =D //

Aavistus hymyä levisi Hinchinan kasvoille, kun Shikari myöntyi ehdotukseen. Hymy kuitenkin hävisi nopeasti, kun Hicnhian huomasi, että jokin epäilytti Shikaria. Kun huoli tuli esiin, Hinchina jäi pohtimaan. Hän ei tiennyt mitä olisi pitänyt vastata. Hän ei oikeastaan tiennyt, miten Hanyoille kävi aukiolla, ei edes sitä, pääsisivätkö he sinne. Tarkemmin ajateltuna, Hinchina ei ollut koskaan tavannut aukiolla ainoatakaan Hanyota. Eipä sillä, ettäkö hän olisi ketään muutakaan halunnut tavata. Aukiolle ei siis päässyt yooki-mänit, mutta pääsivätkö Hanyot ihmismuotoisina? Hinchina ei ollut varma. Toisaalta ihan järkeen käypä ajatus, mutta toisaalta estikö vähäinenkin yooki aukiolle pääsyn?
"Minä en tiedä" Hinchina vastasi hiljaa. "En tiedä pääsetkö sinne lainkaan" Omatunnon karmaiseva huudahdus lävisti tytön kuin slaman iskun. Nythän Shikari saattaisi kuvitella, että hän johdattaisi tämän tahallaan aukion laitaan jotta pääsisi tästä eroon. Hinchina oli sangen vahvasti antanut ymmärtää, että Shikari oli ulkopuolinen hänen ja Shi:n vahvassa liitossa. Mahtoikohan tyttö nyt kuvitella, että häntä savustetaan totaallisesti ulos? Ei Hicnhina sitä oikeastaa halunnut. Shikari oli ihan mukava matkakumppani. Hölöttävä, mutta kiva. "Jos et sinä pääse sinne, mennään jonnekkin muualle, niinhän?" Hätäinen lausahdus pakottautui ilmoille. Siitä puuttui täysin se Hinchinalle tyypillinen varovaisuus ja jäykkyys. Tyttöä alkoi oikeasti huolestuttaa, että heidän tiiminsä murtuisi.

Hinchina ei jäänyt katsomaan Shikarin ilmeitä. Hän ei halunnut tietää, miten hämilleen toinen menisi tästä omituisesta sananvaihdosta. Tai oikeastaan, hän todella halusi tietää. Hinchina oli havainnut Shikarin olevan aika tarkka eleiden tulkinnassa ja saattoi vain arvailla tämän reaktiota tämän kertaseen.
Shi vilkaisi molempia tyttöjä hieman alta kulmien. Orii ei oikein tiennyt, miten reaktioita pitäisi tulkita, mutta lähti silti kävelemään emäntänsä perässä, samalla puolentoista metrin etäisyydellä, kuin aina ennekin.


// ja taas sekavaa tunne-härdelliä. Joko minä olen sekaisin tai sitten Hinchina on tärähtänyt pahemman kerran. Hahmothan elävät ihan omaa elämäänsä, joten se voi johtua myös pelkästää Hinchinasta, joohan..? //

//Ei haittaa ^^ Okei.//

Niin, eihän Hinchina varmaan ole koskaan miettinyt tälläisiä asiaoita. "Kyllä minä luulen että pääsen, äiti on kertonut sen minulle. Mutta jos en, niin mennään vain jonnekin muualle." Eli, Hinchina halusi olla hänen kanssaan? He siis ilmeisesti olivat hyvää vauhtia tulossa ystäviksi. Shikari tunsi olevansa hyvin iloinen. Hinchina tosin tuntui olevan taas hämmentynyt. Shikari hymyili Hinchinalle, yrittäen levittää positiivista ilmapiiriä - tosin tyttö ei näyttänyt katsovan häntä.

Shikari käveli muiden mukana, hiljaisuuden vallitessa kuten yleensä. Jonkin ajan kuluttua neito oli aistivinaan tutun youkin lähistöllä, muttei osannut päätellä, mistä se oli tuttu, joten hän jätti asian sikseen. Pian heidän vierestään kuitenkin suhahti salamannopeasti hahmo, joka pysähtyi heidän eteensä polulle. "Arvasin."

"Yamato?!?" Shikari huudahti, nähtyään olennon kunnolla. Heidän edessään seisoi nuorehko youkaimies, viitisen vuotta Shikaria vanhempi. Miehen ihossa oli mustia raitoja, hänellä oli tiikerin häntä, terävät hampaat, valkoisia sulkia siellä täällä sekä samanlaiset joutsenensiivet kuin Shikarilla. Tietysti se oli Yamaton youki. Miksi serkku nyt tällä tavalla ilmestyy minun eteeni? "Mitä sinä täällä teet?" "Ihan kuin tämä metsä olisi vain sinun omaisuuttasi", Yamato hymähti ja katsoi Shikariin ylpeästi. "Ennemmin kysyisin, miten vanhempien kultamussukka on eksynyt näin kauas kotoa." Huoh. Yamato ei kohdellut häntä näin siksi, että hän oli hanyou - mies ei erotellut olentoja sen perusteella, olivatko he ihmisiä, hanyouita vai youkaita - hän ei pitänyt oikein kenestäkään. "Sinun tuoksusi on niin tunnistettava. Mutta, mutta, kenen kanssa sinä oikein kuljet? Ihminen? Hmmm. Aika miellyttävä ilmestys." Täh?

//Yritän säheltää jotain äksöniä... xD Ja joo, olen huomannut että hahmot elävät, Shikarin ei pitänyt olla ihan näin kamala hölöttäjä... ^^//

Hinchina huoahti helpotuksesta kun Shikari antoi kommentin olla. Mitä hän siitä ikinä mahtoikaan ajatella, jäi Hinchinalle vielä täysin auki.

Hetken kuluttua Hinchina tunsi Shi:n olemuksessa jännittyneisyyttä. Hinchina vilkaisi taakseen ja oli erottavinaan myös Shikarin huomanneen jotain. Hicnhina terästi aistejaan ja valmistautuia vetämään miekkansa tarpeen tullen. Hetkeen ei kuulunut mitään, mutta sitten Shi jännittyi todella. Jotakin älyttömän nopeaa suhahti aivan heidän vierestään ja pysähtyi sadasosa sekuntia myöhemmin polulle. Hinchina hypähti ketterästi Shi:n selkään ja oli jo täydessä taisteluvalmiudessa. Nyt ei enää ehtisi pakoon, eivätkä he ikimaailmassa pärjäisi noin nopealle olennolle.
Samalla hetkellä kun Hinchinan takamus kosketti hevosen selkää, Shi oli jo matkalla. Se hypähti kahdella nopealla laukka-askeleella kaemmas polusta ja käännähti salaman nopeasti tutkailemaan outoa tulijaa.

Hinchina seurasi jännittyneenä tilanteen etenemistä. Tyyppi alkoi puhua ja -yllättävää kyllä- varsin tuttavalliseen sävyyn. Shikari vastasi vähintäänkin yhtä tuttavallisesti. Vanhoja kavereita, oletan. Shi kavahti entistä enemmän taaksepäin, myöskään Hicnhinalla ei ollut hyvä olla. Tyypin oli pakko olla Yookai!
Jutustelu Shikarin ja tämän tunteman Yookain väillä jatkui hetken. Sitten Tyyppi tuntui huomaavan Shikarin matkaseuran.
Hinchina sävähti miehen kommenttia ja inhon väreet kulkivat pitkin hänen selkäpiitään. Shi huomasi tämän ja painoi korvansa vielä tiukemmin luimuun. shi ei ylipäätään tykännyt miehistä, eikä yookaista, saati nisitä, joita Hinchina inhosi. Nämä kaikki kolme yhdessä, eikä näitä kahta sopinut päästää samaan metsään saman vuoden puolella.

Shi meinasi jo sännätä liikkeeelle, mutta Hinchinan napakat istunta-avut saivat pojan luopumaan aikeestaan. Hinchina ei välttämättä halunnut luopua hengestään ärsyttävän yookai-hörhön takia. Shi tyytyi kuopaisemaan äkäisesti maata, mutta pysyi muuten aloilloaan. Se oli tehnyt harvinaisen selväksi, ettei sietänyt uutta tulijaa. Hinchina ei ollut varma, ymmärtäisikö Shi, mutta hän ainakin alkoi jo punoa juonta. He pääsisivät yookain ketaleesta eroon viimeistään Tuulten aukion laidalla. Hinchina oli siitä salaa äärettömän iloinen. Vaikka tapaaminen oli ollut harvinaisen lyhyt, hinchina oli jo yhden kommentin perusteella muodostanut sangen vanka mielipiteen tulokkaasta.


//Eeeei kai Hinchina inhoa kaikki ja kaikkea... Sori, taisi mennä vähän yli, mutta ehkäpä Hinchinan mieli vähän laantuu, jos hyyppä aikoo hyppiä seurassa pitkäänkin ;D //

Shikari kääntyi katsomaan matkakumppaniaan, ja huomasi Hinchinan olevan poninsa selässä, kauempana heistä, kumpikin valmiina taisteluun. Mahtoikohan hän järkyttyä tuosta äskeisestä lotkautuksesta? Minä ainakin. Shikari oikeastaan tiesi vastauksen - parivaljakosta kuohui järkytys ja taisteluvalmius. "Tämä tässä on minun serkkuni, Yamato. Hiukkasen epämiellyttävä tyyppi, muttei tavitse pelätä. Haukkuu muttei pure." "En minäkään sinusta erityisemmin pidä, tiedoksesi. Satut vain olemaan tätini tuotos jota kutsutaan serkuksi." Shikarikaan ei pitänyt kamalasti Yamatosta, mutta se johtui yksinomaan miehen omasta käytöksestä. Yamatolla sen sijaan ei ollut mitään syytä inhota häntä - Shikari oli monesti miettinyt, mistä se johtui.

"Mitä sinä oikeastaan tällä tavalla ryntäilet minun eteeni?" Shikari tivasi serkultaan. "Oletko ainoa joka saa harhailla? Haistoin hajusi." Sitten Yamato kääntyi Hinchinaa kohti. "Olet minulle uusi tulokas. Mikäs on nimesi, kaunokainen?" Shikarin suu loksahti auki. Mi-tä-hal-vat-tu-a? Yamato asteli muutaman askeleen parivaljakkoa kohti, mutta ymmärsi Shin olevan äkäinen, ja jäi seisomaan kauemmas. "Onpas sinulla kaunis ratsu. Kuten emäntänsäkin."

Shikari oli aika - ei, suoraan sanottuna totaalisen - ihmeissään. Yleensä Yamato inhosi kaikkia lajiin ja sukupuoleen katsomatta, eikä neito ainakaan ollut huomannut hänessä mitään naistenmiehen piirteitä. Tosin, se mitä Shikari oli Yamatoa nähnyt, ei kyllä ollut suuri osa miehen ajasta. Shikari odotti hieman pelokkaasti, mitä tulisi tapahtumaan.

//Yakkun on kohtelias ja Hinchina päättää heti inhota häntä. Ilkeää. xD//

Hinchina mulkoilu yookaita ärtyneesti ja Shi vielä voimisti tunentta parhaan kykynsä mukaan. Shikari esitteli yookain Yamatoksi. Ai hörhöllä on oikein nimikin!
Hicnhina havaitsi eripuraa serkusten välillä ja se sai hänen epäluulonsa vain vahvistumaan. Jos kerran Shikarikaan ei tullut toimeen tulijan kanssa, ei hänelläkään ollut mitään aikomusta samaan.
Hetken kiisteltyään Shikarin kanssa Yamato alkoi lässyttää jotain tekopyhää mielistelevällä äänensävyllä. Nimeä se kait kyseli. Hinchina tukki visusti suunsa ja vastasi ärhäkällä katseella, joka olisi voinut porautua vaikka kiven läpi. Yamatoon se ei kuitenkaan tehonnut. Hinchina joutui kääntämään ensin katseensa pois miehen silmistä. Ne eivät rävähtäneetkään ja olivat vähintäänkin yhtä pistävät kuin Hicnhinan omat. Siihen tyttö ei ollut tottunut. Normaalisti kaikki muut väistivät hänen murhaavaa katsettaan, mutta tämä yookai oli erilainen.
Yamato ilmeisesti oletti katseen kääntämisen hyväksymisen merkiksi, sillä tämä lähti lähestymään parivaljakkoa. Siinä vaiheessa Shi pelasti. Se veti korvat napakasti luimuun ja korskahti kuuluvasti. Kenellekkään ei taatusti jäänyt epäselväksi, ettei se aikonut sietää tulijaa yhtään lähempänä.
Se ei kuitenkaan tukkinut Yamaton suuta. Hän alkoi taas lirkutella mukavia ja se sai Hinchinan entistä kiukkusemmaksi. Hänelle, itsenäiselle ja vahvalle naiselle ei puhuta kuin teinilikalle! Vielä kehtasi Shi:täkin ylistää, vaikka ei mitään oikeasti tarkoittanut.
Salamannopeasti Hinchina nappasi pienen heittotähden laukustaan ja sinkosi sen Yamaton vierestä puuhun. Heittotähden ei ollut tarkoituskaan osua, mutta se olisi saattanut, jos Hinchina olisi niin tähdännyt. Yamato ei ilmeisesti osannut odottaa mitään hyökkäävää pienen ihmistytän osalta, eikä ollut valppaana. Yookain nopeus olisi leikiten riittänyt väistöön, muttei silloin jos 'nukkuu'. Hicnhina tiuskaisi äkäisesti heti perään "suus kiinni sontiainen!" Sanat tulivat äkäisesti, miettimättä, ihan kuin eri ihmisen suuta kuin aikaisemmin. Hinchinan alkoi olla vaikea pidellä oikeaa luonnettaan kurissa. Hän aina menetti itsehillintänsä kun suuttui kunnolla. Ja nyt hän oli vihainen. Häntä ei kukaan mies kohtelisi kuin heikkoa pikkulikkaa ja vielä tuntematon yookai!

Hinchina käänsi Shi:n hieman turhan äkäisesti ja sai Shi:n kavahtamaan pystyyn. Se vielä lisäsi tilanteen jännitteitä. Pari lähti kävelemään pois polkua pitkin, aivan vastakkaiseen suuntaan mihin he olivat alunperin matkalla. Hicnhinaa ärsytti ja hän halusi hetken rauhaa. Shi kuunteli edelleen tarkkaavaisena tapahtunia ja oli valmiina käännähtämään takaisin jos yookai suuttuisi ja päättäisi hyökätä. Tuskimpa heillä kovin suuria mahdollisuuksia olisi tätä yookaita vastaan, mutta armoakaan Shi ei olisi sille iljetykselle valmis antamaan. Hinchina oli myös jännittynyt kuin viulun kieli. Häntä ei ollut pitkään aikaa loukattu niin paljoa. Mitään hän ei miehissä inhonnut niin paljoa kuin mielisteleviä, ylikauniita puheita. Ne saivat Hinchinan voimaan pahoin. Ja tulla nyt tuolla tavalla porukkaan. Änkeytyä kuin amailman valtias! Oikeastaan Hinchina ei tiennyt miksi hän oli niin hurjasti suuttunut. Miksi hän oli niin kovasti inhonnut tuota miestä heti ensikommentista? Miksi mies herätti niin suuria tunteita, vaikka yleensä hän ei reagoinut miehiin millään tavalla? Hicnhian oli hämillään. Hämillään koska yookai oli yhtäkkiä hypännyt heidän eteensä ja hämillään omasta käytöksestään. Hänellä oli todellakin menossa päänuppi sekaisin. Ensin hän kuvittelee jotain kivoja kaveri-juttuja puolituntemattoman hanyoon kanssa ja nyt raivoaa tuntemattomalle yookai-miehellä. Voi jestas! Pitäisi käydä varmaan enemmän ihmisten ilmoilla, että osaisin taas pitää 'suojamuurini' kunnossa...


//Hinchina on vähän omalaatuinen xD Mutta katsotaan mihin tämä johtaa. Ehkäpä tämä viesti vähän selkeyttää kummastustasi Hinchinan käytöksestä. Kun hän ei oikein itsekään tajua, kun kerran mitään pätevää syytä ei edes ole... Hmmm, mielenkiinnolla seuraan tulevaa... ♥ //

//Mistäs sinä oikein tiedät että Yamato puhui mielistelevällä äänensävyllä? En muista maininneeni mitään sellaista... Yamato puhui ihan normaalisti ^^ Lisäksi teet omia tulkintojasi Yamaton silmistä ja valppaudesta... Yamato kuitenkin on Shikarin serkku, eli minun liikuteltavani sivuhahmo? ^^//

Shikari tunsi valtavan vihan aallon huokuvan Hinchinan suunnalta, muttei saanut sanotuksi mitään. Ei Hinchina nyt ainakaan kykene Yamatoa pahasti satuttamaan, hän on niin nopea. Ja mitäs minä muutenkaan hänestä huolehtisin? Shikari tiesi, varsinkin nähtyään neidon katseen, ettei tämä tainnut olla kovin otettu serkun puheista.

Silloin Hinchina heitti Yamaton vierestä heittotähdellä. Hui kauhistus. Täällähän on kohta meneillään ilmiriita. Yamato ei oikeastaan kiinnittänyt heittotähteen sen pahemmin huomiota. "Vai sontiainen..." mies sanoi ja sormeili hiuksiaan. Äänessä ei kuitenkaan ollut vihaista sävyä, pikemminkin huvittunut. Kun Hinchina lähti poispäin, Yamato suhahti vikkelästi heidän eteensä polulle, viitisen metrin välimatkalla tosin, ja hymyili Hinchinalle. "Taidat olla aikas pippurinen tyttö. Pidän siitä."

Shikari seurasi joukkiota pienen matkan päästä. Yamato käyttäytyi aivan oudosti. Yleensä, jos joku sanoisi häntä sontiaiseksi, hän menettäisi hermonsa totaalisesti. Ja vielä se heittotähti...

//En vieläkään tiedä mikä Yamatolla on... Kehittelin kaikenlaista, että se olisi lyönyt vetoa jonkun toisen youkain kanssa että saa iskettyä ihmisnaisen, että se olisi jonkun lemmenjuoman tai loitsun alaisena, tai sitten se vain yksinkertaisesti on rakastunut... Ei hajuakaan ^^'//

//Jee, tulkitseminen on kiva xD no ei mutta, toi on niinku Hinchinan näkökulmasta katsoen. Hicnhinan mielestä kaikki ystävälliset miehet vain mielistelee. Ja ei kai haittaa jos vähän sovelsin? Kun se niin sopi tuohon tilanteeseen, varsinkin ne silmät ;D //

Hinchina päässä kieppui miljoona asiaa, eikä hän olisi todellakaan kaivannut sitä ärsyttävää naamaa enää eteensä. Yamaton huvittuneet silmäykset ja ärsyttävät letkautukset eivät enää saaneet Hinchinaa suuttumaan enempää. Hän ei olisi enää voinut. Tyttö oli niin totaallisen närkästynyt jo valmiiksi.

Hinchina ohjasti Shi:n pois polulta, eikä ollut välittävinään. Hän ei kerta kaikkiaan jaksanut enää katsella tuota naamaa. Hicnhina hoputti ratsunsa rauhalliseen raviin. Hän ei halunnut mitään kilpajuoksua, joten ei kiihdyttänyt täyteen vauhtiin. Shi olisi halunnut pinkoa minkä kintuistaan pääsi, mutta Hinchina pidätteli sitä. Shi:n ravi oli jäykkää ja askelrytmi kiireinen. Se kertoi äärettömästä inhosta ja taisteluvalmiudesta. Hicnhinan tunteet velloivat yhtä äkäisinä, mutta nyt hän oli päättänyt pitää ne sisällään. Hän ei enää raivoaisi miehen naljailuista. Paras taistelukeino oli sisältä hiljalleen kupliva inho, joka teki taatusti selväksi, ettei toinen ollut tervetullut. Tosin Hinchina alkoi olla melko vakuuttunut, ettei Yamatoa pätkän vertaa kiinnostanut inhosiko hän tätä vai ei.

Hinchina kuunteli varkasti takaansa kuuluvia ääniä, mutta ei ollut varma lähtikö Yamato taas perään. Hinhina käänsi Shi:n kulkusuunnan polkua mukailevaksi. Heidän määränpäänsä olisi jälleen Tuulten Aukio. Viimeistään siellä Yamato karsiutuisi matkasta. tosin Hicnhina ei ollut varma kestäisivätkö he sinne asti räjähtämättä totaalliseen sotatilaan. Hiljainen ääni Hinchinan sisällä muistutti, etteivät he olleet lähteneet matkalle yksin. Shikari oli luottanut heihin matkatovereina, eikä Hichina toisaalta halunnut rikkoa sitä. Mutta toisaalta. Jos matkaaminen Shikarin kanssa edellytti tämän serkun läsnäoloa, Hinchina jättäisi mieluusti väliin ja pakenisi ihan omia polkujaan Aukiolle.



//Viimeisin vaihtoehto kuulostaisi kieltämättä houkuttelevalta, mutta itsehän päätät. Olen myös totaalinen romantikko ;D //

//No, ei se haittaa, ajattelin vain sanoa ^^//

Hinchina ei vieläkään vastannut Yamaton puheisiin, vaan lähti kulkemaan pois polulta. Shikari asteli Yamaton luo ja tuijotti häntä. "En ole koskaan nähnyt sinua tuollaisena. Mutta, Hinchina ei sitten ole mikään helppo tapaus, jos todella aiot vikitellä häntä." "Huomaan sen." Shikari lähti seuraamaan Hinchinaa ulos polulta, mutta Yamato jäi paikoilleen. Kun neito pääsi Hinchinan ja Shin tuntumaan, hän katsahti serkkuaan. Tämä kyykisteli polun laidassa.

"En tiedä, mikä Yamatoon on mennyt. Hän ei ole koskaan ennen ollut tuollainen, ainakaan minun nähteni. Kieltämättä hieman epäilyttävää", Shikari totesi Hinchinalle. Toivottavasti Yamaton ilmestyminen ei pilaa minun ja Hinchinan välejä.

Kun he olivat kulkeneet viitisen minuuttia, jokin suhahti taas heidän eteensä, ja Yamato seisoi siinä, kukkakimppu kourassa. "Ettekös te naiset pidä kukista? Tässä." Hän tarjosi kimppua Hinchinalle.

//Repesin kun ajattelin, että Shi ottaa ja haukkaa sen kukkakimpun parempiin suihin xD

Kieltämättä minuakin houkuttaa se viimeinen vaihtoehto, koska en-siis-ole-romantikko-tai-mitään-muuten-vaan-näen-romantiikkaa-kahden-noin-neljävuotiaan-välillä ^^ Mutta ne kaks ensimmäistä olis ehkä enemmän Yamaton luonteeseen sopivia. Tosin, Yamato kyllä varmaan pitää tulisista ja vahvoista tytöistä, eikä oo vielä löytänyt tarpeeks pippurista neitoa, ja ehkä hän haistoi sen Hinchinasta ja mielistyi... Kun hän ei erottele lajien perusteella, niin voisi hyvinkin ihastua ihmiseen, jos ylipäätään ihastuisi.//

// No hyvä En säädä toiste =D ainakaan tarkoituksella... //

Hinchinan pelko osoittautui oikeaksi, joku seurasi heitä. Helpotuksekseen hän huomasi tulija olevan Shikari. tytön läsnäolo hieman rauhoitti, mikä on aika erikoista sinänsä.
Shikari koetti selitellä serkkunsa tekosia, mutta epäonnistui itsekin. Yamato ei yleensä kait käyttäytynyt niin. Hinchinalle se oli ihan sama miten tuo hyypiö muita kohteli Häntä kiinnosti vain ja ainoastaan oma loukkauksensa.
Shiakri jäi vaiti kulkemaan Shi:n vierellä, eikä poika pistänyt vastaan.

Ajatukset eivät antaneet Hinchinalle rauhaa hän pohti päänsä puhki tilannetta. Häntä ärsytti järkevästikin ajateltuna Miehen käytös, mutta ei se oiekastaan oikeuttanut häntä niin jäätävään kohteluun. Hinchinaa ei kyllä suoraan sanoen kiinnostanut miltä toisesta mahtoi tuntua kylmän, jopa miltei raivokkaan kohtelun jälkeen. Eipä se tuntunut yookaita pahemmin haittaavan. Jokin tuossa Yookaissa häiritsi suunnattomasti Hinchinaa ja sai hänet käyttäytymään epätavallisesti. ehkä se oli liian suora kaunis puhe. siihen tyttö ei ollut tottunut, eikä hän osannut ottaa kohteliaisuuksia vastaan. Hiljaisuus antoi tytölle hieman aikaa ja tilaa miettiä.

Hetken Hinchina jo kuvitteli, ettei Yamato palaisi, mutta sitten kuului tuttu suhahdus metsiköstä. Tyttö oli jo hieman rauhoittunut, vaikka ajatukset olivatkin edelleen pahasti sekasorrossa. Ai tällä kertaa oikein kukkia! Ironisen pisteliäs ääni kaikui Hinchinan päässä, mutta ulkoisesti hän oli vaiti. Yamato sai luvan odottaa rehuinensa. Shi:n silmät pyörähtivät päässä ja se syöksähti nopealla loikalla Yamaton editse napaten kukkakimpun mukaansa. Ylväästi se murskasi kauniit kukat kavioidensa alle osaksi mustaa maata. Hinchina ei millään tavalla halunnut estää poniaan, eikä tässä tilanteessa tehnyt sitä edes hyvien tapojen takia. Hinchina katsahti Yamatoa halveksivalla, hieman koppavalla katseella ja käänsi suureleisesti Shi:n miehen ohitse jatkaakseen matkaansa.

Hinchina oli päättänyt vaihtaa aivan toisenlaiseen tekniikkaan karistaakseen epämielyttävän seuralaisen. Hän ei enää kiukutelut ja tunteillu kuin pikkukakara, vaan käyttäytyi röyhkeän ylimielisesti, välinpitämättömästi ja niin jäätävästi kuin ikinä vaan osasi. Tai niin hän oli ainakin päättänyt, saa nähdä kuinka kauan se päätös kestää. vaikka hinchina on todella päättäväinen ja kovatahtoinen, niin tuntui olevan myös tämä Yamato.

// Mun oli ihan pakko käyttää tota ideaa, että Shi pöllii sen puskan. Tosin hain vähän enemmän teatraalisuutta kehiin kuin pelkkä syöminen, mutta kuitenkin xD

Tai ehkäpä Yamato on lyönyt jonkun vedon ja lähentelee sen takia, mutta jossain vaiheessa, kun Hinchina (ehkä) lakkaa inhoamasta tätä niin paljoa, alkaakin tykkäämään tytöstä oikeasti...? Ken tietää =D //

Yamato näytti aika yllätetyltä Shin napatessa kimpun hänen kädestään ja polkiessa sen maahan. Hän tuijotti tytön kylmää katsetta neutraalisti ja seurasi silmillään Hinchinaa, kun tämä meni hänen ohitseen. Sitten hänen huulilleen levisi kunnon hymy - mikä oli erittäin epätavallista Yamaton tapauksessa. "Nainen, joka osaa pitää päänsä. Mielenkiintoista. Tässäpä onkin mukavasti haastetta." Hän meni tällä kertaa aivan Hinchinan viereen, ja kosketti hellästi ja nopeasti tämän kämmentä omilla sormillaan. Shikari seurasi koko joukkoa, seuraten tilannetta varuillaan.

//En oikein uskaltaisi laittaa Yamatoa koskemaan Hinchinaan, koska sen jälkeen vahvempikin youkai varmaan makaa ojan pohjalla Hinchinan nyrkkien ja Shin kavioiden jäljet naamassaan... Mutta... Täytyy nyt kokeilla ^^

Tuntuu ihan siltä kuin pelaisin Yamatolla... ^^//

Kosketus sai Hicnhinan säpähtämään oikein kunnolla. Hän ei ollut tottunut vieraiden henkilöiden 'lääppimisiin'. Hicnhina oli kuitenkin ajan tasalla ja antoi kätensä viuhahtaa ilmassa raivokkaaseen lyöntiin. Hinchina laittoi lisää vettä Yamaton myllyyn läppäisemällä tätä poskelle niin kovaa kun kädestä ikinä lähti. Shi reagoi vain aavistusta myöhemmin, käännähti ja latasi valtavan potkun Yamatoa päin. Hinchinan mielessä kävi jo ajatus, että toivottavasti Yamato tajusi väistää. Hän ei haluaisi syytteeseen Shikarin serkun murhasta, eikä enää lisää hankaluukisia Shi:lle.

Shi olisi halunnut jäädä tappelemaan, mutta Hinchina käänsi se päättäväisesti pois. Hän suuntasi kulkunsa suoraan kohti Tuulten Aukiota ja patisti ratsunsa verkkaiseen raviin. Nämä kolme päivää ovat ihan helvetillisiä, jos tuo yksi hyypiö ei pian haihdu näköpiiristä... Hinchina teki samantien pikaisi laskelmia päässään. Hän arvioi, että he olisivat kahden yön päästä, aikaisin aamulla perillä, jos pitäisivät tiukan tahdin. Hän ei ollut varma, kykenikö Shikari pitämään tahdin yllä, mutta ei häntä se oikeastaan edes surettanut. Pitäköön kivaa serkkunsa kanssa, jos siltä tuntui. Hinchina oli saanut siitä miehestä tarpeekseen jo aikaa sitten.


//Heh, voisi olla ihan totta, mutta ajattelin pidättäytyä tässä Hinchinan "jäätävässä" linjassa, ei siis suunnattoman teatraalisia reaktioita, eikä mitään tunnepuuskia enää. Aika mälsää toisaalta, muta semmonen Hinchina on ;D Eikä se mitään haitta, pelaa vaan Yamatolla, se onkin paljon mielenkiinotisempaa, kun peliparin välillä vähän leiskuu xD //

Auts. Hinchina läpsäytti Yamatoa komeasti poskelle. Mies päästi suustaan jotain sellaista kuin "Outs" ja nosti kätensä poskelle. Heti sen perään hän hypähti ilmaan koukistaen jalkansa Shin potkun tieltä. Sitten hän tuijotti taas matkaa jatkavaa Hinchinaa hiukan yllättyneenä.

Shikari meni Yamaton vierelle ja puhui tälle. "Etkö sinä huomaa, ettei Hinchinaa kiinnosta. Tai siis, oikeastaan hän taitaa inhota sinua. Joten, voisitko olla ärsyttämättä ystävääni?" Shikari ei tiennyt, pitäisikö Hinchinaa luonnehtia "ystäväksi", mutta sanoi niin kuitenkin. Yamato näytti hiukan surumieliseltä neidon sanottua asiansa, mutta Shikari ei ehtinyt jäädä suremaan serkkuaan.

Shikari lähti Hinchinan perään, tämä oli tainnut pistää vauhdiksi. Hän kulki näiden vieressä hiljaa, vauhti ei ollut hänelle ongelma, ainakaan vielä. Yamatoa ei näkynyt, mutta Shikari tunsi hänen youkinsa vielä. Ilmeisesti hän tarkkaili tilannetta jostain kauempaa.

//Tahtoisitko sinä muuten tietää tarkemmin miltä Yamato näyttää...?//

Hinchina huoahti helpotuksesta, kun huomasi, ettei Yamato tehnyt enää uusia lähestymisyrityksiä. Shikari oli juossut heidän rinnalleen ja matkasi mukana hiljaisena. Hinchina toppuutti hieman Shi:n vauhtia kun tämä meinasi kiihdyttää. Yamao ei ollut vielä kokonaan hävinnyt kuvioista ja Shi tahtoi luikkia pakoon. Hinchina kuitenkin tiesi, ettei pakeneminen auta, se vain kuluttaa suotta voimia.

Hetken kuluttua Shi hidasti aavistuksen vauhtia ja nuuhki ilmaa mietteliäänä. Lähellä oli vettä, mutta poika ei ollut ihan varma oliko se puhdasta. Hinchina liukui alas hölkkäävän hevosen selästä ja alkoi itsekin juosta. Ohimennen hän päästi ohjista vallan irti ja hidasti omaa juoksuaan. Shi jatkoi matkaa kohti läheistä puskarykelmää. Hinchin oli havaitsevinaan oudoksuvia katseta ympäillään, muttei välittänyt. Tämä oli ihan normaali käytäntö. Shi tarkisti lähistön ja mahdolliset juomapaikat yksikseen ja jos jotain epätavallista ilmeni, lähdettiin muualle.

Päivä oli jo pitkällä yli puolen päivän. Hicnhina tunsi voimiensa vähenevän sitä mukaan, mitä enemmän aika edellisestä ruokailusta oli kulunut. "Pitäisikö syödä jotakin?" Hiljainen kysymys oli suunnattu jollekkin puulle, joka sattui sijaitsemaan samalla suunnalla kuin Shikari. Hicnhina vilkaisi nopeasti ihan Shikaria itseään ja jatkoi sitten matkaansa puskan sitä kohtaa, mihin Shi oli vain hetekä myöhemmin kadonnut.
Samassa Shi pöllähti takaisin ja hölkkäsi Hinchinan luo. Kostea turpa kertoi, että vesi oli juomakelpoista. Varmaankin lähistöltä löytyisi ruokaakin. Hinchinan ruokavarastot alkoivat olla jo melko niukat.


//Noo, en mä nyt tiedä onko se niin olellista tietää, miltä vastapelaajan hahmo näyttää... xD Joo siis oikeesti olisi se ihan kvia tietää. Tosin, en ä ikinä ajattele kenenkään hahmojen ulkonäköä kirjoittaessani. Mietin aina vaa luonteita =D //

//Okei. Eli, Yamato on 24-vuotias joutsenyoukain (Eli Shikarin enon) ja tiikeriyoukain poika. Hänellä on pitkähköt suorat hiukset, jotka ulottuvat noin vaaksan verran olkapäiden alapuolelle. Ne kapenevat hiukan latvaa kohti ja ovat väriltään mustat. Hänellä on normaalinpituinen, rosoinen otsatukka. Hänen silmänsä ovat vaakasuunnassa aika kapeat, niissä on terävät, kapeat pupillit ja ne ovat niin tummat, ettei pupilleja kovin helposti edes huomaa. Kasvoissa, kuten koko vartalossa, on mustia, tiikerinomaisia raitoja. Hänen kulmahampaansa ovat pitkät ja terävät, ja korvat ovat kuin valkoisten höyhenien peittämät tiikerinkorvat, jotka sojottavat päälaelta. Yamaton vartalo on aika hintelä, hänen pituutensa on noin 180 cm, ihonsa on ehkä hieman oranssimpi kuin ihmisillä. Hänen terävät kyntensä ovat täysin ulosvedettyinä noin seitsemän senttiä pitkät, mutta yleensä hän pitää ne noin sentin kahden mittaisina. Hänellä on tiikerin häntä sekä samanlaiset joutsenensiivet kuin Shikarilla. Ranteiden ja nilkkojen ympärillä Yamatolla on valkoisia sulkia, ja myös hiuksissa on muutama sulka.

Ja sitten vaatetus... Hmmm. Se ei ole yhtä selvää. Lupaan laittaa sen ensi viestiin, eiköhän tässä ole jo tarpeeksi yhdelle viestille ^^//

Hinchina laskeutui alas Shin selästä, ja poni luikki jonnekin aivan yksin. Shikari ei oikeastaan oudoksunut tilannetta - kaipa parivaljakko tiesi, mitä teki. "Voisihan sitä, jos jotain löytyisi." Samassa Shi tuli takaisin, ja sen kostea turpa kertoi, että lähistöllä taisi olla vettä. Kivaa, onkin jo jano. Shikari jäi odottelemaan, mitä Hinchina tekisi.

//Sori, ei tapahdu mitään...//

// Olipas tarkka selostus =D Nyt pitäisi tyhmemmänkin tajuta, miltä Yamato näyttää xD //

Hinchina käveli Shi:n rinnalla pienen lähteen äärelle. Hän hörppäsi pari kulausta raikasta vettä ja lähti sitten tutkailemaan ympäristöä. Lähteen ympäriltä löytyi yleensä jotakin syötävää.

Hetken pyörittyään Hinchina löysi perunan sukuisen kasvin ja alkoi nyppiä sen juuria ylös. Varsi oli myrkyllinen, mutta juuripatturat kelpasivat mitä mainioimpaan ateriaan. Shi pyöri toisaalla hamuten suuhunsa kaiken syötäväksi kelpuuttamansa vihreän kasvuston.
Läheisessä pusikossa Hinchina näki kasvavan vadelmia.Hän ei ehtinyt pusikkoon asti kun sieltä alkoi jo kuulua hiljaista rahinaa. Hicnhina perääntyi nopeasti ja oli muutamalla askeleella Shi:n luona. Orii oli myös suvainnut nostaa turpansa ylös aterialta ja tähysi tarkkaavaisena puskaan. Kun haju tavoitti Shi:n sieraimet, ponin korvat painuivat tiukasti luimuun. Jotakin sangen epämiellyttävää oli tulossa kohti ja juurikin parhaan vattupuskan kohdalta...


//Jaa-a kukakohan mahtaa tulla, vai onko se kenties mörkö? Saat ihan itte päätellä ;D //

//Aaa, nyt rupeaa tekemään mieli tehdä Yamatosta oikein kunnon hahmo... Sori, mä en nyt jaksa miettiä sen vaatetusta, leikitään että se on alasti... No okei, ehkä ei, mutta nyt ei jaksa...//

Shikari käveli Hinchinan perässä pienelle lähteelle. Hänkin joi vettä ja virutti jälleen kasvonsa. Hinchina meni jonnekin, mutta Shikari jäi istumaan lähteen viereen. Hän nosti käsillään vettä lammesta ja kasteli varpaansa. Mahtaakohan täältä löytyä syötävää tavaraa...

Äkkiä hän aisti Hinchinan varautuneisuuden ja näki tämän luikahtavan nopeasti Shin luokse. Shikari nousi itsekin, ja näki puskien liikahtelevan epäilyttävästi. Neito veti viinistään heittotähden ja kohdisti sen pensaaseen, valmiina heittämään jos tarve niin vaatisi.

Puska rasahteli edelleen, ja äkkiä sieltä tuli esiin - vihreä pärstä. Sama vihreä pärstä, jonka he olivat nähneet jo aikaisemmin. Shikarin viha kiehehti yli ja hän heitti heittotähtensä päin oliota - se oli nimittäin se nuorempi sammalyoukai. Olio väisti. "Mitä mitä mitääää nyt tuolla tavalla!!!" se kiljaisi, ennen kuin tajusi keihin oli törmännyt. "Te saastaiset ihmistylleröt!" se huusi ja ohjasi vihreän säteen heitä kohti. Se ei onneksi osunut Shikariin, ja ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään, puskasta työntyi käsi, joka otti youkaita tiukasti kurkusta kiinni ja nosti ylös. Yamato tuli pensaasta esiin ja heilutteli youkaita sinne tänne. "Mitäs tälle tehdään?"

//Sori, oli pakko xD//

//Joo, okei. No alasti se ei voi olla, koska Marsu ei sitä hyväksyisi. Olen jo pitkään koittanut saada läpi mun hienoa hamoa, joka oli tää kalju nudisti mies nimeltä Himeko, mutta se ei käy Marsulle. Pitää kuulemma olla vaatteet.... Mut sillä on se orja sitä varten, ettei mitään näy... Joo, ei aiheesta sen enempää, mutta olen vakasti päättänyt, että kyseinen hahmo ilmestyy vielä jsoksu tänne xD //


Hinchinan kasvot valahtivat entistä vaaleimmiksi kun hän näki kuka puskasta mönki. Tuota täällä nyt vähiten kaivataa juuri nyt! Hinchina kipusi ketterästi Shi:n selkään ja oli täydessä taisteluvalmiudessa. Myös Shikari tuntui olevan valmis rökittämään tulijan. Ötti alkoi huskia mystisellä säteellään, mutta luojan kiitos se ei osunut kehenkään. Sihdissä oli parantamsien varaa.

Samassa puskasta työntyi sulkaisa käsi ja nappasi öttiä kurkusta kiinni sangen napakasti. Yamato tuli itsekin pois pusikosta roikottaen avuttoman, mutta hyvin äkäisen näköistä öttiä. Helpotuksen huokaus karkasi Hinchinan huulilta aivan arvaamatta. Hinchina koitti epätoivoisesti naamoida sen joksikin muuksi, mutta epäonnistui täydellisesti. No kiva, nyt tuo luulee että olen todella helpottunut kun 'urhea prinssi' pelasti kauniin neidon pulasta. Ja olihan se totta, että Hichina oli suunnattoman helpottunut kun hänen ei tarvinnut taistella öttiä vastaan. Sen säde-härdelli oli vähän turhan karmiva vastus miekkaa ja heittotähtiä vastaan.
Mutta tyttöä ärsytti suunnattomasti, että pelastaja oli ollut juuri Yamato ja vielä enenmmä se, että Yamato nyt tiesi hänen olevan helpottunut.

Hinchina loi murhaavan katseen miehiin -katsetta ei oltu suunnattu sen enmpää yamatoon kuin öttiinkään- ja käänsi Shi:n kauemmaksi puskaan. Hinchinan pää oli kuin pyörremyrskyn jäljiltä -jälleen kerran. Ja taas tuon ihme hiipparin takia! Hinchina ohjasi ratsunsa läheisen puskan taa ja laskeutui alas. Häntä ei nyt huvittanut paeta kauemmaksi ja kaiken lisäksi ruokailu oli pahasti vaiheessa.
Hyvimpä onnistui tyttö piilopaikan valinanssa, sillä kyseinen puska sattui olemaan pähkinäpensas ja siinä roikkuin kymmenittäin tuoreita, täydellisen kypsiä pähkinöitä. Hinchina alkoi kerätä ripeällä temmolla pähkinöitä pieneen nyyttiin. Kun alaoksat alkoivat olla tyhjiä, Hicnhina komensi Shi:n luokseen ja kapusi tämän selkään. siinä oli kätevä jakkara kun piti yltää korkealle.
Samassa Hinhina kuuli lähestyviä askelia. Shi tarkkasi myös kuuloaan ja painoiaavistuksen korvia luimuun. Hicnhina oletti tulija olevan Shikari, mutta Shi:n reaktio soti tätä hypoteesia vastaan. Hetkeä myöhemmin hahmo tuli näkyviin oksien takaa.



//Voi jee viä, saat taas itte päättää tulee Yamato taas kiusaamaan Hinchinaa, vaiko eikö ;D
Shikari saa muuten ihan vapaasti päättää, mitä Ötille tehään. Hinchinaa ei kovasti kauhiasti kiinnosta ja hän -ylläri ylääri- pakenee jälleen paikalta ;D

Mä en muutes pääse nyt ennen viikonloppua koneelle. Lähen tänään kämpille eikä mulla ole siellä konetta. Katsellaan sitten perjantaina taas =D //

//Vaatteet, vaatteet... Miksi mitään sopivaa ei tule mieleen? Ajattelen koko ajan vain jotain Sesshoumarua, mutta ei se sovi lainkaan... Ei niin mahtipontista... Sulla taitaa olla ongelmia adminimme kanssa? Shin tapaus ja tämä "prinsessa+naisten pääte"-mies... xD//

Shikari tuijotti youkaita heiluttelevaa serkkuaan, joka läimäytti sen puuta vasten vieden siltä tajun, ja rauhoittui vähitellen. Saakelin perverssiotus. Shikari katseli ympärilleen, ja huomasi myös Hinchinan päässeen vammoitta youkain säteistä. Yamatokin katsoi Hinchinaan, ja hymyili tälle komeasti, muttei sanonut mitään. Kuitenkin hän yritti selvästi tehdä itsestään komean sankarin näköistä. Hinchina ei tainnut pitää tästä, sillä hän häipyi jonnekin. "Tee sille IHAN mitä lystäät. Hautaa vaikka elävältä tai työnnä kalliolta alas. Tai heitä vaunujen alle..." "Oi joi. Enpä ole ennen nähnyt sinusta noin väkivaltaista puolta." Yamato päästi kasvoilleen ärsyttävän virneen. "Okei, vien tämän jonnekin hevon kuuseen." Nuorukainen avasi siipensä ja oli jo lähdössä, kun Shikari sanoi hänelle yhden sanan. "Kiitos." Yamato heilautti kättään, nousi siivilleen ja lensi jonnekin.

Shikari kääntyi hiukan helpottuneena etsimään Hinchinaa, muttei ollut sitä kauaa. Jos hän olisi ollut sarjakuvahahmo, hänen silmänsä olisivat pullistuneet, hänen suunsa olisi avautunut yli leuan ja hänen kasvojensa ympärille olisi tullut sellainen ällistysviiva. Saman pensaan, jonka takaa pilkisti Shin korva, etupuolella kurkisteli puskan läpi joku keltainen pörröpallo, joka liikkui. Taas joku outo youkai!!!

//Okei, ei ehkä enää vihreitä miehiä tähän peliin xD Vaan keltaisia pööröpalloja. Mikä mulla on?//

// ei se nimi ole se ongelma, vaan että Himeko on nudisti xD Eikä mulla kovasti ole ongelmia Admini kanssa. Eihän me väännetä kättä kuin... joka asiasta xD //


Shi sävähti kauemmaksi esiin työntyvästä päästä. Keltainen pieni pörröpallo sukelsi esiin pusikosta na napsi maahan pudonneita pähkinöitä. Se havaitsi, että tyttö ja hevonen eivät järin pitäneet siitä. Pallero käänsi suuret silmänsä Shi:tä kohti ja hymyili paljastaen täyden rivin valkoisia pieniä hampata, joiden välistä pilkisteli pähkinän palasia. Sen silmät loistivat ihastuksesta kun se katseli suurta hevosta edessään. Hicnhina tutkaili otusta katseellaan ja kummeksui sen käytöstä. Kyseessä taisi olla ihan pikkuinen Yookai, joka oli vahvasti lapsemielinen. Normaaliälyinen olisi jo luikkinut karkuun Shi:n ilmettä. Pallero vain seistä tapitti Shi:n etujalkojen juuressa ja katseli tätä haltioituneena. Pallero oli selvästi suunnattoman ihastunut.

Hinchina liukui alas Shi:n selästä. Hän jäi katselemaan ehtkeksi palleroa, mutta lähestyi sitä sitten varovast, hieman varauksella. Kun Yookai huomasi tämän, se luikahti äkkiä pensaan viereen suojan ja jäi sieltä tuijottamaan Hinchinaa pelon sekaisin tuntein. Samassa pensaikossa rahisi taas.


//sori, tuli äkkiloppu, mutta pakko painua nukkumaan, että jaksaa lähteä aamulla Tampereelle kouluun... voi olla, että ehdin kirjoittamaan viikollakin, jos saan koulun koneille käyttärit. Niitä saa käyttää ihan miten huvitta joka välkkä //

//Ajattelin kyllä sellaista ihmisen kokoista palleroa, mutta en kyllä maininnut sen kokoa... Olkoon, pieni on söpömpää. Itse asiassa ajattelin ensin laittaa sellaisen vanhan ukonrähjän tiirailemaan Hinchinaa, mutta päätin että pörröpallo oli parempi ^^ Enkä vieläkään tiedä niistä Yamaton vaatteista... T_T//

Shikari kiiruhti parivaljakon luo, joka oli myöskin huomannut palleroisen. Nähdessään youkain paremmin Shikari kiljahti ihastuksesta. "Ihana! Suloinen! Sööttiiiii!!!" Pikkuinen tuijotti Shitä, mutta Hinchinan lähestyessä sitä, se taisi pelästyä ja kipitti pensaan viereen. Aivan heti pensaasta tuli esiin toinenkin keltainen pallero, tällä kertaa noin metrin mittainen. Se otti pari askelta pikkuisen viereen ja pullisti itseään lähes metrin suuremmaksi. Se yritti kai näyttää pelottavalta, mutta epäonnistui pahemman kerran. Suuri pörröinen keltainen pallo ei voinut näyttää pelottavalta.

Shikari asteli pallojen luo ja halasi suurempaa sellaista. Voi, kuinka pehmeä se on. Aikuinen pörröyoukai näytti ensin hämmentyneeltä, mutta sitten hymyili leveästi. Myös pikkupallo pomppasi Shikarin olkapäälle. Voi, miten söpöä!

//Sori, tää vastaaminen on vähän jääny. on ollu melkoista härdelliä kaikki viikonloputkin,eikä koulussa oikein ehdi vastailla kun välkät on niin lyhyet. Konetta metsästellessä...
Nii ja siitä ötistä. En oikeastaan jaksa enää mitään hurjan huisia mörköjä. Taistelut on niin ikävystyttäviä... Ja tahon pian päästä eteenpäin tarinassa. //


Hinchina seurasi kuinka AShikari nappasi pörröiset ötit syleilyynsä, eikä niillä tuntunut olevan mitään sitä vastaan. Sangen hellyydenkipeää porukkaa siis. Shi mulkoili epäluuloisena pörriäisiä, mutta antoi niiden olla.

Hinchina kapusi takaisin hevosen selkään ja keräsi pähkinöitä kangasnyyttärään matkaevääksi. siten hän luisui alas ja keskittyi rauhoittelemaan shi:tä, joka meinasi saada hermoromahduksen jaloissaan pyörivien pikkupörriäisten takia. Niitä oli ilmaantunut puskasta kokonainen pesue, eikä Shikari millään kyennyt kaapapamaan niitä kaikkia kerralla syliinsä. Hicnhinaa hymyilytti pienet pomppivat höppänä, mutta hymyilyyn ei ollut oikein aikaa. Shi kun tuppasi olemaan vähän arvaamaton.
Hinchina nappasi yhden pörriäisen syliinsä ja se painautui heti kiinni tytön kaulaan. Pörriäinen katseli haltioituneena tyttöä silmiin ja hymyili autuaallisena. Outuoja ötökäitä.

Hinchina meni Shi:n luoksen ja rapsutteli sitä kaulalta samalla pitäen pörriäistä sylissään. Shi mulkoili palleroa epäillen, mutta rauhoitui vähitellen. "Senkin höntti poni, etkö huomaa, että nämä ovat ihan vaarattomia veijareita?", Hinchina höpisi Shi:lle. Pörriäinen ei olisi millään malttanut pysyä enää tytön sylissä, vaan koitti kaikin voimin livistää Shi:n lähelle. Hinchina kuitenkin hillitsi sitä vielä hetken. Shi alkoi vähiteleln kiinnostua pörriisestä uudella tavalla. Enää se ei oudoksunut ja kammonnut sitä, vaan alkoi olla aidon utelias, sinkä elukan Hicnhina oikein päästää niin lähelle itseään? shi nuuhkaisi pörriäisen niskaa ja se kikatti ilmavirran kutituksesta. Shi kavahti ääntä, mutta teki pian uutta tuttavyyttä. hicnhinan ote herpaantui puoleksi sekunniksi ja se riitti pörriäiselle: se livahti vapaaksi käsivarsista ja vilisti Shi:n karvaista kaulaa pitkin selkään istumaan. Shi mulkaisi sitä pahaenteisesti, mutta antoi sitten Hinchinan yllätykseksi asian olla. Poni vaih puhalsi lämmintä ilmaa uuden kaverinsa turkkiin ja siitäkös pörriäinen innsotui. Se alkoi vetää hervotonta riemutanssia pitkin Shi:n selkää ja harjamartoa.
Hetken kuluttua kokonainen laulma pikkupörriäisiä tanssahteli shi:n selässä, jalkojen ympärillä, harjan seassa ja kaikkialla. Shi tyytyi osaansa ja hauskuutti pieniä ystäviään puhaltelemalla niiden turkkiin vuoron perään. Shi:n sydän oli myös sulanut näille pienille söpöläisille. Hinchina hymyili taavallista leveämmin (verrattavissa normaalin ihmisen ääneen nauramiseen) katsellessaan kuinka hänen suuri ja voimakas sotaratsunsa leikki pikkuisten kanssa varovasti, ketään satuttamatta.

Hinchina vetäytyi hetkeksi hieman kauemmaksi ja keräsi läheisen kasvin juurakoita pussukkaansa. Ei erityisen maittavia, mutta säilyivät pitkään ja sisälsivät paljon ravinteita. hinchina ties yhtä ja toista kasveita, myös sen, etteivät tervelliset ja ravitsevat yleensä maistuneet kovin hyvältä.

Kun pussukka alkoi olla melko lailla täyden puoleinen, Hicnhina palasi muiden luo. Vilinä Shi:n ympärillä oli hieman rauhoittunut, kun pörriäiset olivat ryhmittyneet ponin ympärille istumaan ja katselemaan ahltioituneesti hevosta. Shi:n katseesta näki, ettei tämä tähtirooli juuri miellyttänyt sitä, mutta poni kesti tuijotukset ihailtavan urhoollisesti.

Hinchina hiipsi Shikarin vierelle ja kysäisi: "Pitäisikö jatkaa matkaa?" Hinchina ei taaskaan katsonut keskustelukumppaniinsa päin, mutta kysymys oli selvästi tarkotiettu Shikarille.
Ehdimme tänään melko pitkälle ennen pimeän tuloa, jos lähdemme piakkoin. Muulloin matka venyy taas. Hinchina ei oiekastaan ollut varma, mikä veti häntä niin kovasti Tuulten aukiolle. Siitä oli tosin jo aikaa, kun hän oli viimeksi poikennut. ehkä luontainen kotikaipuu oli valtaamassa myös Hicnhinan mielen. Vaikka hän suuriman osan ajastaan vaelteli ympäriinsä, yleensä vailla määränpäätä, jokin veti häntä aika-ajoin takaisin aukiolle. Ehkä se oli hänen todellinen kotinsa. Siihen sanaan Hinchina ei ollut koskaan paremmin perehtynyt, sillä eihän hänellä ole ollut kotia vuosikausiin. Ei sitten Lähdön. Hinchina karisti ajatukset mielestään ja jäi odottamaan SHikarin vastausta. Lähtö ja Kylä olivat hänelle tabuja, jotia ei sopinut edes ajatella.


//Heh, tulipa taas vaihteeksi turinoitua. Huomaa, että olen ollut välillä kirjoittamatta, kun piti niin kauhiasti satuilla...
Missä muuten Yamato luuraa? Peli menee ihan tylsäksi, jos hän oikeasti lähtee pois... //

//Aaaaa kauhea tekstipaljous. Varmaan pisin roolaus mitä oon YoDessa nähnyt...//

Shikari nautti suunnattomasti palleroisista, joita oli ilmaantunut pensaista kymmeniä. Aikas tuotteliasta porukkaa. Onkohan tuo iso niiden äiti vai isä? Vai lieko sukua ollenkaan? Hän otti niitä syliinsä, ne kutittivat ja olivat äärimmäisen söpöjä. Awwww!

Shikari katsoi tovereihinsa, ja huomasi myös heidän tykästyneen pikkuisiin. Kauheasti palloja riehui Shin selässä ja ympärillä, mutta heppa ei näyttänyt olevan suuttunut, pikemminkin tyytyväinen. Shikari leikki pienten kanssa hetken. Kun hän katsoi takaisin Shihin, tästä näytti tulleen jonkinmoinen näyttelyesine pörröyoukaille. Voi hellanlettas, Shikari ajatteli ja hymyili.

Sitten Hinchina tepasteli hänen luokseen ja ehdotti matkan jatkamista. "Voi, en millään raaskisi erota näistä söpöliineistä..." Shikari katsoi syliinsä. Siinä peuhasi edelleen kymmenkunta palleroa, pari oli jo nukahtanut siihen. "Mutta emme kai voi bäiden kanssa ikuisuuksiakaan olla." Hän silitti kaikkia sylissään olevia palloja, siirsi ne varovasti pois sylistään ja nousi. "Anteeksi pikkuiset, tädin täytyy nyt mennä. Kenties tapaamme vielä." Pörrikät näyttivät surullisilta, ja Shikarin tuli niitä sääli. Oi voi.

//Ällös pelkää, en kai minä täydellistä pelinsekoittajaa hukkaan heitä ^^ Yamputski on vain heivaamassa sen metsäyoukain hevonkuuseen, kyllä se tiensä Hinchinan luokse kohta löytää xD//

// Hyvä hyvä xD //

Matka jatkui hiljaisuuden vallitessa. Pienet pallerot olivat jättäneet ehidät haikein mielin, mutta äitensä komennuksesta olivat vilahtaneet takaisin puskiin minkä pienillä kintuillaan pääsi. hinchina saatti huomata myös pienen haikeuden pilkahduksen Shi:n silmissä, kun pallerot viimein jättivät sen rauhaan. Hinchinaa tämä huvitti suuresti. Yleensä niin luotaantyöntävä oripoka oli nyt mennyt ihastumaan suloisiin pieniin yookai-ötteihin. Niin suloista.

Hetken kuluttua Shi:n korvat painuivat luimuu ja Hinchinakin havaitsi jonkun epämiellyttävän karman lähestyvän heitä. Ilmeisesti joku iso paha yookai. hicnhina saattoi jo arvata kuka sieltä tuli heidän jäljissään ja huo'ahti raskaasti valmitautuen vetämään suojamuurinsa täystehoille.

//Sori tuli vähän minari, kun pitää paunua syömään. Ehkä tää kompensoituu ton edelolisen viestin kautta xD //